Monday, 14. May 2007, 14:54:24
DODEKANESIAN MATKAPÄIVÄKIRJA
7.9.02 lauantai, Rhodos
Herätys 04.30, aamiainen ja kentälle puoli kuudeksi. Lento lähti tunnin verran myöhässä, silti olimme Rhodoksella jo ennen puolta päivää. Saimme odotella matkatavaroita pitkään, sillä ensin tyhjennettiin kaikki saksalaiset koneet. Haimme Aurinkomatkojen oppaalta yhteystiedot ja rinkan saatuamme siirryimme ulos aurinkoon, taksijonoon. Otimme yhteistaksin kahden tytön kanssa; he jäivät kyydistä Analipsissa ja me jatkoimme kaupunkiin. Hotelli Villa Rhodoksen isäntä Stamatis tiesikin odottaa meitä, koska majoitus oli etukäteen varattu Hannun vanhan tutun, Toinin, kautta. Rinkka kämpille ja kylille. Kävimme moikkaamassa Toinia ja veimme tuliaiset; ruisleipää, lenkkimakkaraa ja Manolikselle aladobia.
Myöhemmin kävelimme Mandrakin satamaan syömään giros pitat ja tarkistamaan lauttayhteydet. Hämmästyimme, kun meille kerrottiin autolautan lopettaneen reittinsä jo syyskuun alussa. Juurihan olimme ennen matkaa tarkistaneet netistä aikataulut! Ainoa yhteys Tilokselle seuraavana päivänä oli katamaraani kiskurihintaan 18,50/hlö. Etukäteen tekemämme budjetti keikahti nurin heti alkumetreillä. Jos hintataso muutenkin muilla saarilla on sama kuin Rhodoksella, saamme loppumatkasta keittää itse pastamme. Tuntui, että hinnat olivat nousseet viime syksystä noin 30%. Kaiken lisäksi meitä yritettiin heti huijata; kaupan myyjä aikoi antaa 5€ liian vähän vaihtorahaa.
Kävelimme takaisin Villa Rhodokseen suihkuun, siestalle ja parvekkeelle kirjoittamaan ja seuraamaan vastapäisen hotellin asukkaiden puuhia.
Illan tultua ja ilman hieman viilennyttyä kävelimme vanhaan kaupunkiin ”takaportista”. Aikamme kujilla käveltyämme löysimme mukavan pienen tavernan vanhan kaupungin laidalta. Söimme tonnikalasalaatin, friteeratut mustekalat ja täytetyt tomaatit. Erinomaisen hyvää! Puolikkaan retsinan kanssa lasku oli noin 20€. Kävelimme ”turistikierroksen” satamassa ja ostimme voucherit seuraavan aamun katamaraaniin.
8.9.02 sunnuntai, Tilos, Livadia
Hunajajogurtit aamiaiseksi, tavarat rinkkaan ja hyvästelimme Stamatiksen, joka toivotti meidät tervetulleiksi takaisin loppulomallamme. Kävelimme kantamuksinemme lyhyen matkan satamaan, jossa olimme turhankin ajoissa. Olisimme voineet hyvin nukkua vielä puoli tuntia, sillä hotellin ympäristökin hiljeni vasta aamun tullen. Aamuyöstä meitä piti hereillä keskustasta palaavien örinä, mopojen pärinä ja roskisautojen kilinä ja kolina.
Satamassa oli porukkaa odottamassa laivojen lähtöä päiväretkelle Symin saarelle.
Kun katamaraani tuli laituriin, syntyi heti tungosta sisäänpääsyn eteen, vaikka laivassa oli yllin kyllin tilaa. Matka Tilokselle kesti 1½ tuntia ja oli melkoista kyytiä. Katselimme videolta kreikankielisen pelastautumisnauhan jossa katastrofitilanne oli saatu vaikuttamaan lähinnä huviretkeltä. Yritimme pysytellä hereillä ja seurata matkailuvideota Tiloksesta, mutta silmät painuivat väkisinkin kiinni.
Livadian satamassa oli taulu, johon huoneenvuokraajat olivat liimanneet valokuvia tarjolla olevista kämpistä. Pikku kopissa istuva sangen viehkeä neitonen kehotti valitsemaan taululta mieleisemme majoituksen, jonka jälkeen hän ottaisi yhteyttä ao. vuokraajaan hintaneuvotteluja varten. Jostain syystä meille tuli ”sika säkissä” – tunne ja päätimme etsiä itse majapaikkamme.
Satama oli kuuma pätsi, jota ympäröivät vuoret suojasivat. Vaikutti varsin viehättävältä paikalta. Supermarketteja oli kolme, tavernoja ja kahviloita useampiakin. Yllättävän paljon, kun ajattelee, että koko saarella on asukkaita alle 300 ja heistä suurin osa asuu pääkaupungissa Megalo Horiossa.
Kävelimme tietä, joka myötäili pikkukivistä rantaa, aina kirkolle asti, siitä seurasimme opasteita Rooms to let Georgiaan. Kävimme ensin kysymässä huonetta Georgian yläpuolella olevasta apartmentoksesta, jossa oli useampia kerroksia, mutta se oli täyteen buukattu. Georgian pihalla täti huhuili meille ja kävimme katsomassa, mitä hänellä on tarjota. Talosta oli valmiina vain alakerta eikä huoneissa ollut keittomahdollisuutta, onneksi sentään vedenkeitin, jääkaappi ja propelli katossa. Huone oli todella siisti ja talon piha rehevä ja kukkia täynnä. Otimme huoneen kahdeksi yöksi hintaan 50€.
Tyhjensimme rinkan ja suihkun jälkeen alkoikin jo nälkä antaa merkkejään, joten painelimme takaisin kylän keskustaan. ”Keskusta” tarkoitti postin, taksi- ja bussipysäkin, parin baarin ja pikkukaupan ympäröimää pientä aukiota. Sopi meille mainiosti! Sunnuntaista johtuen leipomo oli kiinni eikä marketeissakaan ollut tuoretta leipää, joten istuimme sataman yläpuolella olevaan kafenioon kymmenen kissan iloksi. Tilasimme tsatsikia, tonnikalamössöä ja pizzan. Samaan kahvilaan tuli syömään purjeveneellinen suomalaisia miehiä, jotka syötyään jatkoivat heti matkaansa.
Kaupan kautta palasimme mutkitellen Georgiaan. Iltapäivä kului lepäillen ja kirjoitellen. Hannu keitti kahvit ja ihmettelimme sen outoa makua. Tiesimme, että Kalymnoksella tulee hanasta suolaista vettä, mutta niin tuli Tiloksellakin.
Aurinko laski vuorten taakse ja väritti vastapäiset vuoret punertaviksi. Istuimme parvekkeellamme aperitiiveilla ilman mitään kiirettä. Seurasimme paikallisten ja turistien vaellusta kohti keskustan tavernoja. Tilos tuntui olevan italialaisten suosiossa, muutama mummeli pysähtyi meillekin juttelemaan, ties mitä.
Pimeässä illassa, kirkkaan tähtitaivaan alla kävelimme alas kylään etsiskelemään mahdollisimman autenttista ruokapaikkaa. Taverna Michalis täytti kriteerimme täysin; sekalainen kokoelma tuoleja ja pöytiä plataanien alla, kunnon musiikkia ja lähes täysi kuppila. Tilasimme salaatin, musakan, pikilian (kreikkalainen lautanen) ja puoli kiloa talonviiniä. Istuimme pitkään nauttien hyvästä ruuasta, leppeästä ilmasta, puheensorinasta ja kylän elämästä ympärillämme. Palasimme Georgiaan ja aioimme ottaa illan viimeiset ouzolasilliset, kun sähköt katosivat koko Livadiasta. Olimme juuri sytyttäneet kynttilät parvekkeelle ja lisäsimme niitä myös sisälle.
9.9.02 maanantai
Ainoastaan jotkut satunnaiset mopon pärinät ja koirien haukunta häiritsivät yöuntamme. Oli sopivan viileää (+26) kun olimme jättäneet parvekkeenoven ja ikkunan raolleen. Katossa oleva propelli ei tietenkään toiminut ennen kuin seitsemän jälkeen, kun sähkökatko loppui.
