illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

Cake by Suvi

Pitkä, ainakin minun muistoissani lämmin kesä, on ohi. Ensimmäiset yöpakkaset palelluttivat pihakukat ja poimin viimeiset, mehukkaat luumut pois puusta. Magnan vähäinen käyttö loppui sekin, otin pyörän pois vakuutuksesta. Liitolta tuli hylkäävä päätös päivärahahakemukseeni, täytyy yrittää uudestaan marraskuussa. Talon tyhjennys turhista tavaroista etenee; vein kirjalaatikoita ym. Pelastusarmeijaan samalla, kun kävin Lohjalla. Siivosin eteisen ja kuistin roinista, Hannu saa miettiä mihin ne laittaa, toivottavasti kaatopaikkakuormaan. Jo kerran tyhjennetty autotalli alkaa taas olla täynnä, sinne pitää raivata tilaa Magnalle ja fillareille. Aula on lähes valmis, vain patteri puuttuu. Saimme tilaamamme sälekaihtimet ja ripustin entisen makuuhuoneen verhonkapan aulan ikkunaan. Siivouskomerot riittävät imurille, silitysvälineille ja pyykkihuollolle, korkeissa kaapeissa on tilaa myös hyllytavaroille. Ilmojen kylmettyä ihmettelimme makuuhuoneen kalseutta. Hyvähän siellä on nukkua kun on viileää, mutta kaapeista otetut vaatteet ovat turhan kylmiä pukea aamulla päälle. Hannu huomasi, että putkimies oli asentanut patterin vesikierron väärin, ilmankos se ei lämmennyt. Minulta hävisi viimeinenkin luottamus tähän "ammattimieheen".

Synttärini kunniaksi aurinko paistaa, sää on niin kuin sen syksyllä kuuluukin olla. Tosin minun päiväni kuluu viikonlopun vieraiden kunniaksi kotia siivoten. Kun kiipeän mummun jakkaralle ja pyyhkäisen pölyt keittiön ovenkarmista, huomaan että meillä asuu tupajumi. No, niiden jälkiä on viimeksi näkynyt Gili Airilla. Iltapäivällä polkaisen Tikkurilaan ja pohjoistuuli on kylmä. Saamme pari taulua ripustettua seinille. Edelleen odottelemme sähkö- ja putkimiehen käyntejä. Pihavalo pitäisi saada vihdoin talonkulmalle; iltaisin jumpasta tullessani saan hapuilla pimeässä fillarin talliin. Viikonloppuna talo on täynnä "tupatarkastajia", kun läheiseni tulevat kahvittelemaan.

Seuraavakin viikonloppu kului kyläilyjen merkeissä; vietimme kreikkalaista iltaa ystäviemme kanssa ja kävimme onnittelemassa Ilonaa, joka ottaa ensimmäisiä askeleitaan. (Itse asiassa viikonloppumme ovat varattuja kuukaudeksi eteenpäin.) Piha on keltaisenaan pudonneista koivunlehdistä, yöpakkaset ja tuuli ovat tehneet tehtävänsä. Minulla ei siis ole tekemisen puutetta, jos sää vain sallii haravoimisen. Maanantaina satoi räntää jo Vantaallakin. Vintistä kuului ryminää, oravaperhekö siellä pelästyi aikaista talventuloa? Onnikin tietää, että peikot puolestaan nukkuvat talviunensa talomme kellarissa.

Niin hyvin kuin viihdynkin kotona ja mielelläni hoidan siivoukset, sisustamiset, pyykit, tiskit, ruuanlaitot, leipomiset ja pihahommia, joskus tuntuu, että saisin enemmän arvostusta jos ottaisin vastaan sen kurjimmankin, huonosti palkatun työn. Enkä vain lusmuile kotona, laiskana. Mutta prkl, olen maksanut liitolle jäsenmaksuja 35 vuotta ja haluan nähdä ainakin sen päätöksen ansiopäivärahasta.

Puut ovat täynnä keltaisia ja vielä vihreitäkin lehtiä, joten haravoiminen on hukkahommaa. Mutta kun ulkona oli ihana, aurinkoinen syyssää, aloitin haravoimalla pihatien. Siitäkin tuli jo kuusi kottikärryllistä männynneulasia ja koivunlehtiä. Lopetettuani meni noin tunti, kun piha oli taas samannäköinen kuin aamulla aloittaessani. No, tulipahan ulkoiltua ja liikuttua. Yhden päivän vietin lapsenvahtina Lohjalla. Sillä aikaa, kun Ilonan kanssa nukuimme päiväunia, Onni löysi rusinat ja Brunbergin pusut. Ennen kotiinlähtöäni kävimme Onnin kanssa parturissa. "Käykö Jeenikin Raijalla?" poika kysyy. Kun kerran mummukin käy Vantaalta parturissa Lohjalla asti. Perjantaina jatkoin haravoimista; 10 kottikärrykuormaa koivunlehtiä, ja 1/3 pihasta on haravoitu. Kunnes tuuli taas täyttää senkin lehdillä. Seurakseni sain sähkömiehen. Meillä on, vihdoin viimein, pihavalo!

Lohjalle tuli taas asiaa, kun menimme Soilin synttäreille. Koolla oli pieni, mutta varsin mukava sukuni. Soilia katsoessa voin vain toivoa, että olen perinyt samoja geenejä. Minun vuoroni oli leipoa, siivota ja haravoida, kun sain Marjukan ja Hilkan vieraikseni. Haravointi tosin meni ihan hukkaan, kun seuraavan yön tuuli pölläytti pihan täyteen lehtiä.

Jes! Jes! Jes! Onnistuin saamaan meille liput U2:n lisäkonserttiin.

Vietimme kovasti odotetun viikonlopun mökkivieraina Bromarvissa. Meitä hemmoteltiin hyvällä seuralla, sieniretkillä ja erinomaisella tarjoilulla. Sääkin suosi; molempina päivinä satoi vasta illan tullen. Jätimme suosiolla kaukoputken kotiin kun sääennuste lupasi pilvistä ja sadekuuroja. Kotiin lähdimme kolme korillista suppilovahveroita kyydissä. Iso osa maanantaipäivästäni menikin sieniä puhdistaen, paistaen ja pakastaen. Ilta kului Komissa (Anja Pohjola, Anna & Janus Hanski). Tiistaina putkimies kävi vihdoin viimein asentamassa aulaan patterin, sopivasti ennen luvattuja pakkasöitä. Kunhan saamme vaarin jääkaapin siirrettyä kellariin, voin sisustaa aulan valmiiksi. Kannoin kirjasto(i)sta Riika-oppaita tulevaa matkaa silmällä pitäen.

Yhdessäolomme (jo 9v, kiitos Pessi!) aikana olemme viettäneet useat pyhäinmiestenpäivät Meri-Teijossa patikoiden ja mökkeillen. Nyt kun oma "mökki" teettää töitä ja vie kaiken vapaa-ajan, päätimme pysyä Vantaalla. Ja olemmehan saaneet tälle syksylle mökkikutsut kahdelle viikonlopulle. Pyhäinpäivänä haimme aamulla metsästä havuja ja kävimme haudalla. Iltapäivällä poikkesimme Elisabetin pipariverstaalla ja vietimme illan Stigulla.

Kuukauden kirja 1: Michael Cunningham "Säkenöivät päivät". Että joku osaakin kirjoittaa noin hauskasti traagisia tarinoita. Herkkua.

Kuukauden kirja 2: Jukka Pakkanen "Hotelli Destino". Täytynee tutustua Pakkasen muihinkin Italia-romaaneihin.

Kuukauden kirja 3: Yrjö Kokko "Pessi ja Illusia". Olenko palannut satu-ikään? Satujen maailmaan olen pakostakin sukeltanut, kun Onnille pitää jatkuvasti lukea. Tätä kirjaa voin käyttää tietolähteenä, kun kerron hänelle kellarissamme talvehtivista pikkupeikoista.

Kun heinäkuussa kävin Lohjan työkkärissä, pääsin suoraan virkailijan huoneeseen. Nyt, kun polkaisin Tikkurilan työkkäriin, minun vuoronumeroani ennen oli yli 50 asiakasta (seuraavan kerran täytyy ottaa kirja mukaan). Aikani jonotettuani pääsin peräti kolmen eri virkailijan juttusille, eiköhän asia tästä etene, johonkin suuntaan.

Ilmeisesti viimeinen muuttorutistus ja -siivous söi sen verran naista, että loppuviikosta oloni oli viluinen ja kurkku kipeä. Piti siis jättää ipanoitten luona kyläilyt sikseen. Jätin myös isommat siivoukset ja siirtelin vain tavaroita paikasta toiseen, mikä sekin sai hien tursuamaan huokosista. Pakko viedä vielä ainakin yksi autolastillinen tavaraa Pelastusarmeijaan. Itselleen on turha mitään säästää, korkeintaan kerätä vinttiin astialaatikoita, jos vaikka joskus kelpaavat Tiitukselle tai Onnille. Tytöt kun ovat tunnetusti niin kranttuja...

Ilmassa on jo syksyn tuntua. Taitaa olla aika pitää pieni breikki.

Olen entistä vakuuttuneempi, että harvat sappikohtaukseni johtuvat itse flunssasta, eikä esim. minulle sopimattomista lääkkeistä, kuten lääkäri väittää. Tämänkään taudin hoitoon en uskaltanut syödä kuin Ibumaxia, silti sain yhtenä yönä kamalan kohtauksen. Hannukin hermostui, kun en suostunut lähtemään lääkäriin. Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Olisivat vain pistäneet verikokeisiin ja todenneet, että valkosolut ovat laskeneet. Tai mitä ne ikinä tekevätkään kun on flunssa päällä? Syyskuun puolivälissä vein Hannun Ikaalisten Kylpylään kuntoutumaan. Menomatkalla yökyläilimme Riikan ja Sigin luona ja pääsimme samalla Artun synttärikahveille. Pikkupojat eivät juuri ujostelleet, vaan kiipesivät syliin ja riisuivat meidät oitis avaimista ja puhelimista. Ehdin käväistä välillä kotona ennen kuin ajoin Lohjalle lapsenvahdiksi. Pelkäsin tartuttavani flunssani ipanoihin, mutta pelko oli sikäli turha, että Ilona oli jo valmiiksi yskäinen ja Onni nuhainen. Pikkulasten äideillä on pakko olla vähintään neljä kättä ja silmät selässäkin. Onni ei suostunut syömään aamupalaansa (vaikka lupasi olla kanssani kiltisti) ja Ilona kiskaisi pöydältä alas kahvikuppini ja lasilautasen, joka levisi lattialle pieniksi siruiksi. Aamupäivä menikin siivotessa. Se olikin syytä tehdä heti, sillä Ilona kerää sormiensa väliin kaikki lattialta löytyneet roskat, kissankynsiä myöten. Onneksi hän ojentaa ne sormellaan minulle eikä tee kuten äitinsä, joka söi muurahaisetkin. Ehdimme hetkeksi ulos ennen kuin taas piti syödä ja sen jälkeen kellahdimme kaikki sänkyyn.

