Skip navigation.

illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

(työttömän päiväkirja)

November 2009

( Monthly archive )

Joulunodotusta 2009


Marraskuun loppupuolella sytytin keittiön ikkunaan kynttelikön ja paistoin piparit. Uuni on niin tehokas, että Hannu sai luvan syödä pipareista palaneimmat. Ostin vähän lahjoja lapsille, eipä niitä paljon tänäkään vuonna tarvitse ostella. Vinttikamarit ovat vajaakäytössä, aion perustaa "tyttöjenhuoneeseen" tonttupajan. Sovimme sinne kahdenkeskiset pikniktreffit, ennen kuin Hannu menee polvileikkaukseen eikä pääse rappuja ravaamaan vähään aikaan. (Lohjalla menimme joskus piknikille parvekkeelle, jos meitä laiskotti tai ukonilma esti rannalle menon.) Samalla voimme kuunnella vanhoja vinyylejä ja c-kasetteja.

Sää pysyi lämpimänä, kohta voi kerätä joulukukkien joukkoon pajunkissoja lenkkipolun varrelta. Hannu putsasi rännejä sen minkä korkeanpaikankammoltaan pystyi ja ripusti vähän jouluvaloja terassille. Istuin seitsemänä päivänä työnhakuvalmennuksessa, aika kului netissä surffatessa. Tulipahan cv päivitettyä ja löysin yhden potentiaalin työpaikankin, täytyypä kokeilla onko tuuria.

Ennen ensimmäistä adventtia siivosin yläkerran mahdollisia yövieraita varten ja viritimme sähkökyntteliköt ja -tähdet ikkunoihin. Perjantaina kuskasin Hannun Lohjan sairaalaan polvileikkaukseen. Sillä aikaa kävin kampaajalla, kaupassa, kirjastossa ja ammattikoulun opintoravintolassa lounaalla. Iltapäivän vietin äitini luona. Kotiin pääsimme vasta illansuussa. Pikkujoulua vietimme kahden kesken, ihan rauhassa. Vaihdoin pöydille joululiinat ja koristelin kodin kukin ja kynttilöin. Illalla pistin soimaan Novospasskyn luostarikuoron cd:n. Hannu aloitteli polven jumppaamista ja teki pienen kävelylenkin. Särkyjä ei ole, mutta polvi alkoi paukkua entiseen malliin. Sunnuntaina ripustimme batiikit seinille ja viritimme radioon Toivontuottajien aseman (joulu.fi). Hannu taatusti kyllästyy musiikkivalintoihini sairauslomansa aikana... Maanantaina kiertelimme huonekalukauppoja, haussa on tv-taso. Söimme nepalilaisen lounaan Tikkurilassa. Iltapäivällä tein ensimmäiset rommiluumut ja mietimme yhdessä joulun ruokatarjoilua. Mistähän Vantaan kaupasta löytyy Vatajan joulupateeta? Ja arvaammeko varata savukalkkunan Lohjalta, se on ehdittävä hakea sieltä pois joulun alla?

Hannu on ottanut elämäntehtäväkseen täydellisen taulutv:n hankinnan, se syrjäyttää kaikki muut toiminnot. Minua asia ei liikuta pätkääkään, olenhan tullut lähes 10 vuotta toimeen ilman koko kapinetta. Enemmän minua huolestuttavat villakoirat, jotka pyörivät nurkissa. Keskiviikkona tuli kuin tilauksesta kuiva ja kylmä keli, sopiva siivoamiseen ja lenkkeilyyn. Illalla tein minttukakun ja lisää rommiluumuja. Kuulaan kaunis sää jatkui. Kävimme Ateneumissa katsomassa Picasson näyttelyn ja lounaalla Virgin Oilissa. Leivontavuorossa olivat taatelipikkuleivät, joista ainakin Tiitus tykkäsi, kun kävi meillä illalla leikkimässä kauppaa ja ravintolaa. Kaivoin kolikkopurkista Intian ja Indonesian rupioita ja otimme käyttöön ihan oikeat rahat.

