Sunday, 19. July 2009, 04:06:44
To get away from one's working environment is, in a sense, to get away from one's self; and this is often the chief advantage of travel and change. ~Charles Horton Cooley
Chile on ihmeellinen maa. Tai noh, kaippa täällä eri kylillä ja kaupungeilla on omat "vibansa", mutta ainakin tämä Temuco on kyllä aika merkillinen mesta. Tuntuu, että näistä ei oikein ota mitään selvää. Ihmisistä siis. Erityisen haastavaa (onkohan tämä nyt oikea sana tälle?) heille tuntuu olevan ulkomaalaisen tapaaminen. Ihmiset tuijottavat siis ihan röyhkeästi ja bussissakin kääntyvät penkeissänsä, kun joku "ulkkari" kävelee ohitse. Kerran töissä yksi vanhempi mies tuli osoittelemaan tummaihoisen työkaverini ihoa ja kyseli, että mistä ihmeestä tulet kun olet tuon värinen.
Paikalliset eivät pelkästään tuijota, he myös säikähtävät jos heille puhuu ulkomaalainen. Jotkut eivät suostu puhumaan takaisin (kuten eräs bussikuski, jolle puhuin vaikka kuinka kauan espanjaa, mutta joka vastaili vain viittomakielellä ja päänpudistuksilla takaisin).
Olen pannut merkille, että suurin osa ihmisistä pukeutuu ihan samalla lailla ja kaikilla on samanlainen hiustyyli. Vielä en ole löytänyt yhtäkään alle 10-vuotiasta tyttölasta ilman vaaleanpunaista vaatetta. Paikallisessa ostoskeskuksessa on lastenvaateliike, joka myy pelkästään - siis PELKÄSTÄÄN - vaaleanpunaisia vaatteita. Mielenkiintoista sosialisaatiota...
Yksi todella ehkä "hieman" ärsyttäväkin asia on mainonta. Täällä on Coca Cola -kylttejä lähes joka toisessa korttelin nurkassa. Jokaisen pikkubaarin tai kaupan nimikyltissä on Cocacola. Se lienee täkäläisille jokin "edistyksen" symboli... toisin kuin meille Suomalaisille... tai ainakaan minulle. Suurin osa tienvarsi-, telkkari- ja ostoskeskusmainosnaisista on vaaleahiuksisia, silikonitissisiä, sinisilmäisiä bikinibeibejä. Tämäkin on hiukan, öhöm, ironista, kun lähes sataprosenttia kansasta on tummia latinoita tai jopa intiaaneja. Mainokset ovat suorastaan raivostuttavia!! Grrrr....
Chile on myös maa, jossa olen eniten törmännyt todella uskonnollisiin ja konservatiivisiin ihmisiin. Se tuntuu jotenkin kummalliselta tämmöisestä "moraalittomasta" pakanasta. Täällä ne kaikista "pahimmat" saarnaajat ovat evankelisia, eivät katolaisia. Temuco on siitä erityinen kaupunki, että täällä on lähes puolet todella uskonnollisia evankelisia. Muutaman kerran olen oven avannut ja saanut kutsun Herran luo, mutta en ole kehdannut lähteä. Ihmiset perustelevat jokaisen mielipiteensä usein pelkästään "Herran sanalla" tai "Raamatulla", mikä saa välistä Annan kärsivällisyysmittarin huippulukemiin. Eikö ihmisillä ole omaa mielipidettä?? Kerran kävin työkaverini kotona (eli hänen vanhempiensa luona) syömässä ja suurin piirtein ensimmäinen asia, mitä minulta kysyttiin oli, että uskonko Herraan. Sitten kun sanoin, että en, niin saarnahan oli melkoinen. Lopulta se päättyi kuitenkin toteamiseen, että kaikki olemme kuitenkin tasa-vertaisia ja Herra antaa anteeksi (Mitä järkeä tuomoisessa uskonnossa on? Mitä järkee sit ylipäätään ees miettiä sitä?). MUTTA! Kun satuin heittämään kysymyksen mm. homoseksuaalisuudesta, niin siihen todettiin, että heidät voidaan parantaa. Siis mutta mitä ihmettä, häh??? Eihän tuossa ole nyt mitään järkeä... Niin järkeä ei; uskoa sitäkin enemmän... Plaah.... Saanen muuten kertoa, että ei ole mikään maailmain helpoin tehtävä yrittää keskustella kolmen kiihkouskoivain ihmisen kanssa "kriittisesti" uskonnosta.... Itse kun en koe Raamatun olevan mikään tietokirja...
Tuntuu, että kaikkea vähänkin erilaista, kuten lyhyttä tukkaa naisella, lävistystä, kirjavia vaatteita, hattua (niin: hattua!), täällä tuijotetaan ihan ölövinä. Jos jokin ei ole niinkuin he, se on jotenkin todella naurettavaa. Välistä tuntuu, että ihmisillä on hirveä tarve koko ajan todistella itselleen keitä ovat, ja ulkomaalaiset ovat pelottavia muukalaisia, jotka puskevat tielle (mitenkähän tuosta tulee myös jotenkin Suomen kansa mieleen..). Monesti tuntuu, että ihmiset pitävät minua ihan säädyttömänä ja moraalittomana ihmisinä, kun en ole uskonnollinen ja pukeudun "omituisiin" vaatteisiin. Ihan kuin ihmisellä ei voisi olla moraalia ilman Raamattua.
