My OperaGardajärvi
Thursday, July 5, 2007 12:46:20 PM
Limone on pieni ja kaunis 1000 asukkaan kyla vuorten juurella Gardan pohjoispaassa. Limonessa on hyvat vaellusmahdollisuudet. Reitit eivat valttamatta ole sopivimpia aivan aloittelijoille, mutta hyvalla kunnolla ylos pain vaan! Limonessa on muutama vuosi sitten avattu sitruunaviljelmamuseo, joka on kunnostettu sellaiseksi kun se satoja vuosia sitten oli. Mielenkiintoinen paikka, josta on upeat nakymat jarvelle. Myos oliivilehtoihin kannattaa menna kavelemaan ja haistelemaan upeita tuoksuja. Pyoran, mopon tai auton vuokraus on suosittua. Tosin se ei ole kovin halpaa. Pyora paivaksi maksaa noin 20 euroa. Limonesta paasee napparasti laivalla kiertamaan jarvea. Matka jarven etelapaahan kestaa noin 2,5 tuntia. Limonea lahella olevia paikkoja ovat Riva ja Malcesine.
Jo 900-luvulla nimi Limo mainittiin useisssa kirjoituksissa, joissa se usein taipui myos muotoihin Limonum, Limono ja Limone. Kielitieteilijoiden mukaan nimi juontaa juurensa sanasta limen, joka tarkoittaa rajaa tai lima, joka puolestaan viittaa jokeen. Selvaa kuitenkin on, etta Limonen nimi ei tule keltaisesta sitrushedelmasta, vaan on todennakoisesti johdannainen kelttilaisista sanoista limo tai lemos.
Vuodesta 1863 eteenpain Limonea kutsuttiin virallisesti Limone San Giovanniksi, ja vasta vuonna 1904 nimi vaihtui sen nykymuotoon Limone sul Gardaksi. Gardajarvi, vanhalta nimeltaan Benaco, on ollut vuosikymmenien saatossa monen mylleryksen keskipisteessa. Muun muuassa Venetsia, Itavalta-Unkari, Italian renessanssi, maailmansodat ja lopulta taipuminen osaksi Italiaa ovat kaikki jattaneet jalkensa koko nykyisen Pohjois-Italian alueelle.
Merkittavin kausi Gardalle oli kuitenkin Venetsian Tasavallan aika, niin kutsuttu Serenissima 1400-luvulla, jolloin Limone kehittyi pienesta kalastajakylasta ja oliivintuottajasta Euroopan pohjoisimmaksi sitrushedelmien tuottajaksi. Se oli mahdollista lauhkean ilmaston vuoksi, vaikka viljelmia jouduttiinkin suojelemaan kipakalta koillistuulelta. Siita on merkkina viela tanakin paivana paksut kivimuurit ja pylvaikot joiden varaan Limonaiet, nama sen ajan kasvihuoneet, rakennettiin.
"Ajoimme ohi Limonen, missa terassimaisesti vuorten rinteille laaditut istutukset ja niiden keskella kasvavat sitruunapuut todistavat, etta maa on hyvin hoidettu ja satoisa. Koko viljelman runkona ovat valkoiset neliskulmaiset pilarit, jotka seisovat tietyn valimatkan paassa toisistaan ja joiden perakkaiset rivit kapuavat vuoren rinnetta ylos." (Goethe Italian matka paivakirjoineen 1999)
Sitrushedelmat kulkeutuivat Eurooppaan arabialaisten mukana Kiinasta ja Intiasta 1000-vuoden vaihteessa. Gardalle sitruunat tulivat myohemmin 1200-luvulla munkkien toimesta Ligurian rannikolta. Lodovico Bettoni (1770-1828) mainitsee paivakirjassaan Limonen sitruunaviljelmat 1610. Myohemmin Bettonin perhe oli se, joka aloitti taman keltaisen sitrushedelman kaupallisen kasvatuksen, mika puolestaan sysasi liikkeella Limonen kylan myos taloludellisen kehityksen.
