My OperaKauvatsan pappilan kummitustarinoita.
Saturday, May 15, 2010 6:25:27 AM
Yövieras
Heikki Aaron Anttilan (s. 5.12.1904, k. 28.10.1981) jäi eläkkeelle Kauvatsan rovastin tehtävistä osin terveydellisistä syistä, mutta myös hänen ensimmäinen työpaikkansa oli samainen seurakunta, tosin tietenkin alemmassa virkaluokassa. Heikki oli vihitty papiksi 1936, elettiin kyseisen vuoden syksyä ja hänen sisarensa Saara Anttila (s. 10.12.1906) oli tullut Loimaan Orisuolta hänelle taloudenhoitajaksi eli huushollerskaksi.
Heikki oli mennyt Korpilahden sukulaistaloon pitämään hartaustilaisuutta. Ilta jouti ja Saara meni makuulle, mutta jonkin ajan kuluttua heräsi siihen, että ulko-ovi kävi ja joku tuli sisään. Tulija oli mies ja hän tuli pimeässä Saaran huoneeseen seisahtuen hetkeksi sängyn kohdalla ja meni sitten istumaan salinpuoleisen oven suussa olevalle tuolille. Pimeässä Saara kuvitteli tämän olevan Heikin ja mielessään vähän ihmetteli tämän käytöstä. Jonkin ajan kuluttua mies nousi ja meni salin puolelle ja sieltä kuului, kuinka sänky avattiin ja mies meni maata. Heikin varsinainen työ- ja makuhuone oli salin takana oleva huone. Saara nousi ja pani herätyskellon pöydän reunalta parempaan paikkaan, koska ajatteli, että jos Heikiltä jäi piippu tai muuta ja hän tulee vielä uudestaan hakemaan, niin hän saattaa tiputtaa kellon lattialle.
Yö meni ja aamu tuli. Saara laittoi aamukahvit ja koputti salin ovelle kutsuen Heikkiä kahville. Salissa ei ollut ketään eikä Heikki ollut huoneessaankaan ja kaikki ovet olivat lukossa. Jokin ajan kuluttua Heikki tuli sisään ja sanoi tulleensa illalla Korpilahdesta opettaja Vuosion kanssa, mutta koska hänellä ei ollut polkupyörässään valoja, niin oli jäänyt tämän luokse yöksi.
Saara ei puhunut illan ja yön tapahtumista Heikille, vaan lähti tapansa mukaan hakemaan maitoa alatuvasta, missä pappilan vuokralaisina olivat Eelin (Elin) ja Viljo Kouhi. Saara kysyi Eeliniltä, oliko tämä nähnyt eilen illalla ketään liikkumassa ja mainitsi yövieraasta. Tähän Eelin, että Saara oli nähnyt pappilan kummituksen, jonka hän ja hänen miehensäkin olivat nähneet edellisen kirkkoherran eli Kalervon aikana. Saara sanoin Eelille: "Olen ruvennut pelkäämään tuolla pappilassa." Tähän Eeli: "Viljon kanssa olemme puhuneet, että kuinkahan kauan tuo Saara saa pappilassa olla, ettei kuule eikä näe mitään." Saara: "Kyllä minä nyt kuulin ja näin."
Kulkija
Oli kesäaika ja alatuvan vuokralainen Eelin Kouhi päättänyt leipoa. Koska kuivuuden takia oli olemassa palovaara piti leivinuunin lämmittäminen suorittaa aamuyön tunteina, jolloin kaste alensi tulipalovaaraa. Kun Eelin oli aloittanut leipomisen, hän näki, kuinka kirkolta päin käveli pappilan pihaan mies, joka meni keittiön puoleisesta ovesta sisään.
Eelin herätti miehensä Viljon, joka pisti äkkiä housut jalkaansa, ja he menivät ulos. Silloin kyseinen mies tuli pappilan pääovesta ulos ja jatkoi matkaansa takasin kirkolle päin. Viljo meni pihan yli pappilan puolelle. Totesi, että pääovi oli lukossa, joten koputti siihen, jolloin kirkkoherra Kalervo tuli avaamaan sen. Viljon kysyessä, että mikä oli se mies, joka tuli sisään sivuovesta ja poistui pääovesta, Kalervo sanoi, ettei siellä ollut mitään miestä käynyt ja että kaikki ovet olivat lukossa. He menivät katsomaan ja tosiaan keittiön ovi oli kahdessa haassa ja lisäksi vielä lukittu varsinaisella lukolla.
Kummitushuone (piirros)
Elettiin vuotta 1978 tai ehkä jo1979, Heikki oli sairaana ja kirkkoherra Haunio hoiti Heikin tehtäviä oman toimensa ohella. Taloudenhoitajana pappilassa oli jo silloin ollut pitkään Heikin serkku Kaija Massa ja Heikin sisko Saima Anttila (s. 30.9.1912) Loimaan Orisuolta oli tullut auttamaan. Heikin ja Saiman huoneet olivat pappilan kirkon puoleisessa päässä ja Kaijan toisessa, välissä oli iso sali.
