illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

Arkeen paluu oli totaalinen, kun aloitin joulun jälkeen määräaikaisen työsuhteen. Rohkeus ei sittenkään riittänyt yrittäjän uralle. Sen verran tarkka olen rahoistani, etten uskaltanut ottaa taloudellista riskiä. On parempi hakeutua palkkatöihin ja hoitaa matkustaminen omalla ajalla. Tuntui hyvältä palata töihin ja työyhteisöön, varsinkin näin mukavaan. Työmatka on sopiva, jo ensimmäisellä viikolla kävelin töistä kotiin (reitistä riippuen 9-10 km). Hannukin joutuu pitkästä aikaa osallistumaan kotitöihin, kun piika lähti "oikeisiin töihin".

Kävimme katsomassa sänkyjä. Onko suhteemme edennyt jo siihen pisteeseen, ettemme enää mahdu 120 senttiselle runkopatjalle? No, kiloja on kertynyt molemmille ja onhan sänky jo 12 vuotias. Sohvakin pitäisi uusia, se on Suviakin vanhempi ja puskee pehmusteita kuluneen kankaan läpi. Vihdoin tuli hyvä pakkaskeli ja sain pakastimen sulatettua. Pakkasen myötä maa peittyi puhtaanvalkoiseen lumivaippaan. Loppiaisen jälkeen alkoivat Rekolan Raikkaan jumpat ja arkeen tuli lisää ryhtiä ja rutiinia. Nuutinpäivän jälkeen kutsuimme Mirjan ja Masan joulunpäätösglögille. Ruokaa tehdessäni hain kellarin rapusta (seinällä roikkuvasta pussista) sipuleita, jotka olivat puoliksi syötyjä. Vintissä asuu oravaperhe ja kellarissa hiiriä, tai peikkoja, kuten Onnille kerrotaan. Illan päätteeksi kidutimme kilttejä vieraitamme matkakuvasessiolla.

Kotiin päästyä on melkoisen euforinen olo, kun on lähes kaksi tuntia tarponut auraamattomia kävelyteitä varpaat tunnottomina ja pohkeet puutuneina. Sen jälkeen ei todellakaan jaksa tehdä viikkosiivousta.

Kahtena runsaslumisena talvena minä pääosin tein lumityöt. Nyt, kun menin töihin, meille hankitaan lumilinko... jotka tosin olivat joka kaupassa loppuunmyytyjä, joten Hannukin pääsi nauttimaan lumenluonnin ihanuudesta.

Työviikko päättyi mukavasti rekryfirman uudenvuodenbileisiin. Hauska ilta, vaikka juna hyytyikin kesken kotimatkan. Lauantaina lumentulo jatkui aina vaan. Pikkurouvat lähtivät baariin juhlistamaan 20-vuotista ystävyyttään ja saimme Onnin ja Ilonan meille viikonloppukylään. Teimme pihalla lumitöitä, potkuttelimme kyläteitä Aino-mummun potkukelkalla ja illalla katsoimme "Prinsessa ja sammakko" dvd:n. Sunnuntaina menimme potkukelkalla ja pulkalla kylän luistinradalle, Onni luisteli kuin vanha tekijä ja Ilona pääsi ensi kertaa kokeilemaan pukin tuomia luistimia. Tekniikka oli vielä hakusessa ja tyttö pysyi pystyssä vain minun kannattelemana, mutta eiköhän harjoitus tee jääprinsessan tästäkin aloittelijasta. Päiväruuan jälkeen Ilona halusi vinttikamariin yksin nukkumaan, Onni katsoi eilisen dvd:n uudelleen. Ipanoitten lähdettyä kotiin kävelimme täyttämään kansalaisvelvollisuutemme ja sen jälkeen valmistimme viisi erilaista tapas-annosta; kaksi kylmää ja kolme lämmintä, ihan riittävästi kahdelle.

