Primos

(11/2008 jälkikommentti: Nyt on on yli kaksi vuotta siitä, kun tämän tänne kirjoitin. Olen edelleen pääsääntöisesti samaa mieltä, mutta teksti itsessään kaipaisi paljon päivittämistä ja selvennystä, oikeastaan se pitäisi kirjoittaa kokonaan uudestaan. Esimerkiksi monet käyttämäni termit vaatisivat selvennystä (vapaa tahto, sattuma ym.). Sen lisäksi aikanaan luulin, etten tajua kvanttifysiikkaa, mutta nyt tiedän, etten tajua sitä; se on oikeasti ihan hämärää. Saatan joskus päivittää alla olevan kirjoituksen, jos saan jonkinlaisen innostuksenpuuskan!)

Fysiikassa käytetty termi determinismi tarkoittaa, että edellisestä tilanteesta A seuraa aina väistämättä B, eikä esimerkiksi X ja B:stä seuraa tilanne C eikä Y ja niin edelleen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos alkuräjähdys uusittaisiin niin, että kaikki alkuarvot ja luonnonlait olisivat yhdenkaltaiset, päädyttäisiin aina samaan lopputulokseen (minun tapauksessani siihen, että kirjoitan tätä juttua nyt). Determinismi olisi täysin perusteltua, jos luonto toimisi täysin mekaanisesti, ilman minkäänlaista sattumaa, jolloin ihmiselläkään ei olisi vapaata tahtoa. Kvanttifysiikassa on kuitenkin niin sanottu Heisenbergin epätarkkuusperiaate, jonka mukaan oikeaa sattumaa[1] on olemassa. Alkutilanteesta seuraisi siis ainakin jossain määrin erilainen loppu[2], mikä mahdollistaisi ihmiselle vapaan tahdon.

Vaikka oikeaa satunnaisuutta on olemassa, se ei takaa ihmiselle vapaata tahtoa. Edelleen maailma voidaan "pysäyttää" tilanteeseen A. A:sta ei kuitenkaan satunnaisuuden vuoksi välttämättä seuraa B, kuten deterministisessä tilanteessa kävisi, vaan nyt siitä seuraa B, C, D, E... josta seuraa F, G, H... ja niin edelleen. Kärjistettynä käytännön esimerkkinä voidaan ajatella tietä, jossa voi kääntyä vasemmalle, oikealle tai mennä suoraan. Deterministisessä tapauksessa henkilö menee aina vasemmalle, näennäisestä vapaasta tahdostaan huolimatta. Ei-deterministisessä tapauksessa henkilö menee satunnaisesti vasemmalle, suoraan tai oikealle riippumatta tahdostaan. Henkilö itse ei siis valitse suuntaa, vaan sen tekee satunnaisuus, jolloin henkilöllä ei ole vapaata tahtoa.

Perusteluketjussa on kuitenkin ongelma. Miten on esimerkiksi mahdollista, että pelkkä satunnaisuus saa minut tietyllä hetkellä hakemaan Coca-Cola-merkkistä juotavaa jääkaapista? Tällaista ja vastaavaa on hyvin vaikea kuvitella syntyneen ilman vapaata tahtoa, silkan satunnaisuuden seurauksena. Toisaalta voi olla, että ajattelen ongelmaa liian ihmiskeskeisesti, olenhan vain materiaa, joka vuorovaikuttaa muun materian (Coca-Cola) kanssa.

Eräs hyvin todennäköinen vaihtoehto on, että perusteluni on puutteellinen ja olen yksinkertaisesti väärässä. Haluaisin kuitenkin tietää, mikä ajattelussani on virheellistä. Kommentteja siis!


[1]Tässäkin on se ongelma, että vaikka näyttääkin siltä, että on olemassa oikeaa satunnaisuutta, senkin takana on jokin perustavaa laatua oleva laki, joka määrää tämän satunnaisuuden, satunnaisuus olisi siis vain illuusio. Monille oudoille asioille on löydetty myöhemmin järkiperäinen perustelu, kuten esimerkiksi, miksi planeetat kiertävät aurinkoa yms. Toisaalta, tällainen ajattelutapa ei kuulu tieteeseen, sillä tiede perustuu senhetkiseen tietoon, ja aina on mahdollisuus väittää, että jonkin tapahtuman taustalta löytyy toinen vaikuttaja, mikä tekee argumentista kumoutumattoman.

[2]Vaikka asiat tapahtuvat satunnaisesti, lopputulos saattaa olla yllättävän samankaltainen, mikä johtuu siitä, että suuressa mittakaavassa asiat tapahtuvat tietyllä varmuudella, jos tila pysyy vakaana. Säätä on esimerkiksi mahdotonta ennustaa pienestä hiukkasesta lähtien, sillä muuttujien määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mikä vaatisi äärimmäisen suurta laskutehoa. Säätä on kuitenkin mahdollista ennustaa suuressa mittakaavassa.