My OperaKylpylät 1400-luvulla
Thursday, May 6, 2010 3:34:15 PM
Pohjaltaan jokainen aikakausi on "epäsiveellinen" ja yleensä tällä tarkoitetaan korkeampaa, vapaampaa ja monimutkaisempaa siveellisyyden muotoa. eli ylitetään senhetkisen "laillisen säädyllisyyden" mitat. Sukupuoliseurustelun vapaudelle 1400-luvulta lähtien kylpylät olivat tyypillisempiä tunnusmerkkejä. Miehet ja naiset kylpivät yhdessä yleensä alastomina ja ympäröivissä aitoissa toiset seurasivat toimitusta elleivät olleet yksityishuoneissa, joissa eivät suinkaan olleet toisena osapuolena ilotytöt tai kevytmieliset naiset, vaan kaikki ihmiset. Kylpylän mainostaulussa saattoi lukea: "Hedelmättömille naisille parasta on kylpy. Mitä kylpy ei saa aikaan, sen aikaansaavat vieraat."
Jokaisessa kaupungissa oli "naistaloja" eli ilotaloja. Yleensä maistraatti oli kieltänyt ottamasta taloon tyttöjä, joilla ei ollut rintoja. Kaikesta päätellen ei siis ollut tavatonta tuoda lapsia bordelliin. Myöskään 12-14 nuorempia poikia ei saanut päästää naistaloon vieraiksi, mutta tavallista oli, että naidut naiset kävivät niissä melko usein - ilmeisesti pienet sivutulot mielssään.
Ammattikuntalaitos, korporaatiot, oli tunkeutunut täydellisesti läpi koko yhteiskunnan. Virallisen luvan saaneet väärinpelaajat edusti erästä ääripäätä ja toista sulottaret, jotka nauttivat laajaa yhteiskunnallista arvonantoa. Ruhtinaiden vastaanotoille he ilmestyivät järjestäytyneenä korporaationa ja he kontrolloivat ankarasti nurkkakaupustelijattaria kuten palvelijattaria, tarjoilijattaria ja porvaristyttärien luvatonta toimintaa. Erityisen raskaita syytöksiä he kohdistivat nunnaluostarien epäpuhdasta kilpailua kohtaan. Ylimalkaan silloisessa kielenkäytössä sanat nunna ja portto olivat synonyymejä. Kuten "huorailee kuin karmeliitta" sanonnasta on asia luettavissa.
Paavin käskystä eräässä nunnaluostarissa pantiin toimeen siveystarkastus. Tarkastajan oli pakko merkitä raporttiin, että oli tavannut melkein kaikki nunnat siunatussa tilassa. Myöskin miesluostarit olivat orgioitten tyyssijoja, ja homoseksuaalisuus oli laajalle levinnyt.
Merkillinen tapa olivat "koeyöt". Neito salli rakastajalleen kaikenlaiset hellyydenosoitukset antautumatta tälle. Näin kumpikin osapuoli saattoi varmistua vastapuolen ominaisuuksista ennen avioliittoa. Eikä mahdollisena luopuvana osapuolena suinkaan aina ollut mies. Harvinaista ei myöskään ollut se, että aviomies erityisesti kunnioittaakseen vierastaan antoi tämän maata "hyvässä luottamuksessa" vaimonsa vieressä. Jos mies tahtoi osoittaa mieltymystään naiselle, tarttui hän yksikertaisesti naista rinnoista.
Aikakaudelle on ominaista suuri ujostelemattomuus. Julkinen mielipide hyväksyi tällaisen hillittömyyden. Se ilmeni mm. vaatetuksessa siten, että rinnat paljastettiin ompelemalla pukuun sopivat reiät tai miehillä housuissa oli mahtavat kalukukkarot. Myöskään kureliivit miehillä eivät olleet harvinaisia.
Lähde: Egon Friedell, Uuden ajan kulttuurihistoria 1. ss.164- 167
Jokaisessa kaupungissa oli "naistaloja" eli ilotaloja. Yleensä maistraatti oli kieltänyt ottamasta taloon tyttöjä, joilla ei ollut rintoja. Kaikesta päätellen ei siis ollut tavatonta tuoda lapsia bordelliin. Myöskään 12-14 nuorempia poikia ei saanut päästää naistaloon vieraiksi, mutta tavallista oli, että naidut naiset kävivät niissä melko usein - ilmeisesti pienet sivutulot mielssään.
Ammattikuntalaitos, korporaatiot, oli tunkeutunut täydellisesti läpi koko yhteiskunnan. Virallisen luvan saaneet väärinpelaajat edusti erästä ääripäätä ja toista sulottaret, jotka nauttivat laajaa yhteiskunnallista arvonantoa. Ruhtinaiden vastaanotoille he ilmestyivät järjestäytyneenä korporaationa ja he kontrolloivat ankarasti nurkkakaupustelijattaria kuten palvelijattaria, tarjoilijattaria ja porvaristyttärien luvatonta toimintaa. Erityisen raskaita syytöksiä he kohdistivat nunnaluostarien epäpuhdasta kilpailua kohtaan. Ylimalkaan silloisessa kielenkäytössä sanat nunna ja portto olivat synonyymejä. Kuten "huorailee kuin karmeliitta" sanonnasta on asia luettavissa.
Paavin käskystä eräässä nunnaluostarissa pantiin toimeen siveystarkastus. Tarkastajan oli pakko merkitä raporttiin, että oli tavannut melkein kaikki nunnat siunatussa tilassa. Myöskin miesluostarit olivat orgioitten tyyssijoja, ja homoseksuaalisuus oli laajalle levinnyt.
Merkillinen tapa olivat "koeyöt". Neito salli rakastajalleen kaikenlaiset hellyydenosoitukset antautumatta tälle. Näin kumpikin osapuoli saattoi varmistua vastapuolen ominaisuuksista ennen avioliittoa. Eikä mahdollisena luopuvana osapuolena suinkaan aina ollut mies. Harvinaista ei myöskään ollut se, että aviomies erityisesti kunnioittaakseen vierastaan antoi tämän maata "hyvässä luottamuksessa" vaimonsa vieressä. Jos mies tahtoi osoittaa mieltymystään naiselle, tarttui hän yksikertaisesti naista rinnoista.
Aikakaudelle on ominaista suuri ujostelemattomuus. Julkinen mielipide hyväksyi tällaisen hillittömyyden. Se ilmeni mm. vaatetuksessa siten, että rinnat paljastettiin ompelemalla pukuun sopivat reiät tai miehillä housuissa oli mahtavat kalukukkarot. Myöskään kureliivit miehillä eivät olleet harvinaisia.
Lähde: Egon Friedell, Uuden ajan kulttuurihistoria 1. ss.164- 167
