Globetrotter diaries

Viimeinen kokonainen reissupaiva kaantyy iltaan ja onkin aika taas paivittaa blogia jotta voin sitten keskella talvea lueskella etta tulipahan oltua.

Jaimme viimeksi Makassariin josta lensin oikein lennokkaasti Kuala Lumpuriin. Makassarissa tapasin jo Togeanin saarilla tapaamani Inigon ja selvisi etta meilla oli sama lento. Selvisin siis huomattavan halvalla kaikista taksikyydeista ja sain samalla juttuseuraa. Kuala Lumpurissa majoituimme napparasti samaan majataloon joka tarjosi huoneen erillisella mutta kuumalla vedella varustetulla suihkulla ja ilmaisen internetin suht huokeaan hintaan jota nyt en muista.
Ongelmaksi Kuala Lumpurissa muodostui ajan vahyys koska olin varannut majoituksen Singaporesta jo etukateen ja minun piti siis olla taalla 18. pv. jolloin varaukseni alkoi. Aikaa tutustua KL:iin oli vain paiva. Aloitin paivan kiihkealla tahdilla ja santasin bussiasemalle ja varasin lipun perjantaille (silloin huomiselle). Seuraavaksi tepastelin Oljy-yhtio Petronasin omistaman kaksoistornin juurelle. Sissalle paastyani sain kuulla etta paivan ilmaiset liput joilla olisi paassyt tornia ylempaa tutkimaan olivat menneet ja niinpa tyydyin pallistelemaan sita alempaa. Taman jalkeen otin suunnakseni KL Towerin ja ostin lipun jolla paasin sentaan korkealle. KL- Tower oli aikanaan maailman 3 korkein rakennus ja oli se korkeampi kuin macao tower. Sielta pallistelin KL:n keskustaa ja otin suuntia joihin minun piti matkaani jatkaa. Tornilta tepastelin Central Marketille ja Chinatowniin. Taman jalkeen olin aika poikki joten hurautin monoraililla takaisin kotikulmilleni ja otin lepoa muutaman hetken. Inigo oli silla valin yhyttanyt malesialaisen kaverinsa ja olivat sitten katsomassa futista meidan majatalolla. Malesialainen kaveri oli muusikko ja sen bandilla oli keikka Petronas Towersin vieressa sina iltana. Lupauduin sitten mukaan yleisoksi ja siinapa se ilta sitten menikin.
Seuraava paiva sisalsi varsin vahan tapahtumia. Aamulla loikkasin bussiin joka oli todella loistava sahkosaatoisine istuimineen ja viihdekeskuksineen. Singaporessa elama jatkuu niin kuin aina. Kun saavuin kaupunkiin nappasin lahimmalta mrt asemalta junan ja hurautin Little Indian hulinaan. Majoituin varaamaani Prince of Wales majataloon ja lepailin hetken. Sitten Lahdin kiertelemaan ympari naita kotikulmia ja napostelin hieman herkullista intialaista ruokaa. Paivaan ei muuta mahtunutkaan.
Lauantai meni nopeasti Singaporen ostoshelvetista nauttiessa. Kallistahan taalla on mutta voi pojat kun ois rahhoo niin kylla ois vaikka mita myynnissa. Hyvaa ruokaa ja hieman vaatteita jai kateen lauantaista. Ilta meni rauhallisesti lueskellessa ja kuunellessa musiikkia. Sunnuntai eli tama paiva koostui elaintarhassa pyorimisesta. Singaporen elaintarha on saanut paljon kehuja omakseen ja olihan se hieno. Tuli nahtya valkoisia tiikereita ja sarvikuonoja ja jaakarhuja ja giraffeja. viimeksimainituista vain jaakarhut nayttivat valkoisilta vaikka oikeasti niiden karvat ovat variltaan kirkkaita. ( tamankin opin tanaan). Elaintarha oli mukava kokemus joskin joidenkin elainten tilat olivat hieman pienen oloisia. Huomenna viela suunitelmissa Raffles Hotel Singaporessa pyorahtaminen ja legendaarisen Singapore Sling drinkin nauttiminen, kevytta shoppailua ja illasta pirullisen pitka lento kotisuomea kohti. Kotona olisi tarkoitus olla vaille kaksitoista tiistai aamuna ja toivon sydammeni pohjasta etta kotoinen vr ei ryssi kotiinpaluutani vaan olen savossa tiistai iltana.

Toivottavasti edes joku on jaksanut naita jaaritteluja seurata ja toivottavasti joku joskus hyotyy naista kokemuksista. Oli tosi kiva reissu ja indonesia jaa mieleeni jarjettoman monipuolisena ja suurena maana. Oli kivaa - jatketaan taas ensikerralla.

Jalleen kerran ja enemman kuin koskaan- Teemu

Aivan aluksi haluan pahoitella raapustusten valiin jaamista ja ajan aiheuttamaa yksityiskohtien vahyytta.