Olen kuitenkin tosi kiitollinen siitä, että olen saanut taas kerran kokea miltä tuntuu olla se "muukalainen" ja "ulkopuolinen" yhteiskunnassa. Täytyy muistaa, että IHAN JOKAISESSA MAASSA ja KULTTUURISSA ihmiset ajattelevat, että HE ovat se mihin MUITA verrataan. Täälläkin olen kuullut monta kertaa asioita, kuten "pohjois-maalaiset ovat kylmiä ja nyrpeitä", "argentiinalaiset itseään täynnä" ja "me aina täällä juttelimme ja olemme niin iloisia, ja sitten he suomalaiset olivat niin hiljaisia ja nyrpeitä eivätkä tehneet mitään semmoista MITÄ ME TEIMME." (kuten isäntäpariskunta kertoi edellisistään suomalaisista vieraista).
Täytyy muistaa, että kulttuuri, jossa elämme on vain yksi pieni osa suurta joukkoa. Oma kulttuurimme ei ole mitenkään parempi kuin mikään muu ja se, miten me toimimme, ei ole lainkaan yksiselitteisesti se oikea tapa toimia. Ihmisillä on monesti unohtunut tämä, asioita arvostellaan jatkuvasti "pahaksi", "omituiseksi", "vääräksi", "vääränväriseksi", "pahanmakuiseksi" jne. Ihmiset elävät valitettavan usein vain siinä omassa rajatussa reviirissään, jossa ei pahemmin tarvi miettiä, mitä ulkopuolella tapahtuu. Kaikki on mahtavaa ja turvallista, kunhan "muukalaisia" ei esiinny näköpiiriin pilaamaan totuttuja tapoja. "Eivätkö he nyt tajua, että näin se pitää tehdä?"
The greatest thing about travel is to discover that everybody's wrong about other countries.
Wednesday, 15. July 2009, 00:22:23
Alla taas mielenkiintoinen artikkeli Kumppani-lehdestä (1/2005). Täytyypä tunnustaa, että aika samoilla linjoilla menen itsekin kuin Pia Wallace...
Matka kehitysmaahan voi muuttaa turistin koko maailmankatsomuksen ja elämän suunnan, ja tuliaisena voi tuoda muutakin kuin kauniin rusketuksen.
"Matkailu on muuttanut minut aivan totaalisesti. Olen aivan erilainen ihminen kuin muutama vuosi sitten", kertoo 30-vuotias Pia Wallace. Hän on reissannut pitkin maailmaa neljän viime vuoden aikana. Suurin muutos alkoi tapahtua, kun Wallace kyllästyi kiertämään Eurooppaa ja suuntasi ensimmäistä kertaa kaukomatkalle. Matkat Thaimaahan ja Kuubaan saivat multimedia-assistentiksi kouluttautuneen Wallacen miettimään vakavasti, mitä hän elämältänsä haluaa. "Aloin pohtia, haluanko todella viettää loppuelämäni miettimällä sitä, miten myyn enemmän vaikka makkaraa tai kuinka teen paremmin myyntiä edistävän sämpylämainoksen", uraa mainosmaailmassa harkinnut Wallace kärjistää.
Varsinaista hetkellistä heräämistä Wallace ei kokenut, vaan matkoilla koettu ja nähty alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa hänen elämänkatsomukseensa, arvoihinsa ja asenteisiinsa. "Myönnän, että olin aikaisemmin aika itsekeskeinen. Maailmankuvani pyöri enemmän oman itseni ympärillä. Kehitysmaihin tekemäni matkat saivat mielenkiintoni siirtymään omista ongelmistani enemmän ulkoisiin asioihin."
Länsimainen hedonismi avasi silmät
Ensimmäisellä Euroopan ulkopuolelle suuntautuneella matkallaan Wallace matkusti pitkin ja poikin Thaimaata paikallisilla kulkuneuvoilla yrittäen tutustua paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin mahdollisimman perinpohjaisesti. Köyhyyden, slummien ja kerjäläisten näkeminen ei kuitenkaan ollut varsinaisesti se, mikä pisti Wallacen arvoja uuteen uskoon. Päätyminen matkan varrella sijaitsevaan turistipyydykseen Pattayalle avasi Wallacen silmät. "Vaikka kurjuus oli tietysti järkyttävää, eniten minua kuitenkin järkytti Pattayalla parveilevien länsimaisten turistien hedonismi. Se, kuinka turistit olivat menneet sekaisin siitä vallantunteesta, että kaikki on niin halpaa ja viinaa, seksiä ja huumeita on helposti saatavilla."
Wallacen turistikadulla kohtaama entinen prostituoitu sai hänet todella ajattelemaan asioita. "Tämä ilmeisesti järkensä menettänyt nainen kerjäsi kadulla aamusta iltaan pienen lapsensa kanssa pukeutuneena vanhoihin seksivaatteisiin. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Hänestä ei ollut enää mitään hyötyä kenellekään sen jälkeen kun häntä oli hyväksikäytetty ja hänet oli tehty raskaaksi."
Matkalta palattuaan Wallacessa heräsi halu ryhtyä työskentelemään kehitysmaakysymyksiin liittyvien asioiden parissa. Lopullisen silauksen arvomaailman muutokselle antoi matka Kuubaan. "Itse asiassa se, mikä minuun eniten vaikutti, ei ollut itse matka, vaan paluu Suomeen. Kun tajusin, miten tolkuttoman vapauttava kokemus oli elää maassa, missä ei ole mainoksia!"