Kirjauduin Tikkurilan kirjaston asiakkaaksi, nyt minulla on käytössä kaikki Lukki- ja HelMet -kirjastot. Bauhausista löytyi varteenotettava vaihtoehto makuuhuoneen lampuksi. Jätin sen harkintaan ja ostin aulaan verhotangon. Siihen ehkä kelpaa entisen makuuhuoneen verhokappa. Viikolla sain raivattua muuttolaatikoita flunssan väsyttämillä voimillani sen verran, että aulassa on jo lattia näkyvissä. Paljon ei tarvitse heittää roskiin, jaan tavaraa Pelastusarmeijaan, tyttärille, kavereille ja Sofian päiväkotiin. Yksi samanlainen rutistus täytyy vielä jaksaa tehdä, sen jälkeen pääsen siivoamaan kotiamme. Ehkä tämä jouluksi siistiytyy? Jos on aikaa, käyn vielä kerran kaiken läpi ja karsin turhat pois. Mitä teen laatikollisella reseptejä kun kuitenkin käytän aina vain omiani? Ja mihin ripustan taulut ja kaksi suurta peiliä, kun talossa on niin vähän ehjää seinäpintaa? Viikonloppuna heitin kuorman Pelastusarmeijaan ja jäin samalla Lohjalle lapsenvahdiksi. Naisenergia valtasi taas makuuhuoneen; minä, tytär ja tyttärentytär. Yöllä Ilona siirtyi väliimme nukkumaan ja hilasi itsensä kiinni minuun, tuli aivan iholle, pisti pään samalle tyynylle. Annoimme äidin nukkua rauhassa. Tällä kerralla muistin pitää silmät myös selässä ja astiat pysyivät ehjinä. Aamupäivällä jatkoimme Ilonan kanssa kävelyharjoituksia, se on enää niin pienestä kiinni. Tyttö pitää toisella kädellä kevyesti kiinni kädestäni, mikä aiheuttaa sen, että toinen jalka ottaa aina pidemmän askelen. Mutta se toimii loistavasti, kun yläkerrassa voi kävellä ympyrää, keittiöstä olohuoneeseen ja sieltä taas keittiöön.

Mainiot mp-kelit jatkoivat hukkaan menemistään, Hannu Ikaalisissa kuntoutumistaan. Sunnuntaina polkaisin Honkanummelle ja siitä Kuusijärvelle. Kotiin tulin suorinta tietä, krohisevat keuhkot eivät vielä kestäneet pitkiä lenkkejä. Maanantaina jatkoin muuttolaatikoiden purkamista ja kuten arvasinkin, äitiyspakkauksessa oli lasten vaatteita ja lakanoita. Pamautin pääni lipaston kulmaan kun nousin lattiatasolta ylös. Vähän aikaa näkyi tähtiä, sen jälkeen nousi kuhmu otsaan. Onni puolestaan kolhaisi otsansa Kuusijärven kiipeilytelineessä, kun hän jäi viikolla seurakseni yövieraaksi ja kävimme keskiviikkona eväsretkellä. "Sofia on tyhmä", hän tokaisi illalla 4-vuotiaan tuohtuneella äänellä. Koska tämä ei halua mennä Onnin kanssa naimisiin.

Syyskuun viimeisenä sunnuntaina teimme näillä näkymin tämän kauden viimeisen (minun tämän kesän kolmannen) mp-ajelun. Puuskittainen tuuli oli jo varsin kolea, varsinkin Kirkkonummen ja Siuntion peltoaukeilla. Kävimme Grundsjössä, Sofialla ja äidilläni. "Moottoripyörälläkö olette liikkeellä?" kysyy äiti kun tulen sisälle kurahousuissani ja kypärässäni. Vasta loppukuusta pääsin hyödyntämään Rekolan Raikkaan kausimaksua ja aloitin jumpat. Sellaista rääkkiä oli, että onneksi en edes yrittänyt sitä puolikuntoisena. Lasten syntymän jälkeen olen käynyt kaikenlaisissa jumpissa, kuntopiireissä, salilla ja bodypumpissa ja sitä kautta tutustunut isoon joukkoon lohjalaisia naisia. Nyt tunnilla oli ainakin 70 naista, enkä tuntenut heistä ainuttakaan. Tuntui hassulta!

Kuukauden kirja 1: Paulo Coelho "Brida". Joko Coelho on oppinut tämän jälkeen kirjoittamaan tai sitten kirjassa oli liikaa huuhaata. Jopa minulle.

Kuukauden kirja 2: Gita Mehta "Joen sutra". Intiaa vähän syvemmältä.

KESÄ 2007 147.jpg
Kotitöistä minulle mieluisaa puuhaa on haravoinnin lisäksi ruuanlaitto (siinä ne sitten taisivatkin olla). En tee ruokaa orjallisesti reseptin mukaan, mutta selailen mielelläni ruokalehtiä ja -reseptejä ja sovellan niitä oman maun mukaan. Punaista lihaa en juurikaan itse käytä, lähes ainoa liharuoka jota valmistan on kreikkalainen juvetsi, sitä meillä syödään pääsiäisenä ja ystävien kanssa kreikkalaista iltaa vietettäessä. Reissuilla tulee kyllä maistettua muutakin, en ole (minkään suhteen) absolutisti. Ajattelin kerätä tänne muutaman hyväksi koetun reseptin, joten löydän ne itsekin tarvittaessa helposti. Reseptit ovat ohjeellisia, jokainen voi käyttää mielikuvitustaan ja sitä mitä kaapista löytyy. Meidän kaapistamme löytyy aina erilaisia riisejä, (täysjyvä)pastaa, Pirkka Thai chili-kastiketta, hunajaa, mausteita ja valkosipulia. Kuohuviiniäkin on hyvä olla saatavilla, koskaan ei tiedä milloin on syytä kohottaa malja. (Mainontaa: lempikuoharimme on Valdivieso Moscato. Myös kuiva Törley maustettuna tilkalla hyvää kirsikkalikööriä on oiva aperitiivi. Hyvää kirsikkalikööriä on esim. virolainen Ofelia tai Lidlin Noble Cherry, jota ikävä kyllä ei Suomen kaupoissa myydä.)

Lempikasvikseni on parsakaali, sitä lisään lähes kaikkeen paitsi aamupuuroon.


Hedelmäinen sinihomejuustosalaatti

jäävuorisalaattia
aurinkokuivattuja tomaatteja
makeaa thai-chilikastiketta (Pirkka)
kypsää päärynää
sinihomejuustoa (Pirkka)
viinirypäleitä
pinjansiemeniä

Riivi annoslautasille jäävuorisalaattia. Lusikoi päälle silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja ja öljyä. Mausta chilikastikkeella. Viipaloi päälle ohuita siivuja kypsää päärynää. Kuutioi pinnalle sinihomejuustoa ja koristele rypäleillä. Paahda kuivalla pannulla pinjansiemeniä ja ripottele salaattiannosten päälle.


LOHTA VIINISSÄ JA KERMASSA

n. 500 g lohifileepala
n. 100 g kylmäsavulohta
ripaus sitruunapippuria
suolaa
2 valkosipulinkynttä
1-2 tl currya
tilliä
1 dl valkoviiniä
ruokakerma (5%)

Kuullota pannulla öljytilkassa murskattu valkosipuli ja curry.
Poista lohipalasta nahka ja paloittele kala 4-5 siivuksi. Paista siivut molemmilta puolilta, ripauta pinnalle sitruunapippuria ja suolaa.
Silppua tilli ja kylmäsavulohi joukkoon, kaada päälle valkoviini ja ruokakerma. (Jos haluat vähän tulisempaa ruokaa, lisää 1-2 rkl Pirkka chili-kastiketta.)
Anna kypsyä hetki. Sekoita kastike tasamakuiseksi.

Tarjoa basmatiriisin kanssa.


GIOUVÉTSI ME KRITHARÁKI (Kreikkalainen pasta-lihapata)

noin kilo karitsan paistia
200 g sipulia
4 valkosipulin kynttä
500 g kypsiä pihvitomaatteja
40 g voita
1 rkl tomaattipyreetä
suolaa
vastajauhettua mustapippuria
1 tl kuivattua timjamia
1 tl mietoa paprikajauhetta
kuivattua minttua
kanelitanko
200 g kritharáki-pastaa (riisinjyvän muotoista pikkupastaa)
100 g graviéra-juustoa raastettuna (tai gruyéreä tai emmentalia)

1.Leikkaa lampaanliha noin 3 cm:n kuutioiksi. Kuori ja silppua sipulit ja valkosipuli. Kasta tomaatit kuumaan veteen, kuori, poista kannat ja paloittele malto. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

2.Kuumenna voi pannulla ja ruskista lihakuutiot (vähän kerrallaan) kovalla lämmöllä. Lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota pehmeiksi. Sekoita joukkoon tomaatti ja hauduta seosta keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Sekoita tomaattipyree 2½ dl:aan kiehuvaa vettä ja kaada joukkoon. Lisää suola, pippuri ja mausteet.

3.Siirrä ruskistetut lihat ja sipuli-tomaattiseos uuninkestävään vuokaan ja kypsennä uunin keskiosassa kannen alla noin 1 tunti. Lisää sen jälkeen 7½ dl kiehuvaa, miedosti suolattua vettä ja sekoita joukkoon jyväpasta. Vähennä uunin lämpötila 150–175 asteeseen ja jatka kypsentämistä 1-2 tuntia.

4.Sekoita ruokaa välillä ja lisää tarvittaessa nestettä. Lisää mausteita jos siltä tuntuu, ripottele pinnalle juustoraaste ja tarjoile.

Ruuan kanssa sopii hyvin retsina. Tai mikä tahansa hyvä viini.


KELTAINEN BROILERKEITTO

öljyä
½ tl kurkumaa ja juustokuminaa
1 tl currya ja Pirkka Oriental-mix mausteseosta
2-3 valkosipulinkynttä ohuina siivuina
300 g broilerin fileesuikaleita
8-10 dl vettä
2 kanaliemikuutiota
parsakaalia, pieni kukkakaali, pieni purjo, punainen paprika
tricolor-simpukkapastaa
Valion kookoslime-ruokakerma (5%)
sitruunapippuria
2-3 rkl Pirkka Thai-chilikastiketta
(soijaa jos haluat lisää suolaisuutta)

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa. Lisää mausteet ja valkosipuli, kuullota hetki. Lisää broilerisuikaleet ja ruskista ne. Lisää vesi, liemikuutiot, paloitellut kasvikset ja silputtu purjo. Keitä 10 minuuttia. Lisää keittoon pasta ja keitä välillä sekoittaen kunnes kasvikset ja pasta ovat kypsiä. Lisää ruokakerma, pippuri ja chilikastike. Tarkista maku. Jos haluat lisää suolaisuutta, lorauta vähän soijaa joukkoon.

Koristele hienonnetulla persiljalla tai korianterilla.


Sitruunainen parsakaali-broileripasta

300g (täysjyvä)pastaa
300g parsakaalia
300-400g (hunajamarinoituja) broilerisuikaleita
2 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulin kynttä
Pirkka orientalmix-mausteseosta
kurkumaa
mustapippuria myllystä
1 tl raastettua sitruunankuorta
½ sitruunan mehu
Pirkka Thai chilikastiketta
soijaa maun mukaan
kookoslime-ruokakerma (Valio)

parmesanlastuja tai -raastetta

Kuumenna öljy pannulla ja kuullota siinä mausteet ja pilkotut valkosipulin kynnet. Lisää joukkoon broilerisuikaleet ja pienennetty parsakaali (myös varret). Paista kypsäksi. Lisää sitruunan mehu ja kuori, ruokakerma, chilikastike ja soija.