Sitruunoita kasvaa useissa kerroksissa (Còle) ja eri kokoisina viljelmina. Menestykselliselle viljelmalle on yleisesti tarkeaa villipurot, hyvin suojattu laakso seka veden laheisyys. Puut taytyy suojata hyvin silla seka itse sitruunahedelma mutta myos puu karsivat, jos lampotila alkaa lahentya nollaa. Talloin taytyy sytyttaa pienia tulia (fogàr) antamaan lampoa sitruunaterasseille.
Sitruunasato saadaan usemman kerran vuodessa. Toukokuun hedelmia pidetaan laadullisesti parhaimpina. Niissa on kovempi kuori kuin kesa-heinakuun sitruunoissa. Elokuussa saadaan myos nauttia viela sadosta, tosin naita sitruunoita ei pideta yhta laadukkaina alkukesan vastaavien kanssa. Yksi sitruunapuu tuottaa tarkeimpina kuukausina (touko-kesakuu) keskimaarin 500-600 hedelmaa. Limonessa viljellaan edelleen, ja mm. Castèlin ja Tesölin tiloilla voi kayda tutustumassa tahan ikivanhaan perinteeseen.
Oliivinkasvatus kehittyi Gardalla keskiajalla. Aluksi oljya tuotettiin lahinna vain kirkon tarpeisiin: sakramentteihin ja lamppuihin. Vasta myohemmin siita tuli varsinainen elintarviketuote.
Silvan Cattaneo kirjiotti vuonna 1550 matkapaivakirjaansa oliivimetsista ja siita lahtien se onkin ollut tarkea elinkeino myos Limonessa. Muutama vuosikymmen myohemmin 1595 Limonessa oli jo yli 20 oljynpuristamoa. 1600-luvulla oliivioljy oli kiistatta pohjoisen Gardajarven alueen tarkein tuote. Tuotanto sai kuitenkin pahoja kolhuja mm. vuoden 1709 kylmaallossa. Gardajarvi jaatyi umpeen ja siten myos tuhansia oliivipuita kuoli, jolloin monet paikalliset maanomistajat ja viljelijat joutuivat suureen pulaan. Myohemmin viljelijoiden riesana oli oljykarpanen, jonka taltuttamiseksi ei kuitenkaan ollut minkaanlaisia keinoja.
Oliivinkasvastus vaatii suurta huolellisuutta. Maa pitaa raivata ja puhdistaa saannollisesti rikkakasveista. Itse puuta puolestaan pitaa harventaa ja leikata joka toinen vuosi. Kuumalla ilmalla oikeanlainen kastelu on erittain tarkeaa.
“A San Marti s'endrisa n pé le scali”
“San Martin aikaan pystytamme tikkaat”.
Nailla sanoilla (vanha sanonta Limonesta) alkaa vuosittainen sadonkorjuu marraskuun alussa.
Tikkaat pystytetaan maahan ja kiinnitetaan narulla puun oksaan. Maahan levitetaan verkkoja, joihin jaavat talteen kaikki oliivit, jotka tippuvat viljelijan hyppysista. Maaston epatasaisuuden, eri kerroksien (terassien) ja puiden huomattavan korkeuden vuoksi koko sadonkorjuu suoritetaan edelleen kasin. Viljelija pitaa toisella kadellaan oksaa ja toisella irrottaa oliivit, jotka han laittaa yleensa nahkaiseen kantimeen grumiàl.
Oliivit puristetaan oljyksi viiden paivan sisalla korjuusta. Yhdesta puusta saadaan 10-80 kiloa oliiveja, joiden oljypitoisuus on 15-25% painosta. Oljy on kylmapuristettua, kun sen lampotila ei missaan puristuksen vaiheessa nouse yli 27 asteen.
Malcesine on isompi kuin Limone. Paanahtavyys on 1200-1300 -luvulta peraisin oleva Linna, jota Goethekin maalasi jouduttuaan rantautumaan myrskyn alta Italianmatkallaan 1786. Hanta epailtiin aluksi itavaltalaiseksi vakoojaksi: "Niinpa he yrittivat kayda kimppuuni, mutta mina nayttelin ansiokkaasti Treufreundin osaa, kaytin juhlavaa kielta ja puhuin heidat pyorryksiin."