Kutsuin ystäviäni illanviettoon, mutta vain Merja olisi tullut, kaikilla muilla oli omat kiireensä. Olisikohan saldo ollut yhtä huono, mikäli Hannu olisi kutsunut mieskaverinsa glögille? Juuri kuulin, että entinen työkaverini, joka elokuussa jäi eläkkeelle kuusikymppisenä, on saanut kaksi aivoinfarktia ja makaa nyt tajuttomana sairaalassa. Tehohoitokin on jo lopetettu turhana. Hänen kiireensä ja stressinsä ovat lopullisesti ohi.

Perjantai kului lapsenvahtina Lohjalla. Tunsin itseni todella tervetulleeksi, kun Onni päivän aikana moneen kertaan kysyi, jäänkö yöksi (ei ollut tarvetta) ja Ilona pillahti itkuun kun tein lähtöä. Lauantaina keräsin lähimetsästä sammalta, jäkälää ja puolukanvarpuja kukkaistutuksia varten. Enkelit ja tontut lisääntyivät (!) kodissamme. Itsenäisyyspäivänä jätimme Linnan juhlat väliin ja menimme Rekolaan vitosen leffanäytökseen. Kotimaisuus kunniaan: "Haarautuvan rakkauden talo".

Kuukauden kirja 1: Jukka Pakkanen "Juna San Pellegrinoon". En oikein päässyt sisälle Pakkasen edelliseen Italia-kirjaan, mutta tämä vie jo mennessään. Kertojaminän kehityskertomus, mies käy samoilla seuduilla useana vuosikymmenenä. Kirja osittain toistaa edellisen teoksen tekstejä. Mitähän kolmas tuo tullessaan?

Kuukauden kirja 2: Alpo Tuurnala "Kuninkaansaari". Akvarellein kuvitettu saaripäiväkirja kolmen vuosikymmenen ajalta. Herkän kaunis teos.

RIIKA 11/2009

, ,


Aamulentomme Air Balticilla (Supersaverin kautta 104€/hlö) oli törkeän aikaisin. Helsinki-Vantaan myymälät ja baarit olivat vielä kaikki kiinni. Lensimme linja-auton kokoisella Fokker 50:llä, jossa matkustajia oli vain parikymmentä.

Pysyimme aikataulussa harmiteltavan hyvin. Meidän lisäksemme jäi vain yksi matkustaja Riiaan, muilla oli jatkolento eteenpäin. Lentokentältä keskustaan siirryimme bussilla nro 22. Kysyin kuskilta matkalaukkujen hintaa, mutta tämä ei puhunut/ymmärtänyt englantia lainkaan, joten maksoin vain omat lippumme 0,60LVL/hlö. Juuri kun olimme ylittäneet Akmens-sillan ja olimme jäämässä pois kyydistä, bussiin nousi tarkastaja, joka repäisi lippumme eikä huomauttanut mitään laukuista.

Olimme puoli kahdeksan aikaan Riga-hotellilla (”very, very early” sanoi respan tyttökin) ja jätimme laukkumme säilytykseen. Huone luvattiin yhdeksi. Emme löytäneet lähistöltä auki olevaa kahvilaa ja kävimme välillä lämmittelemässä hotellin vieressä olevassa Centrs Galleria – kauppakeskuksessa. Sen Rimistä ostimme kirsikkateetä kotiin. Kuittasimme aamiaisen Pelmeni XL:n hyvillä pelmeneillä, salaatilla ja lämpimillä juomilla (Kalku iela 7). Jatkoimme vanhankaupungin kiertelyä, välillä vähän sataa tihuutteli, oli kalseaa. Miehitysmuseossa käynnin jälkeen jatkoimme kävelyä ja kuvaamista. Aiemmin olin ohimennen huomannut mukavannäköisen punaisten samettisohvien kahvilan, jonka löytämiseen meni tovi jos toinenkin. Se löytyi Marstalu ielan kulmasta ja osoittautui Radi un Draugi – hotellin kahvilaksi. Lounas olisi maksanut vain 2,90 latia, me tyydyimme paikallisiin porttereihin ja Riga balsameihin (yht. 5,80LVL).
http://www.eurobookings.com/riga-hotels-lv/radi-un-draugi.html?label=gg_en_bh_26060-latvia-riga-radi-un-draugi