Kypsennä pasta ohjeen mukaan.

Tarjoa lisäksi parmesania ja mustaherukkahyytelöä. Ruokajuomaksi kuivaa valkoviiniä tai täyteläistä punaviiniä.


Sieni-parsarisotto

nippu tuoretta vihreää tankoparsaa
kuivattuja sieniä (suppilovahveroita)
3 dl risottoriisiä (Arborio)
kevätsipulia
3 valkosipulin kynttä
öljyä
noin litra kasvislientä
sitruunapippuria
(suolaa)
parmesanjuustoa, tuoretta basilikaa

Liota kuivatut sienet, keitä hetki kuorittuja parsoja. Kuullota pannulla öljyssä silputut sipulit, valutetut sienet ja paloiteltu parsa. Lisää riisi ja jatka kypsentämistä kunnes riisit ovat kuultavia. Lisää kasvilientä vähän kerrallaan siten, että riisi pysyy kosteana. Voit lisätä myös öljyä (tai voita).
Jatka nesteen lisäämistä kunnes riisi on kypsää. Lisää joukkoon sitruunapippuria (ja suolaa tarvittaessa). Lisää makua saat puristetulla sitruunamehulla ja Thai chilikastikkeella. Risotto saa jäädä kosteaksi.

Raasta pinnalle parmesania ja koristele basilikan lehdillä.


NASI GORENG (Indonesialaista riisiruokaa)

Keitä pitkäjyväistä riisiä 4:lle, mielellään jo edellisenä päivänä.

400 g broileri- tai kalkkunasuikaleita
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
kevätsipulia tai pieni purjo
Pirkka Thai-chilikastiketta
3 rkl soijaa
2 rkl fariinisokeria (tai hunajaa)
1 punainen paprika
180 g kuorittuja katkarapuja
Pirkka orientalmix-mausteseosta
juustokuminaa, sitruunapippuria

2 kananmunaa
2rkl vettä, suolaa
öljyä

salaatinlehtiä, tuoretta kurkkua ja korianteria


Riko kanamunat kulhoon, lisää vesi, mausta suolalla ja sekoita. Paista pannulla öljytilkassa molemmilta puolilta. Siirrä lautaselle odottamaan.

Kuullota pannulla öljyssä puserretut valkosipulinkynnet ja mausteet. Lisää broilerisuikaleet, sipuli- ja purjosilppu ja paista kypsäksi. Lisää kuutioitu paprika, kypsennä hetki. Mausta chilikastikkeella, soijalla ja sokerilla.

Paista kypsä riisi kuumaksi. Yhdistä riisi ja broileriseos. Lisää lopuksi katkaravut ja sekoita.

Kaada ruoka tarjoiluvadille suikaloitujen salaatinlehtien päälle. Koristele kurkkuviipaleilla, hienonnetulla korianterilla ja paistetulla, suikaloidulla kananmunalla. Tarjoa mangochutneyn (tai mustaherukkahyytelön) kanssa.


Anjovismössö

2 purkkia anjovista
1-2 omenaa
punasipulia
2 keitettyä kananmunaa
150 g smetanaa
1 tl currya
sitruunapippuria
tilliä

Kaikki aineet silputaan ja sekoitetaan. Annetaan maustua kylmässä n. 8 tuntia.
Sopii vappubrunssille, juhannuksena uusien perunoiden seuraksi, jouluna rosollin kanssa tai ihan muuten vaan tummalle leivälle kun tekee suolaista mieli.



Broileripiiras

Pohja:

2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
¾ dl kauraleseitä
125 g leivontamargariinia tai voita
1 muna

Täyte:

300 g parsakaalia

oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä
garam masala -mausteseosta tai juustokuminaa
Pirkka orientalmix – mausteseosta
sitruunapippuria

300 g broilerisuikaleita
1 punainen paprika
pala purjoa

Pinnalle:

1 purkki (2 dl) ruokakermaa
1 muna
mustapippurirouhetta (tai sitruunapippuria)
1 tl suolaa

1-2 dl punaleimajuustoraastetta

Huuhtele parsakaali. Viipaloi varret ja paloittele kukinnot pieniksi kimpuiksi. Lisää parsakaalit kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä pari minuuttia. Valuta vesi pois. Parsakaalit saavat jäähtyä.

Kuumenna pannulla öljy, kuullota siinä puristetut valkosipulin kynnet ja mausteet. Lisää broilerisuikaleet, purjosilppu ja pieneksi pilkottu paprika. Paista kypsäksi ja anna jäähtyä pannulla sillä aikaa, kun teet piiraspohjan.

Sekoita kulhossa keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja kauraleseet. Lisää rasva ja nypi jauhojen joukkoon. Sekoita joukkoon muna. Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan (noin 24 cm) pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle parsakaalit, broileritäyte, ja muna-kermaseos. Ripottele pinnalle juustoraaste

Paista 175 asteisessa uunissa noin 40–45 min.

Vinkki: broilerin sijasta voit käyttää kylmäsavulohta tai salamia pieninä kuutioina.


SAVUJUUSTOSALAATTI (kahdelle)

vihreää salaattia
savujuustoa
punaista paprikaa
pieniä tomaatteja
omena
viinirypäleitä

makeaa chilikastiketta (Pirkka), hyvää oliiviöljyä
pinjan- tai auringonkukansiemeniä

Riivi salaatinlehdet annoslautasille. Paloittele päälle savujuustoa, paprikaa, tomaatit ja omena. Halkaise viinirypäleet ja poista kivet.

Mausta annokset ripauksella chilikastiketta ja oliiviöljyä.
Paahda siemenet kuivalla pannulla ja ripottele salaattiannosten päälle.

Lisäksi hyvää leipää ja punaviiniä.



ROMMILUUMUT

2 dl vettä
vajaa desi ruokosokeria
300 g kivettömiä luumuja
½-1 dl tummaa rommia

Keitä vettä kattilassa kunnes sokeri on sulanut. Lisää luumut ja anna kiehua hetken aikaa, jotta luumut pehmenevät ja imevät nestettä.
Purkita ja lisää rommi. Sulje tiiviisti, ravista ja anna maustua kylmässä muutaman päivän.

Oiva joululahja! Sopii nautittavaksi vaniljajäätelön tai löysän kermavaahdon kanssa.


KUKKOA VIINISSÄ

n. 1 kg broileria
2 rkl vehnäjauhoja
rouhittua mustapippuria
suolaa
100 g pekonia
(2 rkl öljyä)
4 dl punaviiniä
3 dl kanalientä
pieni purkki tomaattipyrettä
4-5 valkosipulin kynttä
4-5 pientä sipulia
rasia tuoreita herkkusieniä
1 tl kuivattua timjamia
2 laakerinlehteä

Paloittele broileri isohkoiksi paloiksi, esim. filee 4-5 osaan (itse käytin koipi-reisipaloja luineen, poistin niistä ennen kypsentämistä nahat ja turhat rasvat). Pyöritä palat suolalla ja pippurilla maustetuissa jauhoissa. Suikaloi pekoni ja ruskista kevyesti pannulla. Nosta pekonisuikaleet pataan ja ruskista broilerinpalat pannulla ja siirrä nekin pataan. Käytä herkkusienet ja sipulit pannulla ja lisää broilerin seuraksi. Huuhtele pannu punaviinillä ja kaada pataan, samoin kanaliemi, tomaattipyre ja mausteet. Anna kypsyä uunissa 175 asteessa pari tuntia. Tarjoa keitetyn riisin kanssa.


SIENIRISOTTO

oliiviöljyä
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
3 dl risottoriisiä
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl valkoviiniä
(puristettua sitruunaa)
pieni pussi pakasteherneitä
parsakaalia
200 g suppilovahveroita
1 dl silputtua basilikaa
mustapippuria myllystä (tai sitruunapippuria)
Pirkka oriental mix -mausteseosta
Pirkka Thai chili -kastiketta
(soijaa tai suolaa)

Kuullota riisi oliiviöljyssä kasarissa. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio, anna hautua hiljaisella tulella.

Kuullota pannulla oliiviöljyssä silputut sipulit, pilkottu parsakaali, sienet ja mausteet. Yhdistä nämä kypsän riisin kanssa, lisää joukkoon valkoviini, chilikastiketta maun mukaan, herneet ja silputtu basilika. Tarkista maku, lisää tarvittaessa soijaa tai suolaa. Tarjoa parmesanraasteen ja lopun valkoviinin kera.


SIMPPELI LOHI-PINAATTIPASTA

250g (täysjyvä)pastaa
pussi pakastepinaattia
150g kylmäsavulohta
(kourallinen kuivattuja suppilovahveroita)
2-3 valkosipulinkynttä puristettuna
Valion 3-juuston ruokakerma (10%)
tilkka chilikastiketta
rouhittua mustapippuria tai sitruunapippuria
(suolaa)

parmesanraastetta
tuoretta basilikaa

Keitä pasta lähes kypsäksi. Lisää joukkoon pinaatti, puristetut valkosipulinkynnet ja paloiteltu lohi. Halutessasi voit lisätä myös kuivatut, hetken liotetut ja valutetut sienet. Sekoita pastan joukkoon ruokakerma ja mausteet, anna kuumentua hetki ja tarkista maku.

Lisukkeeksi parmesanraastetta, tuoretta basilikaa ja herukkahyytelöä.


TONNIKALA-MAKARONIVUOKA

1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
400 g tummaa makaronia
2 tlk tonnikalaa vedessä
2 tlk tonnikalaa öljyssä
tillinippu
parsakaalia
3-4 valkosipulinkynttä
sitruunapippuria, currya

2½ dl Valion 3-juustoa ruokakermaa (10%)
3 munaa
1-2 rkl hunajaa
purkki tomaattipyrettä
2 dl juustoraastetta (punaleima)

Kiehauta vesi ja kasvisliemikuutiot. Keitä makaronit puolikypsiksi. Valuta siivilässä ja ota liemi talteen. Valuta veteen säilötystä tonnikalasta neste pois ja sekoita kala makaronien joukkoon. Lisää öljyyn säilötty tonnikala öljyineen.

Kiehauta parsakaalin nuppuja vähässä vedessä, kunnes ne vähän pehmenevät. Pilko parsakaalit pienemmäksi ja lisää tonnikala-makaroniseokseen. Silppua tilli ja purista valkosipulinkynnet seokseen. Mausta sitruunapippurilla ja currylla. Lisää vielä 1 dl juustoraastetta ja kaada seos öljyttyyn uunivuokaan.

Sekoita ruokakerman joukkoon munat, 5 dl kasvislientä, tomaattipyre ja hunaja. Kaada seos vuokaan ruuan päälle. Ripottele loppu juustoraaste pinnalle ja paista 200 asteessa puolisen tuntia.


KESÄKEITTO (iso kattilallinen)

8-10 reilun kokoista perunaa
4 porkkanaa
kukkakaali
parsakaali
2-3 kesäsipulia varsineen
muutama valkosipulin kynsi
kourallinen tuoreita papuja tai herneitä
nippu tilliä

1l maitoa
Koskenlaskija-juusto (maku voimakas)
suolaa, sitruunapippuria (maustepippureita)

Pese, kuori ja paloittele kasvikset. Lataa ne kattilaan, silppua joukkoon sipulit ja pavut tai herneet. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla maun mukaan, lisää vähän vettä ja keitä kypsiksi. Sekoita välillä.