Näin viikonloppuna unta, että pomo pyysi minua jatkamaan töissä pidempään. Maanantain aamukahvilla hän sitten kertoikin, että järjestelmien muutos viivästyy, joten ilmeisesti minulle riittää töitä tämän sopimuksen jälkeenkin. Totesin vain, että niinhän me jo sovittiin. Illalla oli vuorossa Kristiina Elstelän 50-vuotistaiteilijajuhlanäytös Espoon teatterissa. Kävin taas Tikkurilassa valittamassa silmälaseistani ja tällä kerralla pääsin optikolle näöntarkastukseen. Nyt löytyi jo vikaakin; silmälääkäri oli huomioinut hajataiton, mutta ei karsastusta. Ilmankos silmät tuntuvat olevan eri paria ja näen kaiken kahtena. Hieman haittaa työntekoa näin tilinpäätöksen aikaan... Sain uuden ajan silmälääkärille ja lupauksen uusista linsseistä. Kun lumilinkoja saatiin taas kauppoihin, ostimme yhden kimpassa naapureiden kanssa. Siihen taisi lumentulo sitten lakatakin.

Alakerran pikkuväki oli syönyt "katastrofivarastostani" kellarin seinäkaapista 500 gramman pussin pastaa. Kyllä nyt on hiirillä/peikoilla vatsat piukeina kun ovat ahtaneet itseensä raakaa sipulia ja kuivaa makaronia.

Äiti ei saa nukuttua kun hän kuvittelee olevansa lapsenvahtina ipanoille. Välillä hänellä kyläilee meidän isämme, välillä hänen oma isänsä. Joskus hän tekee ruokaa ja kattaa pöydän kahdelle ja sitten ihmettelee, mihin vieras on hävinnyt.

Kuukauden kirja: David Baldacci "Jouluksi kotiin". Lyhyeksi jääneet joulunpyhät eivät riittäneetkään tämän kirjan lukemiseen. Sattuneesta syystä kirjan minä joutuu vaihtamaan lentonsa Amerikan halki junailuun ja siitähän tuleekin varsin mielenkiintoinen matka. Ihan tässä itsekin tekee mieli reilaamaan...

Teen aina ennen joulua ostos-, leipomis-, lahja- ja siivouslistan. Viimemainitusta voi kumpikin valita "mieleisensä" ja joulu valmistuu pikku hiljaa ruksaamalla. Paistoin karpalo-valkosuklaacookiet. Ostin vielä muutaman lahjan ja perustin vinttiin tonttupajan. Hannu pesi fillarit pois käytöstä, siirsi terassikalusteetkin vihdoin sisälle ja toi tuunatun Singerin kukkapöydäksi aulaan.

Sää oli niin karsea, että jätimme väliin sekä Lohjan että Tikkurilan joulumarkkinat. Vietimme mukavan lauantai-illan Mirjan ja Masan luona herkutellen ja matkoja muistellen. Teetin heille lahjaksi Ifolorin kuvakirjan yhteisestä Kreikan-matkastamme. Sunnuntaina kävimme laulamassa kauneimmat joululaulut Pyhän Andreaan kirkossa.

Äiti sekoilee entistä pahemmin, maksaa epämääräisiä laskuja ja näkee näkyjä. Hänen mukaansa pikkuveljeni on ollut yökylässä ja kadonnut aamulla sanaakaan sanomatta. Joskus sohvalla istuu öiseen aikaan ihan tuntemattomia ihmisiä. Mekin olimme kolkutelleet ikkunan takana yhtenä päivänä. Sisko jo ihmetteli vikkelyyttäni, kun äiti kertoi minun olevan Lohjalla ja minä väitin käveleväni jumpasta kotiin.

Kaisa kävi poikien kanssa, enkä yhtään ihmettele, jos kaikki ovat polvillaan Aatoksen edessä, kun hän nöpöttää istuallaan lattialla aurinkoinen ilme kasvoillaan. Mukavaa, ettei hän vierasta lainkaan. Odottelin turhaan pakkasia pakastimen sulattamiseen. Eivätkä sadekelit juurikaan innostaneet joulusiivoukseen. Jouluvalmistelujani hidasti työkkärin kolmen kuukauden valmennus, joka alkoi joulukuussa. Onneksi suurin osa hommista on tullut tehtyä jo syksyn aikana. Kakkuja ja laatikoita voi paistaa sateisina iltoina ja lahjoja paketoida vintissä kun ulkona myrskyää.

Kökkö keli jatkui koko viikonlopun, jätimme väliin Helsingin joulutorit. Leivoin kakkuja ja paistoin ensimmäiset bataattivuoat (vuohenjuustolla) pakastimeen. Vintissä kuuntelin Mike Oldfieldin vinyylejä ja paketoin viimeisiä lahjoja. Puhelimeni reistaili, tuli joulupukille asiaa.