Kerran puolenyön jälkeen Saima oli auttanut Heikin yöastialle ja todennut, että Heikiltä oli tullut verta virtsan mukana. Saima säikähti sen verran, että päätti heti pyytää Kaija hoitamaan Heikille kyyti sairaalaan. Hän lähti puolipimeässä salin poikki Kaijan huoneeseen, mutta yllättäen tulikin seinä ja ovi vastaan ennen aikojaan. Siinä kiireessä ei hän sitä alkanut ihmettelemään, vaan avasi oven ja tuli pieneen kamariin, jossa oli harmaa lattia, punainen klahvisohva ja siinä sininen peitto, tuoli sekä pieni pöytä. Saima meni tämän pienen kamarin läpi ja tuli Kaijan huoneeseen, missä selitti kiihkeästi Heikin tapausta. Kaija sanoi, että aamulla Massan Tuomas voi viedä Heikin sairaalaan, mutta turha sitä on yötä vasten lähteä viemään. Lupasi tulla katsomaan Heikin huoneeseen, kunhan saa jotain päälleen.
Saima palasi samaa tietä takaisin eli tämän harmaalattiaisen pikkukamarin läpi salin puolelle ja siitä Heikin huoneeseen. Melkein heti Kaijakin tuli sinne, mutta ei salin läpi, vaan kiersi eteisen kautta. Yhdessä sitten päättivät menetellä Kaijan ehdotuksen mukaisesti Heikin suhteen.
Siinä kuuden aikaan aamulla Saima meni salin kautta keittiöön, mutta se pikkukamari oli hävinnyt: ei seinää eikä ovea, vain Kaijan kamariin vievä ovi. Saima ei puhunut Kaijalle yöllisestä kummitushuoneen kokemuksestaan, mutta ilmeisesti Kaija tiesi asiasta, koska hän ei koskaan kulkenut salin läpi, vaan kiersi aina eteisen kautta Heikin puolelle. Myöskään Kaija ei koskaan näistä asioista ei Saimalle puhunut mitään.
Kauvatsan kylällä nämä pappilan kummittelut ovat tunnettuja asioita. Yleinen väittämä on, että jonkun aikaisemman papin haamu ei ole saanut rauhaan, vaan kummittelee pappilassa.
Heikki Aaron Anttilan (s. 5.12.1904, k. 28.10.1981) jäi eläkkeelle Kauvatsan rovastin tehtävistä osin terveydellisistä syistä, mutta myös hänen ensimmäinen työpaikkansa oli samainen seurakunta, tosin tietenkin alemmassa virkaluokassa. Heikki oli vihitty papiksi 1936, elettiin kyseisen vuoden syksyä ja hänen sisarensa Saara Anttila (s. 10.12.1906) oli tullut Loimaan Orisuolta hänelle taloudenhoitajaksi eli huushollerskaksi.
Heikki oli mennyt Korpilahden sukulaistaloon pitämään hartaustilaisuutta. Ilta jouti ja Saara meni makuulle, mutta jonkin ajan kuluttua heräsi siihen, että ulko-ovi kävi ja joku tuli sisään. Tulija oli mies ja hän tuli pimeässä Saaran huoneeseen seisahtuen hetkeksi sängyn kohdalla ja meni sitten istumaan salinpuoleisen oven suussa olevalle tuolille. Pimeässä Saara kuvitteli tämän olevan Heikin ja mielessään vähän ihmetteli tämän käytöstä. Jonkin ajan kuluttua mies nousi ja meni salin puolelle ja sieltä kuului, kuinka sänky avattiin ja mies meni maata. Heikin varsinainen työ- ja makuhuone oli salin takana oleva huone. Saara nousi ja pani herätyskellon pöydän reunalta parempaan paikkaan, koska ajatteli, että jos Heikiltä jäi piippu tai muuta ja hän tulee vielä uudestaan hakemaan, niin hän saattaa tiputtaa kellon lattialle.
Yö meni ja aamu tuli. Saara laittoi aamukahvit ja koputti salin ovelle kutsuen Heikkiä kahville. Salissa ei ollut ketään eikä Heikki ollut huoneessaankaan ja kaikki ovet olivat lukossa. Jokin ajan kuluttua Heikki tuli sisään ja sanoi tulleensa illalla Korpilahdesta opettaja Vuosion kanssa, mutta koska hänellä ei ollut polkupyörässään valoja, niin oli jäänyt tämän luokse yöksi.