Lisää kattilaan maito ja saksittu tilli, sulata Koskenlaskija joukkoon, anna kuumentua ja sekoita. Tarjoa lisäksi ruisleipää tai näkkäriä.


Marjapiirakka (tai omenapiirakka tai raparperipiirakka)

125 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

Tuoreita marjoja

1 purkki kermaviiliä
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää kananmuna vatkaten joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Vuoraa piirakkavuoka taikinalla ja kaada marjat päälle.

Sekoita keskenään kermaviili, sokerit ja kananmuna ja levitä piirakan päälle.

Paista 175º noin 40 minuuttia.

Vinkki: Käytä marjojen sijasta raparperia. Kiehauta kattilassa ½ litraa raparperipaloja ja ½ dl sokeria (vettä ei tarvita). Sekoita joukkoon ½ rkl perunajauhoja ja anna täytteen jäähtyä sillä aikaa kun teet taikinan.

Vinkki: Käytä marjojen sijasta omenaa. Peitä pohjataikina omenalohkoilla, ripottele pinnalle kanelia ja mantelirouhetta. Kaada päälle kermaviiliseos, jonka sokerin voit korvata hunajalla.


MEKSIKOLAINEN PAPUKEITTO

1 punasipuli
2-4 valkosipulin kynttä
1 tlk kidneypapuja (tomaatti-chilikastikkeessa)
1 tlk ruskeita papuja
150 g chorizo-makkaraa
2 rkl öljyä
1 tl chilijauhetta (tai loraus chilikastiketta)
1 tl juustokuminaa
2 laakerinlehteä
pieni purkki tomaattipyreetä
8 dl vettä
1 lihaliemikuutio

Juustoraastetta, 1 pussi nachoja

Kuori ja hienonna punasipuli ja valkosipulin kynnet. Huuhtele ja valuta pavut (ei jos käytät papuja tomaatti-chilikastikkeessa). Soseuta puolet pavuista perunasurvimella, jätä loput kokonaisiksi. Silppua chorizo pieniksi paloiksi.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa. Kuullota sipuleita hetki. Lisää mausteet, chili, laakerinlehdet ja tomaattipyree. Kaada joukkoon vesi ja murenna mausteeksi lihaliemikuutio. Anna hautua hetki kannen alla. Lisää hienonnetut pavut ja sekoita huolellisesti. Kun seos on tasaista, lisää kokonaiset pavut ja chorizopalat. Anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia. Tarkista maku. Tarjoa juustoraasteen ja nachojen kanssa.

Mikäli haluat keittoon lisää tulisuutta, halkaise kaksi vihreää chiliä, poista siemenet ja hienonna. Lisää kattilaan yhdessä sipulien ja mausteiden kanssa.


JOULUPIPARKAKUT

350g siirappia
300g sokeria
500g voita tai margariinia
2 kananmunaa
1 rkl kardemummaa
1 rkl neilikkaa
1 rkl kanelia
½ rkl inkivääriä
1 rkl soodaa
1 dl kermaa
1 kg vehnäjauhoja
150 g perunajauhoja


Mittaa rasva, sokeri ja siirappi teräskulhoon ja sulata. Anna kiehahtaa ja vatkaa tasaiseksi.

Lisää mausteet, vähän vatkatut munat ja kerma, johon on liotettu sooda.

Viimeiseksi lisätään peruna- ja vehnäjauhot ja sekoitetaan taikina sileäksi.

Anna vetäytyä yön yli kylmässä, leivotaan seuraavana päivänä. Paista 200 asteisessa uunissa noin 8-9 minuuttia.

Halutessasi voit tehdä puolikkaan annoksen tai pakastaa osan taikinasta.


HANNUN BROILERIBRAVUURI

450 g currymarinoituja broilerisuikaleita
1 prk smetanaa
1 prk ruokakermaa (5%)
1 prk tomaattipyrettä
1 prk tomaattimurskaa
4 valkosipulinkynttä murskattuna
1 pkt Pirkka sinihomejuustoa
(soijaa maun mukaan)

Paista broilerisuikaleita kevyesti pannulla. Sekoita kaikki ainekset uunivuokaan. Kypsennä uunissa (175 astetta) tunnin verran välillä sekoittaen.

Tarjoa lisäksi keitettyä basmatiriisiä ja täyteläistä punaviiniä.


RUNEBERGINTORTTU

200 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
1 dl jauhettuja manteleita tai pähkinöitä
1½ dl korppujauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ appelsiinin mehu

kostuttamiseen: ½ dl punssia/sherryä/tummaa rommia
pinnalle: vadelmahilloa tai -marmeladia, tomusokeria + vettä

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon yhdessä appelsiinimehun kanssa.
Kaada taikina voideltuun matalaan vuokaan ja paista 175 astetta noin 40 minuuttia.

Jos haluat tortusta mehevämmän, sekoita tilkka vettä ½ desiin punssia (tai sherryä tai tummaa rommia) ja lusikoi neste valmiin tortun päälle. Jaa lämmin torttu sektoreihin ja laita jokaiselle teelusikallinen hilloa.

Anna tortun jäähtyä ja koristele tomusokeri-vesikuorrutuksella.


SITRUUNAINEN KATKARAPURISOTTO

2 salottisipulia
2-3 valkosipulinkynttä
oriental mix -mausteseosta (Pirkka)
currya
sitruunapippuria
ripaus cayennepippuria
öljyä

3 dl risottoriisiä
8 dl vettä
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 kasvisliemikuutiota
300 g katkarapuja (pakaste)
pieni pussi pakasteherneitä
tillipuntti
puolikkaan sitruunan mehu
hunajaa

parmesanjuustoa
(voita/voimariinia)
makeaa Thai chilikastiketta (Pirkka)
suolaa maun mukaan

Kiehauta vesi kattilassa ja sulata siihen kasvisliemikuutiot.

Kuumenna öljy pannulla ja kuullota siinä sipulisilppu ja mausteet. Lisää riisit ja kypsennä muutama minuutti. Lisää joukkoon valkoviini ja kasvislientä vähän kerrallaan, kunnes riisit ovat kypsiä. Sekoita mukaan pakasteherneet, chili, silputtu tilli ja puristettu sitruunamehu. Sulata risoton joukkoon parmesanjuustoa ja halutessasi voita tai voimariinia. Lisää katkaravut risottoon ja kuumenna pikaisesti, etteivät ravut sitkisty. Tarkista maku, lisää ruokalusikallinen hunajaa ja tarvittaessa hieman suolaa.


KESÄKURPITSAPIHVIT (kolokithokeftedes)

500 g raastettua, suolattua ja valutettua kesäkurpitsaa
1 sipuli tai muutama kevätsipulin varsi
½ dl hakattua tuoretta minttua
½ dl hakattua tilliä
1 keitetty ja soseutettu Rosamunda-peruna
sitruunapippuria, oreganoa
suolaa
120 g vehnäjauhoja
leivinjauhetta
2 kananmunaa
100 g emmentalraastetta
100 g fetaa

Raasta kesäkurpitsat, mausta suolalla ja anna valua siivilässä. Purista lopuksi kaikki neste pois.
Sekoita kesäkurpitsaraaste, yrtit, mausteet, jauhot, sipulit ja haarukalla soseutettu peruna keskenään. Lisää juustot ja kananmunat ja sekoita tasaiseksi massaksi. Anna seistä kylmässä pari tuntia.
Jos massa on liian löysää, voit lisätä hieman korppujauhoja. Muotoile pihveiksi ja paista pannulla kuumassa öljyssä.


SITRUUNATORTTU

2½ dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
125 g margariinia tai voita

3 keskikokoista kananmunaa
2 (runsasta) dl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
1 ison sitruunan raastettu kuori
1 dl sitruunamehua

tomusokeria tortun päälle siivilöitäväksi

Lisää kuivat aineet ja rasvanokareet kulhoon ja sekoita nopeasti taikinaksi. Painele taikina irtopohjaiseen piirakkavuokaan (halkaisija 22 cm).

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 15 min. Vaahdota sillä aikaa munat ja sokeri. Lisää vehnäjauhot, sitruunamehu ja – kuori.

Kaada sitruunatahna esipaistetulle pohjalle ja jatka paistamista 8-10 minuuttia. Tahna saa jäädä hieman löysäksi.

Siivilöi pinnalle tomusokeria ja anna tortun jäähtyä.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna olisi ollut tarjolla kaljakelluntaa Keravanjoella, Ankkarockia ja Etnofestivaaleja. Mutta meillä on aikaa vain remontille. Haimme Baukkarista lisää listoja ja verhotangot makuuhuoneeseen. Samalla reissulla kokeilin uusia silmälaseja ja varasin yhdet odottamaan seuraavan viikon näöntarkastusta. Valitsin pokat, joiden aisoissa on lähes sama kuvio kuin makkarin tapetissa. Käyköhän minulle niin kuin Taneli Mäkelälle, joka jossain näytelmässä esitti talouspäällikköä, jonka Jari Hietanen totesi olevan niin harmaa hiirulainen, että pelkäsi tämän katoavan tapettiin?

Hannu sai makuuhuoneen ja aulan niin valmiiksi, että minä pääsin siivoamaan. Nyt tarvitaan sänky! Ja minä tarvitsen sen Vantaan pyöräilykartan. Löysin itseni risteyksestä, jossa vaihtoehdot olivat Jakomäki tai Malmi.(?) Ei kun takaisin. Kävin optikolla, näkö ei ole 7 vuodessa juurikaan muuttunut. Mutta olen niin kyllästynyt vanhoihin laseihini, että pistin ulkonäön kerralla uusiksi. Tehtävä olikin helppo, kun olin valitsemassa pokia yksin, ilman arvostelijaa. Tilauksessa on nyt siniset, punaiset ja yhdet siltä väliltä (niistä tulee aurinkolasit). Eyenin tarjous kolmet yhden hinnalla.

Vantaan talossa alkaa alakerta olla kunnossa, kaikki asuintilat lähes valmiina. Eteisen ja verannan remontoimisen jätämme suosiolla myöhempään ajankohtaan. Nyt on tärkeintä saada Lohjan asunto tyhjäksi ja tavarat jollain konstilla asettumaan paikoilleen. On aina vain vaikeampi jättää talo ja tekemättömät työt, edes vuorokaudeksi. Joka kerta kun menen Lohjalle, hoidan samalla käynnillä monta asiaa; bodypump, saunavuoro, parturi tai muuta asiointia, käynti äidin luona. Lohjan asunto alkaa pikku hiljaa tyhjentyä. Yllättäen tiedän, että näitä seiniä ei tule ikävä, vaikka olenkin ollut täällä tosi onnellinen ja viihtynyt armaan hyvin. Kunhan saamme tavarat paikoilleen, tiedän pesiytyneeni uuteen, omaan kotiin. Silti minua sitoo Lohjalle vielä moni asia; äiti, siskot ja lapset perheineen.