Syyt ja seuraukset selkenivät
Matkustettuaan vielä kahdeksan kuukautta Indonesiassa, Malesiassa, Thaimaassa ja Singaporessa Wallace marssi Unifemin toimistoon ja kysyi, olisiko heillä käyttöä hänen ammattitaidolleen. Ja olihan heillä. Nyt Wallace on tehnyt Unifemille nettisivuja ja taittotöitä. Samalla tavalla alkoi ura Helsingin Kehitysmaakauppayhdistyksessä, jonka puheenjohtajana hän nykyisin toimii. Suunniteltu ura mainosmaailmassa vaihtui työskentelyyn Kansainvälinen Vapaaehtoistyö ry:ssä.
"Kaiken näkemäni epätasa-arvon jälkeen halusin, että työlläni on todellista merkitystä. Olisin ihmisenä pelkkä tyhjä kuori, jos tekisin työtä, joka vain pönkittää länsimaista itsekeskeisyyttä ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta", KVT:n järjestösihteerinä ja tiedottajana työskentelevä Wallace painottaa.
Työn merkityksellisyys on vain vahvistunut Wallacen tuoreimman, Intiaan ja Nepaliin suuntautuneen matkan jälkeen. "Olen tullut entistä tietoisemmaksi asioiden syistä ja seurauk-sista laajemmassa, koko maailmanjärjestelmää koskevassa kontekstissa. Esimerkiksi siitä, mitä halpatuonti tarkoittaa tuottajamaan työntekijöille. Samalla on vahvistunut käsitykseni siitä, että meidän jokaisen yksittäisen ihmisen pienilläkin valinnoilla on suuri merkitys. Minäkin saatoin aikaisemmin ajatella, että en itse voi vaikuttaa mihinkään", Wallace kertoo.
Kriittisyys lisääntyi
Myös 27-vuotiaalle Maria Ruotulle matkailu kehitysmaissa on ollut avartava kokemus. Antropologiaa opiskelevalle helsinkiläiselle reilun vuoden mittainen maailmanympärimatka antoi ennen kaikkea laajemman perspektiivin tarkastella maailmaa. Ruotu asui lapsuudessaan ulkomailla ja vietti vaihto-oppilasvuotensa Alaskassa. Hänen mielestään matkailu ylipäänsä auttaa ymmärtämään, että ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta.
"Kun on tavannut ihmisiä, joiden taustat ovat erilaiset kuin meidän, oppii ymmärtämään heidän näkemyksiään ja tapojaan toimia. Sitä kautta voi ymmärtää, miksi ihmiset käyttäytyvät ja ajattelevat asioista eri puolilla maailmaa niin eri tavoin", Ruottu pohtii.
Muun muassa Intiassa, Nepalissa ja Indonesiassa pitkiä aikoja viettänyt Ruottu oppi myös ymmärtämään, kuinka helposti voimme jäädä omien stereotypioidemme ja harhaanjohtavan informaation vangeiksi. "Minulle selkeni hyvin vahvasti se, kuinka helppoa on saada ihmiset lietsottua sellaiseen ajatteluun, joka hämärtää asioiden taustoja ja lisää väärinkäsityksiä. Jos en olisi itse käynyt muslimimaassa ja tavannut muslimeja, voisi nykyinen islamilaiseen maailmaan liittyvä ennakkoluuloinen ajattelutapa vaikuttaa myös minuun."
Kehitysmaissa matkustaminen voi myös karsia liiallista idealismia ja sinisilmäisyyttä. "Aikaisemmin saatoin ajatella asioista hyvin mustavalkoisesti. Teinivuosieni idealismi paremman maailman puolesta on muuttunut perustellusti kriittisemmäksi. Matkustamisen kautta olen tajunnut, kuinka monimutkaisia ja vaikeita nämä asiat itse asiassa ovat. Ja kuinka hankala niitä on muuttaa, vaikka se ei tarkoita, ettei niitä pitäisi pyrkiä muuttamaan", kertoo Ruottu, jolle työ kehitysmaakysymysten parissa on yksi kiinnostava vaihtoehto opintojen jälkeen.
(Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2005)
Monday, 13. July 2009, 18:09:27
Monday, 6. July 2009, 01:31:50
..and this time in Chile. I arrived here in the end of May and came to the city of Temuco to work as a trainee and/or volunteer worker in a Foundation CholChol. It's a non-profit fair-trade organization promoting sustainable economic development for rural, Mapuche weavers and artisans from the Araucania region in Chile, as stated in the web site. Mapuches are one of the indigenous groups in Chile. They also live partly in the Argentinian side.
Since now, my trip/intership hasn't really gone "as planned" because I've been sick from the day one, when I arrived here. Even in Santiago I started to get couch and chest pain because of the pollution. When I arrived here in Temuco, it was pretty shocking to notice that the city is literally full of smoke! Many houses have chimneys and the people warm their houses with wood. Due to that, the city is full of thick smoke at nights and in the mornings. It's incredible! And that's why I've been having this continuos chest pain and couch since the day I arrived. Moreover the climate is REALLY humid. Even when the temperature outside is only 5 or 10 degrees, it feels really cold, because the humidity really hits you. I've never felt so cold even in Finland where the temperature goes under -20 C in the winter. Moreover, many of the houses don't have proper "wood heaters" and you have to wear your winter jacket inside the house as well. So there are many factor that have kept me feeling fluish during the whole stay.
