Karvapallot Koheltaa

Vielä jaksaa, ji-haa! Ei Jasu tosin tälleen normaalisti juokse, vaan mennä jolkottaa kuin juna, kuten on mennyt 12 vuotta. Mutta välillä intoutuu, etenkin jos ollaan lähdössä autolla jonnekin "ihmisten ilmoille".

Setä-Jasperi tilasi synttärilahjaksi juoksun Kittylle, lups-lups. Saas nähdä mitä tästä vielä tulee, meneekö vanha setä sekaisin, kestääkö pumppu?!

Setien syksy ja alkutalvi kului tavalliseen malliin. Lähipuskiin päästiin lenkille taas hyvin aikaisin, kun pakkanen ja talvi tulivat jo marraskuussa! Siellä sitten ollaan tarvottu lähes joka ilta, eikä pojatkaan pääse peurajahtiin, kun lunta on niin paljon.

Sedät vaan hengaa ja pyörii mukana, joten eipä ole ollut hirveästi raportoitavaa. Ihana luminen (ei kai kukaan enää muista niitä raastavia lumitöitä!) talvi jatkui aina huhtikuulle saakka. Pääsiäinen vietettiin Klamilassa suhteellisen vetisissä ja upottavissa merkeissä. Lunta oli paljon, mutta se oli märkää ja upottavaa, joten metsään ei ollut mitään asiaa. Ja kotona homma jatkui samoissa merkeissä, alaryteikkö vetistyi joten siellä lenkkeily loppui sitten siihen. Saapa nähdä päästäänkö sinne vielä tänävuonna vai ei.

Nyt ryteikön yläosa on suhteellisen kuiva, mutta on siellä vielä paljon vettä ja poikkioja on n. 3m leveä, eli ei toivoakaan, että sieltä pääsisi yhtään mihinkään. Alkukevät turvauduttiin siis lähipeltoihin niiden hieman kuivahdettua sekä autolenkkeilyyn. Ollaan käyty Mustakorvessa, Laitamaalla, Siikiksellä ja Histassa. Ja uutena tutustuttiin kotiseutuun ja ollaan käyty pari kertaa Nummelan lentokentän ympäristössä hihnakävelyillä.


Ihanaa harjumaastoa, eikä juurikaan muita menijöitä, pojat flexissä ja Kit irti siellä on oikein mukava lenkkeillä. Viime viikolla lähdettiin tutustumaan Huhmarjärven rantaan vievään päättyvään tiehen, ja siellä kohdattiinkin mukava "naapurin täti", joka neuvoi meille polkuja ja oikoteitä lähialueella. Nyt on siis lähiölenkitkin mahdollisia ilman, että on pakko kulkea vilkasta Turuntien vartta muutamaa sataa metriä enempää. Kiva kiva. Ja toki jatkamme myös lähimetsiin autoilua.
Pojat ovat voineet ihan kohtuullisen hyvin. Metsässä käyntien jälkeen Jasu on jäykkä ja onnahtelee oikeaa etujalkaa (vanha kyynärvamma varmaan), mutta metsässä menee kuin nuorempikin sälli. Nuka leikkii Kittyn kanssa ja välillä ne juoksevat hulluna pihaa ylös alas. Kyllä ne taitavat nauttia isosta pihasta, mutta ovat kyllä toisaalta kovin tohkeissaan jos käydään jossain ihmisten ilmoilla, että pääsevät haistelemaan toisten viestejä. Kittylle odotellaan toista juoksua piakkoin, joten sitten pojilla onkin taas mummolanlomaa tiedossa.

Jasu ja Jasun silmä kävivät viime perjantaina kontrollissa, ja hyvältä näytti. Fluoresoiva aine ei enää tarttunut haavaan, joten repaleisia reunoja ei ollut, vaan haava oli mennyt kiinni. Samea arpi siinä on ja paraneminen vielä kesken, joten tippoja jatkettiin "ainakin nyt viikonlopun yli". Ja pitää seurata, ettei samentuma ala levitä sarveiskalvoon, se merkkaisi tulehdusta. Lääkärin mukaan haavan paikka on "hyvä", kun on suurimman osan ajasta vilkkuluomen alla piilossa. Vielä olen laittanut tippoja, en tiedä koska sitten lopettaisin, jos nyt pari päviää vielä varmuuden vuoksi. Vähän se välillä vuotaa, ei kyllä rähmi, eikä se sitä siristele ja meno on edelleen melkoisen haipakkaa välillä.

Lääkäriltä Jasu sai mukaan myös Cartrophen kuurin. Ei se pahana ole, mutta vähän on jäykkä, joten jospa tuo taas toisi lisähelpotusta elämään. Eka piikki annettin klinikalla ja loput kolme sitten pistelen seuraavan 3 viikon aikana. Metsässä menoa ei jäykkyys kyllä ole haitannut, pari iltaa sitten sedät hieman pelästyttivät, kun katosivat yhtäkkiä lenkillä juurikin siellä kaikista lähimpänä moottoritietä. Ehkä 5-10min kulutta ne kuitenkin palasivat ehjänä (pupujahdista onnellisena) puskasta kieli vyön alla läähättäen. Eikä Jasu ollut edes seuraavana päivänä mitenkään kipeä tuosta kaahailusta.

Kovasti se osallistuu nykyään myös Kittyn kuritukseen, Kit ei vaan oikein tiedä miten suhtautuisi vanhaan setään, eikä kyllä ihan leikkiin uskalla alkaa. Nuka kurittaa myös melkoisella intensiteetillä ja niillä onkin pitkät leikit ja painit aina lenkin jälkeen.

Nukakin tuntuu voivan ihan hyvin ja pirteästi, näin pakkaskeleillä. Saa nähdä lapastuuko se sitten taas kevään tullessa. Ruokahalu on kaikilla lähes pohjaton! Jopa entinen supernirsoilija Nuka söisi kuin pieni hevonen.

Vuosi on vaihtunut ja hengissä on selvitty, onneksi täällä maalla ei niin hirveän kamalasti paukkunut. Jasu ei tiennyt paukkeesta mitään, Nuka kyllä pahimpaan aikaan vähän levottomoi.

Pakkanen ja lumi on saanut pojatkin piristymään ja menoa ja meininkiä ei lumilenkeiltä ole puuttunut. Etenkin Nuka on intoutunut Kittyn kanssa leikkimään vähän väliä, ja Jasukin osallistuu satunnaisesti pennun kuritukseen. Valokuvaosastolla muutamia menneen vuoden viimeisiä otoksia.
Lisäsin 2.1. otettuja aurinkoisempia kuvia toiseen albumiin

Tässä 2010 ensimmäiset tunnelmat joelta, hyvää alkanutta vuotta!

Pojat viettivät lähes 2 viikkoa evakossa, ensin maalla Klamilassa ja sitten "mummolassa" kun Kittyllä oli ekat juoksut. Ekan juoksuviikon pojat ehtivät olla kotona, ja ihan hyvin meni. Takastulo oli kyllä melkoista haistelua, sisällä ja pihalla, ja ehkä vähän itse haisuliakin. Jasu oli aluksi vähän sitä mieltä, että vielä vois vähän kiinnostaa, mutta eipä sitten enää.

Lomailu oli pojilta mennyt kai ihan hyvin, ja Nuka oli aluksi sitä mieltä, että mihin me nyt taas tultiin ja koska lähetään kotiin. Reppana kai vähän sekaisin näistä paikoista, kun ei ehtinyt tänne edes vielä juurtua kun jo taas vietiin. Jasu nyt juurtuu hetkessä mihin vaan.