Vietimme mukavan lauantai-illan pihalla vieraittemme kanssa. Sisällä maltoimme piipahtaa sen verran, että teimme tupatarkastuksen ja näytimme muutamat reissu- ja remppakuvat. Sunnuntaina, samalla kun kävimme Onnin 4v-kakkukahvilla, haimme sängyn. Tarkoitus oli tuoda muutakin makuuhuoneen kalustoa Vantaalle, mutta meidän voimamme eivät riittäneet lipaston kantamiseen kolme kerrosta. Sänky asettui mukavasti uuteen kotiinsa ja tilaakin jäi vielä runsaasti. Vintissä nukumme aina verhot auki, nyt tuntui oudolta olla verhoitta maan tasalla, joten kaivoin kaapin kätköstä vanhat valkoiset pitsiverhoni ja ripustin ne väliaikaisesti verhotankoihin. Tulipas romanttista! Luulin vaarin jääkaapin olevan hiljaisista hiljaisin, mutta nyt kun se on melkein vieressä (aulassa), kuuntelin sen raivostuttavaa nakutusta koko yön.

Näinkö helteet loppuivat 12.8.? Sateisen päivän voi viettää siivoillen ja silittäen, mutta mieluummin olisin lähtenyt taas fillaroimaan. Edellispäivänä onnistuin löytämään Vantaan Pyhän Laurin kirkolle (Lohjalla on se oikea) ja sain yksityisopastuksen paikalla olleelta oppaalta. Toivottavasti sää kirkastuu loppuviikoksi, olemme kutsuneet tupareihin ystäviämme, jotka ovat auttaneet meitä remontissa vuosien varrella (varsin lyhyt vieraslista, ei taida talkootyö olla enää muodissa). Uhkasin järjestää "Etsi viisi virhettä" -kisan. Ei riitä, sanoo Hannu. Lisäksi voisin pitää arpajaiset, joissa vieraat poislähtiessään voittaisivat joko leivänpaahtimen, silitysraudan, mikroaaltouunin, pölynimurin tai jotain muuta mitä meillä on tuplaten (tai triplaten).

Pihajuhla onnistuikin hyvin, ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Vierasjoukko oli harmiteltavan pieni, kun osa kutsutuista joutui perumaan tulonsa muiden menojen takia. Talo todettiin kauniisti kunnostetuksi.

Asumme hiljaisella alueella, mutta itse talo pitää omaa meteliään. Vintin raput ja lattiat narisevat kotoisesti, varsinkin kynnysten kohdalla. Vesikiertopumppu korisee omia aikojaan ja patterit kurluttavat, pitäisiköhän asia korjata jotenkin? Lisäksi talo tuulettuu itsestään, kun ilmanvaihto toimii painovoimalla. Yön hiljaisuudessa hormien humina tuntuu siltä kuin istuisi nuotion vieressä kuuntelemassa liekkien aikaansaamaa ääntä.

Saimme Jukan avulla siirrettyä suurimman osan huonekaluistamme peräkärryyn ja Vantaalle. Nyt on kaikki paikat sekaisin ja täynnä tavaraa. Loput tavarat mahtunevat yhteen kärrylliseen ja muutamaan autolastilliseen. Kun menen kissavahdiksi Lohjalle, minulla on päivisin aikaa tyhjentää kaappeja ja tehdä pintasiivousta. Takapihan kantarellit ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että ne näkyvät olohuoneen ikkunasta. Varjelen niitä tampaustelineellä, ettei kukaan peruuta autoaan sienifarmini päälle. Käymme Tikkurilan Kaihdinkulmassa tilaamassa mittojen mukaan sälekaihtimet makuuhuoneen ja aulan ikkunoihin. En enää halua lisää pölyä kerääviä, lasin päälle asennettavia puukaihtimia. Samalla harkitsimme paljeovea makuuhuoneen oviaukkoon, mutta jätimme senkin mietintään, on sen verran tyyris hankinta. Olen monesti junassa istuessani seurannut, kun pyörätie kulkee radan viertä. Ajattelin, etten edes minä pysty eksymään siltä. Yhtenä päivänä lähdinkin fillaroimaan, tarkoituksena jatkaa edes muutaman aseman verran. Tässä minä olen tosi hyvä! En ajanut pelkästään ympyrää, vaan onnistuin tekemään kauniin kahdeksikon; palasin samalle asemalle peräti kaksi kertaa. Kyllä se kartta on hommattava...

Elokuun viimeisen viikon asuin Lohjalla, kissavahtina kun Onnin porukat olivat lomamatkalla. Samalla tyhjentelin asuntoani ja pakkasin tavaroita. Teki jo mieli pistää silmät kiinni ja laatikoiden sisältöä tutkimatta heittää loput roskiin, tuskin niitä kukaan olisi kaivannut. Mutta minkäs teet omalle pihille minällesi? Tarkoitukseni oli viikon aikana pyöräillä kaikki välimatkat, mutta Hannu oli vienyt fillarini avaimen vahingossa lipaston mukana Vantaalle. Tulihan käveltyä, kun en aina viitsinyt ottaa autoakaan. Ja illalla käveltyäni takaisin Onnin kotiin voin napsauttaa saunan päälle. Kissa kyllä tunsi minut, mutta tällä kerralla siltä meni kaksi vuorokautta ennen kuin se alkoi puhua ja tuli samaan sänkyyn nukkumaan. Sitten se alkoi itkeä ikäväänsä. Taisi olla liian rauhallista kun ipanat eivät olleet kurittamassa sitä.

Loppuviikosta iski muuttoväsymys. Miksi minun taas pitää tehdä tämä yksin? Pakkaamista ja siivoamista tuntui riittävän yli omien voimien. Onneksi viikonloppuna oli tiedossa kyläjuhla ja sunnuntaina kyläkirppis. Tienesti ei ollut suuri, mutta sentään parempi kuin viime vuonna. Tosin iso osa myyntivoitosta kului naapuripöydältä ostamiini Arabian kahvikuppeihin. Loput romut vien Pelastusarmeijaan, kun eivät tunnu kelpaavan kenellekään.

Kuukauden kirja 1: Anthony Bourdain "Kobraa lautasella". Kirja on lojunut hyllyssä jo vuosia, eikä sen lukemiseen nytkään tahdo löytyä aikaa. Onneksi kirjan voi lukea luku/maa/ruokaelämys kerrallaan.

Kuukauden kirja 2: Michael Cunningham "Samaa sukua". Tämäkin kirja taitaa olla jo edelliskesän alesta hankittu. Cunningham on niin loistava kirjailija, että siirsin kirjan lukemisen pahimpien remonttikiireiden jälkeen.

25.6. Kotiutuminen

Marjukka, joka harrastaa asunnonvaihtoa, kyseli keväällä kiinnostustani mukaan lähtemisestä. Jo vain, kaikki käy! Harmi vain, että Välimeren väki lomailee vasta elokuussa, ja meille sopi paremmin kesäkuu. Lopulta meitä onnisti, ja krakovalainen opettajarouva Renata oli valmis tulemaan tyttärensä kanssa Lohjalle. Ensimmäiseksi viikoksi saimme mukaamme Hilkan, toisen viikon vietimme kahdestaan.

Otimme Finnairin koneen haltuumme; Hilkka istui etupenkillä, me viimeisellä rivillä. Laskeuduimme Krakovaan hieman etuajassa, ennen yhtätoista paikallista aikaa. Vastassa oli kostea ja lämmin keli. Renatan lähettämien ohjeiden mukaisesti siirryimme bussilla juna-asemalle, josta jatkoimme päärautatieasemalle (8zl/hlö). Siellä vaihdoimme raitiovaunuun (2,50zl/hlö) ja ajoimme kotipysäkillemme Piaski Noween. Hetken harhailimme kerrostaloalueella, ennen kuin kotitalomme löytyi. Renatan ystävä Anna oli meitä vastassa ja ohjeisti talon tavoista. Kaikesta päätellen asunnossa oli hiljattain tehty remonttia; keittiössä oli uudet kaapistot ja makuuhuoneen seinät olivat ruskeaa tekonahkaa. Tyttären huoneeseen oli pedattu prinsessalakanat. Molemmissa huoneissa nukuttiin paavin kuvan alla. Annan lähdettyä valloitimme makuuhuoneet tavaroillamme ja lähdimme viereiseen markettiin ostamaan aamiaistarpeita. 100 rahaa riitti parin kassillisen maksamiseen. Otimme tervetulomaljat ja lähdimme ratikalla keskustaan. Jäimme pois Wawelin pysäkillä ja kävelimme vanhaan kaupunkiin (Stare Miasto).

Löysimme mukavan Trattoria la Campanan ja istuimme sen viehättävälle takapihalle. Tarjoilijatyttö kehotti meitä kuitenkin siirtymään sisätiloihin, ”kohta kuitenkin sataa”. Teimme työtä käskettyä ja pieni sadekuuro osuikin pian kohdalle. Söimme hyvät alku- ja pääruuat, juomien kanssa yht. 204zl.
http://www.cracow-life.com/eat/restaurants_details/1411-Trattoria_La_Campana

Kiertelimme vanhaa kaupunkia ja kuuntelimme tasatunnin trumpetinsoiton Marian-aukiolla. Istuimme terassille kahville ennen kuin palasimme ratikalla kotiin. Ilta viileni, sisälläkin oli kalseaa. Lämmitys oli jo pois päältä ja kiviset lattialaatat tuntuivat kylmiltä paljaan jalan alla.

26.6. Michelin-tason ruokaa Amican hinnoilla

Olimme kaikki aikaisin ylhäällä, sisäinen kello oli tunnin edellä. Keittiö oli niin pieni, ettei kolme kokkia mahtunut sinne yhtaikaa. Teimme työnjaon; Hilkka lupasi hoitaa aamiaiset ja tiskit, Marjukasta tehtiin avainvastaava ja kartanlukija, minä huolehdin yhteisistä rahoista ja valokuvaamisesta. Varustauduimme sateenvarjoin, mutta keskustaan päästyämme ilma kirkastui ja tuli kuuma. Katsastimme Sw. Semanta ze Sieryn kirkon ja vaihdoimme valuuttaa Nordeassa (kurssi 4,3493). Kävelimme vanhaa kaupunkia ympäröivää puistotietä ja kävimme tarkistamassa bussi- ja junayhteydet Zakopaneen. Turisti-infon tyttö suositteli ehdottomasti bussin käyttöä. Lounaalle jäimme Marian-aukiolle.