Since my immune system has been really low due to the flu and couch, I also go the famous H1N1 aka swine flu. I was on my way to Puerto Montt when I started to feel feverish and I had to return back to Temuco next day when I already felt pretty weak. I went to the hospital, got diagnosed H1N1, and stayed in the hospital for the next 4 days. Now, I've been back home 3 days but got sick leave until Tuesday. This is so my luck to get all the exotic and rare diseases when travelling... Dengue in Bolivia, facial paralysis in Argentina... Sigh... Please, some mercy!! My blog starts to resemble more like doctor.com...
Monday, 8. June 2009, 21:19:45
Toinen hyvä artikkeli Kumppani-lehdessä 2.10.2005.
Alkuperäinen osoitteessa:
http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2005_10-11/4461Matkatoimistojen kuvastot tekevät kaukolomakohteiden ihmisistä eksoottisia mainosvalttejaAfrikkalaispoika hymyilee koko hammasrivistöllään trooppisten hedelmien takaa. Ryhmä tyttöjä kulkee Copacabanan rantaviivaa yllään vain bikinien alaosa. Kauempana salskeat, pavunruskeat nuorukaiset potkivat jalkapalloa.
He ovat iloisia, kauniita ja kiehtovia - ja he kutsuvat juuri sinua unelmiesi lomakohteeseen mainoskuvastojen sivuilla.
Matkailumainokset myyvät mielikuvia. Mitä kauemmas turistia houkutellaan, sitä enemmän unta ja eksotiikkaa kuvat ja tekstit lupaavat. Ne ylistävät houkutteleviksi paitsi paikkoja myös niiden asukkaita.
Kuvastoja tarkasteleva ei voi välttyä huomaamasta, kuinka johdonmukaisesti mainokset luonnehtivat kunkin lomakohteen väestöä.
Afrikkalaiset näyttäytyvät luonnollisina ja maanläheisinä.
"Gambialaiset ottavat sinut vastaan avosylin ja aurinkoisesti hymyillen. Heidän sangen huoleton, maanläheinen elämäntyylinsä voi aluksi hieman ihmetyttää, mutta pian huomaat hymyilyn tarttuvan", lupaa Tjäreborgin toissatalven esite.
Lähi- ja kaukoidän sekä Intian ihmiset saavat tyydyttää länsimaalaisen mystiikannälkää. Pyhät lehmät vaeltavat kaduilla ja rukoukset kajahtavat temppeleistä. Aurinkomatkojen kuvasto (talvi 03/04) kertoo: "Omanissa on tuhannen ja yhden yön taikaa. Tunnet sen Muttrahin soukilla kujilla, joilla kauppaa on käyty samaan tapaan jo satojen vuosien ajan."
Väli- ja Etelä-Amerikan väestöt juhlivat, rentoutuvat ja keinuttavat aistikkaasti lanteitaan kuvastojen sivuilla. Suomen Matkatoimiston asiakaslehti Check-in (3/2003) vihjaa: "Kylläisenä onkin mukava vajota istumaan rantatuoliinsa varjon alle seuraamaan hammaslankamarssia edessään. Brassit kun pitävät rannalla kävelystä. Naisten bikineihin on käytetty niin vähän kangasta, että takaa katsottuna ne ovat saaneet lempinimen hammaslangat..."
Tällaiset mainokset tunnustavat epäsuorasti etnosentristä maailmankuvaa, jossa ihmisten ominaislaatua määrittää heidän etnisyytensä ja siitä ponnistava kulttuurinsa. "Brassit ovat intiaanien, mustien ja portugalilaisten jälkeläisiä. Lisämausteena monenlaisia siirtolaisia Euroopan eri maista. Värien ja rotujen onnistunut yhdistelmä", vakuuttaa Check-in (3/2003).
Kun mainokset vetoavat turistiin paikallisten eksoottisuudella, ne jakavat maailmaa meihin ja muihin. Tärkeiksi nousevat eroavuudet siitä kuvasta, jonka läntinen kulttuuripiiri on luonut itsestään. Rationaalisia, sivistyneitä ja suorituskeskeisiä pohjoisen ihmisiä kutsutaan lomalle iloisen ja huolettoman etelän väen pariin.
Tärkeitä eivät sen sijaan näytä olevan matkakohteiden köyhyys ja sosiaaliset ongelmat. Lienee epäreilua odottaa, että epäkohdista puhuttaisiin, onhan kyse mainonnasta. Maalaileva mainoskieli kuitenkin törmää välillä todellisuuteen niinkin hätkähdyttävästi kuin Check-inissä (3/2003): "Rannalla vähäpukeisena ei kukaan ole köyhä eikä kipeä. Copacabana tekee tasa-arvoiseksi."
Lomamatkat (talvi 03/04) puolestaan tarjoaa "kansainvälisiä lisämaksullisia retkiä esim. satama-alueelle tai slummeihin" ja osoittaa samalla, että puutekin voi olla mainosvaltti.Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005
Thursday, 19. March 2009, 17:27:38
Hyvä Katariina Harjun kirjoittama artikkeli Kumppani-lehdessä nrossa 01/2009 reilusta matkailusta. Kopioinpas kys. jutun nyt omalle blogillenikin. Artikkeli löytyy osoitteesta
http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2009_1/6841
------------------------------------------------------------------------->
Relaa reilusti!