Malcesine ei mielestani veda vertoja Limonen kauneudelle, mutta sielta puolestaan paasee nousemaan joko jalan tai kabiinihissilla Monte Baldolle 1780 metriin. Sielta avautuvat vuoristo- ja jarvimaisemat ovat kertakaikkiaan upeita! Tratto Spinon hissiasemalta lahtee Euroopan parhaimmistoon kuuluvia vaellus- ja maastopyorareitteja. Monte Baldo muistuttaa vahan poytavuorta, joten ei-niin-innokkaatkin patikoijat tai huonokuntoisemmat voivat tehda mukavan kierroksen tasaisessa maastossa vuoren huipulla. Yksi mukava koko paivan patikkareitti kulkee Monte Baldolta Monte Altissimolle 2059 metriin, josta voi laskeutua hiljakseen alas Torbolen kylaan, ja ottaa viimeinen lautta takaisin Limoneen. Adrenaliinin nalkaisille Monte Baldo tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tandem-hyppyyn kokeneen liitovarjoilijan kanssa yli Gardajarven. Laskeutuminen ylpeana Malcesinen uimarannalle
Bardolino on mukava viinikaupunki Gardan etelaisella itarannalla. Kujilla kayskentelemisen lisaksi suosittelen ehdottomasti piipahdusta Viinimuseoon. 1800-luvun lopusta toimineella Zenin viinitilalla voi tutustua viinin teon historiaan ja paasta seuraamaan pullotusta. Viiniaddiktoituneelle on kuitenkin mukavinta paasta pyorittelemaan lasissa itse tuotteita ja upeita sellaisia sielta loytyykin. Halvimpia viineja saa rauhassa laskea lasiin, kun kalliimmista pulloista annetaan euron parin hintaan pienia maistiaisia. Ja niita todella kannattaa maistaa. Enaa en rakasta pelkastaan miestani - Rakastuin myos Amaroneen! Se on varmasti upein viini mita olen tahan mennessa elamaani maistanut. Parasta Amaronea oli kolmekymmenta euroa maksava, lahes 16% ihanuus, jota on ennen pullottamista pidetty tammitynnyreissa jopa lahemmas kaksi vuotta. Toiset Amaronet on puolestaan valmistettu kuivatuista rypaleista. Upeita viineja! Olen onnellinen, etta mieheni on yhta hurahtanut viineihin kuin minakin ja han viela jopa tietaa uskomattoman paljon entuudestaan. Viiniharrastus on upea yhteinen asia. Lammittaa kummasti mielta, kehoa ja parisuhdetta Syksylla on luvassa kierros Toscanassa ainakin Montalcinon maisemissa. Vino è la vita
Photo references
www.naturaid.net
www.powerflute.com
wolfweb.unr.edu
www.zmphoto.it
italianfood.about.com
Jo 900-luvulla nimi Limo mainittiin useisssa kirjoituksissa, joissa se usein taipui myos muotoihin Limonum, Limono ja Limone. Kielitieteilijoiden mukaan nimi juontaa juurensa sanasta limen, joka tarkoittaa rajaa tai lima, joka puolestaan viittaa jokeen. Selvaa kuitenkin on, etta Limonen nimi ei tule keltaisesta sitrushedelmasta, vaan on todennakoisesti johdannainen kelttilaisista sanoista limo tai lemos.
Vuodesta 1863 eteenpain Limonea kutsuttiin virallisesti Limone San Giovanniksi, ja vasta vuonna 1904 nimi vaihtui sen nykymuotoon Limone sul Gardaksi. Gardajarvi, vanhalta nimeltaan Benaco, on ollut vuosikymmenien saatossa monen mylleryksen keskipisteessa. Muun muuassa Venetsia, Itavalta-Unkari, Italian renessanssi, maailmansodat ja lopulta taipuminen osaksi Italiaa ovat kaikki jattaneet jalkensa koko nykyisen Pohjois-Italian alueelle.
Merkittavin kausi Gardalle oli kuitenkin Venetsian Tasavallan aika, niin kutsuttu Serenissima 1400-luvulla, jolloin Limone kehittyi pienesta kalastajakylasta ja oliivintuottajasta Euroopan pohjoisimmaksi sitrushedelmien tuottajaksi. Se oli mahdollista lauhkean ilmaston vuoksi, vaikka viljelmia jouduttiinkin suojelemaan kipakalta koillistuulelta. Siita on merkkina viela tanakin paivana paksut kivimuurit ja pylvaikot joiden varaan Limonaiet, nama sen ajan kasvihuoneet, rakennettiin.
