illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

Remontin loppurutistus ja koko elokuun kestänyt muuttorumba väsyttivät meidät siinä määrin, että Hannu halusi lepolomalle ennen kahden viikon Kela-kuntoutustaan. Seurailimme syyskuun alun äkkilähtöjä ja lopulta varasimme viikon matkat Kreetalle, Hanian Daratsoon. Harmi vain, että samaan aikaan minun kroppani päätti luovuttaa ja sairastuin kuumeettomaan flunssaan. Olo oli kurja ja voimat vähissä. En kuitenkaan käynyt lääkärissä, tuskin olisin edes päässyt vastaanotolle ilman kuumeilua. Jos turvanani olisi ollut työterveyshuolto, kynnys lääkärille lähtöön olisi ollut matalampi.

5.9.09 Theo’s Village, Daratso

Matkamme maksoi 338€ + lentokenttäkuljetus 11€ per lurjus. Lähtö oli aamuvarhain, käytimme julkista liikennettä mennessämme kentälle. Päätimme pärjätä ilman lennolla myytävää lounasta, perillähän olisi aikaa mennä tavernaan istumaan. Majoituimme hotelliimme ja saimme tilavan huoneen omalla keittiöllä ja patiolla. (Naapuriin majoittuneet tytöt olivat varanneet matkan päivän meidän jälkeemme ja maksoivat viikosta 260€.) Hotellilla on uusi ja vanha osa, molemmissa oma allasalueensa. Hotellin ravintola näytti olevan perheiden suosiossa, sieltä saa ostettua myös aamuisin tuoreet leivät.

Aivan hotellimme lähettyvillä ei ollut tavernoja eikä kauppoja. Kävelimme Inkaan ja ostimme aamiaistarvikkeet ja juotavaa. Ensimmäinen kauppalasku oli 25€, niillä eväillä pärjätään pari päivää. Hannu oli tehnyt kotona eväsleivät, söimme ne ja pärjäsimme näin illan tuloon asti. Kävelimme pääkadun vartta kaupoille asti, siitä hetken matkaa yläkylään päin ja jäimme Taverna Zorbakseen syömään. Osuimmekin tosi mukavaan paikkaan, tarjoilijat ihmettelivät Hannun kreikankielentaitoa, ruoka oli mahdottoman hyvää (ouzot, chefin salaatti, tsatsiki, friteeratut kesäkurpitsat, lihapyörykät ja retsina yht. 31,40€) ja laskun kanssa saimme vielä jälkiruokaouzot.

Yöllä heräsin kamalaan vatsakipuun. En ollut uskaltanut ottaa minkäänlaisia flunssalääkkeitä, silti sain taas sappikohtauksen. Hannu meinasi hermostua kun en suostunut lähtemään lääkäriin, mutta mitä siitä olisi ollut hyötyä, kun ei se auta Suomessakaan?

6.9. Platanias

Aamulla oloni oli jo parempi. Bussi noukki meidät tien varresta kyytiin ja ajoimme Agia Marinan kylään, samaiseen hotelliin jonka altaassa Onni ja Ilona olivat pulikoineet pari viikkoa aiemmin. Tervetulotilaisuuden jälkeen kävelimme Plataniakseen ja jäimme giroksille. On tämä niin väärin! Girokset ja Amstelit maksoivat 11€, kun ne olisi Lipsillä saanut kuuteen euroon. Ei tämä muutenkaan ole mikään Lipsin saari; ranta oli tungokseen saakka täynnä ihmisiä, kun kävelimme sitä pitkin kotiin päin. Loppumatkan kävelimme päätien viertä. Tarjosin oluet Taverna Sergianissa, talo tarjosi kannullisen jäävettä. Niillä jaksoimmekin melkein kotiin saakka, Lidlin kohdalla alkoi tosin jo huipata. Ostimme pikkukaupasta vettä ja jäätelöt. Mittariin kertyi 11km, kun vihdoin hyppäsimme altaaseen norjalaislasten joukkoon.