Gambia tarvitsee kansainvälistä matkailubisnestä tuomaan maahan matkailutuloja. Mutta niistä jää paikallisille vain rippeet.
"Emme me ole tulleet tänne kurjuutta katselemaan", puuskahtaa keski-ikäinen nainen hotellin matkamuistomyymälän edessä. Hän on lomalla Gambiassa, mutta ei ole poistunut hotellista kertaakaan.
Nainen ei ole ainoa, joka viettää lomansa turistialueella. Gambian matkailu on keskittynyt kymmenen kilometrin pituiselle rantaviivalle, jota reunustavat hotellit, ravintolat ja muut turistien viihdykkeet. Jos ei poistu hotellialueelta, voi kuvitella olevansa missä tahansa lomaparatiisissa.
Pikkuruisessa Gambiassa vieraili vuonna 2006 kaikkiaan 120 000 matkailijaa. Suosituimmissa matkailumaissa, kuten Espanjassa, vierailee vuosittain kymmeniä miljoonia turisteja. Ilman kansainvälisiä matkanjärjestäjiä Gambiaan riittäisi vain kourallinen tulijoita. Maan matkailuviranomaisten mukaan 87 prosenttia turisteista on pakettimatkaajia. Turismi on köyhälle maalle houkutteleva elinkeino, sillä se ei vaadi suuria investointeja. Sen sijaan se tuo maahan ulkomaista valuuttaa ja on luonut Gambiaan 16 000 työpaikkaa.
Turismin vaikutukset eivät kuitenkaan ole vain positiivisia, eikä kaikkia vaikutuksia voi mitata rahassa.
Kulttuurin muutokset näkyvät turistillekin, kun kiljuva lapsijoukko juoksee auton perässä pyytäen karkkia, lahjoja, mitä vain. Lisäksi turismi muuttaa luontoa ja ihmisten elinkeinoja: Hiekkarannat kärsivät eroosiosta, sillä hiekkaa on käytetty hotellien rakentamiseen. Hotellialueet ovat peittäneet alleen viljelymaata, ja viljelijät ovat joutuneet muuttamaan muualle.
Turismin suurin ongelma on kuitenkin tulojen vuotaminen kohdemaan ulkopuolelle. Brittiläinen Jonathan Mitchell ja gambialainen Jojoh Faal ovat tutkineet turismin rahavirtoja Gambiassa. Heidän mukaansa pakettimatkan hinnasta suurin osa menee ulkomaisille matkanjärjestäjälle, lentoyhtiölle ja hotellille.
Turistin lomaansa käyttämästä rahasta jää Gambiaan noin puolet. Maan köyhille koko summasta päätyy seitsemän prosenttia. "Niissä maissa, joissa linkit turismin ja paikallisten välillä ovat vahvat, neljäsosa tuloista päätyy köyhille", Mitchell kertoo. Esimerkiksi Vietnamissa tässä on onnistuttu Gambiaa paremmin.
Turismin ja paikallisten yhteyksiä voidaan vahvistaa vaikkapa palkkaamalla hotelleihin paikallisia myös vastuutehtäviin. Lisäksi hotellien tulisi käyttää entistä enemmän kunkin maan omia maataloustuotteita, tuontitavaroista tulot kun päätyvät kohdemaan ulkopuolelle. Gambiassa hallitus on tukenut paikallisten osallistumista turismiin esimerkiksi kouluttamalla paikallisista virallisia oppaita. Oppaiden toimisto sijaitsee turistialueella, ja palvelujen käyttö on koetettu tehdä mahdollisimman vaivattomaksi. Mitchellin mielestä Gambian hallitus ei kuitenkaan tue turismia riittävästi. Hallituksen tulisi markkinoida maataan, jottei se olisi matkanjärjestäjien armoilla. "Riippuvuutta pahempaa olisi vain se, että matkanjärjestäjät vetäytyisivät maasta", hän toteaa.
Matkakohteiden välinen kilpailu on kovaa, ja matkanjärjestäjät etsivät jatkuvasti uusia kohteita. Jos järjestäjät lähtisivät Gambiasta, matkailu jäisi tyhjän päälle. Gambialla on tästä kokemusta: Turistit kaikkosivat maasta vuonna 1994, kun maan nykyinen presidentti Yahya A. J. J. Jammeh kaappasi vallan sotilaallisesti ja ulkomaalaisia kehotettiin välttämään maahan matkustamista.
Suomesta lähtee Gambiaan lentokoneellinen Tjäreborgin turisteja joka torstai. Konserni on toiminut Gambiassa jo 40 vuotta. "Turismi on tärkeää työllisyydelle ja maan tuotteiden menekille. Paikalliset hyötyvät matkailusta, kun saadaan lisää katuvaloja ja kivoja ravintoloita", tiedottaja Arja Pucilowski sanoo. Pucilowskin mukaan Tjäreborgilla on kestävän kehityksen periaatteet, jotka koskevat kaikkia matkakohteita. Yrityksen nettisivuilta löytyvien periaatteiden mukaan Tjäreborg pyrkii vähentämään ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä, suojelemaan kasveja ja eläimiä sekä tehostamaan resurssien käyttöä.
Sosiaalista kestävää kehitystä ei periaatteissa mainita.
