Karvapallot Koheltaa

Sankari odottaa nälkäisenä ruokaansa, jälkkäriksi possunkorvaa.

Nukakin vanhenee, entisaikainen veteraani-ikä on jo saavutettu. Ja siitäkö johtuen, vai mistä, Nuka satutti jalkansa keskiviikon agitreenien jälkeen Kitin kanssa spurtatessa. Oikea etujalka oli tosi kipeä, ja Nuka ontui sitä ihan kunnolla. Kipulääkkeillä ontuminen helpotti, mutta tänä aamuna pienen riekkumisen jälkeen jalkaan sattui taas (just ehdin sanoa, että älä rieku, etkö muista, että jalka on kipee...) Onhan se kipeä ollut koko ajan, sen näkee kyllä liikkeestä, vaikkei Nuka sitä aina onnukaan. Pitää nyt seurailla, ja jos ei ala loppuviikosta helpottamaan, niin kai se pitää viedä tutkittavaksi. Revähtymään/venähtymään uskon kyllä itse eniten, ja viimetalvisesta omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että ne kyllä paranevat tosi hitaasti.

Agitreeneissä ollaan käyty joitain kertoja ja tehty medihypyillä. Into on ollut hieman vaihtelevaa, viime kerralla Nuka oli taas vähän pirteämpi, mutta sellaista viimetalven kaltaista suunnatonta riemua ei kyllä ole vielä näkynyt. Ja lenkeilläkin se on ollut melkoisen vetämätön, mutta onhan noita lähes helteitä jatkunut aina viime viikonloppuun asti, ja sen jälkeen ei kovin montaa kertaa ehditty lenkkeillä näillä viileämmillä keleillä. Katsotaan nyt piristyykö se vielä talven tullen, vai menetettiinkö riekku-Nuka kastraatiossa. Se hyöty siitä kuitenkin oli, että nivusalueella ei ole ollut kertaakaan minkäänlaista ihottumaa tai tulehdusta ja leikkauksestahan tulee marraskuun alussa vuosi.

Viikonloppuna karvasedät pääsivät nauttimaan mökkielämästä, kun huristeltiin Heinolaan ystäväni mökille. Kakaralle oli tarjolla leikkiseuraa bordercollie Tarasta (11kk) bcn Nopan huolehtiessa yleisestä järjestyksestä. Kaikista hauskinta karvasetien mielestä taisi olla uimaan pääsy! Nuka sai hullunhepuleita uimisen jälkeen, ja kaahaili pitkin rinteitä. Jasu kaivoi vettä taukoamatta, olisi kaivanut varmaan koko viikonlopun, jossei sitä olisi käsketty vedestä pois. Kai ne pojatki nauttivat, mustavalkoisesta härdellistä huolimatta. Enemmän kuvia tarjolla album-osastolla

Nyt koittaakin sitten taas paluu arkeen ja karvasedät saavat päivisin nauttia ansaituista päikkäreistä. Nukan agilityt alkaisi elokuun puolivälissä. Katsotaan missä kunnossa ja millä innolla sillon ollaan, mutta toistaiseksi nyt ainakin mennään katsomaan, josko me jatketaan vielä vai ei. Nuka tuntuu kyllä nykyään nauttivan ihan tuosta oloneuvoksenakin olosta.

Meidän kotidomaini karvapallot.net linkittää toistaiseksi tänne blogiin, kun olen vaihtanut operaattoria ja kotisivujen siirto jäi loman alla tekemättä. Joten malttakaa, kyllä ne vielä palaavat nettiin - ehkä kuitenkin supistettuna. Tai katsoo nyt, jos tulisi vaikka sateisia kelejä, tai muuten vaan tylsää ja jaksaisin niillekin jotain päivityksiä tehdä.

Karvapallot lomailee tällähetkellä kaakkoisessa Suomessa ja palaillaan, kun on jotain kerrottavaa. Toistaiseksi vain olla öllötetään ja käydään iltaviileillä metsässä. Lauman kuopus kyllä toki pitää mielen virkeänä ja vanhuksetkin liikkeellä...

Kit ei ota ollenkaan tosissaan Nukan örinöitä, vaan punkee aina ihan kiinni.
Eikä ihme, ei ole kovin vakuuttavan näköistä.

Ollaan me yritetty harrastaa Nukan kanssa, agitreenejä useampi ja yhdet hakuharkat. Mutta siitä on tullut varsinainen Laiska-Lapanen, joten eipä niissä ole kovin hehkuteltavaa. Agiharkoissa se meni välillä taas jo kohtalaisesti, sitten viimeksi taas laahusti.

Toissa viikolla päästiin ekoihin hakuharkkoihin. Otin Nukalle vain yhden maalimiehen, se lähti yllättävän reippaasti liikkeelle ja liikui ihan hyvin, mutta kun se sai maalimiehestä hajun, se selvästi hidasti ja oli vähän "ai tällä on näitä, en viitsisi" mutta kyllä se meni mm:lle ja ilmaisi kyllä oikein hyvin ja lähti näytöllekin reippaasti. Mutta jotenkin se oli sellainen vaisu esitys. Viimekerta jäi sitten väliin kokonaan, kun se on ollut vähän kipeän oloinen, en tiedä vaivasiko anaalit ja just ennen treenihin lähtöä se repi itseltään takajalan auki. Se oli jo aiemmin jyystänyt siitä ihon rikki ja nyt siinä oli kuiva kerros, jonka se repi ja jyysti ihan verelle. En tiedä johtuuko kivusta (anaalit, vai mikä?) vai stressaako se tuota Kit:ä. Siis stressaa, mutta aiheuttaako se tuon vai mikä. Seuraillaan, eikä treenata nyt hetkeen, otetaan ihan rennosti vaan.

Jasulla ei ole ongelmia tulokkaan kanssa, eikä se sitä stressaa. Riittää pienet örähdykset niin pentu uskoo, eikä se yritäkään tupata Jasun iholle. Mutta Nukan naurettavia ärinäyrityksiä pentu ei ota vakavissaan ollenkaan, ja tunkee väkisin ihan liki. Tässä se lussuttaa Nukan pöksyvilloja. Molemmilla pojilla olisi melkoinen karvanlähtö, mutta kun on kyynärpää kenkkuillut niin en ole pystynyt niitä tyhjäksi kampaamaan. Nukallehan tuli kastraation jälkeen nyt keväällä pehmeä pentuhöttökarva, mutta nyt näyttäisi, että selkään jo kasvaa uutta päällyskarvaa. Kyllä siitä vaan melkoinen karvakasa taitaa tulla. Pitäisi saada pestyä molemmat, ovat hurjan likaisia.