Heräilimme hitaasti ja Hannu lähti yhdeksän aikaan hakemaan aamiaistarpeita. Sähkökatkon takia leipomossa ei ollut vielä tuoretta leipää, sen korvikkeeksi söimme rasvaiset kinkkupiiraat. Keitimme tällä kerralla kahvin pulloveteen.
Italialaiset valuivat parvekkeemme ohi kohti rantaa, saamaan päivittäistä rusketusannostaan. Suunnittelimme päivän ohjelmaa; ensimmäiseksi pitää käydä tarkistamassa lauttayhteys Kalymnokselle. Päätimme kävellä Megalo Horioon, kartan mukaan sinne on 6-8 kilometriä. Takaisin voimme tulla bussilla, jos siltä tuntuu.
Syötyämme aamiaisen rasvasimme itsemme myös ulkopuolelta, otimme lasilliset retsinaa ja kävelimme keskustaan. Stefanos Toursin toimistosta lunastimme lauttaliput huomiseksi Kalymnokselle (Nissos Kalymnos 7€/hlö). Ostimme mukaan vettä ja lähdimme kävelemään paahtavaa, mäkistä maantietä Megalo Horioon. Ensimmäiset pari kilometriä tiukkaa serpentiiniä ylöspäin ja loppumatka läpi kuivan, karun maiseman. Matkaan kului tunti ja vartti. Ei ollut nimestään (Suuri kylä) huolimatta koolla pilattu ”kaupunki”. Otimme Amstelit kylän ainoassa tavernassa. Kävelimme kylän rinteessä olevat kujaset ylös kirkolle asti ja ensimmäinen filmirulla loppui. Tuli mieleen Symin lukuisat raput ja kapeat kujat. Kaunista, ja hiljaista. Tutkittuamme kaikki mahdolliset kuvakulmat palasimme tavernaan kysymään bussiaikataulua. Seuraava bussi Livadiaan lähtisi 14.45 joten meillä oli aikaa syödä kevyt lounas. Bussi tulikin ajallaan, teki kunniakierroksen Agios Antonioksen ja Plakan rannoilla ja palasi takaisin Megalo Horioon. Hauska kiertoajelu samaan hintaan; euron per nuppi.
Kävimme Georgiassa vaihtamassa uikkarit päälle ja kävelimme kirkon viereiselle rannalle. Samalla löysimme Lonely Planetin suositteleman Sofia’s Tavernan, johon päätimme mennä illalla syömään. Puolen kilometrin pituisella rannalla oli vain muutama uimari. Merivesi oli ihanan lämmintä ja kristallinkirkasta. Annoimme tuulen kuivattaa ihomme (miksi tehdä turhaa pyyheliinapyykkiä?) ja kävelimme kaupan kautta Georgiaan suihkuun ja siestalle.
Lähdimme Sofiaan vasta kun aurinko oli kadonnut kokonaan näkyvistä. Kävelimme sataman kautta, sieltä oli juuri lähtenyt joku autolautta ja laiturissa oli vielä pienempi parkissa. Sofia’s oli maanantaista huolimatta aivan täynnä. Ulkopöytiä oli lisätty tavernan sivuille, sieltä löytyi meillekin paikka ja tilasimme tonnikalamössöä (nam!), juvetsia ja kanaa. Kokeilimme talon punaviiniä, ei ollut mitään erikoista. Kanakin oli vähän liian kuivaa. Lasku alle 16€, ei hassumpaa. Kävelimme hissukseen keskustan kautta Georgiaan. Istuimme vielä hetken parvekkeella, otimme pienet tiukat retsinat ja seurasimme italialaisten meno- paluuliikennettä.
10.9.02 tiistai
Nukuimme pitkät yöunet, satunnaiset kulkijat välillä herättivät meidät. Aamulla Livadian yläpuolella pörräsi helikopteri pitäen kovaa meteliä. Tuli ihan leffaefektit mieleen, mutta emme jaksaneet nousta katsomaan mitä se touhusi.
Uikkarit päälle ja uimaan. Leipomosta parit leivät aamiaista ja eväitä varten. Suihkut, aamiainen ja pakkaaminen. Kulutimme aikaa kirjoittelemalla ja otimme lähtöouzot helteisellä (+31), onneksi kuitenkin varjoisalla parvekkeellamme. ”Rouva Georgia” palautti Hannun passin ja yritti samalla rahastaa meitä uudelleen. Kävelimme kantamuksinemme keskustaan odottamaan lautan saapumista.
Nissos Kalymnos – autolautta lähti 13.35 ja istuimme yläkannelle. Lautta poikkesi Nisyroksella ja suurin osa rinkkareissaajista jäi pois kyydistä. Olikin hauskan näköinen saari, harmi ettei aika riittänyt siellä poikkeamiseen. Hannu teki tuttavuutta yksin matkustavan itävaltalaisen miehen kanssa. Tämä oli matkalla Astypalean saarelle, mutta kertoi jäävänsä paluumatkalla Nisyrokselle, jota hän kehui erittäin kauniiksi saareksi. Kun lautta jatkoi kohti Kosia, söimme piknik-eväämme; tuoretta leipää, fetaa, tomaattia ja oluet.
Kosin satamassa kumpikin totesimme, että paikka ei houkutellut yhtään. Liian tuttu, liian suuri meille. Ehkä joskus toimii lentokohteena, josta jatkamme muille saarille.
Sää oli utuinen ja aurinko lähenteli jo taivaanrantaa kun lähestyimme Kalymnosta.
Kalymnoksella taitaa olla ostajan markkinat syyskuussa. Majoituksen tarjoajat hyökkäsivät matkustajien kimppuun heti kun pääsimme ulos lautalta. Pari ensimmäistä hätistelimme pois, mutta lähdimme sitkeimmän tädin matkaan. Kuten hän sanoi; ”Have a look!”, eihän meitä mikään sitonut mihinkään. Kaikki huutelivat hinnaksi 20€, Maria (?) lupasi siihen hintaan kylpyhuoneen ja keittiön. Halusimme studiohuoneen vähän keskustan ulkopuolelta, sillä sataman meteli oli hirmuinen. Joten hän näytti meille ensin pikkukujan varrella toisessa kerroksessa olevan (2-kerroksisen!) huoneiston, jossa oli 2 makuuhuonetta, keittiö ja kylppäri, mutta yhteisparveke sisäpihalle, näköala vastapäisen talon seinään. No problem, Marialla oli kyllä tarjota toinenkin vaihtoehto jos halusimme oman parvekkeen. Hannu jäi niille sijoilleen seisomaan rinkan kanssa ja minä marssin emännän perässä takaisin satamaan ja rantakadun varrella olevaan taloon. Alakerrassa oli kahviloita ja putiikkeja, yläkerrassa asunnot. Tässäkin huoneistossa oli 2 huonetta, keittiö ja tosi siisti kylppäri (pisteitä!) ja parveke suoraan satamaan. Hieno näköala ja kova meteli. Päädyimme tähän jälkimmäiseen huoneistoon.
Tavarat kaappiin, parvekkeelle nauttimaan emäntämme tarjoamat oluet (ei puhettakaan passista tai maksusta), suihkut ja kävelemään Pothian kaduille.
Alkoi väsyttää ja nälkäkin oli, joten istuimme satamakadun toisessa päässä olevaan O Vrahos kalatavernaan, aivan rantaviivaan. Pienten kissanpentujen valvovien katseiden alla nautimme tonnikalasalaatin, katkarapupastan ja jotain perikreikkalaista possupataa.
11.9.02 keskiviikko, Kalymnos, Pothia
Yö oli rauhaton, oli kuuma ja meteliä. Aamulla harkitsimme jo kämpän vaihtoa.
Haimme sämpylät leipomosta ja kävelimme rappusia pitkin ylös, poispäin keskustasta. Löysimme Lonely Planetin mainitsemat (low budget) domatiat, ja jäimme kiinni rysän päältä. Joka paikkaan ehtivä vuokraemäntämme kyseli emmekö ole tyytyväisiä huoneistoomme. Selitimme että muuten kyllä, mutta se meteli! Ne LP:n suosittelemat huoneet olivat kyllä syrjäisemmällä paikalla, mutta emäntämme aukaistessa ”Greek Housen” oven, totesimme tason olevan paljon huonompi.