Pucilowskin mukaan periaatteiden toteutuminen vaihtelee. Konsernilla ei ole nimettyä tahoa, joka valvoisi toimintatapoja. Ongelmiin puututaan, jos ne tulevat yrityksen tietoon. Pucilowskin mukaan gambialaiset haluavat saavuttaa yhtiön asettamat standardit, koska he haluavat pitää konsernin asiakkaanaan. Tjäreborg käyttää gambialaisia bussifirmoja ja tukee yhtä koulua ja päiväkotia. Matkanjärjestäjä myös vie halukkaita katsomaan paikallista elämänmenoa. "Toiset haluavat vain nauttia auringosta. Kyllähän lomalla pitää rentoutua", Pucilowski sanoo.
Espoolainen Friida Turku vieraili Gambiassa pakettimatkalla. "Paketti oli todella edullinen verrattuna itse varattuihin lentoihin", hän perustelee. Paikallisten palvelujen käyttäminen oli hänen mielestään hankalaa, sillä palvelut sijaitsivat turistialueen ulkopuolella. "Monien ainoaksi Afrikan-elämykseksi jäi hotellilla esiintyvät tulennielijä-soturit." Turku ymmärtää silti, miksi monet jäävät hotellialueelle. Kokematon matkailija voi olla hukassa vieraassa paikassa. Hän itse tutustui Gambiassa paikallisiin, joiden kanssa hän kierteli maassa. Hän pyrki myös syömään paikallisten omistamissa ravintoloissa, jotta raha jäisi Gambiaan. Turku osallistui myös Tjäreborgin retkelle. "Oli nöyryyttävää, kun monta rekkalavallista turisteja kärrättiin katsomaan paikallista perhettä." Hän on huolissaan siitä, että maa menettää omaleimaisuutensa turismin vuoksi. "Pelkään, että kymmenen vuoden päästä Gambia on kuin Kanarian saaret."
Gambiassa näkee usein nuoren paikallisen miehen kulkevan käsi kädessä vanhemman turistinaisen kanssa. Maa on tunnettu naisten seksiturismista. Unicefin raportti kertoo, että Gambiassa myös lasten hyväksikäyttö seksiturismissa on yleistä. Siitä voi saada jopa 14 vuotta vankeutta. Useimmiten hyväksikäyttäjä on miesturisti, hyväksikäytetty puolestaan paikallinen tyttö. Seksiturismin yhteydessä turisti antaa partnerilleen usein lahjoja ja rahaa esimerkiksi koulumaksuihin. Gambiaan matkoja järjestävä Tjäreborg kertoo suhtautuvansa ongelmaan vakavasti. Yritys on situoutunut lapsiprostituution vastaiseen ECPAT-sopimukseen, joka edellyttää yrityksen henkilökunnan ja yhteistyökumppanien toimivan lapsiseksiä vastaan. Myös matkailijoita tiedotetaan asiasta.
Omatoimimatkailijana voit matkustaa sesongin ulkopuolella. Siten matkailutulot jakautuvat tasaisemmin ympäri vuoden. Esimerkiksi Gambiassa on paikallisten lomapaikka Tumani Tenda, jossa voi osallistua kylän arkeen: kerätä simpukoita tai tehdä peltotöitä.
* Paikan päällä käyttämäsi raha ruokaan, liikkumiseen ja matkamuistoihin tukee paikallista hyvinvointia.
* Jos käyt järjestetyllä retkellä tutustumassa vaikkapa kouluun, kannattaa tiedustella, meneekö osa retken hinnasta kohteelle.
* Lomalla voit noudattaa samoja periaatteita kuin kotona: älä vaihda pyyhettä joka päivä ja sammuta valot lähtiessäsi.
* Jos huomaat hotellissa puutteita, esitä toiveita. Hotellit kilpailevat asiakkaista, joten heitä kuunnellaan.
Lähteitä: Jonathan Mitchell and Jojoh Faal 2008: The Gambia Tourism Value Chain and Prospects for Pro-poor Tourism; Gambian matkailuviranomaiset; Kati Kelolan haastattelu. Kelolan ja Heidi Kalmarin Vastuullisen matkailijan käsikirja (Mondo) ilmestyy 12.1.2009.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2009
Thursday, 19. February 2009, 22:57:53
Tuesday, 10. February 2009, 22:51:55
Tourism is a fast growing business. New unspoiled places are filled with new all-inclusive and 5-star-hotels whose owners are, in many of the cases, from somewhere else than the new tourist spot. These hotels, together with travel agengies, offer package holidays for tourists. They have accomodation, food, activities etc. all in the same package. Easy, huh? In many cases a tourist wants to travel easy. And in many cases a tourist wants what he has always wanted when he goes to "etelä" (to "south" as we say in Finland): sun, sand and sea. But what many touris't dont think about when booking their package is the effects to the local community. Do you know where the hotel drops their sewage? How do they treat their employees? What about the local people? Do they get anything out of it? In many cases the answer is no.
As they say in Wikipedia, sustainable tourism in its purest sense, is an industry committed to making a low impact on the natural environment and local culture, while helping to generate income and employment for locals. But still, tourism is an industry and a business, whose main goal (like any other business or company) is to get money for its owners. That's why many big hotels (read: hotel chains) ignore the rules. They don't want the customer to go to eat outside, neither they want them to book activities outside the hotel. They would lose money. They want to keep the guests in. It is not rare to see hotels with big fences around, guards walking around. Moreover they convince the guests that it is really dangerous outside, it's better to stay just within the hotel area. And the guests are convinced. And the money the tourists bring with them goes to the hotel owners, not to the local people! This is really sad, especially when you think about poor developing countries like Cuba or Costa Rica where tourism is a big business but the locals get nothing. Only the big "hiltons" by the beach enjoy. The police watches that the locals don't go near the touristic areas to sell their shoe cleaning services. "The tourists don't want to be harrashed", they say.