Jouluviikolla sade lakkasi hetkittäin ja saimme siivottua. Paistoin porkkanalaatikot ja koristelin hyytelöpurkkeja lahjoiksi. Ostin Vantaan Valon myymälästä heijastimia, pehmoleluja ja muita käsitöitä.
http://www.vantaa.fi/enrolmentclient/info.aspx?Key=D0F30E04745B9AB0C6958A2B22D005C0
Kiertovesipumppu simahti ja jouduimme värjöttelemään villasukissa kylmenevässä talossamme. Onneksi vakkarikorjaajamme lupasi tulla käymään vielä ennen joulua. Tein toiset bataattivuoat (Koskenlaskijalla) ja rommiluumuja. Sain kutsun kolmeen työhaastatteluun. Kolmannen jätin käymättä, koska määräaikainen työsuhde irtosi jo ensimmäisillä haastatteluilla.

Torstai-iltana avasimme kuoharin uuden työpaikan kunniaksi. Koristelin herkkulahjat vietäväksi naapureille ja Lohjalle. Aatonaatolle jäi vielä paljon tehtävää, onneksi Hannu lupasi imuroida ja pestä uunin. Vantaan Valo tarjosi puuron ja joulukahvit, tyhjensin työkoneen, keräsin kimpsuni ja lähdin ajamaan Lohjalle.

Joulukuun kirja: José Saramago "Elefantin matka". Minun ensimmäinen Saramagoni. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1500-luvulle ja kirjoitustyyli kunnioittaa aikakautta. Rönsyilevä ajatuksenjuoksu peittää harmittavasti huumorin ja vaatii keskittymistä. Lisäksi kappalejaon puuttuminen tekee lukemisesta varsin raskaan.

Talviaikaan siirtyminen pimensi illat kertaheitolla. Päivät olivat lämpimiä ja sateettomia, sain rauhassa laittaa pihan odottamaan talven tuloa. Kävelin lähimetsässämme, eikä siellä todellakaan ole sieniä, ei edes tällaisena sienisyksynä. Hämärää valaisemaan pyysin Hannua jo alkukuusta ripustamaan tähtitaivaan verannan kattoon. Sytyttelin kynttilälyhtyjä omenapuuhun ja terassin kukkaruukkujen viereen. Kävimme taas koeajamassa autoja. Pian minunkin pitää ottaa asiaan kantaa, kun finaalissa on enää kaksi vaihtoehtoa. Pakko myöntää, että taidan sittenkin kuulua siihen naisjoukkoon, jolle väri merkitsee enemmän kuin tekniikka. Kuka näistä nykyautoista oikeasti mitään ymmärtää?

Nuoripari lähti Roomaan pitkäksi viikonlopuksi ja lupauduin lapsenvahdiksi. Pyhäinpäivä meni sisätiloissa; aamupäivä lastenohjelmien parissa ja iltapäivällä Anna ja Sofia tulivat pullakahville. Hannukin liittyi joukkoon ja annoin Ilonalle illalla siedätyshoitoa, kun jätin ipanat Hannun seuraan ja lähdin itse saunalenkille. Saunan jälkeen Ilona jo roikkuikin Hannun kaulassa. Sunnuntaina ehdimme uloskin, Onni pyöräilee jo hienosti hänelle ostamaani "luurankopyörää". Jätin Hannun keinuttamaan Ilonaa kun menin sisälle tekemään ruokaa. Hannu lähti illaksi kotiin, me sytyttelimme tuikkuja sisälle ja ulos. Ipanat kattoivat minulle runsaan "illallisen". Onni on varsinainen romantikko, kynttilöitä on oltava paljon ja tyttöystävälle piti kirjoittaa rakkauskirje vaaleanpunaiselle paperille. Kun yritin katsoa telkkaria, huomiostani kilpailtiin aamutossuja heittelemällä ja lopulta Onnilta putosi jogurttipurkki tuolille. Maanantaina oli sumppuinen keli, mutta emme me olisi ulos ehtineetkään. Aamupäivällä siivosimmme (että minä inhoan näiden imuria). Lehtikauppias soitti juuri, kun Ilona kiljui, minä olin umpihikinen ja sopivassa mielentilassa vastaamaan ei. Iltapäivällä kyläilimme isomummun luona, kävimme kaupassa, hautausmaalla ja kirjastossa. Illalla Marjukka tuli hetkeksi vieraaksemme. "Heinähattu, Vilttitossu ja vaari" taisi olla Ilonalle iltasaduksi liian pelottava; Onnin jo kuorsatessa kuulin pikkusiskon itkeä tihuuttavan ja kun menin katsomaan mikä hätänä, hän pyysi ottamaan sirkusteltan katolta viirin pois. Ehkä se hämärässä näytti vähän kummitukselta? Tiistaina kävimme pyöräilemässä, Ilonakin punkee kolmipyöräisellä ylämäet joko polkien tai pyörää taluttaen, enkä saa lainkaan auttaa. Tyttö on, jos mahdollista, vielä enemmän "minä itte" kuin äitinsä aikoinaan. Veimme Onnin rakkauskirjeen Violalle, toivottavasti se meni oikeaan postilaatikkoon. Illalla saunoimme ja laitoin ipanat petiin, mutta eivät nämä malttaneet nukkua ennen kuin äiti ja isi tulivat kotiin. Keli oli kuiva ja päätin ajaa yöksi kotiin.