Päiväunien jälkeen kävelimme Lidlin ohi Taverna Pergolaan. Paikka oli tupaten täynnä, saimme pöydän ravintolan sivulta, läheltä avoinna olevia keittiön ikkunoita. Pöytämme yläpuolelle levittäytyivät persikkapuun oksat, joista kypsät hedelmät putoilivat pöydälle ja sen viereen. Thump! Emme vieläkään ole oppineet hillitsemään itseämme; tilasimme tsatsikin, tonnikalasalaatin, kesäkurpitsapyörykät (nam!) ja grillatut mustekalarenkaat. Puolikkaan viinin ja veden kanssa 24,20€. Tässä paikassa saimme jälkiruuaksi vesimelonia ja pienen pullon rakia, uh!

7.9. Lepoloma? Lepopäivä?

Päätimme kävellä Hanian kaupunkiin, eihän sinne ole kuin muutama kilometri. Kävelimme päätien vartta, perillä kävimme linja-autoasemalla kysymässä Elafonissin busseja (joka aamu klo 9.00, takaisin 16.00, hinta 11€/hlö), jos vaikka lähdemme sinne omin päin. Jatkoimme satamaan ja sieltä vanhan kaupungin pikkukujille. Söimme lounaan Restaurant Enetikossa. Tilasimme oluet, saganakin ja tonnikalasalaatin (16€). Naapuripöydässä istuva suomalaispariskunta kertoi, että Nea Horan rannalla vietetään illalla vuotuista sardiinijuhlaa. Kas kun oppaat eivät maininneet asiasta tervetulotilaisuudessa. Tarkoituksemme oli tulla bussilla takaisin, mutta syötyämme kävelimme Nea Horaan, jonka rannalle todellakin oli rakenteilla esiintymislavoja ja mereen lähetettäviä kelluvia soihtuja. Saman tien kävelimme koko matkan kotiin asti, poiketen samalla Lidliin ostoksille (Noble Cherry – kirsikkalikööri 4,80€). Mittariin kertyi tänäänkin yli 11 kilometriä.

Allas oli aivan tyhjä kun muut istuivat hotellin ravintolassa lounaalla tai olivat siestan vietossa. Uituamme otimme lenkkioluet ja menimme mekin suihkun jälkeen päivänokosille, tosin yskä valvotti taas minua.

Joimme kahvit ja kävelimme lähimmälle pysäkille. Hetken odotettuamme bussi tulikin (lippu kuskilta ostettuna 1,50€). Jäimme kyydistä keskustassa, kohdassa jonka arvioimme olevan Nea Horan paikkeilla. Pikkukatu päätyikin suoraan rantakadulle, joka oli jo väkeä pullollaan. Rannalla oli useita hiiligrillejä, joissa paistettiin sardiineja. Pöydillä oli leipäkoreja ja pitkät rivit viinimukeja. Alkupuheiden ja pappien siunauksen jälkeen kansa alkoi jonottaa pöytien antimia. Esiintymislavoilla soitettiin, laulettiin ja tanssittiin. Merellä paloivat öljysoihdut ja ilotulituskin alkoi. Jonotimme vielä toisetkin ruoka-annokset ennen kuin kävelimme keskustaan ja ostimme liput bussiin (kojusta ostettuina 0,90€/kpl). Matkalla tihuutti sen verran vettä, että kadut olivat märät. Luin hetken ja yritin nukkua yskänpuuskien välissä. Yöllä satoi ja aamulla taivas oli pilvinen.