Saara ei puhunut illan ja yön tapahtumista Heikille, vaan lähti tapansa mukaan hakemaan maitoa alatuvasta, missä pappilan vuokralaisina olivat Eelin (Elin) ja Viljo Kouhi. Saara kysyi Eeliniltä, oliko tämä nähnyt eilen illalla ketään liikkumassa ja mainitsi yövieraasta. Tähän Eelin, että Saara oli nähnyt pappilan kummituksen, jonka hän ja hänen miehensäkin olivat nähneet edellisen kirkkoherran eli Kalervon aikana. Saara sanoin Eelille: "Olen ruvennut pelkäämään tuolla pappilassa." Tähän Eeli: "Viljon kanssa olemme puhuneet, että kuinkahan kauan tuo Saara saa pappilassa olla, ettei kuule eikä näe mitään." Saara: "Kyllä minä nyt kuulin ja näin."
Kulkija
Oli kesäaika ja alatuvan vuokralainen Eelin Kouhi päättänyt leipoa. Koska kuivuuden takia oli olemassa palovaara piti leivinuunin lämmittäminen suorittaa aamuyön tunteina, jolloin kaste alensi tulipalovaaraa. Kun Eelin oli aloittanut leipomisen, hän näki, kuinka kirkolta päin käveli pappilan pihaan mies, joka meni keittiön puoleisesta ovesta sisään.
Eelin herätti miehensä Viljon, joka pisti äkkiä housut jalkaansa, ja he menivät ulos. Silloin kyseinen mies tuli pappilan pääovesta ulos ja jatkoi matkaansa takasin kirkolle päin. Viljo meni pihan yli pappilan puolelle. Totesi, että pääovi oli lukossa, joten koputti siihen, jolloin kirkkoherra Kalervo tuli avaamaan sen. Viljon kysyessä, että mikä oli se mies, joka tuli sisään sivuovesta ja poistui pääovesta, Kalervo sanoi, ettei siellä ollut mitään miestä käynyt ja että kaikki ovet olivat lukossa. He menivät katsomaan ja tosiaan keittiön ovi oli kahdessa haassa ja lisäksi vielä lukittu varsinaisella lukolla.
Kummitushuone (piirros)
Elettiin vuotta 1978 tai ehkä jo1979, Heikki oli sairaana ja kirkkoherra Haunio hoiti Heikin tehtäviä oman toimensa ohella. Taloudenhoitajana pappilassa oli jo silloin ollut pitkään Heikin serkku Kaija Massa ja Heikin sisko Saima Anttila (s. 30.9.1912) Loimaan Orisuolta oli tullut auttamaan. Heikin ja Saiman huoneet olivat pappilan kirkon puoleisessa päässä ja Kaijan toisessa, välissä oli iso sali.
Kerran puolenyön jälkeen Saima oli auttanut Heikin yöastialle ja todennut, että Heikiltä oli tullut verta virtsan mukana. Saima säikähti sen verran, että päätti heti pyytää Kaija hoitamaan Heikille kyyti sairaalaan. Hän lähti puolipimeässä salin poikki Kaijan huoneeseen, mutta yllättäen tulikin seinä ja ovi vastaan ennen aikojaan. Siinä kiireessä ei hän sitä alkanut ihmettelemään, vaan avasi oven ja tuli pieneen kamariin, jossa oli harmaa lattia, punainen klahvisohva ja siinä sininen peitto, tuoli sekä pieni pöytä. Saima meni tämän pienen kamarin läpi ja tuli Kaijan huoneeseen, missä selitti kiihkeästi Heikin tapausta. Kaija sanoi, että aamulla Massan Tuomas voi viedä Heikin sairaalaan, mutta turha sitä on yötä vasten lähteä viemään. Lupasi tulla katsomaan Heikin huoneeseen, kunhan saa jotain päälleen.
Saima palasi samaa tietä takaisin eli tämän harmaalattiaisen pikkukamarin läpi salin puolelle ja siitä Heikin huoneeseen. Melkein heti Kaijakin tuli sinne, mutta ei salin läpi, vaan kiersi eteisen kautta. Yhdessä sitten päättivät menetellä Kaijan ehdotuksen mukaisesti Heikin suhteen.
Siinä kuuden aikaan aamulla Saima meni salin kautta keittiöön, mutta se pikkukamari oli hävinnyt: ei seinää eikä ovea, vain Kaijan kamariin vievä ovi. Saima ei puhunut Kaijalle yöllisestä kummitushuoneen kokemuksestaan, mutta ilmeisesti Kaija tiesi asiasta, koska hän ei koskaan kulkenut salin läpi, vaan kiersi aina eteisen kautta Heikin puolelle. Myöskään Kaija ei koskaan näistä asioista ei Saimalle puhunut mitään.
Kauvatsan kylällä nämä pappilan kummittelut ovat tunnettuja asioita. Yleinen väittämä on, että jonkun aikaisemman papin haamu ei ole saanut rauhaan, vaan kummittelee pappilassa.