Buumi jäi päälle ja tein kotonakin lastenruokaa; jauhelihaa ja makaronia. Kävimme vielä koeajamassa vaihtoehdot ja kuten Magneetin automyyjä (lievästi painostaen) sanoikin, nyt on jo aika tehdä ratkaisu. No, tilattiin sitten se toinen, joten se olikin Hannu, joka sai auton isänpäivälahjaksi. Aamuisin oli vielä yöpakkasta jäljellä ja ah, niin kaunista kun varjopaikoissa oli kuuraa maassa ja jääpisaroita aurausmerkeissä. Olimme vaihteeksi lapsenvahteina omassa kodissa, kun Suvi toi ipanat perjantaina yökylään. Sunnuntaina Kaisa ja pojat piipahtivat, sen jälkeen polkaisimme viemään kynttilän Honkanummelle. Kotiin palasimme mutkan kautta ja kävimme kutsumassa Katin ja Jussin glögille seuraavana lauantaina.

Hilkka kyläili kodissamme pitkästä aikaa. On onni omistaa ystävä, josta säteilee iloista energiaa. Glögivieraita on tulossa marraskuun viimeisinä viikonloppuina, joten ripustin keittiön ikkunaan jouluverhot jo pari viikkoa ennen adventtia. Varasin edulliset lennot Varsovaan huhtikuulle; tapakristitty ja ateisti lähtevät Puolaan viettämään katolilaista pääsiäistä. Kävin kuuntelemassa "Miten minusta tuli minä" -luennon, jonka vierailijana oli Eero Huovinen. Eläkkeellä oleva empaattinen, vaatimattoman oloinen emeriituspiispa kertoi lapsuudestaan, opiskeluajoistaan ja piispanvirastaan. Seuraavana päivänä polkaisin Korson Lumoon, siellä "Olet sitä mitä luet" tapahtuman vieraana oli valloittava, "ohuiden kirjojen mies" Martti Suosalo. Minua ilahdutti, kun hän kertoi tapahtuman innoittamana raivanneensa seuraavan vuoden kalenterista kaikki uudet työt, jotta aikaa jäisi enemmän lukemiseen.

