It's life of Estrid

Molemmat naiset lähtivät Ruotsiin. Estrid tekee kuulemma ensimmäisiä epävarmoja yrityksiä noustakseen seisomaan. Olen mustasukkainen ja kateellinen, koska en voi olla paikalla. Lapsen oppimiset ovat valuuttaa, jota vaihdetaan muiden vanhempien kanssa. Ja keskenämme. Ja nyt puntit ovat pahasti toispuoleisia.

Vanhemmuus on omahyväistä puuhaa. Sitä oman lapsen kehumista ja muiden dissaamista. Estrid menee hyvin nukkumaan. Se on tietysti hienoa, mutta ei poikkeuksellista. Meidän mielestämme se on asia, josta lehdet kirjoittavat aivan liian vähän. Siitä voisi tehdä hyvän insertin uutisiin. Ainakin loppukevennyksen. Lapsi, joka meni nukkumaan. Shokkipaljastus. Lapsi nukkumaan hyvissä ajoin.

Etenkin kuumottavaa on, miten kusi kihahtaa päähän kun olemme muiden seurassa, ja Estrid on paljon helpompi kuin muiden lapset. Ne huutavat, niitä pitää nukuttaa tuntikausia. Mutta Estrid. Estrid menee nukkumaan muutamassa minuutissa.

Joka tapauksessa, Estrid on nyt kaukana, ja minulla on sitä ikävä. Estrid saa jatkuvasti paljon sontaa serkuiltaan. Niillä on ikävä isäänsä ja ne kiusaavat Estridiä. Pikkuhiljaa Estrid oppii, että ihmiset eivät aina olekaan ystävällisiä. Päinvastoin, ne haluavat töniä ja heittää hiekkaa silmiin. Vain sen vuoksi, että niillä on paha mieli. Se on sattuvaa, kun Israel pommittaa samaan aikaan Hizbollahia ja siinä ohessa libanonin lapsia.