Kävimme kotona suihkussa ja vähän huilimassa. Keittiöstä ei löytynyt kahvinkeitintä, minä olin tuonut mukana suodatinkahvia ja – pusseja. Kaupassamme ei myyty muovista suodatinta, korvasimme sen suppilolla, jonka läpi valutimme kahvin. Ennen keskustaan lähtöä korkkasimme kuoharin aperitiiviksi. Ajelimme vanhan kaupungin laidalle ja menimme syömään keskustaan erinomaiseen Restauracia Weseleen, jossa iltaisin soi musiikki. Maistoimme ensimmäisen kerran grillattua savunmakuista vuohenjuustoa karpalohillolla, nam. Lisäksi kananmaksaa vodka-omenilla, leivän sisällä tarjottua sienikeittoa ja lohipastaa. Jälkiruuaksi mansikoita, tiramisua, kahvia ja kirsikkavodkaa (lasku oli juomineen 217). Istuimme yläkerrassa, alhaalla soitti viulisti ja hanuristi mukavaa mustalaismusiikkia. Tarkistimme viimeisen ratikan lähtöajan ja poikkesimme vielä kuuntelemaan jazz-musiikkia pieneen kadunvarren kapakkaan. ”Pakkojuomiksi” tilasimme paikallisten (naisten) suosimaa karpalomehulla makeutettua olutta.
http://www.cracow-life.com/eat/restaurants_details/1326-Wesele

27.6. Maan alla (suolakaivosta ja jazzia)

Aamulla taivas oli täysin pilvessä ja ukkosti. Päätimme viettää sateisen päivän maan alla, Wieliczkan suolakaivoksessa. Ostin tupakkakioskista bussiliput (3zl/kpl) ja nousimme bussiin. Matkalla ihmettelimme outoja paikannimiä; olimme menossa väärään suuntaan! Hyppäsimme kyydistä jossain kylässä ja lähdimme toisella bussilla toiseen suuntaan. Ajelimme koko rahan edestä, tunnin verran ennen kuin olimme Wieliczkassa.

Ostimme liput suolakaivoksen englanninkieliseen opastukseen (24zl/lippu + kympin kuvausmaksu) ja laskeuduimme oppaan perässä 380 rappusta alas kaivokseen. Viiksekäs herra puhui sortaen englantia ja toisti hassusti useat sanaparit. Kävelimme rivakasti pitkin käytäviä ja alaspäin meneviä rappuja, pysähtyen välillä kuuntelemaan tarinaa kaivostoiminnasta ja kaivoksen historiasta. Näimme suolasta tehtyjä patsaita, tauluja, kirkkoja ja kattokruunuja. Parin tunnin kierros oli varsin antoisa. Hissiin jouduimme jonottamaan monessa eri jonossa. Päästyämme takaisin maan pinnalle kävimme lounaalla. Tilasimme yhteisen raastelautasen ja kaikille hyvät perunaletut sienikastikkeella (oluineen 59,-).

Katselimme vielä hetken viehättävää kaupunkia ja kysymällä löysimme oikean bussipysäkin. Kun tie alkoi näyttää tutulta, vaihdoimme ennen Krakovan keskustaa toiseen bussiin, joka meni meidän kaupunginosaamme. Joimme kahvit ja aperitiivit, ennen kuin lähdimme taas keskustaan. Katsastimme ravintola- ja musiikkitarjontaa. Istuimme hetken aukion yhdellä monista terasseista, ennen kuin menimme kuuntelemaan jazz-bändiä Harris Piano Jazz – kellariklubille. Soitto loppui jo ennen puoltayötä. Ostimme vielä iltasapuskat kebab-kioskista ja hurautimme taksilla (40,-) kotiin.

28.6. Zakopaneen!

Taas pilvinen aamu. Aamiaisen jälkeen pakkasimme reput ja kävelimme tihkusateessa ratikkapysäkille. Kaikki kunnon katolilaiset kävelivät kotikirkkoomme. Menimme ratikalla linja-autoasemalle, josta lähti sopivasti 10.40 bussi Zakopaneen (17zl/hlö). Taivas alkoi seljetä. Ajoimme hyvää moottoritietä, vauhtia hidasti vain lyhyt pätkä tietöitä. Seurasimme pitkään joenvartta. Ylhäällä vuorilla oli tosi komeat maisemat. Matkan aikana ohitimme mukavan näköisiä pikkukyliä, viljavia peltoja, kauniita taloja ja hyvin hoidettuja pihoja. Tien varrella myytiin lampaannahkoja ja pihatonttuja. Mitähän Hannu olisi meinannut, kun olisin tullut kotiin punalakkinen tonttu kainalossa?

Zakopanessa emme tienneet, mihin päin piti suunnistaa, olimme ilman karttaa, opasteet puuttuivat ja se ainoa turisti-info, jonka vihdoin löysimme, oli suljettu. Löysimme vilkkaan kävelykadun (toivottavasti väki vähenee kun arki alkaa) ja istahdimme kahvilan terassille. Kaupungin ”alimmaisen” tien varrelta, josta pääsee vuorille menevään raidevaunuun, löytyi yösija. Willa Monte Rosan perushuoneet kolmelle hengelle olivat varattuja, mutta saimme samaan hintaan (90/yö/hlö) tilavan kattohuoneiston. Hintaan sisältyy runsas aamiaisbuffet. Tyhjensimme repuista vähät varusteemme, harmitti kun jätin shortsit Krakovan kotiimme, täällä oli paljon parempi sää vaikka toisin pelkäsimme. Ensimmäinen ulosmenoyritys tyssäsi siihen, kun emme päässeet huoneesta ulos, saimme ainoastaan oven piipittämään. Hetken kuluttua joku siivoojista tuli pelastamaan meidät. Hän neuvoi, että ovi pitää työntää voimalla auki ja kiinni, muuten se jää raolleen ja alkaa hälyttää.
http://www.monterosa.pl/

Päätimme kävellä ylös Mt. Gubalowkalle junaraiteiden vieritse. Sää oli hieno! Polku oli sateiden jäljiltä kurainen ja liukas, nousu varsin jyrkkä. Loppumatkan kävelimme laskettelurinnettä, hikihän siinä tuli, mutta maisemat olivat mahtavat. Ylhäällä otimme rinneravintolassa oluet. Vuoret keräsivät tummia pilviä ja hetken aikaa satoi hieman. Yritimme etsiä muualle lähteviä patikkareittejä, mutta ylhäällä oli ainoastaan alas johtava autotie. Tienvarsi oli täynnä ravintoloita ja turistirihkamaa myyviä kojuja. Tulimme seuraavalla vaunulla alas (9,-/hlö) ja menimme suihkuun.

Illalla söimme hotellimme ravintolassa soppaa, salaatteja ja paistettua savujuustoa hillolla. Myöhemmin kävelimme vielä keskustan kävelykadun päästä päähän, mutta emme enää jaksaneet jäädä mihinkään istumaan, vaan palasimme ajoissa nukkumaan.

29.6. Vuorille mars!

Yöllä oli satanut, aamulla taivas oli kirkas ja aurinko paistoi. Kävimme alakerrassa runsaalla aamiaisella ja lähdimme etsimään auki olevaa turisti-infoa. Kylän ainoa infopiste on lähellä linja-autoasemaa, joten käveltävää riitti. Saimme ohjeet miten päästä Mt. Kasprowy Wierchille. Siellä pitäisi olla merkittyjä patikkareittejä. Palasimme hotelliin pakkaamaan reput. Alkoi sataa kaatamalla. Lähdimme kuitenkin 11.02 pikkubussilla Kuźniceen. Eipä siihen muita tullutkaan. Perillä satoi edelleen ja juoksimme lähimpään kahvilaan, joka oli tupaten täynnä. Kuului vain sadeviittojen kahinaa. Sateen hieman heivattua porukka palasi ulos kabiinijonoon. Mekin menimme jonon jatkoksi, vaikka ukkosti ja vuorilla näytti olevan sankka sumu. Ylhäällä sade hieman hiipui, pidimme kuitenkin sadeviitat päällä, kyseessähän ei ollut Miss Märkä t-paita – kisa. Kapusimme näköalatasanteelle, josta sumun läpi näkyi sen verran, että voi aavistaa kauniilla säällä löytyvän upeita patikkapolkuja. Jatkoimme kivistä polkua alaspäin kohti pikkujärviä, mutta palasimme ylös kahville ennen lippuihin merkittyä paluuaikaa.

Päästyämme takaisin Kuźniseen otimme hevoskyydin (100 rahaa) keskustaan. Menimme lounaalle joenvarren terassille, jossa kuivattiin sateen kastamia pöytiä ja tuoleja. Ruokatilaus piti käydä tekemässä sisällä. Tilaamisen teki mielenkiintoiseksi se, että listat olivat vain puolankielisiä. Ymmärsin mikä on kala ja tiskin takana seissyt tyttö kertoi, mistä kalasta oli kyse. Tilasimme kolme erilaista lohiannosta, kaikki tosi hyviä. Yhteisen salaatin, perunoiden ja viinin kanssa 147 rahaa.
Päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi. Jos aamulla on kaunis ilma, menemme taas vuorille.

30.6. Vuorille, jonoon mars!

Aamu oli taas aurinkoinen ja lämmin. Aamiaisen jälkeen yritimme sopia respan neidin kanssa, että voisimme pitää huoneemme iltaan asti ja käydä suihkussa ennen poislähtöä. Täällä ei kukaan puhu englantia! Saimme hänet jotenkin ymmärtämään toiveemme ja hän soitti jollekin (omistajalle?) ja nyökkäsi asian olevan ok. Pakkasimme reppuihin sadevarusteet ja eväät. Alkoi sataa.

Ahtauduimme 10.00 pikkubussiin Kuźniceen ja perillä jäimme jonon hännille odottamaan kabiiniin pääsyä. Teimme kuten muutkin; kävimme vuorotellen kahvilassa ja sen vessassa. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko. Ukkonen jyrisi jossain. Jonotimme kolme tuntia! Ostimme menopaluu-liput, jotka oikeuttavat parin tunnin oleskeluun Kasprowy Wierchilla. Ilmeisesti lipuissa oleva aika on ohjeellinen ja sillä pyritään purkamaan alastulon ruuhkia. Toisaalta meillä ei ollutkaan paljon aikaa käytettävänä kun jonottamiseen oli kulunut niin kauan. Ylös (tai alas) olisi voinut myös kävellä, mutta ilman reittikarttaa meillä ei ollut mitään käsitystä matkojen pituudesta tai niihin kuluvasta ajasta.

Kävelimme pätkän matkaa vuoren harjannetta, jolta avautui upea maisema molempiin suuntiin. Aurinko paistoi ja saimme pakata sadevarusteet reppuihin. Polku näytti kaukaa katsoen tasaiselta ja helpolta, mutta olikin tosiasiassa kivikkoinen ja epätasainen. Pidimme evästauon yhden nyppylän päällä ja käännyimme takaisin. Tulimme alas täydellä kabiinilla lippuun merkittynä aikana. Ilma oli kaunis, joten kävelimme alamäkeä takaisin Zakopanen keskustaan. Kävimme hotellilla suihkussa, maksoimme majoituksen ja söimme alakerran ravintolassa. Siitä kävelimme suoraan linja-autoasemalle, josta oli juuri lähdössä 19.15 bussi Krakovaan.

Matka kesti kaksi tuntia ja ajoimme taas hyvää tietä ohi pikkukylien, joissa sievät talot olivat hyvin hoidettujen puutarhojen ja pihojen ympäröimiä. Perillä yritimme etsiä tikettitoimistoa, mutta ne olivat jo kiinni. Automaateista emme ymmärtäneet höykäsen pöläystä ja ne näyttivät temppuilevan paikallisillekin. Hyppäsimme ratikkaan ja saimme ostettua liput sen automaatista (tasarahalla 2,50) paikallisen tytön ohjeilla. Kotona olimme ennen yhtätoista, rättiväsyneinä.

