My OperaPari päivää vaille vuoden
Sunday, July 16, 2006 3:59:30 PM
Kolme päivää saaressa. Ei omassa, mutta muiden. Estrid tekee meidän elämän joka päivä vaikeammaksi oppimalla vaatimaan enemmän, haluamaan enemmän. Toisaalta myös nauttimaan ja antamaan enemmän. Esimerkiksi muovilapioita ja pusuja.
Saaressa Estrid viihtyi erinomaisesti, eikä pudonnut reunoilta järveen, vaikka riski oli olemassa. Estridillä on ilmiömäinen tapa tehdä asioita vasta siinä vaiheessa kun on varma, ettei vaaraa kompuroinnista enää ole. Toissapäivänä E yhtäkkiä kapusi hämmästykseni alas sängystä, joka on sentään varmaan 70 senttiä korkea. Täysin erehtymättä ja takaperin. Vielä pari viikkoa sitten hän sentään teki vain vaatimattomia yrityksiä tulla alas portaita nokka edellä.
Estrid sai olla suojassa saaren kahdesta miljoonasta hyttysestä. Nukkuminen sujui hyvin, eikä sitä haitannut vanhempien yletön viinin kanssa läträäminen.
Mun suureksi pettymykseksi ja epäuskoiseksi yllätykseksi Estrid ei ole oppinut kävelemään. Luultavasti hän tekee senkin vasta, kun on varma ettei kompuroi.
Pyhäkellot soi. Terve vaan.
Saaressa Estrid viihtyi erinomaisesti, eikä pudonnut reunoilta järveen, vaikka riski oli olemassa. Estridillä on ilmiömäinen tapa tehdä asioita vasta siinä vaiheessa kun on varma, ettei vaaraa kompuroinnista enää ole. Toissapäivänä E yhtäkkiä kapusi hämmästykseni alas sängystä, joka on sentään varmaan 70 senttiä korkea. Täysin erehtymättä ja takaperin. Vielä pari viikkoa sitten hän sentään teki vain vaatimattomia yrityksiä tulla alas portaita nokka edellä.
Estrid sai olla suojassa saaren kahdesta miljoonasta hyttysestä. Nukkuminen sujui hyvin, eikä sitä haitannut vanhempien yletön viinin kanssa läträäminen.
Mun suureksi pettymykseksi ja epäuskoiseksi yllätykseksi Estrid ei ole oppinut kävelemään. Luultavasti hän tekee senkin vasta, kun on varma ettei kompuroi.
Pyhäkellot soi. Terve vaan.