I think travelling should be about knowing the culture and the people. And not only going to places and only seeing the scenery the hotel (or post card) offers you. For example, in Finland the media gives a really rough image about Colombia. "Don't go there, it is really dangerous". That's why for example package holidays to Colombia don't exist. But to me, Colombia was one of the best places I have ever been to. Probably one of the reasons was because it is not spoiled with conventional mass tourism (yet). It felt real and authentic. I could see the real local people (and not only other tourists) and talk to them. There was nobody warning me at the door of my sleeping place.
I hope people would understand the importance of sustainable tourism. I hope they would search information about the place before they go there (and not only from the travel agency magazine!). And I hope that they would pay attention especially when they travel to developing countries (yes, Thailand is one of them). It is unfair that the tourism in the developing countries grow but the locals don't gain anything.
Here I have gathered a couple tips how YOU (yes, YOU!!!) can be a smarter and less selfish tourist concerning about the sustainability. I hope you read them and put them in to your pocket.
1. Sleep in the local hostels and guests houses and avoid the big chains. That is the best way to take the money there where it belongs to.
2. Avoid the several weekend "shopping trips" to London/Paris by plane. Instead, try to make longer lasting trips and this way fly less often.
2. Eat in the local restaurants and buy your food in the local supermarkets. Try local food!
3. Use buses, trains, trucks, bicycles and your feet instead of flying. Fly only if you REALLY have to.
4. Shop in the local markets and buy your souvenirs from the local artisans.
5. If you need to buy separate activites, buy it from the local travel agencies.
6. Be interested not only in drinking and partying with other tourists.
7. Find out about the local culture and talk to people! Hey, they are normal people just like you!
Tuesday, 3. February 2009, 19:26:28
The one who's without, is not rich. The one who doesn't have a need, is not poor.
-Demogritus
I have been back in Finland and the city of Santa Claus (Rovaniemi) now a little bit over two weeks. I have to admit the come-back has been a lot more difficult than I expected. Maybe it's a culture shock or something like that but usually you have to wait a couple of weeks until it hits. Now I've been feeling like an alien in my own country almost all the time. I feel like I don't really know anybody (I mean in general), people act strange and especially the news in the papers really piss me off. Is this what the people here really claim about? Wow...
I don't know why I've been feeling like that..or actually I know, it's because of many things. It may be the lack of warmth (not only climatical), closeness, caring, solidarity and maybe...maybe happiness..(?).
People who don't really travel long periods of time may not always understand how living in a different culture affects a person. Some people might think that "he's/she's only spending her time in another country, so what?" But it is so much more than that. It's about changing you mindset upside down. The more different the culture is, the more you have to work your mind to adabt yourself in the surroundings. Once you've adapted into the culture and the totally new way of life and, particularly, new way of thinking, it might be really hard to get back to the so called roots. And I mean mentally. All the values, the signs and symbols, the norms, the subjects, the tv-shows, the news in the papers and the concept of a friendship or for example a marriage may seem alien when you come back. It might be really shocking. Travelling opens up your eyes so that you find out that the self-evident things are not so self-evident anymore.
One thing that I dont like about us Finns is the Finnish envy. Sometimes it feels like you never can be happy when a friend of yours have achieved something nice. Moreover if he/she talks about it, it's terrible (even when you asked, but you only asked because you HAD TO). Talking about yourself is considered boasting. All you "are allowed" to talk more about has to be neutral and not about your personal achievements.
Another thing that really pisses me off are the news and the things people complain about. It's ridiculous that people complain that Finns are collecting too much money to help the refugees to get jobs. Before that, people had been complaining that why the refugees don't get a job! We're never happy. And when you go read the readers' opinions, they say that all the refugees came here just get free money. Is this really how the people think here? I'm disappointed. The level of solidarity, understanding, the ability to put yourself in another person's shoes and generosity seems to be really low. Even an unemployed person in Finland owns many times more than many of these people who come here to "take away our money". And I'm sure all of them would prefer to be in their own home countries rather than here where nobody seems to care about anybody... Pff..
Everybody has to take care only of themselves. That seems to be trend nowadays in western societies. With tears in my eyes I can just dream about my journey that thought me so much like money can't buy happiness. I had the opportunity to stay in the poorest suburbs of some cities but the generosity and hospitality of the people were breath-taking and I literally had to cry because I never experienced anything like that before. I can say those were the most happiest but also the most touching moments of my life. I felt 100 % accepted, wanted but also muddled. How can people like this exist? They have nothing and they ask for nothing. And still they give you their everything.
It's hard to try to explain the feelings you feel when you are travelling (and of course when you come back). Especially when you are travelling by yourself I think your feelings are much more vulnerable. You don't have anybody familiar to lean on. You make your own judgements and moves. I think my trip has totally changed my way of thinking about things. As my earlier journeys, it has strengtenh my values, attitutes and opinios about things. Actually I think that I feel like I'm a new person. Might seem naive to somebody, but who cares. I am so grateful I had the opportunity to go travel, and to LIVE, especially to South America that was totally different than any western country.
