
Talviaikaan siirtyminen pimensi illat kertaheitolla. Päivät olivat lämpimiä ja sateettomia, sain rauhassa laittaa pihan odottamaan talven tuloa. Kävelin lähimetsässämme, eikä siellä todellakaan ole sieniä, ei edes tällaisena sienisyksynä. Hämärää valaisemaan pyysin Hannua jo alkukuusta ripustamaan tähtitaivaan verannan kattoon. Sytyttelin kynttilälyhtyjä omenapuuhun ja terassin kukkaruukkujen viereen. Kävimme taas koeajamassa autoja. Pian minunkin pitää ottaa asiaan kantaa, kun finaalissa on enää kaksi vaihtoehtoa. Pakko myöntää, että taidan sittenkin kuulua siihen naisjoukkoon, jolle väri merkitsee enemmän kuin tekniikka. Kuka näistä nykyautoista oikeasti mitään ymmärtää?

Nuoripari lähti Roomaan pitkäksi viikonlopuksi ja lupauduin lapsenvahdiksi. Pyhäinpäivä meni sisätiloissa; aamupäivä lastenohjelmien parissa ja iltapäivällä Anna ja Sofia tulivat pullakahville. Hannukin liittyi joukkoon ja annoin Ilonalle illalla siedätyshoitoa, kun jätin ipanat Hannun seuraan ja lähdin itse saunalenkille. Saunan jälkeen Ilona jo roikkuikin Hannun kaulassa. Sunnuntaina ehdimme uloskin, Onni pyöräilee jo hienosti hänelle ostamaani "luurankopyörää". Jätin Hannun keinuttamaan Ilonaa kun menin sisälle tekemään ruokaa. Hannu lähti illaksi kotiin, me sytyttelimme tuikkuja sisälle ja ulos. Ipanat kattoivat minulle runsaan "illallisen". Onni on varsinainen romantikko, kynttilöitä on oltava paljon ja tyttöystävälle piti kirjoittaa rakkauskirje vaaleanpunaiselle paperille. Kun yritin katsoa telkkaria, huomiostani kilpailtiin aamutossuja heittelemällä ja lopulta Onnilta putosi jogurttipurkki tuolille. Maanantaina oli sumppuinen keli, mutta emme me olisi ulos ehtineetkään. Aamupäivällä siivosimmme (että minä inhoan näiden imuria). Lehtikauppias soitti juuri, kun Ilona kiljui, minä olin umpihikinen ja sopivassa mielentilassa vastaamaan ei. Iltapäivällä kyläilimme isomummun luona, kävimme kaupassa, hautausmaalla ja kirjastossa. Illalla Marjukka tuli hetkeksi vieraaksemme. "Heinähattu, Vilttitossu ja vaari" taisi olla Ilonalle iltasaduksi liian pelottava; Onnin jo kuorsatessa kuulin pikkusiskon itkeä tihuuttavan ja kun menin katsomaan mikä hätänä, hän pyysi ottamaan sirkusteltan katolta viirin pois. Ehkä se hämärässä näytti vähän kummitukselta? Tiistaina kävimme pyöräilemässä, Ilonakin punkee kolmipyöräisellä ylämäet joko polkien tai pyörää taluttaen, enkä saa lainkaan auttaa. Tyttö on, jos mahdollista, vielä enemmän "minä itte" kuin äitinsä aikoinaan. Veimme Onnin rakkauskirjeen Violalle, toivottavasti se meni oikeaan postilaatikkoon. Illalla saunoimme ja laitoin ipanat petiin, mutta eivät nämä malttaneet nukkua ennen kuin äiti ja isi tulivat kotiin. Keli oli kuiva ja päätin ajaa yöksi kotiin.
Buumi jäi päälle ja tein kotonakin lastenruokaa; jauhelihaa ja makaronia. Kävimme vielä koeajamassa vaihtoehdot ja kuten Magneetin automyyjä (lievästi painostaen) sanoikin, nyt on jo aika tehdä ratkaisu. No, tilattiin sitten se toinen, joten se olikin Hannu, joka sai auton isänpäivälahjaksi. Aamuisin oli vielä yöpakkasta jäljellä ja ah, niin kaunista kun varjopaikoissa oli kuuraa maassa ja jääpisaroita aurausmerkeissä. Olimme vaihteeksi lapsenvahteina omassa kodissa, kun Suvi toi ipanat perjantaina yökylään. Sunnuntaina Kaisa ja pojat piipahtivat, sen jälkeen polkaisimme viemään kynttilän Honkanummelle. Kotiin palasimme mutkan kautta ja kävimme kutsumassa Katin ja Jussin glögille seuraavana lauantaina.
