My OperaImmigration day
Monday, September 17, 2007 11:03:04 AM
Tänään kävin eräretkellä Immigration Towerissa. Missioni oli palauttaa henkilötietolomake ja antaa sormenjäljet. Olin vaan unohtanut ottaa ajanvarauksen yhteydessä jonotusnumeron ylös, joten sain numeroidun kutsun tulla jonottamaan iltapäivällä uudelleen. Tietenkin.
Onneksi molemmat tämän päivän luennot oli peruttu, joten ei hätää mitään. Aamun ja iltapäivän välissä ehdin juoda törkeän kalliin cappuchinon italialaisessa kahvilassa, suunnistaa leipomosta toiseen hajun perässä, eksyä katumarkkinoille ja lukea sanomalehteä kiinaksi (kuvat kertovat enemmän kuin sata sanaa- lauseen merkitys kirkastui aivan uudella tavalla). Häkkikanat markkinoilla näytti asuvan ihmisiäkin ahtaammin, ekaa kertaa oikeesti kuvotti. Munakasleivos tuoksui huomattavasti miellyttävämmälle kuin munatehdas. Päätin palata jonottamaan.
Minulla oli jonotusaika puoli kahdeksi. Se oikeutti jonottamaan vastaanottotiskille, josta sai jonotusnumeron. Oli aika rohkaisevaa huomata, että sain numeron 466 ja 408 oli sillä hetkellä vuorossa. Olinkin vähän ihmetellyt mitä ne kymmenet muut siellä istuskelee. Noh, hekin siis jonottaa.
Ehdin lukea sen kiinankielisen sanomalehden vielä uudestaan ennen kuin 466 kutsuttiin. Annoin tyytyväisenä sormenjäljet ja tavasin nimeni englanniksi viitisen kertaa. Sitten poseerasin kameralle ja jes, valmista! Tai sitten ei. En oikein hahmottanut, kun virkailija ystävällisesti pyysi minua seuraavan kulman taakse ja odottamaan vuoroani. Mitä? Löydän taas uuden jonotusaulan. Tällä kertaa vuorossa on kuitenkin jo 428, joten tämä on jo ihan piece of cake. En edes viitsi esittää lukevani tai kirjoittavani tekstiviestiä. Tämän aulan virkailijalle saan lopulta jättää täytetyn ja jo käytetynkin lomakkeen ja saan tarvittavat väliaikaiset henkkarit kouraan. Saan myös kutsun tulla jonottamaan valmiita papereita ensi kuun alussa. Ajattelin varautua silloin vaikkapa englanninkielisellä aikakauslehdellä tai mp3- soittimella.
Onneksi molemmat tämän päivän luennot oli peruttu, joten ei hätää mitään. Aamun ja iltapäivän välissä ehdin juoda törkeän kalliin cappuchinon italialaisessa kahvilassa, suunnistaa leipomosta toiseen hajun perässä, eksyä katumarkkinoille ja lukea sanomalehteä kiinaksi (kuvat kertovat enemmän kuin sata sanaa- lauseen merkitys kirkastui aivan uudella tavalla). Häkkikanat markkinoilla näytti asuvan ihmisiäkin ahtaammin, ekaa kertaa oikeesti kuvotti. Munakasleivos tuoksui huomattavasti miellyttävämmälle kuin munatehdas. Päätin palata jonottamaan.
Minulla oli jonotusaika puoli kahdeksi. Se oikeutti jonottamaan vastaanottotiskille, josta sai jonotusnumeron. Oli aika rohkaisevaa huomata, että sain numeron 466 ja 408 oli sillä hetkellä vuorossa. Olinkin vähän ihmetellyt mitä ne kymmenet muut siellä istuskelee. Noh, hekin siis jonottaa.
Ehdin lukea sen kiinankielisen sanomalehden vielä uudestaan ennen kuin 466 kutsuttiin. Annoin tyytyväisenä sormenjäljet ja tavasin nimeni englanniksi viitisen kertaa. Sitten poseerasin kameralle ja jes, valmista! Tai sitten ei. En oikein hahmottanut, kun virkailija ystävällisesti pyysi minua seuraavan kulman taakse ja odottamaan vuoroani. Mitä? Löydän taas uuden jonotusaulan. Tällä kertaa vuorossa on kuitenkin jo 428, joten tämä on jo ihan piece of cake. En edes viitsi esittää lukevani tai kirjoittavani tekstiviestiä. Tämän aulan virkailijalle saan lopulta jättää täytetyn ja jo käytetynkin lomakkeen ja saan tarvittavat väliaikaiset henkkarit kouraan. Saan myös kutsun tulla jonottamaan valmiita papereita ensi kuun alussa. Ajattelin varautua silloin vaikkapa englanninkielisellä aikakauslehdellä tai mp3- soittimella.
