My OperaMäntsälässä Blogman ja Metsäketo, 12.6.10
Wednesday, June 16, 2010 4:48:53 PM
Mäntsälässä oli hyvät kahden orkesterin lauantaitanssit. Botnian komiat nuoret kollit aloittivat puolen tunnin setillään ja oikein mukavasti soittivatkin. Lattialla oli runsaasti tanssitilaa, joten ei kun tossua toisen eteen. Eräänä kannustimena oli tietty se, että illan hämärtyessä tila saattaisi joutua kortille.
Toista settiä lähti vetämään Martti Metsäkedon tanssiorkesteri, joka soittaa hiukan erilaisemmin kuin monet muut pintaorkesterit. Vahinko vain, että thyrsos sauvan rummutuksen säestämänä orkesterin erään entisen jäsenen tekemät "markkinointiponnistelut" kummittelevat vieläkin monen järjestäjän ja ohjelmatoimiston mielessä, mistä syystä MMto:a kuulee harvakseltaan näillä lakeuksilla. Monen tanssijan toive varmaan olisi, että menneet näiltä osin voisi jo unohtaa. Voisin kuvitella, että ilmeisesti MM harkitsee ohjelmatoimiston vaihtoa tai radikaalimmassa tapauksessa koko bändin purkamista, ellei syksyyn mennessä tilanne parane. Vaakakupissa kun kuitenkin on myös orkesterin nuorempien soittajien leipätyö. (Haluaisin nähdä sen ohjelmatoimiston henkilön tai järjestäjän, jolle MM on sanonut jonkin poikkipuolisen sanan. Väittäisin, että nyt potkitaan väärää miestä ja miestä, joka on ollut liian kiltti joka suuntaan. Tietenkin aina voidaan sanoa, että vastuu on jakamaton, mutta rajansa silläkin.)
Selkeästi yleisö oli kaksijakoista: tanssin suurkuluttajat ja bilettäjäfanit. Järjestäjälle onnittelut, että ammattilaisen silmällä osasi huomioida molemmat osapuolet. Samalla se takasi, että buffetin puolella oli koko ajan hiukan tiukkaa vapaista pöydistä. Minäkin nuukana miehenä olin jo ostaa kolmannet kahveet, mutta onneksi järki voitti.
Kun Pohjanmaan lumiaura ilmestyi lavalle, jostakin syystä meno kiihtyi ja volyymit nousivat monen mielestä jopa turhan korkealle. Ainakin päätellen siitä, että buffetissa eräs samassa kahvipöydässä ollut herra tunki koko servetin korviinsa ja sanoi sen auttavan senhetkiseen olotilaansa. Iskelmä-Finlandian eli kevyen musiikin Finlandia-palkinnon 2009 sai Charles Plogman, jonka Henrik Otto Donner valitsi jättäen muut ehdokkaat (Annika Eklund, Kaija Koo, Pertti Neumann ja Finlanders) lehdellä soittelemaan. Ilkeät kielet väittävät, että tässä tehtiin kielipolitiikkaa, mutta tiedä häntä.
Mukava oli kuulla ruotsalaisvoittoisia sovituksia tutuista tanssikappaleista, tosin muutamat kappaleet olisivat minulta menneet ohi, ellei olisi kuulutettu, mitä tanssilajia ne ovat. MMto:n tanssimusiikki sen sijaan on minulle tutumpaa, joten sillä puolella en suurempia ongelmia kokenut.
Toista settiä lähti vetämään Martti Metsäkedon tanssiorkesteri, joka soittaa hiukan erilaisemmin kuin monet muut pintaorkesterit. Vahinko vain, että thyrsos sauvan rummutuksen säestämänä orkesterin erään entisen jäsenen tekemät "markkinointiponnistelut" kummittelevat vieläkin monen järjestäjän ja ohjelmatoimiston mielessä, mistä syystä MMto:a kuulee harvakseltaan näillä lakeuksilla. Monen tanssijan toive varmaan olisi, että menneet näiltä osin voisi jo unohtaa. Voisin kuvitella, että ilmeisesti MM harkitsee ohjelmatoimiston vaihtoa tai radikaalimmassa tapauksessa koko bändin purkamista, ellei syksyyn mennessä tilanne parane. Vaakakupissa kun kuitenkin on myös orkesterin nuorempien soittajien leipätyö. (Haluaisin nähdä sen ohjelmatoimiston henkilön tai järjestäjän, jolle MM on sanonut jonkin poikkipuolisen sanan. Väittäisin, että nyt potkitaan väärää miestä ja miestä, joka on ollut liian kiltti joka suuntaan. Tietenkin aina voidaan sanoa, että vastuu on jakamaton, mutta rajansa silläkin.)
Selkeästi yleisö oli kaksijakoista: tanssin suurkuluttajat ja bilettäjäfanit. Järjestäjälle onnittelut, että ammattilaisen silmällä osasi huomioida molemmat osapuolet. Samalla se takasi, että buffetin puolella oli koko ajan hiukan tiukkaa vapaista pöydistä. Minäkin nuukana miehenä olin jo ostaa kolmannet kahveet, mutta onneksi järki voitti.
Kun Pohjanmaan lumiaura ilmestyi lavalle, jostakin syystä meno kiihtyi ja volyymit nousivat monen mielestä jopa turhan korkealle. Ainakin päätellen siitä, että buffetissa eräs samassa kahvipöydässä ollut herra tunki koko servetin korviinsa ja sanoi sen auttavan senhetkiseen olotilaansa. Iskelmä-Finlandian eli kevyen musiikin Finlandia-palkinnon 2009 sai Charles Plogman, jonka Henrik Otto Donner valitsi jättäen muut ehdokkaat (Annika Eklund, Kaija Koo, Pertti Neumann ja Finlanders) lehdellä soittelemaan. Ilkeät kielet väittävät, että tässä tehtiin kielipolitiikkaa, mutta tiedä häntä.
Mukava oli kuulla ruotsalaisvoittoisia sovituksia tutuista tanssikappaleista, tosin muutamat kappaleet olisivat minulta menneet ohi, ellei olisi kuulutettu, mitä tanssilajia ne ovat. MMto:n tanssimusiikki sen sijaan on minulle tutumpaa, joten sillä puolella en suurempia ongelmia kokenut.