Haimme vielä juustoa, tomaattia ja metaxaa ja palasimme aamukahvin keittoon. Kotimatkalla varmistimme laivamatkan Lerokselle; katamaraani lähtee perjantaina klo 11.30 (13€/hlö).
Aamiaisen syötyämme lähdimme kävelemään kohti Myrtiesiä. Reittimme kulki Pothian esikaupunkialueen ja Choran läpi, jatkuen Eliesin ja Panormosin kylien kautta. Viimeisestä kurvista avautui eteemme sykähdyttävä näkymä Myrtiesiin, Massouriin, Telendoksen saarelle ja Kalymnoksen pohjoisosiin. Matkalla (n.5km) kulutimme litran vettä ja perille päästyämme saman verran olutta. Seuraavaan paluubussiin (joita kulkee 2 tunnin välein) oli niin pitkä aika, että lähdimme kävellen paluumatkalle. Pysähdyimme Panormosin kylässä toisille olusille odottamaan bussia, joka kahvilan terassilla istuessamme hurautti yllättäen ohitsemme. Maksettuamme juomamme hyppäsimme jonkunlaiseen pikkubussin ja yhteistaksin välimuotoon. Kämpille palattuamme meidät ympäröi taas meteli ja hulina, siestasta huolimatta. Myrties olisi oiva kohde lepolomalle ja rentoutumiseen, mutta kyllä Pothiassa oma viehätyksensä on, pakko myöntää. Kaunis kaupunki!
Suihkut ja siestalle. Kahdeksan kieppeillä lähdimme etsimään mopovuokraamoa. Vain yksi löytyi aivan keskustasta. Kävelimme vielä syrjäkujille, joista kyllä löytyi pothialaisten omaa elämää, kauppoja, ouzerioita ja giros pita – paikkoja, mutta ei ainuttakaan auto- tai mopovuokraamoa, joten palasimme takaisin keskustaan.
Kävelimme rantakadun loppuun ja istuimme tavernaan, jonka ainoat asiakkaat olimme. Salaatti, lihapullat ja kana, ouzot ja iso pullo vettä irtosi 16 eurolla. Sataman kautta kämpille kahvin keittoon. Sytytimme parvekkeelle asunnosta löytyneen punaisen ”Kristus-kynttilän” ja istuimme ihmettelemään Pothian älämölöä.
12.9.02 torstai +30
Herätys oli 7.30 mutta venyttelimme vielä vähän aikaa sängyssä. Korvatulpista huolimatta yö oli ollut taas melko rikkonainen, sisälle oli päässyt hyttysiä ja meteli ulkoa kuului tulppienkin läpi.
Söimme aamiaisen parvekkeella ja haimme 50cc Typhoonin päiväksi (12€). Ensin ajoimme Vathin kylään, joka sijaitsee upean jyrkkäseinäisen vuonon pohjukassa. Sieltä ajoimme Pothian kautta eilistä kävelyreittiämme Myrtiesiin. Tankatessamme meiltä yritettiin taas rahastaa 5€ liikaa. Rannalla juomatauko ja matka jatkui saaren pohjoisosaan. Emborioksen kylässä pysähdyimme lounaalle Harry’s Restaurantiin (vieressä on Harry’s Apartments). Söimme täytettyä munakoisoa ja lammasta, erinomaista! Kävimme uimassa ihan mukavalla rannalla, kylä itsessään ei paljoakaan antanut. Rannan muutamassa tavernassa oli turistihinnat.
Uituamme lähdimme paluumatkalle läpi Masourin ja Myrtiesin. Poikkesimme katsomaan Kantounin rantakylää. Ajoimme ohi Pothian ja seuraava pysähdyspaikka oli Vlihadian pieni viehättävä ranta. Sieltä takaisin Pothiaan päin ja poikkesimme tieltä Agios Savvas – luostarille. Luostari käsittää pieniä pyhättöjä ja suuren kirkon korkeine kellotorneineen. Pothiasta katsellen luostari näytti pieneltä ja tuntui sijaitsevan pääsemättömän korkealla, toisaalta näköala luostarilta alas oli uskomattoman upea ja kaupunki näytti hämmästyttävän suurelta. Paluumatkalla kaupunkiin löysimme uimarannan, joka olisi ollut kävelymatkan päässä huoneistostamme. Therman kuumat lähteet saivat jäädä näkemättä, sillä halusimme ennen pimeän tuloa nähdä Pothian toisen laidan; rinteen, jossa paikalliset asuvat. Kapusimme ylös kapeita rappuja kujille, joita värittävät turkoosit ja siniset portit, kaiteet ja ovet. Ja filmiä paloi!
Palautimme skootterin ja ostimme parit baklavat iltakahville. Yritimme lunastaa laivalippuja huomiseksi, mutta toimiston atk-yhteydet eivät toimineet. Kämpillä suihkut, päivän pyöräilyn jälkeen oli tosi rähjäinen olo. Emäntämme huuteli alhaalla kadulta meitä kahville, mutta vinkkasimme hänet ylös. Saimme taas Mythos-tölkit, samalla maksoimme majoituksemme 60€.
Istuimme parvekkeelle kahville, kirjoittelemaan ja viestittelemään. Kahden viikon makean nälkä tuli tyydytettyä baklavilla. Samalla saimme seurata laivoja, jotka tulivat satamaan, purkivat lastinsa ja jatkoivat saman tien matkaansa. Meteli kadulla oli taas korviasärkevä. Kohdallamme oli meneillään asfaltointityö, sekin vielä! Kahdeksan jälkeen ulkona oli vielä +24. Tutkimme Lonely Planetin opasta ja netistä tulostettuja sivuja, ja meistä molemmista tuntui, että tulemme pitämään Leroksesta.
Myöhemmin illalla kävelimme sataman toiselle laidalle, pääkadun varrelle giroksille. Musiikkibaarien ulkopöydät olivat vielä pullollaan väkeä; paljon kalymnoslaisiakin. Ehkä heillä on tapana, suljettuaan putiikkinsa, tulla porukalla lasilliselle tai pienelle iltapalalle. Keskustan hulina ei meitä houkutellut, joten palasimme omalle parvekkeelle viimeisille retsinalasillisille. Tulpat korviin ja petiin!
13. päivä perjantai, Kalymnos +30
Meteli oli kuin Mannerheimintiellä. Asfaltointityö majapaikkamme edustalla jatkui heti aamusta. Hannu lähti ostamaan sämpylöitä ja laivalippuja. Ja tuli hetken kuluttua takaisin sämpylöiden kera. Toimisto oli kyllä juuri avannut ovensa, mutta oli mustanaan asiakkaista.
Aamukahvin jälkeen hän lähti uudelle yritykselle. Liput saatuamme oli vielä hetki aikaa istua parvekkeelle kirjoittelemaan. Kuten saattoi odottaakin, ilmoitettu lähtöaika 11.30 muuttui puoli kahdeksi. Emme uskaltaneet jättää rinkkaa satamakuppilaan, joten kantamuksien kera marssimme lähimpään kahvilaan, siihen majapaikkamme alapuolella olevaan, jossa vuokraemäntämme yhtenä päivänä lupasi tarjota Hannulle kahvit. Tähän hätään häntä ei tietenkään näkynyt (ilmeisestikin hän oli tietoinen katamaraanin myöhästymisestä).
Leros, Panteli
Matka Lerokselle kesti vajaan tunnin, istuimme sen ajan aurinkokannella. Kalymnos ja Leros ovat lähes kiinni toisissaan, mutta satamasta toiseen on toki matkaa.
Saavuimme Agia Marinan satamakaupunkiin, joka ei ole koolla pilattu. Se on käytännössä kasvanut yhteen kahden muun kylän, Platanoksen ja Pantelin kanssa. Matkan aikana olimme tutkineet opasta ja monisteita, ja päätimme majoittua Pantelin kylään, reilun kilometrin päähän Agia Marinasta. Ensimmäinen huoneiden tarjoaja pitikin käsissään pahvia, jossa luki ”Rooms to let, Panteli”, joten haastattelimme häntä. Setä kauppasi huonetta keittomahdollisuudella ja omalla kylppärillä ja kertoi hinnaksi 30€. Naureskelimme, että Kalymnoksella maksoimme kympin vähemmän ja hinta putosi 25:een.
