北人Blog

Continuing with my torrent client reviews, this time with another GPL'd open-source client called qBittorrent. Made with Qt4 which provides easy portability & C++ code instead of sluggish Java-cancer and taking only 22MB of memory on startup, it also is almost on-par with features of µTorrent. I tested version 2.9.5 for Windows, and while initial reaction was positive, it soon became evident this client is not up to the task. First of all, it crashed twice within one hour when attempting to migrate torrents from µTorrent to qBittorrent by standard method, ie. using the same download directory & then simply clicking the torrent. Like stated in Vuze review, the number one priority for torrent client is stability. The second problem with qBittorrent is UI: the developers decided to use light gray font on on torrent list. I also couldn't find any way to alter the toolbar buttons, which is surprising considering this is Qt4 based application, and KDE applications have near-infinite customisability when it comest to buttons.

Verdict: 3/5
Just like with KDE, stability is the one missing feature. Give this client a year or eight to mature.

sukekomashi-gaijin:
Tonari No Totoro

MyAnimeListin mukaan olen tähän mennessä katsonut ajassa laskettuna yhteensä 36,5 vuorokautta animea ja lukenut 3,7 vuorokautta mangaa. Todelliset luvut ovat korkeampia, sillä en ole merkinnyt uudelleenkatsomistkertoja lainkaan - esimerkiksi Perfect Bluen olen katsonut viisi kertaa, Ergo Proxyn kahdesti ja katsellut satunnaisesti uudestaan parhaita paloja Nichijousta sekä muista komedioista. Yht' äkkiä mieleeni pälkähti sellainen pieni havainto, että mikäli olisin panostanut tuon 40,2 vuorokautta eli 976 tuntia, 7 minuuttia ja 30 sekuntia japanin kielen opiskeluun, niin todennäköisesti puhuisin ja kirjoittaisin sitä sujuvasti tällä hetkellä.

Hups.

Joulun alla Pleikka huuteli päivityksiä olevan saatavilla ja niiden päivitysten mukana tuli mieluinen yllätys: Music Unlimited ja hulppea 180 päivän ilmainen koejakso vähätoimintoisimmalle tilaajatasolle. Koska en koskaan hylkää ilmaistarjouksia mikäli niiden lisenssi ei ole mätä ja etenkin jos vastapuolella ei ole luottokorttitietoja tiedossa päätin kokeilla. Palvelutaso johon tuo 180 päivän ilmaiskokeilujakso oikeuttaa on toiminnaltaan kaukana Spotifystä: voin vain valita jonkin sumean ryhmän eli jonkin vuosikymmenen tai genren. Loppu hoituu satunnaissoitolla. Kuulostaa melko surkealta ja sitä se alussa olikin. Hoksasin kuitenkin soitettaessa olevan sellaisen mahdollisuuden, että soivaa kappaletta voi äänestää ylös (Like) tai alas (Dislike). Kuuntelen satunnaisesti reggaeta vaikka en tiedä siitä Bob Marleyn lisäksi juuri mitään artisteja, joten aloin käyttää Music Unlimitediä siihen tarkoitukseen. Hakattuani Like- ja Dislike-painikkeita tarpeeksi useasti huomasin, että soitettava musiikki alkoi vastata omaa makuani melko tarkkaan. Päätin siirtyä testiksi siihen genreen jossa normaalisti luotan Sueen ja kavereihin eli metalliin. Aloitin saman äänestysrumban siellä. Nykyään tuo satunnaissoitto soittaa lähes poikkeuksetta omaan makuun sopivaa musiikkia: metalli on nyt pyörinyt taustalla kiinan kotitehtäviä tehdessä ja kolme viimeisintä artistia ovat olleet Ozzy Osbourne, Skid Row ja Saliva (uusi tuttavuus, oikein erinomaista riffittelyä). Palvelu on omalla kohdalla korvannut Spotifyn täysin satunnaissoittajana, siinä kun ei ole mainoksia. Asiaan toki vaikuttaa se, että Pleikkari on jo ennestään kytketty kiinni äänijärjestelmään ja on toimittanut hankkimisesta lähtien kodin jukeboksin virkaa. Kaiken kaikkiaan Music Unlimited on ollut mukava yllätys ja sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla hieman kauemminkin, etenkin jos tuo omalle kohdalle osunut tarjous on vielä voimassa.

3/5
Satunnaissoittajien aatelia, ei kuitenkaan Spotifyn hinnan arvoinen

En ole aivan varma siitä koska se alkoi. Yllättäen havaitsin, etten enää saanut unta kuten aiemmin. Myöhäisillan petiaika muuttui alkuyöksi, keskiyöksi ja aamuyöksi. Nukkumaan menoni venyi myöhempään ja myöhempään, kunnes en enää nukkunut juuri lainkaan - lopulta en ollenkaan. Lääkärit eivät keksineet mikä minussa oli vialla. Yön hiljaisina tunteina maatessani sängyssä ja yrittäessäni päästä unien maailmaan huomasin sen ensimmäistä kertaa. Kuulin ääniä. Makasin hiljaa ja pyrin paikallistamaan äänien lähteen. Ääni oli epätavanomainen. Se ei voinut olla riitelevien naapurien tai muun vastaavan aikaansaannosta. Kuuntelin tarkemmin. Olin erottavinani sanoja, mutten saanut niistä selvää. Keskittymiseni herpaantui, luovutin ja laitoin valon takaisin päälle. Oli hyödytöntä pyöriä sängyssä. Avasin kirjan kuluneen kirjanmerkin kohdalta. Sitten kuulin äänet jälleen, tällä kertaa entistä vaimeampana. Kohautin hartioitani ja uppouduin kirjaani. Pian havahduin uudelleen ääniin jotka tällä kertaa kuuluivat kovempina. Pian ne kuuluivat niin kovaäänisinä, että kylmät väreet hiipivät selkäpiitäni pitkin. Tunnistin äänten olevan selkeästi puhetta mutten ymmärtänyt sanoja. Ääni tuntui tulevan ikkunan takaa pihamaalta. Sammutin valot. Vedin housut jalkaan ja suuntasin kirja kädessä ikkunalle. Raotin verhoa. Ulkona oli pimeää, mutta mumina oli voimistunut korvia huumaavaksi. Sitten näin ne: kolme valkoista hahmoa keskellä pimeyttä jotka tuijottivat suoraan minua kohti mumisten puheen tapaistaan kuin mantraa. Säpsähdin taaksepäin, mutta polttavan kuuma puristus tarttui käsivarteeni ja yllättäen kaikki kolme hahmoa olivat sisällä asunnossani pitäen minusta kiinni. Huusin äänettömän kauhun huudon ja tuuperruin lattialle. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen suljin silmäni ja mieleni katosi unten maille.
"..llu...ss...si...tta!"
Mitä?
"Ole...oll..ko...s...vi...tta!"
Raotin silmäni ja näin ympärilläni kolme valkoista hahmoa sekä itkevän, oudosti riutuneen äitini jonka kasvojen ilmettä en osannut tulkita.
"Olet ollut unessa viisi kuukautta! Luojan kiitos olet hereillä!"