北人Blog

Molemmat miehet edustivat omaa laitaansa varsin räikeästi. Mielestäni kumpikaan miehistä ei täyttänyt täysivaltaisesti ajattelevan ihmisen tunnusmerkkejä, vaan pyrkivät vain huutamaan omaa mielipidettään asioista ilman perusteluja tai esimerkkejä. Lisäksi molempien puolien dogmaattisuus oli huolestuttavalla tasolla. Periksi ei annettu missään kohdassa. Horowitz jopa julisti sosialidemokratian ja nimenomaan hyvinvointivaltiopolitiikan johtaneen siihen, että Eurooppa kokonaisuudessaan on merkityksetön. Voidaan aivan aiheellisesti kysyä, onko Horowitz järjissään. Länsi-Euroopan sosiaalinen liikkuvuus, hyvinvointi ja tuloerot ovat huomattavan kehittyneellä tasolla. Taiteet ja musiikki kukoistavat, ihmisiä ei kuole kaduille eikä kodittomuutta esiinny yhteiskunnan rakenteisiin pesiytyneenä ilmiönä. Teollisuustuotantokaan ei ole kadonnut olemattomiin ja innovaatioitakin tehtaillaan varsin tasaiseen tahtiin. Koulutustaso on korkealla ja teiniraskaudet ennätysalhaisia. Kuolemaan johtavia väkivaltarikoksia tehdään huomattavasti vähemmän kuin Yhdysvalloissa. Ainoa mittari jolla Horowitz voi väittää Euroopan olevan merkityksetön on valtioiden sotilasbudjetit ja osallistuminen globaaleihin nurkkavaltauksiin Yhdysvaltain tapaan. Useimmissa älykkäissä piireissä pasifistisuutta pidetään kehittyneisyyden merkkinä ja kohdentamalla kritiikin Yhdysvalloissa vallalla olevaan militarismin kiihkoisänmaalliseen palvontaan Zizek olisi kerta heitolla kääntänyt keskustelun itselleen edulliseksi. Karu fakta on, että USA on varsin lyhyessä ajassa muodostunut omia ideaalejaan vainoavaksi karikatyyriksi: valtavaa arsenaalia ylläpitäväksi poliisivaltioksi jonka demokraattisuuden aste on vähintäänkin kyseenalainen kahden puolueen dominanssin, lobbausjärjestöjen harjoittaman avoimen lahjonnan ja hyvin tiedossa olevan pyöröovijärjestelmän.
En voinut uskoa aistejani, kun Slavoj Zizek ei tuonut edellämainittuja sosialidemokratian aikaansaannoksia keskustelussa, vaan alkoi luoda olkinukkeja täysin sattumanvaraisesti. Nähtävästi historiantuntemus ei kuulu nykyajan intellektuellejen repertuuriin. Mikäli Zizek oikeasti on eräs aikamme arvostetuimmista älyköistä, voidaan ihmiskunnan perustellusti olevan surkeassa jamassa. Kaikki Horowitzin FoxNewsistä revityt idiotismit kykenisi kumoamaan leikiten jopa suomalaisen lukion historiantunnilla hereillä ollut tuore ylioppilas. Mikäli keskustelussa sallittaisiin nykypäivän augmenttejen käyttö eli suorat haut ja referenssilinkitykset livenä keskustelussa, Horowitz ei pärjäisi. Todellisuus on perin erinäköinen kuin yhdysvaltain uuskonservatiivit haluaisivat myöntää.
Slavoj Zizekin toinen heikkous keskustelijana oli dogmaattisuus. Hän hoki moneen kertaan kannattavansa ihmiskasvoista kommunismia, joka onkin varmaan ihan jepa jutska, mutta ei kyennyt kertomaan mitä se on. Ehkä hän on liian itseään täynnä ja olettaa vastaanottavan puolen ymmärtävän aukotta ajatuksenkulkunsa? Zizek ei kyennyt koko keskustelun aikana saamaan suustaan yhtä ainuttakaan järkevää lausahdusta, vaan vaikutti enemmänkin hermoheikolta raivopäältä. Kohteen ollessa niinkin helppo kuin omaan ideologiansa sokeuttama Horowitz, voidaan aiheellisesti olettaa Zizekin olevan niinikään ideologian sokeuttama. Ideologisuuteen turvaaminen toimii aina molempiin suuntiin ja sokeuttaa ihmisen hahmottamasta suurempaa kuvaa. Siinä vaiheessa kun tunteet ja varmuus omasta oikeellisuudesta pääsee vallalle, ollaan päästy keskustelussa päivänpoliittiseen pulinaan, joka ei millään asteella täytä älymystön debatoinnin tunnusmerkkejä.
Hyvänä esimerkkinä todellisesta nykypäivän älyköstä toistensa vastakohtia edustavilta puolilta on Johan Norberg (ääriliberaali) sekä Noam Chomsky (vasemmistolainen pasifisti). Molempien kirjallinen tuotanto pohjautuu enemmän tai vähemmän valikoituihin omaa asiaa tukeviin faktoihin, mutta faktat ovat faktoja. Täydellinen puolueettomuus on harhaa ja molemmat tunnustavat avoimesti asiaansa. Näin saadaan todellinen teesi-antiteesi-synteesi mallia noudatteleva dialogi. Todellinen intellektuelli sen sijaan on vielä kyseisten herrojenkin yläpuolella harkiten tarkkaan sanomansa ilman mitään tunteen tai aatteen paloa. Siunattu olkoon sellainen henkilö, joka onnistuu tekemään validin synteesin Norbergistä ja Chomskysta! Horowitzin ja Zizekin kaltaisilla tunteella asioihinsa suhtautuvilla järkirajoitteisilla ei ole oikeutusta antaa ymmärtää olevansa millään asioiden mittapuulla älymystöä.
Nykymaailmassa voidaan olettaa vallitsevan eräänlainen intellektuellinen tyhjiö. Suurimmat älynlahjat omaavat pysyät poissa julkisuuden valokeilasta, joko palkkautumalla yksityisiin yrityksiin asiantuntijoiksi tai toimimalla akatemian parissa tehden tutkimustyötä omissa sfääreissään. Kärjistäminen on helppo keino päästä julkisuuden valokeilaan, ja tätä harrastavista julkkisälyköistä kuten Naomi Klein, Bill O' Reilly ja Michael Moore yksikään ei eroa sanottavasti Slvej Zizekistä henkiseltä tuotantokapasiteetiltaan.