Hilkka kyläili kodissamme pitkästä aikaa. On onni omistaa ystävä, josta säteilee iloista energiaa. Glögivieraita on tulossa marraskuun viimeisinä viikonloppuina, joten ripustin keittiön ikkunaan jouluverhot jo pari viikkoa ennen adventtia. Varasin edulliset lennot Varsovaan huhtikuulle; tapakristitty ja ateisti lähtevät Puolaan viettämään katolilaista pääsiäistä. Kävin kuuntelemassa "Miten minusta tuli minä" -luennon, jonka vierailijana oli Eero Huovinen. Eläkkeellä oleva empaattinen, vaatimattoman oloinen emeriituspiispa kertoi lapsuudestaan, opiskeluajoistaan ja piispanvirastaan. Seuraavana päivänä polkaisin Korson Lumoon, siellä "Olet sitä mitä luet" tapahtuman vieraana oli valloittava, "ohuiden kirjojen mies" Martti Suosalo. Minua ilahdutti, kun hän kertoi tapahtuman innoittamana raivanneensa seuraavan vuoden kalenterista kaikki uudet työt, jotta aikaa jäisi enemmän lukemiseen.

Lauantaina tein vähän joululahjaostoksia. Iltapäivä kului kokatessa ja illaksi saimme Katin ja Jussin vieraiksemme. Tarjolla sosekeittoa, kasvispiirakkaa, chilikatkarapuja, haloumia luumusoseella, viiniä ja Jussin tuomia erilaisia oluita sekä matkakuvasessio. Liikenteessä näkyi vielä marraskuun loppupuolella muutama moottoripyörä, meidän Hondamme on jo talviteloilla akku irrotettuna, mutta sunnuntain lenkkiolut juotiin terassilla. Viikolla tein piparitaikinan ja kävin Tikkkurilassa katsomassa Black Swan -leffan (Hui! nyt varmaan minäkin näen pahoja unia). Hain samalla toiset silmälasini ja jätin ensimmäiset korjattaviksi, sillä hionta oli niin pielessä että katsoin entistä enemmän kieroon. Seuraavana päivänä polkaisin Heurekaan verenluovutukseen pienessä vesisateessa. Illalla leivoin minttukakun ja paistoin piparit, jouluinen tuoksu valtasi kotimme. Hannu viritteli kynttelikköjä ikkunalaudoille ja teeskenteli kärsivää, kun pistin soimaan venäläistä munkkikuorolaulua. Lauantaina Hannu lähti soittokeikalle Forssaan ja minä sain seurakseni noitajoukon vahvistettuna Marjukalla, Merjalla ja Varpulla. Syömisen ja viininmaistelun ohessa ehdimme puhua pitkän pöydän äärellä niin paljon kuin puheenvuoroja suotiin. Sunnuntaina jätimme kinkkukävelyn väliin huonon ilman takia. Tarjosimme pihassamme parkkipaikan Tiinalle ja Ramille, jotka lähtivät Indonesiaan viideksi viikoksi. Täällä kaksi kateellista toivottaa oikein hyvää matkaa!
Kuukauden kirjat: Sinikka ja Tiina Nopola "Heinähattu, Vilttitossu ja vauva", "Heinähattu, Vilttitossu ja vaari", "Heinähattu ja Vilttitossu loman tarpeessa". Ipanoilta meinasivat yöunet karata, kun piti iltasadun aikana kikattaa niin kovasti.
Susan Fletcher "Irlantilainen tyttö". Äidin yllättävän kuoleman jälkeen pieni punatukkainen tyttö viettää lapsuutensa Walesissa isovanhempiensa kasvattamana ja kertaa kasvutarinaansa aikuisena, odottaessaan esikoistaan. Rikasta kieltä, nautittavaa luettavaa.
Johanna Sinisalo "Linnunaivot". Wau! Tarina tuoreen parisuhteen kehittymisestä ja kahden ihmisen tutustumisesta toisiinsa syvemmin. Lisäksi loistava matkakuvaus Tasmanian vaikeista vaellusreiteistä (hyväksikäyttäen omia kokemuksia?), luonnon ekokatastrofeista ja ihmisen valinnoista niitä estämään/edistämään.
Elina Hirvonen "Että hän muistaisi saman". Suomalainen Anna ja Suomeen muuttanut amerikkalainen Ian kertaavat keskenään kummankin traumaattista, surkeaa lapsuutta. Anna käy läpi veljensä psyyken murtumista, jonka väkivaltainen, viinaan menevä pappi-isä sai aikaiseksi. Ian puolestaan kertoo isästään, joka palasi Vietnamin sodasta sielu rikki ja joka lopulta kuoli yksin jossain veteraanisairaalassa.