(www.geocities.com/lerosisland/)
Meidän olisi pitänyt maksaa taksikyyti Panteliin, mutta tingimme siitäkin. Ilmeisesti taksikuskeilla on saarella jonkunlainen monopoliasema, he eivät katso hyvällä muiden kuskaavan turisteja. Heti kun silmä vältti, heitimme rinkan sedän vanhaan Taunukseen ja hurautimme katsomaan seuraavaa majapaikkaamme, jonka päätimmekin oitis ottaa kolmeksi yöksi. Pothian huoneistoon verrattuna hävisimme neliöissä ja kunnollisessa kylppärissä (ja vähän hinnassakin), mutta voitimme rauhallisessa sijainnissa ja näköala oli vähintään yhtä viehättävä. Suuren oliivipuun alla oli terassipöytä tuoleineen. Itse asiassa se taisi olla Vangeliksen ja hänen vaimonsa terassi, mutta oli myös asukkaiden käytössä. Kaikkiin huoneisiin kuului omakin pöytä tuoleineen asunnon ulkopuolella. Talo oli rakennettu rinteeseen kahteen tasoon, joten kaikilla asukkailla oli oma rauhansa. Terassilta oli hieno näköala suoraan alas pieneen venesatamaan ja ylös vastapäisen rinteen linnoitukselle ja tuulimyllyille, jotka valaistiin upeasti iltaisin.
Kreikkalaisilta on kyllä nerokas keksintö rakentaa talonsa niin suureksi, että oman (paremman ja isomman) asunnon lisäksi on muutama studiohuone vuokrattavaksi turisteille ja vaikka lasten/sukulaisten käyttöön sesongin ulkopuolella. Niin tässäkin talossa; isäntämme Vangelis asuu vaimonsa kanssa tilavaa läpitalon huoneistoa ja sen lisäksi on 4-5 vuokrattavaa huonetta. Vangelis kertoi, että hänellä on ollut 12 vuoden ajan vakituisena kesävieraana norjalainen nainen, emmekä yhtään epäilleet asian näin olevankin.
Tyhjensimme rinkan ja kävelimme n. 100 metrin matkan alas rantaan, jolla oli muutama mukavan näköinen taverna. Oli siestan aika, joten marketit olivat kiinni. Ja oli kuuma! Kävelimme yläkylän eli Platanoksen läpi Agia Marinaan saakka, välimatkat olivat todella lyhyitä. Satamassa oli useita auki olevia kahviloita, jotka kuitenkin ohitimme. Kirkkoja oli lähes vieri vieressä, samoin viehättäviä 2-kerroksisia kellertäviä taloja, jotka toivat mieleen Kefalonian.
Kävelimme mutkan kautta takaisin kämpille, vaihdoimme uikkarit päälle ja silpaisimme rantaan. Uituamme kirkkaassa, lämpimässä vedessä palasimme kämpille suihkuun. Koska kello lähenteli jo kuutta (+25), päätimme jättää päivänokoset väliin ja istuimme oliivipuun alle retsinalle. Suunnittelimme Leros-päivien viettoa; huomenna voisimme aamu-uinnin jälkeen vuokrata jonkun menopelin ja ajaa katsomaan kaikki saaren nähtävyydet, lähinnä Lakkin kylä ja Artemiksen temppeli (joka mainitaan LP:n oppaassa). Sunnuntaina olisi tämän reissun ensimmäinen varsinainen lepopäivä, ehkä kävelemme ylös linnoitukselle ja vietämme loppupäivän rannalla.
Kävelimme alas rantaan ja valitsimme muutamista tavernoista vaatimattoman oloisen Drosian. Pöydät oli sijoitettu rannan tuntumaan ja keittiö oli tien toisella puolella, sieltä omistaja/tarjoilija Jannis juoksi tarjottimen kanssa pitkin iltaa. Olimme aikaisin liikkeellä, eikä muita asiakkaita vielä ollut, joten hänellä oli aikaa jutella kanssamme. Hän kertoi olevansa kalastaja ja pitävänsä tavernaansa yhdessä äitinsä ja vaimonsa kanssa. Tilasimme saganakin, tonnikalamössön, friteeratut mustekalarenkaat, paistetut pikkukalat ja ½kg talon viiniä. Taverna alkoi pikku hiljaa täyttyä, joten Jannis sai juosta tosissaan keittiön ja rannan väliä. Tämän kylän kissat olivat kaikki puhtaita ja hyvinvoivia, toisin kuin ne surkimukset joita näimme Pothiassa. Kun pyysimme laskun (20€), Jannis toi meille vielä toisenkin puolikkaan viiniä. No, meillähän ei ollut mihinkään kiire. Jälkiruuaksi saimme vesimelonilohkoja.
Pitkän päivän päätteeksi menimme aikaisin nukkumaan.
14.9. lauantai, Leros, Panteli
Täällä ei todellakaan ollut moponpärinää, sen sijaan kaskaat sirittivät ja kukot kiekuivat hullun lailla ennen kuutta. Kaivoimme repusta korvatulpat ja nukuimme yhdeksään saakka.
Tarkoitus oli käväistä ensin aamu-uinnilla, mutta päivä tuntui olevan täynnä ohjelmaa (kiire?), joten lähdimme yhdessä vuokraamaan mopon päiväksi (9€) ja kävimme samalla kaupassa. Marketin pitäjä kehui käyneensä Suomessa jonain vuonna. Hämeenlinnassa maaliskuun pakkasilla!? Leipomosta ostimme lämpimät leivät aamiaista ja myös mahdollista lounasta varten.
Aamiaisen nautimme huoneemme edessä olevan ”oman” pöydän ääressä, siihen paistoi aurinkokin mukavasti. Ilma oli tukahduttavan kuuma, taivaalla oli pilviä, enteilikö se sadetta tai mahdollisesti ukonilmaa? Lähdimme liikkeelle kevyin varustein, päätimme uida Pantelissa kun tulemme takaisin. Ensin kävimme Agia Marinassa selvittämässä laivayhteydet Patmokselle. Saimme vaihtoehdot maanantaille (kantosiipialus) ja tiistaille (katamaraani ja/tai kantosiipialus).
Ajoimme rantatietä Alindaan saakka, kunnes tie loppui. Nokka kohti pohjoista, siellä Blefoutisin ranta ja Agia Kiouran kirkko. Etsimme tienviittaa Artemiksen temppeliin, mutta sellaista ei ollut vaikka sahasimme tietä edestakaisin. Matkalla kohti etelää poikkesimme Agia Isidoran pienelle kirkkosaarelle. Gournan lahdessa pidimme juomatauon, sieltä Lakkiin, joka oli tylsän tuntuinen paikka. Leveästä kolmikaistaisesta rantakadusta huolimatta (tai siitä johtuen) varsin ruma kaupunki. Kääntymässä kävimme Xirokambosissa, johon tulevat kaïkit Myrtiesistä. Sekä Lakkissa että Xirokambosissa tuuli kovin ja pian meidät ylittikin sadepilvi heittäen muutaman vesitipan niskaamme. Paluumatkalla kävimme vielä kurkkaamassa vanhoja linnanraunioita ja sinne noustessa loppui moposta vääntö, joten jouduin kävelemään viimeiset sata metriä.
Leros on yllättävän vehreä saari. Puita kasvaa jopa vuorten rinteillä, laaksoissa on sitruspuita, oliivipuita ja runsaasti kukkia. Johtunee saaren hedelmällisyydestä ja hyvistä kalavesistä, että myös eläimet ovat ilmeisen hyvinvoivia.
Ajoimme takaisin Panteliin Vromolithosin rantakylän kautta. Ennen kuin palautimme mopon, kapusimme sillä ylös linnoitukselle ihailemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Säästymmehän sinne kävelemiseltä, jos alkaa laiskottaa.
Olimme ajaneet kaikki mahdolliset maantiet ja käyneet kaikissa maininnan arvoisissa rantakylissä. Artemiksen temppeliä emme löytäneet, eikä siitä tuntunut tietävän kukaan paikkakuntalainenkaan. Totesimme yhteistuumin, että Pantelin kylä oli ehdottomasti saaren kaunein.
