My OperaWinnipegin tattikarnevaalit ja muuta mukavaa...
Monday, October 5, 2009 1:02:10 AM
Ja taas on luvattoman kauan hurahtanut viimeisimmästä, pahoittelen tapahtunutta. Paljon on ehtinyt tapahtua ja kaikkea en varamstikkaan enää muista. Mutta vuodatan kuitenkin sieluani niin paljon kuin irtoaa.
Jääkiekon ystäville kuten itselleni oli tarjolla suurta herkkua kun Winnipegin pääareenalla kohtasivat NHL:stäkin tutut joukkueet: Edmonton Oilers ja Tampa Bay Lightning. Ja sinnehän piti mennä, totta kai. Lipun hinta oli melko suolainen (70 dollaria=45 euroa), kun ottaa huomioon että lippu oikeutti hattuhylly paikkaan ja ottelu oli vain pre-season. Mutta tunnelmaa ja ihmisiä riitti, halli oli täynnä (18 000 katsojaa). Verrattuna Suomalaiseen jääkiekkoon vauhtia ja maalipaikkoja oli huomattavasti enemmän, johtuen varmaan suurimmaksi osaksi kapeammasta kaukalosta. Tampa Bay voitti huiman tasaisen ottelun jatkoaikamaalilla kuusi sekuntia ennen loppua 4-3. Kaiken kaikkiiaan oli mahtava kokemus ja innolla odottamaan paikallisen joukkueen (Manitoba Moose) kotipelejä!
Viikoilla ei yleensä tapahdu juurikaan mitään kummempia, kaikki haluavat vain opiskella tunnollisesti ja hartaudella, paitsi keskiviikkoisin ja etenkin torstaisin jolloin on Country-night paikallisessa pubissa (Wise Guys). Täällä Country on niin suuressa suosiossa ettei se tällaiselle perä-Suomen juntille oikein tahdo aueta. IHmiset joraavat ihan hulluna buutsit kopisten ja cowboy-hatut heiluen koko illan, ei oikein ole se minun juttuni. Eräs mahtava ero täällä on baareissa verrattuna koti Suomeen: tiskiltä voit tilata kerralla suuremman kannnun kaljaa, about 5 litraa, sekä pari tuoppia ja viedä ne pöytääsi jossa sitten voit rauhassa siemailla simaasi eikä tarvitse täydentää ihan heti, hintakin suopeat 15 dollaria.
Suurtakin suurempi juhla, tattikarnevaalit vietettiin 1.-4. lokakuuta Winnpegissä. Hyvä ystäväni/naapurini/koulukaverini Kultalahden Tuomo tuli Thunder Baystä käymään. Torstaina nautiskelimme himan olutta ja pelailimme biljardia, sekä nautimme country-musiikista. Ilta oli ihan mukava ja otimme sen aika rauhallisesti.
Perjantaina koimme taas aivan uuden maailman kun menimme katsomaan muutaman kaverin kanssa Amerikkalaista jalkapalloa, tällä kertaa kyseessä oli Winnipegin ylpeys Blue Bombers, jotak pelasivat Edmonton Eskimosia vastaan. Ja voittohan sieltä tuli 27-17. Stadion oli todella häkellyttävä näky, paikkoja oli yli 40 000 katsojalle, paikalla taisi kyllä vain olla noin 20 000 katsojaa, mutta tunnelma oli melkoinen ja meteli myös! Liputkaan eivät olleet pahan hintaset vain noin 35 dollaria. Ottelunjälkeen suuntasimme takasin yliopistolla ja pubiin jossa olikin paljon porukkaa ja ystäviä! Rankan juhlimisen jälkeen järjestimme vielä after-partyt meidän kerroksessa ja nehän kestikin koko loppuyön! Seuraavana päivänä pojat olivatkin sitten vähän heikomassa kuosissa ja lauantain meni nukkuessa ja loikkareita nautiessa. Ja tänään saattelin Tuomon takaisin lentokentälle ja harjoitin opiskelua!!!
-Pete
Jääkiekon ystäville kuten itselleni oli tarjolla suurta herkkua kun Winnipegin pääareenalla kohtasivat NHL:stäkin tutut joukkueet: Edmonton Oilers ja Tampa Bay Lightning. Ja sinnehän piti mennä, totta kai. Lipun hinta oli melko suolainen (70 dollaria=45 euroa), kun ottaa huomioon että lippu oikeutti hattuhylly paikkaan ja ottelu oli vain pre-season. Mutta tunnelmaa ja ihmisiä riitti, halli oli täynnä (18 000 katsojaa). Verrattuna Suomalaiseen jääkiekkoon vauhtia ja maalipaikkoja oli huomattavasti enemmän, johtuen varmaan suurimmaksi osaksi kapeammasta kaukalosta. Tampa Bay voitti huiman tasaisen ottelun jatkoaikamaalilla kuusi sekuntia ennen loppua 4-3. Kaiken kaikkiiaan oli mahtava kokemus ja innolla odottamaan paikallisen joukkueen (Manitoba Moose) kotipelejä!
Viikoilla ei yleensä tapahdu juurikaan mitään kummempia, kaikki haluavat vain opiskella tunnollisesti ja hartaudella, paitsi keskiviikkoisin ja etenkin torstaisin jolloin on Country-night paikallisessa pubissa (Wise Guys). Täällä Country on niin suuressa suosiossa ettei se tällaiselle perä-Suomen juntille oikein tahdo aueta. IHmiset joraavat ihan hulluna buutsit kopisten ja cowboy-hatut heiluen koko illan, ei oikein ole se minun juttuni. Eräs mahtava ero täällä on baareissa verrattuna koti Suomeen: tiskiltä voit tilata kerralla suuremman kannnun kaljaa, about 5 litraa, sekä pari tuoppia ja viedä ne pöytääsi jossa sitten voit rauhassa siemailla simaasi eikä tarvitse täydentää ihan heti, hintakin suopeat 15 dollaria.
Suurtakin suurempi juhla, tattikarnevaalit vietettiin 1.-4. lokakuuta Winnpegissä. Hyvä ystäväni/naapurini/koulukaverini Kultalahden Tuomo tuli Thunder Baystä käymään. Torstaina nautiskelimme himan olutta ja pelailimme biljardia, sekä nautimme country-musiikista. Ilta oli ihan mukava ja otimme sen aika rauhallisesti.
Perjantaina koimme taas aivan uuden maailman kun menimme katsomaan muutaman kaverin kanssa Amerikkalaista jalkapalloa, tällä kertaa kyseessä oli Winnipegin ylpeys Blue Bombers, jotak pelasivat Edmonton Eskimosia vastaan. Ja voittohan sieltä tuli 27-17. Stadion oli todella häkellyttävä näky, paikkoja oli yli 40 000 katsojalle, paikalla taisi kyllä vain olla noin 20 000 katsojaa, mutta tunnelma oli melkoinen ja meteli myös! Liputkaan eivät olleet pahan hintaset vain noin 35 dollaria. Ottelunjälkeen suuntasimme takasin yliopistolla ja pubiin jossa olikin paljon porukkaa ja ystäviä! Rankan juhlimisen jälkeen järjestimme vielä after-partyt meidän kerroksessa ja nehän kestikin koko loppuyön! Seuraavana päivänä pojat olivatkin sitten vähän heikomassa kuosissa ja lauantain meni nukkuessa ja loikkareita nautiessa. Ja tänään saattelin Tuomon takaisin lentokentälle ja harjoitin opiskelua!!!-Pete