Hommahan meni siis nain...
Kun olin rantepaon katsellut otin suunnan kohti pohjoista ja Togeanin saaria. Matka alkoi sunnuntaina kun loikkasin taalla bussiin ja jolkottelin kohti tentenaa. Matka oli yksi kaikkien aikojen pahimpia ja 12 tunnin matkaan meni 17 tuntia joista 3 olimme keskella vesisadetta hajonneessa bussissa. Yo tentenassa meni miellyttavassa Hotel Viktorissa jossa nautin yksinkertaisista mukavuuksista kuten sangysta. Tentenassa tapasin pari italialaista pariskuntaa joiden kanssa sovin seuraavalle paivalle kimppakyydin kohti Ampanaa josta olisi maara menna lautalla Wakaihin joka on Togeanin saarten suurin kyla. Matka ampanaan meni familyvagonin viimeisella penkkirivilla laukkujen kanssa. Ampanassa taas jokin geneerinen majatalo jossa vasynyt matkaaja sai kylman suihkun ja sangyn. Ampanasta matka jatkui taas seuraavana paivana lautalla kohti Wakaita ja siita sitten pikku veneella Kaddidirin saarelle. Saarelta majatalokseni suodattui varsin yksinkertaisen hintavertailun jalkeen Lestari Homestay jossa miellyttava perhe tarjosin Bungalowin, kolme ateriaa paivassa seka ilmaisia snorklailu ja kalastus retkia huokeaan 75000 rupian paivahintaan. Sitten tiivistan seuraavan puolentoista viikon tapahtumat muutamaan lauseeseen. Amulla aamupala ja snorklaamaan tai rannalle. Paivalla snorklailua tai rannalla oleilua ja lounas. Iltapaivalla Mahdollisesti kalastelemaan tai makoilua tai reissu wakaihin ostamaan arak nimista palmuviinaa. Illalla paivallinen ja jutustelua muiden vieraiden kanssa ja arakin kiskomista ja kortinpeluuta.
Kohotohtina voin mainita paivan reissu atollille jossa oli aika mahtavia snorklailu maisemia ja nakyvyytta vaatimattomat 25-30 metria, pari notski-iltaa hyvalla porukalla ja arakilla varustettuna, ja isantaperhe joka oli aivan loistava.
Saarilla elaessa kerkesin tutustumaan kalaan melko syvallisesti ja soinkin sita lahes joka aterialla. Loppuajasta alkoi kylla jo barracudat ja tonnikalat pursuamaan korvista.
Takaisin saarilta lahdin torstaina ja olen palaamassa tata samaa kiduttavaa reittia jota menin pohjoiseen.
Talla kertaa olen siis Rantepaossa ja yovyn Visma Monton nimisessa majatalossa jossa olen panostanut elamiseeni sen verran etta otin huoneen kuumalla vedella.(ensimmaista kertaa koko reissulla)
Tanaan kavin katselemassa markkinatouhuja koska taalla sattui olemaan elainmarkkinat. Siella oli puhvelia ja sikaa joka lahtoon. Osa sioista oli sidottu napparasti jo sellaiseen kuljetusalustaan josta se oli sitten nappara nostaa kottikarriin ja kuljettaa kotiin. Puhvelit oli isoja ja niita oli paljon.

Jatkan eteenpain kohti Makassaria maanantai aamuna ja Makassarista Kuala Lumpuriin keskiviikkona iltapaivasta.
Nyt jatkan lepailya ja yritan loytaa jostain kirjan jota voisin aloitella.

Jalleen kerran ja enemman kuin koskaan- Teemu

Noonih nyt on sitten nahty mita Indonesia tarjoaa noin niinkuin temppelirintamalla. Borobudur ja se toinen temppeli jonka niema en muista kaytiin kattomassa ja olihan ne aika kivoja ja varsinkin Borobudur aamunkoitteessa oli aika vaikuttava mutta Angorin nahneena ei tuo enaa niin paljoa sykahdyttanyt.
Temppelihommelointi alkoi jo heti aamusta ja bussi starttasikin jo viidelta(On huono aika herata!). Talla kertaa kello piti kutinsa ja herasinkin paivaan oikein kivasti. Temppelikatselmukselta palatessamme sovimme sitten mukana olleen porukan kanssa etta illalla tulee olemaan jonkinlaista hopinaa ehka oluiden saestamana. Iltapaiva meni toipuessa raskaasta aamusta ja jannittaessa etta poltinko kateni pilvisena paivana. Illalla vastaus tuli onneksi kielteisena ja kadet saivat vain miellyttavan Pohjois-Amerikan intiaaneilta tutun punaruskean varityksen. Ilta meni hieman odotettua pienemmalla porukalla ja mina ja kolme kanadalaista viettelimme sitten iltaa joka sujui varsin mukavissa merkeissa. Illan huipennus oli ehdottomasti viiden miehen muodostama bandi joka veteli todella loistavaa settia meidan ja muutaman paikallisen muodostamalle yleisolle.
Tanaan nukuin pitkaan ja olen tassa tepastellut ympariinsa ja katsellut ja lueskellut. Reippaan tunnin paasta lahtee bussi Surabayaan josta aamulla lento Makassariin josta toivottavasti viela keskiviikkona bussi Rantepaoon. Edessa on siis reipas 16h bussia ja pari tuntia lentokonetta joten varmasti taas tuntee liikkuneensa paikasta toiseen.

Olen tasta ollut tietoinen jo pitempaankin mutta en ole sita tanne vuodattanut.
Olen ensimmaista kertaa elamassani paivantasaajan etelapuolella. ei kylla tunnu kovin kummoiselta.
Loppupeleissa aika samanlaista on taalla kuin pohjoispuolellakin. Tosin taallahan on nyt talvi toisin kuin teilla onnellisilla siella pohjolan kesassa.

Jalleen kerran ja enemman kuin koskaan- Teemu

edit.

Niin tosiaan olihan siina sunnuntaikin valissa...
Sunnuntai meni mukavasti. Aamulla laksin katsastamaan Yogyakartan sulttaanin omaa pikku kaupunkia joka sijaitsee taman varsinaisen kaupungin sisalla ja jossa asustaa n 25000 ihmista. Kraton joksi tata kaupunkia nimitetaan on nykyaan melko turistipainotteinen vaikka oli siella ihan oikeitakin ihmisia.
Sunnuntai taisi menna myos melko nopeasti ilman mainittavampia urotekoja kierrellessa kaupungilla ja mennessa aikaisin nukkumaan silla maanataina piti herata varhain.