Nyt täytyykin pikku hiljaa päättää, lähdemmekö Patmokselle maanantaina vai vasta tiistaina, jolloin voimme viettää yhden yön Agia Marinassa. Palasimme kämpille ja lähdimme saman tien uimaan. Sitten suihkuun ja terassilounaaksi leipää, juustoa, säilykepapuja ja retsinaa.
Naapuritalosta kuului kreikkalaista musiikkia kun vetäydyimme sisälle siestan viettoon. Nukkumisesta ei oikein tullut mitään, kun äänet kovenivat iltaa kohden. Perhe kokoontui yhteen lauantai-illan päivälliselle; isäntä hoiti grillin (aivan toisen ikkunamme vieressä, sieltä tulvi ruuan tuoksu sisälle), muu perhe istui suurella terassilla pitkän pöydän ympärillä.
Otimme aperitiivit oliivipuun alla ja ihailimme vuoren takaa heijastuvia salamoita, jossain kaukana Turkin suunnalla ukkosti. Kävelimme Pantelin rantakadun päästä päähän. Auki olevia tavernoja oli rantakadun varrella 4, pari niistä oli täynnä turisteja (mitä me sitten olemme?) ja Zorbas soi. Joten päätimme mennä taas Taverna Drosiaan; sen listalta löytyi monta hyvää vaihtoehtoa kohtuuhintaan. Valitsimme niistä tsatsikia, tonnikalamössöä, kanasouvlakia ja lammasta. Vaihteeksi ½kg talon punaviiniä, joka ei sekään ollut hullumpaa.
Syövätkö kaikki paikalliset lauantai-illan ateriansa kotona vai ovatko he jossain Platanoksen tavernassa? Ainakaan heitä ei montaa rantatavernoissa näkynyt. Muutama istui pikkuisissa ouzerioissa ja rannan asukkaat olivat siirtäneet tuolinsa kadun varteen ja huutelivat ”kalisperaa” meillekin. Olimme liikkeellä varsin myöhään ja Janniksenkin juoksemiset rauhoittuivat, kun taverna alkoi tyhjentyä. Yhdentoista aikaan olimme viimeiset asiakkaat, maksoimme laskumme ja Janniskin pääsi viettämään loppuiltaa perheensä pariin.
Kävelimme mutkan kautta kämpille. Naapurin terassikin oli tyhjentynyt, vain isäntä nuokkui pöydän ääressä viinipullon kanssa. Rouva tiskasi astioita sisällä kolistellen äänekkäästi. Alakerran ranskalaispojat palasivat samaan aikaan ja jäivät istumaan oman pikku pöytänsä viereen. Salamointi oli komeaa katseltavaa ja nyt kuului jo ukkosenkin jyrinää. Kylän äänet hiljenivät, oli aika meidänkin mennä sänkyyn.
15.9. sunnuntai, Leros, Panteli
Jossain vaiheessa yötä satoi hetken rankasti.
Aamulla satoi muutama tippa vettä, silti söimme aamiaisen ulkona. Eipä siihen juuri sisällä ollutkaan mahdollisuutta… Terassilla oli pari naista aamukahvilla, heidän lähdettyään siirryimme sinne kirjoittelemaan. Taivas näytti tasaisen harmaalta (+25), miten käy suunnittelemamme rantapäivän vieton?
Lähdimme kävelemään Agia Marinan kujille, etsimme huonetta vähän sataman ulkopuolelta, pois liikenteen metelistä (jotain sentään opimme Pothiasta). Ei niitä montaa paikkaa ollut. Sataman laidalta, originellin tavernan yläkerrassa katsastimme yhden huoneen, jossa oli jääkaappi, kylpyhuone ja parveke. Varasimme sen maanantain ja tiistain väliseksi yöksi. Siitä on sitten helppo lähteä aamulaivalla Patmokselle. Joten alkuperäinen suunnitelma muuttui sen verran, että vietämmekin Leroksella 4 yötä ja Patmoksella vain kaksi. Toivottavasti emme tule katumaan päätöstämme.
Päivästä näytti sittenkin tulevan pilvinen, joten rannalle ei ollut mikään kiire. Istuimme rantakuppilaan varjon alle oluelle, sillä aikaa pieni sadekuuro pyyhkäisi ylitsemme. Etsimme hetken aikaa yläkylästä LP:n suosittelemaa Dimitris Tavernaa Vromolithosiin menevän tien varrelta, löytämättä sitä vieläkään. Ehkä luovutamme ja syömme illalla jossain Platanoksen pienessä ouzeriassa.
Myöhemmin iltapäivällä leiriydyimme Pantelin rannalle. Lounaaksi giros pitat ja pikkupullo Liokri-retsinaa. Syötyämme kirjoittelimme ensimmäiset kortit ja päiväkirjoja. Kävimme uimassa samalla seuraten, kun Pantelin pieni huvivenesatama täyttyi yöksi parkkiin tulevista purjeveneistä. Yksi Suomen lipullakin varustettu näkyi joukossa.
Kun palasimme kämpille, alkoi sataa. Kahdeksalta kylän päällä oli aivan mahtava ukonilma. Sytytimme sähkökatkon varalta kynttilän palamaan. Odottelimme sateen loppumista, jotta pääsisimme kylille syömään. Toinen vaihtoehto olisi tyytyä omiin eväisiin (piknik sängyssä?); säilykelihapullia, pizzakeksejä, jogurttia ja retsinaa.
Niinhän siinä kävi, että sähköt hävisivät koko kylästä, ehkä koko Lerokselta. Samaan aikaan sade lakkasi. Seurasimme muiden asukkaiden kanssa terassilta upeaa salamointia, koko taivas oli valkoisena ja salamat valaisivat rinteeseen rakennetut talot. Vangelis jakoi asukkaille kynttilöitä. Päätimme lähteä katsomaan Platanokseen, jos joku ukkokuppila on auki. Taskulampun avulla suunnistimme yläkylään pitkin pimeitä, märkiä katuja. Hääseurue ajoi kylän läpi torvet soiden, mitenkähän heidän juhliensa kävisi sähkökatkon aikana?
Yhden pienen kuppilan edustalla isäntä valmisti ruokaa puuhiiligrillissä ja viittilöi meidät sisälle. Muutamaa pöytää valaisivat öljylamput, keittiö oli samassa huoneessa. Tunnelmassa oli ”sitä jotain”, joka sai meidät jäämään. Kaunis tytär (intialaiset piirteet?) tuli kertomaan meille mitä on tarjolla. Tilasimme tsatsikia, kanistifadoa ja kreikkalaisia makkaroita. Muissa pöydissä istui pari paikallista ukkoa, pariskunta Tanskasta ja toinen Belgiasta. Kun muuta musiikkia ei voinut soittaa, isäntä ojensi toiselle ukoista huuliharpun. Ilta kului rattoisasti, tilasimme toisenkin puolikiloisen viiniä. Joukkoon liittyi nuorempi pariskunta, isäntämme Dimitrin (tuskin tämä kuitenkaan oli se LP:n Dimitris) mukaan mies oli albaani. Nainen puhui hyvin englantia ja hän toimi tulkkina musikantin ja muiden keskusteluissa. Jälkiruuaksi tarjottiin kaikille viinirypäleitä ja snapsit.
Kun sähköt yllättäen taas toimivat ja valot räpsähtivät palamaan, olimme lähes pettyneitä. Dimitri laittoi soimaan jotain poppia kovalla volyymilla, mutta onneksi hän pian vaihtoi ne kreikkalaisiin lauluihin, jotka Hannukin tunnisti. Kun pyysimme laskun, Dimitri kiikutti pöytäämme kolmannen kannun viiniä ja päärynälohkoja. Eikä meillä itse asiassa mihinkään kiire ollutkaan. Hannu ja vanha huuliharpisti lauloivat duettona kiitolliselle, pienilukuiselle yleisölle. Kaikki kutsuttiin tavernaan seuraavanakin iltana, täytyypä harkita. Kättelyjen, halausten ja hyvänyön toivotusten saattelemina Dimitri neuvoi meille suorimman tien majapaikkaamme. Vaihdoimme uikkarit jalkaan ja lähdimme yöuinnille. Rannassa oli kuitenkin niin kova tyrsky, että hetken matkaa mereen kahlattuamme ajatus ei tuntunutkaan enää niin hyvältä. Joten nukkumaan!