Saimme huoneemme (yeego.comin kautta 73€/2 yötä) ja painuimme peittojen alle päiväunille. Huone oli viileä, mutta siihenhän olemme tottuneet omassa makuuhuoneessamme. Näköala ikkunasta oli suoraan oopperatalon edustalle, johonkin puistoon. Käytettävissä oli myös ranskalainen parveke, mutta tungimme kuohuviinin minibaariin. Nokosten jälkeen otimme pienet balsamit ja menimme illalliselle Trattoria del Popoloon (8 Jana iela), joka oli lähellä hotelliamme. Narulla roikkuvat ”pyykit” johdattivat meidät oikeaan osoitteeseen. Ruoka oli hyvää (ainakin pinaattisalaattini ja lohipastani) ja paikka todella miellyttävä viulunsoittajineen ja kynttilöineen (alku- ja pääruuat juomineen 23LVL).
http://www.delpopolo.lv/

Hotellihuoneemme viidennessä kerroksessa oli tosi hiljainen, vain ratikoiden ja johdinautojen ääni kuului ulkoa. Mahtoiko kerroksessa muita asuakaan? Hotellin aamiainen oli runsas ja riittävä. Sen jälkeen kävimme Rimissä tekemässä tuliaisostokset, veimme ne huoneeseemme ja lähdimme turistikierrokselle. Heti hotellimme ulkopuolella kuvasimme oopperatalon ja vapaudenpatsaan vartioineen.

Kävimme tsekkaamassa lähipysäkkimme aikataulun huomista paluubussia varten ja menimme katsomaan keskustorin (zeppelin-hallit). http://www.rct.lv/
Olin toivonut löytäväni paikallisia joulukoristeita, mutta olimme liikkeellä turhan aikaisin. Tarjolla oli vain villasukkia ja syötävää laidasta laitaan. Ylitimme Akmens-sillan ja kävelimme Agenskalnsin kaupunginosaan. Tarkoituksemme oli jatkaa suoraan Kipsalaan ja palata keskustaan Vansu-sillan kautta, mutta olimme lukeneet huonosti karttaa ja joki esti etenemisemme. Palasimme keskustaan samaa reittiä ja kävimme kuvaamassa Riian linnan ja sen ympäristöä. Yleensähän linnat on sijoitettu kukkulalle, mutta Riiassa ei korkeuseroja juuri ole ja linna on vanhankaupungin laitamilla samalla korkeudella kuin muutkin rakennukset. Päiväoluet ja – balsamit otimme mukavassa Vecmeita Ar Kaki – kuppilassa (Maza Pils iela 1).

Lounaaksi söimme Sefpavars Vilhelmsin (6 Skunu Iela) täytetyt letut ja menimme hotelliin huilimaan. Kun heräsimme, kaupungilla oli alkanut muutaman päivän kestävä valofestivaali (Staro Riga light festival) ja porukkaa vilisi oopperan edessä ja kaduilla. Kuohari oli sopivasti viileä aperitiiviksi. Kävelimme katsomassa festivaalin valoesityksiä ja vertailimme paria illallispaikkaa. Päädyimme Petergailisiin (Skārņu iela 25) ja söimme taas erinomaiset ateriat (alku- ja pääruuat juomineen 26LVL). Kotimatkalla piipahdimme Black Magic Barin katetulle terassille ottamaan vielä yhdet balsamit. Ne maksoivat peräti 6LVL (Rimistä sai puolen litran pullon alle vitosen), mutta en viitsinyt enää viimeisen illan viimeisessä paikassa alkaa kiukutella. Toki olisi kannattanut ensin kysyä listaa.

Yöllä joku juoksi kerroksemme käytävällä, muuten oli hiljaista. Aamulla taivas oli lähes pilvetön ja aurinko paistoi. Harmi, että kaikki kuvat tuli otettua sumuisessa ja harmaassa säässä. Runsaan aamiaisen jälkeen pakkasimme laukut ja jätimme hotellimme. Hilut jäivät taskunpohjalle; yhtään kerjäläismummoa ei ollut näkyvissä. Edellisinä päivinä heitä oli joka kadunkulmassa, joillakin jopa omat musiikki- tai tanssiesitykset meneillään. Menimme bussilla (nro 22) kentälle, jossa olimme ajoissa, mutta jonottamiseen kului aikaa, vaikka teimme tsekkauksen itse. Fokker lähti kotia kohti aikataulussa, taas puolityhjänä.