1.7. Viikko mennyt

Heräsin vasta kahdeksan jälkeen. Hilkka oli jo käynyt kaupassa ja valmistanut aamiaisen. Ratikassa Marjukan vieruskaveri aivasteli ja niiskutti, siksi jäimme pois aiemmalla pysäkillä (”tuoliaukio”) ja piipahdimme pieneen galleriaan (Galeria Na Placu). Hilkalla oli menossa viimeinen päivä Krakovassa, hän valitsi galleriasta tuliaisia, jotka lupasimme hakea myöhemmin valmiiksi pakattuina. Löysimme juutalaisen uuden hautausmaan, mutta jotenkin onnistuimme ohittamaan koko muun osan Kazimierzin kaupunginosasta.

Kävimme kahvilla Marian-aukion yhdellä terassilla, sieltä kävelimme Wawelin ohi joenrantaan ja Aquarius-laivaravintolaan lounaalle. Olikin mukava paikka ja varasimme pöydän illaksi. Tulikin pitkä kävelylenkki kun etsimme tien takaisin galleriaan, josta Hilkka haki taulunsa. Kartanlukua parempi keino oli katsoa kamerasta aamulla ottamiani valokuvia.

Ehdimme käydä kotona suihkussa ja syödä mansikoita kuohuviinin kanssa, ennen kuin oli taas palattava keskustaan. Jäimme kyydistä Wawelin kulmilla ja kävelimme Aquariukseen. Hyvät oli ruuat! Iltajuomat otimme vanhassa kaupungissa, joka oli jo huomattavan hiljainen. Samalle terassille oli eksynyt kaksi suomalaismiestä, jotka pyynnöstämme ottivat meistä yhteiskuvan. Taksilla kotiin, Hilkka alkoi pakata.

2.7. Kazimierz

Hilkan lähtöaamun kunniaksi Marjukka näytti aamiaisentekotaitonsa, minä kävin kaupassa. Kaupassakäynti on joka-aamuista extremeä. Ensin on selvitettävä palvelutiskillä, mitä haluaa ja kuinka paljon ja samalla pidettävä puolensa kaikkien etuilevien mummojen joukossa. Sitten ihmetellään jollekin myyjälle, miksi maitohylly on tyhjä (ei selvinnyt). Kun vihdoin olet jonottanut vuorosi kassalle asti, sinulle kerrotaan, ettei tälle kassalle voi maksaa viinipulloa (olut on eri asia, sitä ei lueta alkoholiksi). Olet valmis itse jonottamaan viinipullosi kanssa toiselle kassalle, mutta kassaneiti nappaa setelin kädestäsi ja menee niskojaan nakellen maksamaan viinin. Punastelet nolona kun seisotat selkäsi takana kaikki naapuruston kotirouvat ja eläkeläiset. Kun olet vihdoin oppinut, mille kassalle viini maksetaan, sinun annetaan selvällä puolankielellä ymmärtää, ettei sitä viiniä olisi saanut sieltä hyllystä itse ottaa, vaan pyytää kassaneidiltä. Yhtenä aamuna sain ripityksen siitä, että olin ottanut 4 x jogurtti – setistä kaksi purkkia. Taas mentiin peräkanaa maitohyllylle ja seisotettiin muita jonossa.

Saatoimme Hilkan taksitolpalle ja pidimme siivous- ja pyykinpesuaamupäivän. Kävelimme jonkun matkan päässä olevaan isompaan markettiin, joka vastaa kotoista Cittaria. Menimme ratikalla keskustaan ja kävelimme Kazimierzin juutalaiskaupunginosaan. Kävimme katsomassa Stara Synagogan. Juutalaisen kulttuurin festivaali kestää vielä muutaman päivän ja ostimme liput illan konserttiin. Istuimme lounaalle mukavan Warsztat-kahvilan terassille. Vieressä on Singer Cafe, jonka ulkopöydät ovat aitoja Singerin ompelukoneita (no nyt tiedän, mitä meidän vanhoille ompelukoneille tehdään). Poikkesimme myös läheiselle antiikkitorille, vinkin saimme muutamalta suomalaisnuorelta, jotka olivat reilimatkalla. Kerään messinkisiä kynttilänjalkoja ja niitä olisi ollut täälläkin myynnissä, mutta jätin ostamatta kun pohjan tarrassa luki ”made in India”. Kävimme myös Alchemia Cafessa, joka oli tupaten täynnä. Torin toiselta puolelta löytyi pari hauskan tuntuista ulkoravintolaa, niihin on palattava myöhemmin.

Päivän kirkkokiintiö täyttyi käymällä Stradamskan varrella olevassa kauniissa kirkossa. Apostolien kirkkoon (St. Peter and Paul’s Church) emme päässeet, kun siellä oli juuri konsertti alkamassa. Kävimme muurin vierustalla lasillisilla ja vaihtamassa lisää valuuttaa. Poikkesimme vielä pieneen luostarikirkkoon, siellä en kehdannut ottaa kuvia.

Oli aika mennä Tempel Synagogaan illan konserttiin. Ja kuten kuuluttaja avauspuheessaan totesi, saimme täyslaidallisen rokkia. Varsin energinen esitys ja kaikki rokkarin eleet! Lounas oli ollut sen verran tuhti, että illan selvisimme jaetulla ”pizzapatongilla” jonka ostimme Plac Nowan torikioskista. Menimme Izaaka Synagogan lähelle, siellä oli juuri alkamassa Hasidic ja Klezmer – musiikin ulkoilmakonsertti. Saimme paikat Warsztatin terassilta, siinä oli mukava kuunnella musiikkia ja ottaa olut. Kotiin palasimme nihkeinä ja suihkun tarpeessa.

3.7. Linnassa ja synagogassa

Heti kun Hilkka lähti, me aloimme lorvia aamuisin. Nukuimme puoli kymmeneen ja lähdimme keskustaan vasta puolenpäivän jälkeen. Kävimme selvittämässä fillarin vuokrausta. Kaupunkipyörän saa käyttöönsä kun ensin maksaa netissä luottokortilla jonkun summan, jota vastaan saa pin-koodin. Sen jälkeen koodi naputetaan pyörätelineen vieressä olevaan koneeseen, joka ottaa sinusta samalla valokuvan. Tuntui turhan monimutkaiselta ja löysimmekin fillarivuokraamon ihan vanhan kaupungin keskeltä. Huomenna sinne!

Tutustuimme Wawelin Linnaan. Ostettuamme liput ja mennessämme katedraaliin, meitä kehotettiin peittämään olkapäät (kas kun kukaan ei huomauttanut siitä lipunmyynnissä). Joten huivi tai pitkähihainen pusero on syytä kantaa mukana vaikka olisi kuinka kuuma ilma. Kierroksen tehtyämme otimme oluet linnan terassilla. Sikäli mukava kaupunki, että otat sen oluen sitten keskustassa, jonkun turistinähtävyyden kahvilassa tai syrjäkylillä, hinta on aina yhtä edullinen. Laskeuduimme keskustaan, Marjukka kävi tutustumassa paavin kotiin ja kertoi, että yhden huoneen nurkkaan nojasivat laskettelusukset. Kävimme vielä St. Peter and Paul’sissa ja sen viereisessä pienessä luostarikirkossa.

Juutalaiskaupunginosassa istuimme Alchemian terassille, Marjukka lähti siitä jonottamaan lippuja illan loppuunmyytyyn konserttiin. Lippuja oli luvassa vielä 30 ja Marjukka onnistui saamaan yhdet meillekin. Jäimme saman tien jonottamaan pääsyä Tempel Synagogaan. Kun ovet avattiin, varasimme paikat synagogan yläsosasta. Konsertti oli ehtaa klezmer-musiikkia, alkuun aavistus espanjalaista mustalaismusiikkia, kovin kaihoisaa. Tuli ihan mieleen mafia-leffojen musiikki. Välillä reipasta rillutusta, välillä jotain niin suomalaista. Konsertti kesti pari tuntia, sen jälkeen olikin taas nälkä.

Suunta oli selvä; kaunis Stajnia-ravintolan piha, jossa kaikki kalusteet olivat vanhoja; lipastoja, peilipöytiä, eriparituoleja jne. Ja kukkia oli joka puolella. Seuraksemme saimme viehättävän vanhemman saksalaispariskunnan, he olivat tulleet junalla Krakovaan muutaman päivän lomalle. Söimme taas erinomaisen hyvin (140zl). Sen jälkeen ei jaksettukaan muuta kuin etsiä lähin ratikkapysäkki ja mennä kotiin nukkumaan. Yöllä satoi vettä.

4.7. Pyöräilypäivä

Menimme vanhassa kaupungissa olevaan Eccentric Bike – fillarivuokraamoon ja saimme hyvät pyörät tuntiveloituksella (pantiksi Marjukan ajokortti). Poljimme Wawelin ohi Veikselin rantaan, josta jatkoimme pyörätietä, kunnes nousimme ylös kaduille. Kartan avulla löysimme joen sivuhaaran, jonka molemmin puolin menee kapea polku. Välillä se kapeni juuri ja juuri renkaan levyiseksi. Lopulta päädyimme Mydlnikin kylään, josta aloimme etsiä kahvilaa. Ohitimme kauniita taloja ja hyvin hoidettuja, kukkia täynnä olevia pihoja. Ajoimme ohi järvialueen, kovin näyttivät pieniltä protikoilta. Alamäessä huikkasin yhdelle pojalle kysyen kahvilaa tai baaria. ”Niet” jotain, siis ei ole tai ei tiedä. Balicen lentokentälle johtavan tien risteyksessä eräs rouva tiesi kertoa, että puiston laidalla on kahvila-ravintola, tosin hän ei ollut varma, onko se auki. Onneksi oli, sillä meillä oli nälkä. Parkkipaikalla oli muutama auto, paikalliset viettivät vapaapäivää luonnonpuistossa. Ruokalistat olivat taas puolankielisiä, mutta saimme Restauracje Kmitan tarjoilijatytön ymmärtämään, että haluamme jonkunlaista lounasta ulkoterassille. Tyttö ymmärsi toiveemme ja saimme kanafileet salaatteineen.
http://www.kmita.pl/

Päätimme palata Krakovaan maantietä pitkin. Paluumatka menikin tunnissa kun oli hyvä tie mitä ajaa. Jäimme vielä polkemaan Veikselin vartta eteenpäin. Pidimme pyöriä 4½ tuntia ja maksoimme niistä 2x30. Ratikalla kotiin, suihkut ja hetken huili.

Kazimierzissa alkoi seitsemän tuntia kestävä ulkoilmakonsertti, jossa esiintyivät lähes kaikki festivaaliin osallistuneet muusikot. Seisoimme hetken kuuntelemassa konserttia muun yleisön joukossa. Puheiden aikana aloimme etsiä istumapaikkaa sivummalta. Torinlaidalla on vieri vieressä ravintoloita, joiden terassit olivat nyt täynnä. Onnistuimme saamaan kaksi istumapaikkaa Magma-ravintolasta. Ja taas söimme aivan ihanat salaatit (oluineen 85zl). Lauantaisin ratikoita kulkee myöhempään, mutta palasimme kotiin jo puolenyön aikaan.