16.9. maanantai, Leros, Agia Marina
Aamulla oli vähän hömelö olo kaiken sen viinimäärän (+aperitiivien ja snapsien) jälkeen. Taivas oli pilvinen ja ukkonen jyrisi jossain. Hannu keitti kahvit ja söimme lämpöshokin saaneet jogurtit ja vähän leipää. Ei viitsitty lähteä kauppaan ostamaan mitään; parempi tyhjentää jääkaappi, joka oli toiminut miten sattuu.
Aika pakata rinkka ja vaihtaa majapaikkaa. Syötyämme satoi hetken, toivottavasti pääsemme kuivina Agia Marinaan. Maksoimme majoituksemme, otimme lähtöoluet ja kävelimme auringonpaisteessa kantamukset selässä kukkulan yli Agia Marinaan. Jätimme rinkan tulevan majapaikkamme alakerrassa olevaan tavernaan ja odottelimme satamakadun varrella istuen sen hetken, kun huonettamme siivottiin. Maksoimme heti huonevuokran 20€, aamullahan on edessä aikainen lähtö. Huoneemme parveke oli satamaan päin, alapuolelle jäi Taverna Kapanidas Miltiadis. Toinen ikkuna oli suoraan merelle päin. Talo oli rakennettu vesirajaan ja ikkunasta näki meren pohjassa olevat merisiilit ja taskuravut. Ikkunoissa ja parvekkeen tuplaovissa oli siniset sälepuiset luukut, joten ilma kiertää vaikka sulkisimmekin ne yöksi. Laitoimme yön aikana kostuneet vaatteet kaappiin, vaihdoimme uikkarit alle ja kävelimme takaisin Panteliin.
Hannu etsi kaupoista Artemiksen rintakuvaa, mutta jostain syystä Artemis oli boikotissa, kaikissa putiikeissa myytiin vain normaalia turistirihkamaa. Pantelissa vastaamme käveli eilinen belgialaisherra, rouva makaili tapansa mukaan rannalla, kuten muinakin päivinä (parantelee tummaa rusketustaan?). He olivat viettäneet neljä vuotta sitten 2 viikkoa Leroksella, ihastuneet saareen ja tulivat nyt takaisin koko kuukaudeksi. Vuokrasivat itselleen monen huoneen apartmentoksen, jossa siivooja kävi joka toinen päivä.
Juttelimme huvivenesatamassa suomalaismiehistön kanssa ja yhdessä päivittelimme edellispäivän ukkosmyrskyä. Giros pitaa ei vielä saanut, joten ostimme oluet mukaan rannalle ja Hannu rupatteli rouvan kanssa (kumpikaan belgialaisista ei puhunut kuin ranskaa). Kävelimme takaisin Agia Marinaan ja sen uimarannalle uimaan ja huilimaan. Oli siestan aika, joten kaupatkin olivat kiinni.
Myöhemmin marketin kautta suihkuun ja parvekkeelle kirjoittelemaan. Tutun näköinen pariskunta käveli ohi. Lohjalaisia Leroksella? Laskeva aurinko väritti kauniisti sataman ja merituuli vilvoitti mukavasti. Huomasimme lohjalaisparin kävelevän takaisinpäin ja huutelimme heille parvekkeelta. Heillä oli viikon valmiiksi paketoitu saarihyppely aluillaan. Hannu kipaisi tien toisella puolella olevaan toimistoon ostamaan laivaliput aamuksi (10,30€/hlö).
Aperitiivien jälkeen lähdimme Platanokseen Dimitrin tavernaan, ehkäpä siellä olisi taas tarjolla mukavan seuran lisäksi elävää musiikkia. Ja oikein arvasimme! Jo matkan päästä papparaiset vilkuttelivat meille iloisesti. Heidän, Dimitrin ja hänen kauniin tyttärensä lisäksi sisällä istuivat Dimitrin vanhemmat, joille meidät esiteltiin sydämellisesti, kuin vanhat tutut.
Tavernan ulkopuolelle, rinteeseen johtaville rapuille ja tasanteille oli sijoitettu pöytiä, joilla paloivat öljylamput. Istuimme yhteen näistä pikkupöydistä, tilattuamme ensin keittiöstä musakaa, paistettua kalaa, tsatsikia, kreikkalaisen salaatin ja puoli kiloa viiniä. Kun sisällä olijat olivat ruokailleet, Dimitrin isä ryhtyi soittamaan huuliharppua. Hän olikin siinä mestari, eikä voinut olla huomaamatta, keneltä Dimitrin tytär oli perinyt tumman ihonvärinsä ja uljaat kasvonpiirteensä.
Auki olevasta ikkunasta kuulimme ja näimme, että myös belgialaispari liittyi sisällä istuvien seuraan. Söimme rauhassa ruokamme ja siirryimme sitten Dimitrin kehotuksesta laseinemme sisälle. Meille tehtiin tilaa pitkässä pöydässä ja taas vaihdettiin poskisuudelmia. Dimitrin isälle tuotiin haitari, ja musiikin houkuttelemana ulkona ruokailleet tanskalaiset, norjalaiset ym. kantoivat lasinsa ja tuolinsa pieneen tavernaan. Illan mittaan lasilliselle ja iltapalalle poikkesi myös paikallisia miehiä. Tilaa jätettiin lattialle sen verran, että vanhat ukot tanssittivat meitä vieraita. Lasimme täytettiin pariinkin kertaan. Kenelläkään ei tuntunut olevat kiire pois. Dimitri esitti omaa tanssiaan tiskin toisella puolella, keittiössä. Puolenyön jälkeen maksoimme laskumme (31€, se kala!), oli pakko luovuttaa jos aiomme jaksaa aamulla Patmoksen laivalle. Kättelyt, poskisuudelmat, hyvän matkan toivotukset ja kävely läpi hiljaisen kylän Agia Marinaan. Alakerran tavernakin sulki juuri oviaan eikä liikennettä ollut haitaksi asti. Pakkasimme rinkan ja menimme sänkyyn.
17.9. tiistai, Patmos, Skala
Herätyskello sai soida moneen kertaan, ennen kuin jaksoimme nousta. Onneksi suurin osa tavaroista oli jo pakattu. Aamupesu, jogurtit ja kävely satamaan, josta kantosiipialus lähti yhdeksältä Patmokselle.
Matka oli lyhyt, kesti reilun puoli tuntia. Taivas oli jälleen pilvetön ja Skalan satamakaupunki oli kuuma kuin pätsi. Meistä (maksavista asiakkaista) tapeltiin taas. Hannua kyllästytti jatkuva tyrkyttäminen ja hän olisi halunnut lähteä itse hakemaan majoitusta tällä viimeisellä saarella, mutta miksi vaivautua, kun tarjolla oli autokyyti, eikä mikään sitonut meitä mihinkään, kunhan käymme katsomassa. Tingittyämme hinnan 25:stä 20:een heitimme rinkan Suzannan pienen Suzukin takaluukkuun ja ajoimme kilometrin verran pois Skalan satamasta. Kun kävelimme ylös rinteeseen rakennettuja rappuja, päätin jo itsekseni, että otamme huoneen jos se on tuossa kukkapöheikössä. Ja olihan se siinä; piha oli vehreänä viiniköynnöksistä ja ihmepensaista. Suzanna kertoi, että huone on vielä tunnin verran varattuna, sillä aikaa hän tarjoaa meille kahvit. Seuraavana päivänä pitäisi vapautua yläkerran apartementos. No, uskoo ken haluaa. Kun huoneen varannut pariskunta tuli ulos kahville, jotka emäntä tarjosi heille leivän kera, saimme katsastaa huoneen ja siihen kuuluvan tilavan kylppärin. Itse asiassa se oli Suzannan tyttärien (7 ja 3½v) huone, jossa pehmolelut istuivat hyvässä järjestyksessä hyllyillä. Perhe asuu samassa talossa, siihen oli rakennettu myös kaksi apartmentosta vuokrattavaksi. Suzanna oli varsin puhelias ja tuttavallinen, varsinkin kun paljastin Hannun puhuvan kreikkaa.