Hannu Oittinen - Maima Grindberga "Sankarimatkailijan Riika"
Assia Rabinowitz "Riika: karttaopas"

Marraskuu...

Jostain syystä näin "kotirouvan" näkökulmasta katsoen marraskuu ei enää tunnukaan turhalta kuukaudelta. Tekemistä riittää talossa ja pihalla, viikot kuluvat vähintään yhtä vinhasti kuin työelämässäkin. Marraskuun ensimmäisellä viikolla haravoin pihan puhtaaksi, tiistaina Hannu vaihtoi talvirenkaat autoon ja keskiviikkona satoikin jo lunta. Valkoinen lumipeite tekee minut levottomaksi; pitäisi jo päästä aloittamaan jouluvalmisteluja. Entisen kodin verhot eivät sovi ikkunoihin ja kävin Tikkurilassa ostamassa joulunpunaista kangasta keittiönverhoja varten. Ostin myös lisää piparkakkumuotteja; heppapipareita heppatytöilleni. Ihana ajatella, että kerrankin voin tehdä jouluvalmistelut ilman stressiä. Ja ihanaa, kun joulun voi viettää yhdessä paikassa, loppui tuo vuosia jatkunut kahden kodin välillä sinkoilu ja siivoaminen. Minä päätän pysyä visusti joulunpyhät kotona, jos joku haluaa tulla meille niin tervetuloa.

Talomme kuistilla (vai veranta? käytän kuulemma aina väärää termiä) ei ole ikinä ollut minkäänlaista lamppua, joten on ollut pakko kävellä eteiseen asti, ennen kuin saa valoa. Lamppu on siis hakusessa, sellainen joka sopii vanhaan taloon, ei mitään plafondia. Väliaikaisratkaisuksi ja tunnelman tekijäksi ostin 80 lampun valoverkon, jonka Hannu saa ripustaa kuistin kattoon. Oi, siitä tuli hieno tähtitaivas! Samalla reissulla eksyin kirjakauppaan, yritin kävellä ohi uutuuskirjojen (olenhan kirjastojen suurkuluttaja), otin vain muutaman vinkin lukemattomien kirjojen listalleni (mm. A W Yrjänän päiväkirja). Lastenkirjojen ohi en enää päässyt; ipanoille joululahjoja, ehkä vähän mummullekin.
Tämän viikon kulttuuripläjäys hoitui Kallen kutsulla Kiilaklubin ohjelmalliseen illanviettoon Helinä Rautavaaran museossa. Illan ohjelma oli niin mukaansavievä, että museon näyttelytkin jäivät katsomatta. Lisää tällaista, kiitos!

Seuraavan viikonlopun vietimme mökkivieraina Rejbölessä. Sienet saivat jäädä metsään, aika kului hyvin syöden, uuden saunan lempeissä löylyissä istuen ja aamuyöhön saakka trivial pursuittia pelaten. Minä melkein voitin. Alkuviikon uusi lumipeite sai minut kaivamaan esiin joulureseptit. Pitäähän maustekaappi päivittää... Samalla inventoin sähkökyntteliköt ja ikkunoihin ripustettavat joulutähdet, joita kaikkia taitaa olla riittävästi. Pääsin myös lumitöihin; harjasin terassin ja pihavaraston pressukaton puhtaiksi. Täytyy vain toivoa, ettei Riiassa tarvitse rännässä tarpoa. Ilona kuumeilee, onneksi se taitaa olla vauvarokkoa, eikä paljon haittaa tytön iloista menoa. Hain Onnin mukaani ja kävimme isomummulla, joka oli ommellut verhoni. Annoin itselleni luvan joulufiilistelyyn (ettei tule kiire, selitin).

Kuukauden kirja 1: Ian McEwan "Rannalla". Tarina siitä, miten parisuhde heitetään hukkaan kun sitä yritetään elää vaikeimman kautta.

Kuukauden kirja 2: Uzodinma Iweala "Ei kenenkään lapset". Kirja kertoo Nigerian lapsisotilaista. Ei todellakaan kenenkään lapset; ei äitiä eikä isää huolehtimassa.