Lauantaina tein vähän joululahjaostoksia. Iltapäivä kului kokatessa ja illaksi saimme Katin ja Jussin vieraiksemme. Tarjolla sosekeittoa, kasvispiirakkaa, chilikatkarapuja, haloumia luumusoseella, viiniä ja Jussin tuomia erilaisia oluita sekä matkakuvasessio. Liikenteessä näkyi vielä marraskuun loppupuolella muutama moottoripyörä, meidän Hondamme on jo talviteloilla akku irrotettuna, mutta sunnuntain lenkkiolut juotiin terassilla. Viikolla tein piparitaikinan ja kävin Tikkkurilassa katsomassa Black Swan -leffan (Hui! nyt varmaan minäkin näen pahoja unia). Hain samalla toiset silmälasini ja jätin ensimmäiset korjattaviksi, sillä hionta oli niin pielessä että katsoin entistä enemmän kieroon. Seuraavana päivänä polkaisin Heurekaan verenluovutukseen pienessä vesisateessa. Illalla leivoin minttukakun ja paistoin piparit, jouluinen tuoksu valtasi kotimme. Hannu viritteli kynttelikköjä ikkunalaudoille ja teeskenteli kärsivää, kun pistin soimaan venäläistä munkkikuorolaulua. Lauantaina Hannu lähti soittokeikalle Forssaan ja minä sain seurakseni noitajoukon vahvistettuna Marjukalla, Merjalla ja Varpulla. Syömisen ja viininmaistelun ohessa ehdimme puhua pitkän pöydän äärellä niin paljon kuin puheenvuoroja suotiin. Sunnuntaina jätimme kinkkukävelyn väliin huonon ilman takia. Tarjosimme pihassamme parkkipaikan Tiinalle ja Ramille, jotka lähtivät Indonesiaan viideksi viikoksi. Täällä kaksi kateellista toivottaa oikein hyvää matkaa!

Kuukauden kirjat: Sinikka ja Tiina Nopola "Heinähattu, Vilttitossu ja vauva", "Heinähattu, Vilttitossu ja vaari", "Heinähattu ja Vilttitossu loman tarpeessa". Ipanoilta meinasivat yöunet karata, kun piti iltasadun aikana kikattaa niin kovasti.

Susan Fletcher "Irlantilainen tyttö". Äidin yllättävän kuoleman jälkeen pieni punatukkainen tyttö viettää lapsuutensa Walesissa isovanhempiensa kasvattamana ja kertaa kasvutarinaansa aikuisena, odottaessaan esikoistaan. Rikasta kieltä, nautittavaa luettavaa.

Johanna Sinisalo "Linnunaivot". Wau! Tarina tuoreen parisuhteen kehittymisestä ja kahden ihmisen tutustumisesta toisiinsa syvemmin. Lisäksi loistava matkakuvaus Tasmanian vaikeista vaellusreiteistä (hyväksikäyttäen omia kokemuksia?), luonnon ekokatastrofeista ja ihmisen valinnoista niitä estämään/edistämään.

Elina Hirvonen "Että hän muistaisi saman". Suomalainen Anna ja Suomeen muuttanut amerikkalainen Ian kertaavat keskenään kummankin traumaattista, surkeaa lapsuutta. Anna käy läpi veljensä psyyken murtumista, jonka väkivaltainen, viinaan menevä pappi-isä sai aikaiseksi. Ian puolestaan kertoo isästään, joka palasi Vietnamin sodasta sielu rikki ja joka lopulta kuoli yksin jossain veteraanisairaalassa.

Helteet loppuivat, samoin minun uintiretkeni Kuusijärvelle, sillä Hannun flunssa parani siirtyessään minuun. Sateiset päivät antoivat hyvän syyn pysytellä sisällä lukemassa, kokkaamassa ja säilömässä loppukesän satoa.

Tiitus täytti kahdeksan ja Aatoskin jo puoli vuotta. Hannu ajoi vuorostaan tutkaan, onneksi hänkin selvisi kirjallisella huomautuksella. Pyysin kampaajaa laittamaan tällä kerralla kunnon kiharat, ja nyt olen kuin Babajoun perheen äiti. Afro rules!

Kävin usein vaeltamassa lähimetsässämme. Onnistun eksymään siinä lähes takuuvarmasti. Pitäisi kehittää joku merkitsemiskeino, minkä avulla löydän tarvittaessa suorinta tietä takaisin kotiin. Joku parempi konsti kuin Hannulla ja Kertulla. En onnistunut löytämään sitä koivujen ympäröimää aukiota, jonka talvella nimesin metsäkirkoksi. Metsä on niin eri näköinen kun puissa on vielä paljon lehtiä ja kulkeminen on hankalampaa kuin talvella lumikengillä. Otin kameran mukaani ja minun tuntemuksellani voisi päätellä, että meidän lähimetsässä ei kasva kuin roskasieniä.

Kävimme vastavierailulla Kaijan ja Matin kauniissa kodissa. Saunoimme, söimme hyvää ruokaa ja istuimme pitkään lasitetulla parvekkeella juttelemassa matkoista, tehdyistä ja tulevista. Yösijakin olisi löytynyt, mutta tällä kerralla tulimme kätevästi kotiin Jokeri-bussilla ja junalla. Flunssan hellittäessä ja auringon paistaessa kävin vielä Kuusijärvellä uimassa. Samalla otin kuvia albumini uuteen kuvakansioon, siltojahan Vantaalla riittää kun joki risteilee ympäri kaupunkia.