Kahvit juotuamme jätimme tavaramme varjoisalle terassille ja kävelimme takaisin satamaan katsomaan, mihin sitä oikein oli taas tultu. Keskustasta löytyi useita tavernoja, kahviloita ja kauppoja. Suomen lipulla varustettuja purjeveneitä oli pienvenesatamassa kolme ja kaduillakin kuului suomenkieltä. Päätimme tulla illalla tutustumaan paremmin kauppojen tarjontaan; kai niitä tuliaisia on pian pakko alkaa ostaa, jos jotain meinaa ostaa. Samoin ne viihtyisimmät tavernat löytyvät vasta pimeän tultua.
Ostimme lounastarpeita, kävimme kirjakaupassa ja kävelimme takaisin kämpille. Huone oli siivottu poissa ollessamme. Suzannan äiti ja nuorempi tytär puuhailivat omalla puolellaan. Äänistä päätellen Suzanna oli oikeassa, kun hän kertoi nuorimmaisen olevan villi ja pänkki luonteeltaan. Kirjoittelimme kortteja ja päiväkirjoja. Patmos ja nykyinen sijaintimme tuntuivat reissun helteisimmiltä. Aurinko paistoi suoraan parvekkeellemme ja mittari näytti varjossa +30.
Lounaaksi leipää, hyvää juustoa, tomaattia ja patmoslainen fetapiiras. Suihkuun (haa, makeaa vettä ja kunnon paineet!) ja nukkumaan. Vedimme harsomaisen verhon oviaukon eteen kärpästen varalle. Kuudelta parvekkeemme alkoi jäädä varjoon ja sillä sieti taas istua. Hedelmiä ja retsinaa välipalaksi.
Kun illemmalla kävelimme satamassa, sama herraseurue Ilomantsista, jonka tapasimme Leroksen Pantelissa, kutsui meidät ouzolle veneeseen. Kerroimme matkoistamme, puolin ja toisin. Ei sentään pudottu lankulta kun jatkoimme matkaa. Kävelimme keskustan toiselle laidalle. Katetussa puutarhassa söimme tonnikalasalaatin, friteeratut kesäkurpitsat, viinilehtikääryleet ja kreikkalaisen salaatin. Isojen Amstelien kanssa alle 15€. (Meitä huvitti seurata, kun saksalainen miesporukka nosteli tiuhaan maljoja ja pois lähtiessään he pyysivät laittamaan jäljelle jääneet leivät pussiin mukaansa.) Tarjoilijapoika oli täysin kyllästyneen näköinen, se oli uutta tällä reissulla.
Paluumatkalla kämpille ostimme oreganoa ja ”naksuja” kotiin vietäväksi.
Yö oli hiljainen, sitä häiritsi vain Hannun kuorsaus…
18.9. keskiviikko, Patmos
Päätimme unohtaa skootterin vuokrauksen ja kävellä ylös luostarille. Hannu lähti aamulla ostamaan pullovettä, hänelle kun ei kelvannut hanasta tuleva hyvänmakuinen vesi. Sillä aikaa Suzanna toi meille neskahvit (kuten joka aamu ja iltapäivälläkin, mikäli olimme paikalla), joten aamiainen oli taas täydellinen; leipää, vahvan makuista juustoa, tomaattia, hunajajogurtit, kahvia ja pienet metaxat.
Seinän takana asuva britti, ”See you in a minute!” -Mike, jäi juttelemaan kanssamme. Hän oli lentänyt Ateenan kautta Lerokselle (sille postimerkin kokoiselle kentälle!), ja kertoi olevansa jonkun sortin tutkija ja olevansa pitkällä lomalla, joka päättyy vasta lokakuun puolivälissä, sitten kun hän hankkii itselleen paluulennon. Hänen vaimonsa on jossain vaiheessa tulossa reissaamaan hänen seurakseen. Ei pöllömpää! Sekä Mike että yläkerran pariskunta olivat päättäneet jäädä Patmokselle vielä muutamaksi päiväksi, joten emme päässeet vaihtamaan apartmentokseen. Mutta eipä se meitä haitannut.
Aamiaisen jälkeen lähdimme päivän kävelylenkille. Suomalaiset olivat jatkaneet matkaansa veneillään, heidän paikallaan vierasvenesatamassa oli joku ökyalus. Kortit postiin, iso vesipullo mukaan ja vanhaa bysanttilaista aasipolkua ylös Monastery of the Apocalypseen, jossa Johannes kirjoitti Ilmestyskirjansa. Retkibusseja saapui samaan aikaan parkkipaikalle, myös Finnmatkojen ryhmä Samokselta. Matkamme jatkui edelleen kivettyä polkua pitkin St. John the Theologian – luostarille, jossa taas vaihdoimme pitkää päälle. Ylhäältä näkyi koko Patmos päästä päähän, samoin Lipsi, Arki, Samos ja monta pienempää saarta, jotka lepäsivät Egeanmeren syvänsinisessä syleilyssä. Kävelimme ympäri koko luostarin, poikkesimme kirkkoihin ja otimme kuvia.
Nautittuamme tarpeeksi hengen ravintoa otimme oluet näköalakahvilassa. Kotimatkalla ostimme keskustasta eväät rantapiknikille, juttelimme parin Samokselta Patmokselle päiväretkelle tulleen suomalaisen kanssa ja kävimme kämpillä pakkaamassa rantavehkeet reppuun. Kävelimme ensin Merika Bayn rannalle, jossa tuuli vallan mahdottomasti. Onneksi Meloi Beachille oli korkeintaan parin kilometrin matka. Siellä oli tyynempää eikä sielläkään ollut porukkaa liiaksi asti. Levitimme filtin hiekalle ja kaivoimme repusta juusto-, pinaatti- ja kanapiiraat, viinirypäleet ja Samena-viinin.
Kun aurinko laski niin alas että jäimme tamariskipuiden varjoon, siirsimme leirimme rannan alkupäähän ja kävimme uimassa ”paremmasta” kohdasta. Väki väheni ja niin mekin keräsimme tavaramme ja palasimme kämpille suihkuun ja siestalle.
Pikniklounas oli ollut sen verran tuhti, ettei kummallakaan ollut illalla erityinen nälkä, mutta aperitiivit otettuamme lähdimme kuitenkin kylille kävelemään. Pysähdyimme paikallisten suosimaan Kelari-pizzeriaan. Tarkoitus oli syödä jotain pientä, mutta taisimme tilata reissun tuhdimmat sapuskat, ihan hyvät sellaiset. Chefin salaatti (kaksi sellaista olisi hyvin riittänyt koko ateriaksi), pizza special ja neljän juuston pasta. Isojen Amstelien kanssa vähän alle 20€. Sulatimme ruokia kävelemällä keskustassa. Ostimme lisää kortteja. Tuliaisten ostaminen jää tälläkin kerralla viimeiseen iltaan… Kotimatkalla poikkesimme läheiselle hautausmaalle, jossa pimeässä illassa tuikkivat kymmenet öljylyhdyt ja – lamput.
19.9. torstai
Hannun vatsa reagoi yöllä raskaisiin ruokiin ja hän oli viettänyt pari tuntia vessassa.
Suzanna lupasi, että voimme jättää tavaramme hänen huostaansa ja käydä illalla ennen pois lähtöä piharakennuksessa perheen käyttämässä suihkussa. Kunhan pakkaamme tavaramme valmiiksi siltä varalta, että aamupäivän kantosiipialukselta tulee uusia asiakkaita. Pakkasimme repun ja rinkan, joimme aamukahvit rauhassa ja kirjoittelimme. Myös Mike lupasi, että voimme pitää tavaramme hänen kämpässään jos haluamme.