Thursday, 15. January 2009, 23:36:16
Phew!!! Been a while since I last updated my blog (and the photos). In Colombia I was a victim of the beach and in Cuba only a couple of places in Habana had internet and it cost 4 EUROS / 20 minutes... So, think about that...
Uhhh, so so sooooo many wonderful things have happened during the last 3 weeks, I dont know where to start... First of all, if you go to Latin America you CANNOT (!!!!!!) MISS Colombia AND CUBA!!! Cuba was definately the best part of my journey. It's incredible, weird, different, revolutionary, amazing, passionate...! An experience you cannot have in any other country in the world!
Well, but lets start from where we left earlier, that is Colombia. After the small fishing village Taganga (which is, by the way, probably the BEST place in Colombia if you ask me), I headed to the National Park Tayrona that is voted the second best beach in the world. You have to take a buss from Santa Marta to the gate of the national park and after that walk through a thick jungle and muddy road to the first beach. We didnt stay at the first beach because due to the all new year shit the place was pretty crowed and it was impossible to find a free hammock or a tent. We continued walking along the beach and through the jungle and after 1,5 hours ended up to a beach we liked. And if you imagine how a paradise beach looks like, it was like that...! White sand, blue ocean surrounded bu green jungle. The only minus was that due to the Colombians holiday season, there were too many tourists. BUT, luckily they were all Colombians and me and my friend were probably the only gringas on the beach so we were pretty happy... 
After a couple of days of sunbathing in the paradise, I headed to the airport and took a flight to Cuba. It has kinda always been my dream to go there and I have to say, my expectations and dreams were fullfilled...! I dont know where to start, there are so many things to say about the system, the people, the way of life, tourism... But one thing is sure: it is not easy for a traveller. They (or should I say he..) have done everything possible to make it difficult to do "backpacking" or "independent travel" in Cuba. There are no hostels for backpackers but casa particulares that are homes of the local people that are legalised to get visitors. They are pretty expensive (20-35 USD / night). If you are travelling as a couple it's cheaper because all the rooms are double rooms and you can split the price. Camping is prohibited if you are a foreigner. In reality you can try to skip the rules but do it "wisely".
In Cuba there is a double-economy that means that the foreigners use different money (peso convertible) that is about the same than 1 dollar. The locals use peso nacional that is 1/25 dollar. So, everything is more expensive for the tourists. They are not gonna cheat you or anything in Cuba, that is just the way it is and everybody knows it. Tourists are tourists and locals are locals. They are not meant to be "together". In really touristic spots there is police who watches that the locals are not dealing with the tourist too much. Once we were walking around with too cuban guys and the police stopped them and asked them to go to another direction because it was illegal to walk "too long time" with the foreigners. Luckily that wasnt always the case and I could get involved with the local culture pretty well.
All the Cuban people are said to be equal. They earn about the same amount of money everybody whether you are a doctor or a cleaner. It is the only country in the world where the worker doesnt have to take his hat off in front of his boss. But the money the people earn is really small (arpund 25-50 USD / month) and thats why most of the people are poor. The government gives same amount of household products and food to everybody every month and you cannot just go to shop when you feel like it as we do in our capitalistic world. The streets of Habana, Santiago or whatever Cuban city are covered with pictures of Che and Fidel, signs of revolution, socialismo o muerte (socialism or death), viva Fidel etc. In television they show the history and life stories of Fidel and Che.
Eventhough there are many strict rules (you cannot take the same buss than the locals, LOADS of burocracy when checking in the houses, lots of rules, no freedom of speach for example in the papers, poverty etc.) you are fool if you dont notice or dont want to get involved in to the everyday life of the Cuban people. I think the best way explore Cuba is to skip the five star hotels and live in the casas and try to look for the places where the locals go and not the most touristic spots. Eventhough the Cubans might seem a bit reserved in the beginning, they are really interested in to get to know where you are from and how do you like Cuba. It is interesting to share your opinions about the system (but do it in the dark corner of the pub, not on the street next to the police).
My trip started from Habana where I spent a couple of days. There were loads of flags and propaganda in the streets because of the 50th aniversary of the revolution (1.1.2009). After Habana we rented a car with 3 Argentines and headed to the Playas del Este (beach outside the Habana) and continued to the city of Camagüey. After that we found ourselves from Santiago the Cuba that is defenately my favorite destination during the whole Latin American journey! Old colonial town filled with ron, salsa, beautiful old streets, old cars, amazing people and museums. Moreover, there is a strong Rastafari movement (partly because of the immigracion from Jamaica) that I found really interesting (Thank you Ángel for being the best guide! Jah!).
After Santiago, I headed back to Habana for the last days. In the last night I found myself sharing a rom in the home of the most sweetest Rasta family. They were the kindest people ever!
Cuba is a mystery. That's what it is. But it's people make everyday of your trip unforgettable, and after a couple of weeks you don't wanna leave. It's no use going there with a capitalistic / western mind-set to judge how things works. Open your mind, travel without prejudice, and try to look behind the curtains!
Otherwise you will get nothing.
!HASTA LA VICTORIA SIEMPRE!ps. The photos from Peru, Colombia and Cuba will be uploaded as soon as possible when Im back in Finland, that is on Sat 17th.
1 2 3 4 5 Next »
Showing posts 1 -
10 of 44.
WIDGETIZE