Kävin kuuntelemassa professori Helena Rannan kertomaa "Miten minusta tuli minä". Täytyy vain ihmetellä, miten tuollaisesta työstä selviää a) hengissä b) täyspäisenä, tasapainoisena, herkkänä ja hersyvän humoristisena. Ehkä juuri sillä huumorilla ja itseironialla? Ja hyvällä onnella. Illalla menimme katsomaan Kom-teatterin esityksen "Vadelmavenepakolainen". Sateinen sääkään ei himmentänyt hauskaa iltaa. Mainio lavastus ja loistava sovitus Miika Nousiaisen romaanista, jonka molemmat luimme aiemmin. Minua näytelmä nauratti enemmän kuin kirja.

Äiti oli yrittänyt soittaa isälle (joka kuoli 2½ vuotta sitten) ja sanoi yrittävänsä seuraavana päivänä uudelleen, kun ei saanut vastausta.

Oli pakko myöntää pitkän kesän olevan ohi ja kaivaa kaapista esiin kengät, sukat, farkut ja goretexit. Pihanurmikko peittyi roskasienillä ja puista putoavilla lehdillä, vaahteroissa loistivat jo ruskan värit. Oli aika aloittaa pihan syyssiivous. Aurinkoisena viikonloppuna kävimme vielä (syksyn viimeisellä?) mp-ajelulla. Onni kuumeili (taitaa tulla lisää hampaita) ja menin pitkästä aikaa Lohjalle lapsenvahdiksi. Ilona oli oppinut uuden sanonnan ja vastasi kaikkiin kysymyksiini "pyh". Onni kertoi aikovansa tällä kerralla naimisiin Violan kanssa, nuoripari oli jo pussaillut päiväkodissa.

Syyskuun viimeinen päivä oli tiedettävästi Suomen historian lämpimin. Minun aamupäiväni kului hammashoitolassa ja kotona siivotessa. Hammashygienisti antoi vielä armon yhdelle uhanalaiselle hampaalleni. En vielä saanut edes loppulaskua vaan uuden ajan, hän kun haluaa edetä hoitosuunnitelman mukaisesti. Iltapäivällä lähdin lähimetsään vaeltamaan. Siellä on pehmeitä sammalmättäitä, joissa luulisi suppisten viihtyvän, mutta ei. Vain ruskeita lehtiä, lehtiä ja lehtiä. Viikonlopuksi tuli hyvät kelit. Jos ei olisi pakko tehdä pihahommia, olisimme lähteneet mp-ajelulle. Mutta onhan piha haravoituna siisti, edes hetken.

Syksyn kirjat:

Carol Shiedls "Tavallisia ihmeitä". Novellikokoelma kertoo kirjailijoista tai muuten kirjoihin kiintyneistä, lähinnä keski-iän ylittäneistä henkilöistä, heidän arjestaan ja sattumuksistaan.

Chimamanda Ngozi Adichie "Puolikas keltaista aurinkoa". Kirjassa seurataan Biafran itsenäisyyssotaa ja sen tiimellykseen joutuneista, kertoen raa'asti ja kuitenkin kauniisti sodasta hengissä selvinneiden ihmisten ajatuksista ja teoista.

Sinikka ja Tiina Nopola "Heinähattu ja Vilttitossu". Hankin kirjaston poistomyynnistä muutaman kirjan sarjasta, jonka ensimmäinen lupaa jo paljon. Ipanatkin jaksoivat kuunnella hauskaa ja jännittävää tarinaa kuvituksen vähäisyydestä huolimatta. Pitänee lukea koko sarja.

Omakustannekirja (180 sivua) koostuu reissupäiväkirjoistani, jotka kertovat omatoimimatkailusta Kreikan saarilla. Mukana on myös muutama pakettimatka ja pari Manner-Kreikan kohdetta. Ota vinkeistä vaarin ja lähde Sinäkin seikkailemaan!

Kirjaa voi tiedustella kirjautumalla opera.comiin ja lähettämällä sähköpostia minulle.