"Ajoimme ohi Limonen, missa terassimaisesti vuorten rinteille laaditut istutukset ja niiden keskella kasvavat sitruunapuut todistavat, etta maa on hyvin hoidettu ja satoisa. Koko viljelman runkona ovat valkoiset neliskulmaiset pilarit, jotka seisovat tietyn valimatkan paassa toisistaan ja joiden perakkaiset rivit kapuavat vuoren rinnetta ylos." (Goethe Italian matka paivakirjoineen 1999)
Sitrushedelmat kulkeutuivat Eurooppaan arabialaisten mukana Kiinasta ja Intiasta 1000-vuoden vaihteessa. Gardalle sitruunat tulivat myohemmin 1200-luvulla munkkien toimesta Ligurian rannikolta. Lodovico Bettoni (1770-1828) mainitsee paivakirjassaan Limonen sitruunaviljelmat 1610. Myohemmin Bettonin perhe oli se, joka aloitti taman keltaisen sitrushedelman kaupallisen kasvatuksen, mika puolestaan sysasi liikkeella Limonen kylan myos taloludellisen kehityksen.
Sitruunoita kasvaa useissa kerroksissa (Còle) ja eri kokoisina viljelmina. Menestykselliselle viljelmalle on yleisesti tarkeaa villipurot, hyvin suojattu laakso seka veden laheisyys. Puut taytyy suojata hyvin silla seka itse sitruunahedelma mutta myos puu karsivat, jos lampotila alkaa lahentya nollaa. Talloin taytyy sytyttaa pienia tulia (fogàr) antamaan lampoa sitruunaterasseille.
Sitruunasato saadaan usemman kerran vuodessa. Toukokuun hedelmia pidetaan laadullisesti parhaimpina. Niissa on kovempi kuori kuin kesa-heinakuun sitruunoissa. Elokuussa saadaan myos nauttia viela sadosta, tosin naita sitruunoita ei pideta yhta laadukkaina alkukesan vastaavien kanssa. Yksi sitruunapuu tuottaa tarkeimpina kuukausina (touko-kesakuu) keskimaarin 500-600 hedelmaa. Limonessa viljellaan edelleen, ja mm. Castèlin ja Tesölin tiloilla voi kayda tutustumassa tahan ikivanhaan perinteeseen.
Oliivinkasvatus kehittyi Gardalla keskiajalla. Aluksi oljya tuotettiin lahinna vain kirkon tarpeisiin: sakramentteihin ja lamppuihin. Vasta myohemmin siita tuli varsinainen elintarviketuote.
Silvan Cattaneo kirjiotti vuonna 1550 matkapaivakirjaansa oliivimetsista ja siita lahtien se onkin ollut tarkea elinkeino myos Limonessa. Muutama vuosikymmen myohemmin 1595 Limonessa oli jo yli 20 oljynpuristamoa. 1600-luvulla oliivioljy oli kiistatta pohjoisen Gardajarven alueen tarkein tuote. Tuotanto sai kuitenkin pahoja kolhuja mm. vuoden 1709 kylmaallossa. Gardajarvi jaatyi umpeen ja siten myos tuhansia oliivipuita kuoli, jolloin monet paikalliset maanomistajat ja viljelijat joutuivat suureen pulaan. Myohemmin viljelijoiden riesana oli oljykarpanen, jonka taltuttamiseksi ei kuitenkaan ollut minkaanlaisia keinoja.
Oliivinkasvastus vaatii suurta huolellisuutta. Maa pitaa raivata ja puhdistaa saannollisesti rikkakasveista. Itse puuta puolestaan pitaa harventaa ja leikata joka toinen vuosi. Kuumalla ilmalla oikeanlainen kastelu on erittain tarkeaa.
“A San Marti s'endrisa n pé le scali”
“San Martin aikaan pystytamme tikkaat”.
Nailla sanoilla (vanha sanonta Limonesta) alkaa vuosittainen sadonkorjuu marraskuun alussa.