8.9. Rantapäivä

Hannu kävi kaupassa, minä keitin kahvit ja itselleni hunajavettä. Ibumax ehkä auttaa tukkoiseen oloon? Aamiaisen aikana taivas selkeni vähän, ennen puoltapäivää paistoi jo aurinko ja kävelimme Agia Apostolin rannalle. Tyrskyt olivat melkoiset, varasimme kuitenkin itsellemme rantapedit ja varjon (puolipilvisen päivän hinta yht. 4€). Kävimme uimassa ja haimme oluet rantakuppilasta, jonka lounastarjonta oli varsin köyhää. Kotiin kävellessämme teimme mutkan ja jäimme Pergolaan lounaalle. Omistajarouva tunnisti meidät ja jutusteli Hannun kanssa kreikaksi. Tilasimme kreetalaisen salaatin (valtavan iso!) ja hyvät kesäkurpitsapallerot. Puolikkaan viinin kanssa 14,50€. Onneksi saimme jälkiruokajuomaksi rakin tilalle lasilliset hyvää talon viiniä sekä vaniljajäätelöä. Matkalla hotellille poikkesimme vielä kuvaamaan kotikirkkomme. Pulahdus altaaseen, suihkuun ja huilimaan.

Illalla päätimme etsiä opaslehtisen suositteleman Farmer’s Housen. Löytyihän se, kun aikamme harhailimme pitkin rannanpuoleisia pimeitä kujia. Paikka oli aivan liian iso ja meluisa meidän makuumme. Yöllä yläkerrassa metelöitiin, liekö uusi satsi ruotsalaisia?

9.9. Kävelypäivä

Flunssani on nyt kestänyt viikon, yskä ei vain hellitä, onneksi sentään sain nukuttua jo vähän paremmin. Aamupäivällä lähdimme kävelemään hotelliltamme ylöspäin. Laitoin vaihteeksi jalkaan trekkarit, jotta varpaanvälit saavat levätä paljosta varvastossuilla kävelemisestä. Jonkun matkaa kävelimme ison tien vartta. Liikenteen melu ja pöly eivät tuntuneet mukavilta, joten nousimme pikkutietä vuorille päin. Matka jatkui ohi pikkukylien ja viljelysten. Tien varsilla kasvoi viiniköynnöksiä, oliiveja, appelsiinipuita ja tomaatteja. Pihoilla oli lapsia ja haukkuvia koiria. Jossain Staloksen kohdalla käännyimme toiseen suuntaan ja palasimme toisia pikkuteitä läpi asuinalueiden Daratsoon.

Jäimme lounaalle Kato Daratsoon, Dimitrin tavernaan. Valtava chefin salaatti, iso annos kesäkurpitsasiivuja (ohuita kuin shipsit) valkosipulidipillä, oluiden kanssa 15€. Tämä taisi olla reissun ainoa taverna, jossa jäimme ilman jälkiruokajuomia. Ainakaan minä en rakia kaivannutkaan. Haimme Inkasta vähän täydennystä ja konditoriasta makeat leivonnaiset iltapäiväkahville. Käveltyä tuli yli 13 km.

Illalla mietimme ruokapaikkaa. Pelasimme varman päälle ja menimme syömään Zorbakseen, joka oli aivan täynnä. Kreetalainen salaatti, tsatsiki, hyvät pyörykät ja pikkuretsina yht. 20,80€. Tätä tavernaa voimme todella suositella!

10.9. Tukka pois!

Nukuin melko hyvin, mutta aamulla oli taas tukkoinen olo. Otin Ibumaxin kuuman hunajaveden kanssa ennen aamiaista. Menimme bussilla Haniaan ja löysimme Hannulle parturin. Tukanleikkuun aikana minä etsin kauppahallin ja eksyilin tieni takaisin. Onneksi tämä parturi ei ollut niin nopea kuin Kroatiassa, jossa Hannun tukka ajeltiin (kirjaimellisesti) pois niin nopeasti, etten ehtinyt edes kuvaa ottaa. Kävimme vielä kauppahallissa yhdessä ja ostimme mukaan täytetyt patongit, kioskista oluet ja menimme meren lähelle penkille syömään lounasta.

Nea Horan rantakatu oli täyttynyt markkinakojuista. Myynnissä oli vihanneksia, hedelmiä, vaatteita, kenkiä, taloustavaroita ja kaikkea muuta mahdollista. Kävelimme jonkun matkaa rantaa pitkin. Siellä tuuli sen verran kovaa, että nousimme päätielle ja kävelimme sitä pitkin kotiin. Kävimme altaassa ja otimme lenkkioluet patiollamme, sillä aikaa huoneemme taas siivottiin. Päiväunilta herättyämme ulkona satoi vettä!

