Italiaa ja Elämää

Paiva paivalta paremmin taalla Italiassa rupeaa huomaamaan ja tajuamaan tuoreen ruoan merkityksen - ja ilon:) Suoraan nonnalta maalta saatavat vihannekset, hedelmat ja liha ovat takuutuoreita, myrkyttomia ja luonnonmukaisia. Vaikka paikka on pieni, antavat viljelykset silti tarpeeksi koko perhekunnalle (se kasittaa talla hetkella noin 20 henkea) koko kesan ajan ja viela sailoonkin talvea varten.

Kanat ja kukot juoksevat vapaina isolla pihamaalla. Munia tulee todella hyvin ja niista syntyy varmasti maailman paras munakas! Nonna oli ostanut yhden vuohen lisaa. Nyt niita on kolme siella maakimassa. Maidosta Anna-Mummu tekee itse juustoa. Ja voin sanoa, etta se vie kielen! Kaneja pistetaan lihoiksi toisinaan. Minullakin on kotona pakkasessa kaksi paistia. Kyselin Nonnalta ja Rosa-tadilta viime hetken vinkit, milla niista taiotaan juuri oikean makuisia. Harjoittelua se varmasti vaatii, etta paasee samaan makuharmoniaan kuin vanhat siskokset, mutta taalta tullaan...

Vanhasta, hyvin vanhasta viikunapuusta, jonka juurista nonna sai puun uudelleen kasvamaan, tulee koko ajan hedelmia. Sen lisaksi maassa kasvaa rypaleita, meloneja, tomaatteja, salaattia, kaalia, luumuja, kurkkuja ja sipulia. Nonno puolestaan konstaili omiaan kasvimaalla ja sai kurpitsan jaahylle taksi kesaksi. Harmi, kurpitsasta tulee ihanaa risottoa. Nonno Mariolle ei vain parane menna sanomaan mitaan menetetyista kurpitsoista tai se voi pillastua Kesan lopulla tehdaan sitten viini. Maistelimme edellisvuotista, joka oli selvastikin onnistuneempi panee kuin sita edellinen, joka lahes tulkoon nostatti varpaan kynnet pystyyn. Ei, tassa viiniasiassa luotan kylla alan ammattilaisiin, mutta omiksi tarpeiksi isovanhemmille ja vieraille maisteltavaksi, on tamakin viini aivan mainio kokemus

Makuelamykset on todella niin uniikkeja ja upeita, etta valilla tekisi mieli itkea, niin hyvaa se ruoka on. Luin juuri internetista taas dyykkauksesta, ja tekisi jalleen mieli itkea, toisin siita toisesta vastapaasta. Ei voi olla totta, etta ruokaa tehotuotetaan ja jaetaan kauppoihin, etta se voidaan paivan paatteeksi kantaa roskakoriin kaupan takaoven kautta! Olen ollut sita mielta, etta Suomessa ruokakorista muodostuu aivan liian kallis verrattuna etelaisimpiin Euroopan maihin. Onko kuitenkin ehka niin, etta ruoka onkin siltikin viela liian halpaa, koska sita on vara heittaa surutta roskiin?

Tama ongelma ei tietysti ole vain suomalaisen hyvinvoinnin vitsaus, mutta suomalaisina meidan tulisi huolehtia omista markkinoistamme ja tasapainottaa sita mm. suosimalla lahiruokaa. Suomalaisten itsensa tulisi herata vanhoista ruokailutottumuksistaan ja lopettaa ianikuiset mantrat hyvan ruoan laiton vaikeudesta, ja alkaa vaalimaan ruokaa ja siihen liittyvia riitteja. Toisaalta kuinka lapset voivat edes erottaa kaalia tomaatista, jos itse ruokailuunkaan ei ole varattuna riittavasti yhteista aikaa tai sita hetkea savyttaa kerta toisensa jalkeen Pikku Kakkonen tai muut ulkoiset arsykkeet?

Mina olen vanhemmilleni kiitollinen peraanantamattomuudesta, vaikka silloin aikanaan sapettikin turkasesti: Saimme hampurilaiset kuta kuinkin vain 2 kertaa vuodessa. Yksi Suvivirrren kajahdettua ja toinen joulujuhlan jalkeen. Siina oli nautinto, jota oppi kylla arvostamaan. Se kerroshampurilainen kylan Nesteen baarissa maistui niin hyvalle, etta meinasi kai silloinkin itku tirahtaa! Mutta muuten kotona saimme taysin itse tehtya ruokaa. Tuoreita sampyloita oli muutaman kerran viikossa ja kalat kaytiin isan kanssa hakemassa laheisesta jarvesta. Itsekin vedin virvelilla haukia. Marjastamisesta en tykannyt yhtaan, onneksi minua ei siihen pakotettu, mutta marjoja syotiin lapi talven aitin toimesta. Sienestaminen oli lempiharrastukseni, ja lempisieneni hauskan oloinen -ja niminen Karvalaukku. Sienia oli mukava raaputella kotopihassa ja sitten vain pannulle tai keitoksi.