5.7.09 Kazimierz, suosikkikaupunginosamme

Valmistauduimme ilman kiirettä kaupungille lähtöön. Päivästä oli taas tulossa aurinkoinen ja lämmin. Jäimme ratikasta ”tuolipysäkillä” ja suunnistimme Schindlerin emalitehtaalle. Viidellä rahalla pääsi tutustumaan näyttelyyn ja tehdasalueeseen. Ostimme myös kartan (10zl) gettoon, josta tosin löysimme vain portti nro 3:n. Ruohottuneet junakiskot saivat ihon kananlihalle.
http://www.polishculture.co.uk/index.php?option=com_content&task=view&id=148&Itemid=90

Tarpeeksi käveltyämme istuimme oluille Ducarnia Clubin terassille, jonka sisätila ja wc on käymisen arvoinen. Lounaalle jäimme Szerokan laidalle Arieliin. Aukiolla purettiin eilisen konsertin esiintymislavaa. Söimme taas hyvät ruuat. Kävimme Remu Synagogassa, jonka vieressä on vanha juutalainen hautausmaa, tai se mitä siitä enää on jäljellä. Singer Cafessa (Ul. Izaaka) oli ompelukonepöytä vapaana ja istuimme siihen iltapäiväaurinkoon.

Kahvilla kävimme Meiselsa-kadun varrella olevassa viehättävässä kahvilassa, jossa on filmattu Schindlerin Lista – elokuvaa. Seinät on koristeltu vanhoin hää- ja perhekuvin, pöytiä peittävät pitsiliinat. Päädyimme taas Szerokalle ja jäimme kuuntelemaan musiikkia Awiw Restauracjan terassille. Marjukan saksankielen ansiosta teimme tuttavuutta mukavan paikallisen pariskunnan kanssa. He kehuivat Krakovaa ja sen nähtävyyksiä.
http://www.bigaj.pl/awiw/onas.htm

6.7.09 Auschwitz ja Birkenau

Bussilla keskitysleirille, kuulostaako kivalta? Näin kuitenkin tehtiin. Ajoimme ratikalla linja-autoasemalle ja ehdimme 10.35 bussiin Auschwitziin (edestakainen matka 20zl/hlö). Matka kesti 1½ tuntia ja kulki läpi kauniiden kylien, peltomaisemien ja tiheiden metsien. Talojen kukkivia pihoja katsellessa tuli mieleen, että naapureiden kanssa taidetaan kilpailla koreimmasta kukkaloistosta.

Tästä tulikin kokopäiväretki. Auschwitzissa kulutimme kolmisen tuntia. Sisäänpääsymaksua ei ole, mutta ostimme molemmille suomenkieliset opaslehtiset (5zl/kpl). Hämmästelin lapsien mukanaoloa, itse en ikinä toisi alaikäisiä tänne, olkoonkin kuinka opettavaista. Miten selität heille valokuvasuurennukset luurangonlaihoiksi nälkiintyneistä tai jo kuolleista lapsista, röykkiöistä pieniä kenkiä tai rikkoutuneita leluja? Tai sen, miksi aikuiset vieraat herkistyvät kyyneliin?

Pidimme hetken hengähdystauon ja kävimme lounaalla läheisessä pizzeriassa. Puoli neljältä lähti ilmainen bussikuljetus Birkenaun keskitysleirille (sinne voi kävelläkin, matkaa kolmisen kilometriä). Alue oli paljon laajempi mitä dokumentit tai elokuvat antavat ymmärtää. Junakiskot kertoivat hiljaisina surullista tarinaansa. Kävimme katsomassa jäljelle jääneitä taloja, joihin naiset oli aikoinaan ahdettu asumaan ennen kuolemaansa.

Palasimme viiden bussilla Krakovaan ja istuimme heti hikisinä terassioluille. Vaihdoin muurin viereisessä toimistossa lisää valuuttaa ja tulin todella huijatuksi. Vaihdoin epämääräisen summan euroja ja vasta ovella ihmettelin saamaani valuuttamäärää. Kun palasin tiskille, tyttö naputti rakennekynnellään lasiseinässä olevaa pientä lappua, jossa luki että kun valuutta on vastaanotettu, sitä ei enää lunasteta takaisin. Kurssi oli todella surkea, onneksi en vaihtanut kuin pienen summan. Siis ei tänne! Interchange Poland sp, Ul. Pijarska, Krakow.

Söimme pasta- ja salaattiaterian vanhan kaupungin aukiolla Dominiumissa. Tilaamani salaatti tarjottiin paistetun, ohuen leivän päällä ja annos oli taas valtava (ruuat ja viini yht. 70zl). Iltakahvit joimme Nowa Prowincjassa, jonka ulkopöydät ovat nykyisin vanhoja pulpetteja. Kuvasin Marjukan kun hän esitti pulpetissaan lojuvaa, täysin tympääntynyttä oppilasta.
http://www.nowaprowincja.krakow.pl/

7.7.09 Visa vinkumaan!

Sain kotipostistamme merkit lähes jonottamatta ja kaupanpäälle ystävälliset puolankieliset neuvot, että kortit voi jättää tiskille. Ajoimme ratikalla keskustaan, oli aika minunkin heittäytyä shoppailemaan. Ensin kävimme alusvaateputiikissa, sen jälkeen kävelimme Ul. Jozefan kautta Galleria Kazimierziin. Jaksoimme koluta 3-4 ensimmäistä putiikkia, mukaan lähti kevyen kesäisiä hetulapaitoja. Toivottavasti hellettä riittää ja niille on käyttöä, muuten menevät tyttärille kiertoon. Vatsa kurni niin että se häiritsi jo omia ajatuksia. Yritimme oikaista juutalaisen hautausmaan kautta, siinä onnistumatta. Jäimme Szeroka-aukiolle lounaalle Vinci-ravintolaan. Restaurant Arka Noego (Nooakin Arkki) mainosti illan klezmer-konserttia, varasimme siihen liput (20zl/kpl). Teimme tuliaisostoksia ”tuoliaukion” pienessä Galeria na Placussa. Kello oli sen verran vähän, että päätimme käväistä kotona suihkussa ja sutimassa. Kotimatkalla jäin ratikasta Lidlin pysäkillä ja kävin ostamassa Noble Cherry – likööriä. Ja taas seisoin väärällä kassalla!
http://www.cracow-life.com/eat/restaurants_details/367-Arka_Noego

Palasimme illalla keskustaan ratikalla nro 7 ja jäimme kyydistä Miodovan risteyksessä. Istuimme Arka Noegon terassille odottamaan konsertin alkua. Kolme varttia odotettuamme bändiä ei vieläkään kuulunut ja peruimme varauksemme. Krakovassa ei todellakaan tarvitse istua kahta kertaa samassa kahvilassa tai ravintolassa, mutta halusimme mennä uudelleen ensimmäisen illan La Campanjaan syömään hyvät salaatit. Onnistuimme saamaan pöydän puutarhasta. Ilma oli tosi ihana, pehmeän hämärä ja lämmin. Pimenevässä illassa taivaanrannassa salamoi. Kaikki pöydät olivat varattuja ja tarjoilijat kantoivat pöytiin paksuja, punaisia kynttilöitä. Salaattien lisukkeeksi tuli vastapaistettua leipää (viinikarahvin ja limoncellojen kanssa yht. 93zl). Taas tuli täysi päivä, nukkumaan ehdimme ennen yhtä.

8.7.09 Viimeistä viedään

Nukkumaan mennessäni jätin ikkunan auki, neljän aikaan heräsin kun ulkona tuuli niin että sängyssäkin otsatukka heilui. Ja aamulla satoi vettä! Aamupäivä kului siivotessa ja petivaatteita vaihtaessa. Korkkasimme pakkausviinin ja aloitimme tavaroittemme kasaamisen. Lähdimme kaupungille puolenpäivän aikaan, pysäkille kävellessä sovimme taksitolpalla aamun kuljetuksesta lentokentälle.

Löysimme jäljelle jääneen pätkän geton muurista. Halusin vielä Kazimierziin ja otimme päiväoluet Alchemian terassilla. Kirjoitin päiväkirjaa (siihen ei koskaan tuntunut olevan iltaisin aikaa), Marjukka haki torilta tuoreita vadelmia. Kävelimme kohti Wawelia ja löysimme itsemme taas alusvaateliikkeestä. Vessassa kävimme jossain vanhan kaupungin uudessa kauppakeskuksessa, jonka kellarikerroksessa on säilytetty vanhat tiiliholvikatot. Kävimme Marian kirkossa, yksi kauneimmista näkemistäni kirkoista.

Koska Marjukka oli hommannut meille majoituksen, halusin tarjota viimeisen illan päivällisen. Ravintolaketjun (la Campana, Wesele) kolmas, eli Miod Malina oli vielä käymättä, siis sinne. Ravintola on vähintään yhtä viehättävä kuin sisaretkin! Tilasin itselleni grillattua savujuustoa karpalohillon kera, yhtä hyvää kuin Weselessä. Söimme kala-annokset sieni-pinaattikastikkeessa, lisukkeeksi höyrytetyt kasvikset ja salaatti. Jälkiruuat korvasimme lasillisilla kirsikkavodkaa. Paikka on tosi kaunis ja alkoi illan tullen täyttyä. Takassa paloi tuli ja kaiuttimissa soi klezmer-musiikki.
http://www.miodmalina.pl/

9.7.09 Kotiinlähtö

Teresa ja Eva tulivat kotiin niin myöhään, että minä olin jo Höyhensaarilla. En edes herännyt heidän tuloonsa vaan luulin Marjukan erehtyneen päivästä. Mutta jossain vaiheessa huomasin, että eteiseen jättämämme valo oli sammutettu. Olimme molemmat viideltä hereillä ja pirteitä kuin peipposet. Aurinko paistoi jo makuuhuoneen ikkunaan ja ulkoa kuului aamun ääniä; lintuja, kauppaan täydennystä tuovia autoja ja varhaisia töihin lähtijöitä. Marjukka alkoi lukea, minä yritin nukkua, siinä suuremmin onnistumatta. Kahdeksalta nousimme ylös, Marjukka aamiaisentekoon ja minä kauppaan. Renata ja Eva heräilivät ja ehdimme vaihtaa kuulumiset ennen kuin taksikuskimme saapui (reilusti etuajassa).

Kentällä olimme hyvissä ajoin, mutta jonottamiseen meni oma aikansa. Minä jouduin riisumaan trekkarini turvatarkastuksessa, Marjukka meni ohi läpivalaisun kirkkain silmin, huomaamatta itsekään reppuun unohtunutta täyttä vesipulloa. Ostin kortilla vähän tuliaisia ja loppukolikoilla kahvit. Finnair lähti aikataulun mukaisesti, joudumme siis odottamaan Hannua kentällä tai käyttämään julkista liikennettä. En ole vuosiin tilannut kasvisateriaa, kun Finskin tarjoilut ovat olleet niin surkeita. Ilmeisesti jossain asiakastiedoissani kuitenkin on merkintä erikoisruokavaliosta, koska yllättäen minulle tuotiin nimelläni varustettu pasta-raastesalaatti. Ihan hyvä sellainen, mutta valkoisen sämpylän olisin riemumielin vaihtanut ruisleipään. Vantaalla satoi, ajoimme bussilla Tikkurilaan, sieltä Hannu keräsi meidät suojiinsa.

Iso kiitos seuralaisilleni, olette ihania!

Kaikki hinnat ovat Puolan zlotyissa, euron kurssi noin 4,3.
Tapani Kärkkäinen: Sankarimatkailijan Krakova (2007)