Joimme kaiken mitä jääkaapista löytyi ja odottelimme sateen lakkaamista. Turhaan odotettiin, joten oli tyydyttävä hotellimme ravintolan tarjontaan. Ilman sateenvarjoa ei flunssaisena ollut asiaa kylille. Tilasimme chefin salaatin, kaksi kana-annosta ja (tosi)pienen retsinan, yht. 28€. Ja sade vain jatkui.

11.9. Sadepäivä

Kahden aikaan patiomme ohi rullattiin vetolaukkuja, uusia asukkaita saapui yölennolla. Yritin saada unta laskemalla etuperin ja takaperin käymäni maat (16?) ja Kreikan saaret (26?). Kun se ei auttanut, aloin tuskailla kotona odottavaa tavaramäärää ja yritin mielessäni sijoittaa niitä paikoilleen. Sain sentään nukuttua aamuyön viimeiset tunnit. Hannu kävi ostamassa sämpylät respasta. Edelleen satoi, välillä ukkosti. Näinköhän säätyyppi Kreetallakin muuttuu syksyiseksi? Jääkaappimme oli lähes tyhjä. Tarkoituksemme oli pitää rantapäivä ja ottaa viimeiset rusketukset, mutta huonolta näytti. Ennen puoltapäivää Hannu lähti sadetta uhmaten kauppareissulle. Hetken kuluttua puhelimeni piipitti avunpyyntöä; mitä tuoda lounaaksi. Sain kirjan luettua loppuun, olisi pitänyt ottaa enemmän lukemista mukaan. Sade lakkasi ja ruokakuljetus palasi kotiin. Söimme juusto- ja pinaattipiiraat, siivoojat pyrkivät taas sisään. Ei me nyt ihan niin siivottomia olla, että joka päivä pitää puunata!

Taivas selkeni, haimme Lidlistä tuliaisjuomat kotiin ja menimme altaalle uimaan ja aurinkoa ottamaan. Illalla kävelimme Pergolaan, matkalla ostin Inkasta hunaja-pähkinälevyjä. Hannu oli koko viikon haikaillut juvetsia, nyt hän vihdoin sai sitä, itselleni tilasin lammasta ja yhteiseksi alkupalaksi Pergolan salaatin ja paistetut herkkusienet. Omistajarouva muisti taas meidät ja halusi tarjota toisen viinikannun. Jälkiruuaksi saimme kakkupalat, raki ei enää uponnut. Lähtiessä kävimme kiittämässä hyvästä ruuasta ja saimme kotiin vietäväksi pullon Pergolan omaa punaviiniä. Yöllä Hannun vatsa vuorostaan protestoi raskaista ja rasvaisista ruuista.

12.9. Ilona 1v!

Vietettyään aikansa vessassa Hannu lähti hakemaan meille täytetyt patongit. Metaxan loppu oli pakattava laukkuun; ei enää maistunut kummallekaan. Lähtöouzot sentään joimme, samalla pakkasimme vähät tavarat vetolaukkuihin. Jätimme siivoojille kiitokset ja kävelimme pysäkille odottamaan Tjäreborgin bussia. Kentällä odottelua ja pakolliset ostokset, metaxaa ja ouzoa talven varalle, minulle hajuvesi synttärilahjaksi.

Lento sujui turbulensseista huolimatta mukavasti. Helsinki-Vantaalla saimme toisen laukun nopeasti, toista jouduimme odottamaan yli tunnin. Muitakin odottajia oli runsaasti, minkäänlaista kuulutusta tai tiedotusta odotuksen syystä emme saaneet. Meillä oli kyyti ulkopuolella odottamassa ja kaupat uhkaavasti jo sulkeutumassa.

Loma tuli tarpeeseen remontti- ja muuttorumban perään, mutta kotona odotti tuttu kaaos, jota on pakko alkaa purkaa heti kun voimat sallivat.