Oma tekema mehu meinasi jossakin vaiheessa ruveta tulemaan korvista ulos. Kun sitten jostakin tuntemattomasta syysta aiti rupesi kaupan mehua kantamaan kotiin, ei se alkuhuuman jalkeen maistunutkaan yhtaan millekaan paitsi epamaaraiselle makealle liemelle. Palasimme helpottuneina kayttamaan jalleen aitin tekemaa mehua!

Muuten vain mieleenpainuvia ruokakokemuksia on jaanyt mieleen useita mm. makkarakupit. Teemakkaran siivu paistetaan kupille ja laitetaan keskelle herneita. Toinen kova juttu oli omatekemat jauhelihapikkupizzat, jotka syotiin pienilta ruskeilta grillilautasilta. Yritin kovasti saada aitia tekemaan jauheliha-makaronisekoitusta, jota kaverini Lauri sai aina kotonaan ketsupin kera, mutta aitini mielesta se ei ollut oikeaa ruokaa

Useimmissa lapsuuden ruokakokemukissa tarkeinta on nimenomaan ollut yhteinen kokemus ja nautinto. Yksikin hauska tapaus sattui sitten aivan uudenpramealla Viking Amorellalla 80-luvun lopulla. Menimme ravintolaan syomaan. Kun tarjoilija toi meille siskoni kanssa lasten ruokalistat, niin ojensin listan takaisin tadille ja tokaisin (kuulemma), etta "Ma otan sitten ainakin pippuripihvin" Kun pienena ei syotetty sita perinteista "lasten ruokaa", niin oppi itse erottamaan jyvat akanoista!

YRTIT

Anopilla ja minulla rupeaa olemaan aika hyva yrttitarha pystyssa! Hanella oli jo ennestaan maassa kasveja, mutta nyt olen itse ostanut lisaa ja pistanyt maahan. Talla hetkella meilla on:

Rosmariinia, jonka latinankielinen nimi "Rosmarinus" tarkoittaa meren kastetta. Nimen oleteaan juontavan juurensa todennakoisesti roomalaisesta Pliniuksesta, joka antoi tuon nimen siksi, että roiskeet kastelivat lähellä rantaa kasvavia rosmariineja. Rosmariinin on perinteisesti uskottu tuovan onnea ja se on ollut myos tarkea rohtokasvi. Tama yrtti sopii hyvin erityisesti liharuokien mm. lampaan ja riistan maustamiseen. Sen lisaksi se maistuu hyvalta erityisesti peruna ja- sieniruokien kanssa.

Basilika tulee Intiasta missa sita pidetaan pyhimpana kasvina. Talla yrtilla on kasitelty ruumiita myos Egyptissa, minka jaanteita on loydetty pyramideista. Euroopassa basilika on edustanut pahuutta mutta toisaalta myos iloa ja onnea. Basilikaa on kutsuttu kuninkaiden yrtiksi silla sanan kreikankielinen nimi tulee sanasta "basileus", joka tarkoittaa kuningasta. Basilika sopii ennen kaikkea tomaattiruokiin seka valkosipulin seuralaisena, mutta sita voi yhta hyvin kayttaa myos lihan, kalan, salaattien ja papuruokien mausteena. Basilika edistaa ruuansulatusta ja tasapainottaa suolistoa.

Salviaa on 750 eri lajia ja sen uskotaan tulleen Keski-Eurooppaan roomalaisten sotilaiden mukana. Kasvin latinankielinen nimi "salvare" tarkoittaa parantaa. Salvia on maailman vanhimpia rohtokasveja 6000 vuoden takaa ja ammoisilta ajoilta on edelleen tiedossa latinankielinen lause "Cur moriatum homo cui salvia croscit in horto?", eli miksi miehen annettiin kuolla, kun puutarhassa kasvaa salviaa. Salvia sopii oivallisesti liharuokien lisaksi pastaruoan kanssa. Italiassa usein tehdaan ravioleja voi-salvia -kastikkeessa. Myos sipuli- ja papuruoat maustuvat talla vanhalla yrtilla.

Minttua on arviolta 1200 eri lajia - meilla ennatykselliset kaksi Minttu sopii maustamaan esimerkiksi lammasruokia, uusia perunoita ja salaatteja. Sen tarkein aromaattinen aine on mentoli. Mintulla maustetaan myos usein teeta, jalkiruokia ja makeisia.

Sitruunaruohoa/melissaa jonka taysin luotettavaa nimea en ole viela selvittanyt netissa tutkimisesta huolimatta. Zitronellan nimella aukeaa liian paljon erilaisia sivuja. Toisessa on kerrottu toista ja toisessa muusta samaan sukuun kuuluvasta lajikkeesta. Siina on pitkamaiset lehdet ja kasvaa pienena (yha kasvavana!) puskana. Ostin sen Porta Portesen torilta. Kaikki tekevat siita vain likooria! Hyvaa se on! Olen kayttanyt sita salaatteihin ja itamaisiin ruokiin.

Photo References

elisa.net
www.puulanyrtti.fi