Tikkaat pystytetaan maahan ja kiinnitetaan narulla puun oksaan. Maahan levitetaan verkkoja, joihin jaavat talteen kaikki oliivit, jotka tippuvat viljelijan hyppysista. Maaston epatasaisuuden, eri kerroksien (terassien) ja puiden huomattavan korkeuden vuoksi koko sadonkorjuu suoritetaan edelleen kasin. Viljelija pitaa toisella kadellaan oksaa ja toisella irrottaa oliivit, jotka han laittaa yleensa nahkaiseen kantimeen grumiàl.
Oliivit puristetaan oljyksi viiden paivan sisalla korjuusta. Yhdesta puusta saadaan 10-80 kiloa oliiveja, joiden oljypitoisuus on 15-25% painosta. Oljy on kylmapuristettua, kun sen lampotila ei missaan puristuksen vaiheessa nouse yli 27 asteen.
Malcesine on isompi kuin Limone. Paanahtavyys on 1200-1300 -luvulta peraisin oleva Linna, jota Goethekin maalasi jouduttuaan rantautumaan myrskyn alta Italianmatkallaan 1786. Hanta epailtiin aluksi itavaltalaiseksi vakoojaksi: "Niinpa he yrittivat kayda kimppuuni, mutta mina nayttelin ansiokkaasti Treufreundin osaa, kaytin juhlavaa kielta ja puhuin heidat pyorryksiin."
Malcesine ei mielestani veda vertoja Limonen kauneudelle, mutta sielta puolestaan paasee nousemaan joko jalan tai kabiinihissilla Monte Baldolle 1780 metriin. Sielta avautuvat vuoristo- ja jarvimaisemat ovat kertakaikkiaan upeita! Tratto Spinon hissiasemalta lahtee Euroopan parhaimmistoon kuuluvia vaellus- ja maastopyorareitteja. Monte Baldo muistuttaa vahan poytavuorta, joten ei-niin-innokkaatkin patikoijat tai huonokuntoisemmat voivat tehda mukavan kierroksen tasaisessa maastossa vuoren huipulla. Yksi mukava koko paivan patikkareitti kulkee Monte Baldolta Monte Altissimolle 2059 metriin, josta voi laskeutua hiljakseen alas Torbolen kylaan, ja ottaa viimeinen lautta takaisin Limoneen. Adrenaliinin nalkaisille Monte Baldo tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tandem-hyppyyn kokeneen liitovarjoilijan kanssa yli Gardajarven. Laskeutuminen ylpeana Malcesinen uimarannalle
Bardolino on mukava viinikaupunki Gardan etelaisella itarannalla. Kujilla kayskentelemisen lisaksi suosittelen ehdottomasti piipahdusta Viinimuseoon. 1800-luvun lopusta toimineella Zenin viinitilalla voi tutustua viinin teon historiaan ja paasta seuraamaan pullotusta. Viiniaddiktoituneelle on kuitenkin mukavinta paasta pyorittelemaan lasissa itse tuotteita ja upeita sellaisia sielta loytyykin. Halvimpia viineja saa rauhassa laskea lasiin, kun kalliimmista pulloista annetaan euron parin hintaan pienia maistiaisia. Ja niita todella kannattaa maistaa. Enaa en rakasta pelkastaan miestani - Rakastuin myos Amaroneen! Se on varmasti upein viini mita olen tahan mennessa elamaani maistanut. Parasta Amaronea oli kolmekymmenta euroa maksava, lahes 16% ihanuus, jota on ennen pullottamista pidetty tammitynnyreissa jopa lahemmas kaksi vuotta. Toiset Amaronet on puolestaan valmistettu kuivatuista rypaleista. Upeita viineja! Olen onnellinen, etta mieheni on yhta hurahtanut viineihin kuin minakin ja han viela jopa tietaa uskomattoman paljon entuudestaan. Viiniharrastus on upea yhteinen asia. Lammittaa kummasti mielta, kehoa ja parisuhdetta
Syksylla on luvassa kierros Toscanassa ainakin Montalcinon maisemissa. Vino è la vita Photo references
www.naturaid.net
www.powerflute.com
wolfweb.unr.edu
www.zmphoto.it
italianfood.about.com