Ilmeisesti Suzanna ei saanut uusia asukkaita, kun ketään ei alkanut kuulua. Kävelimme keskustaan ja teimme vähän tuliaisostoksia, lähinnä omaan kotiin vietäväksi. Poissa ollessamme huoneemme oli siivottu, mutta tavaramme olivat edelleen sisällä. Otimme pyyheliinat kainaloon ja lähdimme Meloi Beachille. Ei ollut tunkua tälläkään kerralla. Tuuli eri suunnasta ja vähemmän kuin eilen; todella helteistä. Lahdella lillui ankkurissa vene jota miehistö ilmeisen innostuneesti yritti hajottaa keinuen maston huippuun ripustetusta köydestä ja potkimalla veneen kylkeä. Idiootteja!
Eväinä pari päärynää ja pikkuretsina uimme, kirjoittelimme, otimme aurinkoa ja nautimme pari, kolme tuntia. Kun palasimme kämpille, Suzanna piti lupauksensa (Hannun epäilyksistä huolimatta) ja saimme käydä ”omassa” kylpyhuoneessamme suihkussa ja jäimme parvekkeelle kuluttamaan aikaa. Suzannan puolesta saimme olla siellä vaikka koko illan. Varmuuden vuoksi maksoimme kuitenkin majoituksen, kun hän lähti asioilleen. Mike kotiutui päivän reissuiltaan ja jäi juttelemaan kanssamme. Suzannakin palasi tyttärensä kanssa ja hän näytti meille yläkerran upean apartmentoksen. Mike halusi myös näyttää meille oman huoneistonsa, ja pahoitteli, kun ei heti alussa huomannut ehdottaa, että olisimme vaihtaneet huoneita keskenämme. Mike kysyi vielä, voisiko hän liittyä seuraamme, kun lähdemme kantamuksinemme keskustaan. Hänen piti tavata joitakin edellisillan tuttavia, mutta kun heitä ei kuulunut, Mike tuli kanssamme syömään Hiliomodi Ouzeriin. Myöhemmin hän tarjosi meille juotavat rantakuppilassa. Hän oli erittäin kiinnostunut Suomen taloudesta, politiikasta, eläkejärjestelyistä ym. asioista, joita emme olleet tottuneet selittämään matkamme aikana, varsinkaan englanniksi. Vaihdoimme @-osoitteita ja hän kutsui meidät Lontooseen luokseen. Lupasimme harkita asiaa ja meilata joitakin reissukuvia.
20.9. perjantai Patmos-Rhodos
Autolautta M/S Patmos Rhodokselle (17.40€/hlö) lähti puolenyön jälkeen. Mistään ei löytynyt lepotuoleja, joten retkotimme mitenkuten kahvilan kahdenistuttavilla sohvilla. Hannu yritti välillä nukkua lattialla rinkka päänalusena. Ilmastointi oli tosi tehokasta, katosta veti vietävästi, joten huputin itsensä filtin sisälle. Pätkittäin saimme jopa nukutuksi. Lautta kävi Kosilla, mahdollisesti joskus neljän aikaan. Porukkaa tuli ja meni, Kosin jälkeen meidän lisäksemme kahvilassa ei ollut montaakaan ihmistä. Viisaammat olivat ilmeisesti varanneet itselleen kalliit (49,60€) hyttipaikat. Tuntui, että olimme jossain aavelaivassa. Luultavasti poikkesimme myös Leroksella ja Kalymnoksella, mutta niistä ei ole muuta havaintoa kuin naisäänen iloinen kuulutus kera ”ding-dongin”. Kuuden aikaan alkoi valjeta ja Turkin rannikko näkyi. Kahvila avattiin ja porukkaa alkoi tulla pikku hiljaa aamukahville.
Kun poistuimme lautalta Rhodoksen satamassa, ulkona oli paljon lämpimämpää kuin tehokkaasti ilmastoiduissa sisätiloissa. Aurinko lämmitti jo kahdeksan jälkeen, oli vähintään +24 astetta. Kävelimme bussiasemalle ja hyppäsimme Triandaan menevään bussiin siinä toivossa, että löytäisimme majoituksen viimeiseksi yöksi jostain rauhallisemmasta paikasta kuin Rhodoksen kaupunki. Triandassa kävimme kahvilla. Hannu jäi vahtimaan tavaroita sillä aikaa kun kiertelin rannan ja päätien välisiä sivukatuja. Siellä oli vain suuria rantahotelleja. Ainoastaan yksi auki olevan studio löytyi, omistaja ei tietenkään ollut edes paikalla. Alakerran asukkaat kertoivat maksaneensa majoituksesta 20€/hlö. Päätien yläpuolellakin olevien katujen varsilla oli isoja hotelleja allasalueineen. Yhdessä pienemmässä, kauniin puutarhan ympäröimässä hotellissa hinta oli tingittynäkin 33€/yö.
Joten Trianda oli hinnoitellut itsensä ulos meidän budjetistamme. Ehkä olisimme jääneetkin sinne (ja erotus olisi säästynyt bussimaksuista) muuten, mutta olimme luvanneet käydä vielä Toinilla (joka tietysti oli odottanut meitä viikkoa liian aikaisin). Bussia saimme odottaa vähintään tunnin, ja se oli kattoa myöten täynnä.
Niin oli myös Villa Rhodos. Stamatis tarjosi meille 13 eurolla alimman kerroksen huonetta ilman parveketta, kylpyhuone käytävän varrella, mutta sen verran halusimme sentään yksityisyyttä, että oma vessa ja suihku on oltava. Jos muuta huonetta ei vapautuisi, Stamatis lupasi puhua meille huoneen naapurihotellista hintaan 20€/yö.
Tuntui, että päivä oli valumassa täysin hukkaan. Senkin ajan olisimme voineet maata vaikka rannalla. Olimme väsyneitä ja resuisia. Jätimme tavaramme alakerran huoneeseen ja lähdimme kaupungille; hermot vievä tuliaistenosto oli vielä tekemättä.
Ensin girokset ja oluet satamassa. Sitten vanhaan kaupunkiin, josta löysimme edes osan suunnitelluista ostoksista, loput saivat jäädä.
Kävimme Stamatiksen ohjeiden mukaan Ambassador-hotellissa kysymässä huonetta, sieltä meidät ohjattiin naapuriin, Vasilia-hotelliin, josta saimme yksinkertaisen huoneen toisesta kerroksesta. Huoneessa oli ihan siisti kylppäri, puhtaat lakanat ja pyyhkeet, pieni parveke jollekin takapihalle, näköala vastapäisen hotellin seinään. Ei jääkaappia ja omista kahveista voi enää vain haaveilla, mutta kuka sitä nyt luxusta kaipaa rinkkareissulla?
Ihanaa päästä suihkuun ja vaihtaa puhtaat vaatteet päälleen. Purimme rinkasta vain välttämättömät vaatteet ja pesuvehkeet. Viiden aikaan lähdimme kyläilemään Toinin ja Manoliksen kotiin. Joimme kahvit kattoterassilla ja kerroimme heille reissustamme. Olimme katsoneet bussiaikataulun etukäteen; bussi Theologokseen lähtisi 18.40, joten ei ollut pitkiä aikoja istuskella.
Toivoimme, ettei matka Theologoksen kylään olisi turha, vaan pelastaisi paljon Rhodos-päivästä. Toivottavasti vanha kunnon grillitaverna Drosia (täälläkin!) olisi paikallaan ja entisensä. Ilta ehti jo pimentyä, ennen kuin pääsimme perille, joten maisemien katselu sai jäädä. Jäimme bussista pois päätien varrella (jossa oli hotelleja, kauppoja ja ravintoloita) ja kävelimme n. kilometrin matkan yläkylään, Theologokseen. Kylä oli pian kierretty; kirkko, kaksi tavernaa, kahvila (sekin suljettu!) ja muutamia taloja, joissa paikalliset asuvat. Kävimme sisällä Drosiassa, jossa oli edellisten käyntieni (1996,1999) jälkeen tehty paljon muutoksia. Keittiö oli ennen ainokaisen huoneen nurkassa, nyt se oli siirretty pois näkyvistä. Seinät olivat vitivalkoiseksi kalkitut ja ulkotilaa oli lisätty rutkasti. Vanhat ukot, joita tavernassa ruokittiin, olivat poistuneet. Mutta niin paljon oli kuitenkin vielä samaa! Lämmin tunnelma, sydämellinen vastaanotto, vanhempi mies (omistaja?) ja rouva, joka teki itse ruuat. Meidät pyydettiin keittiöön katsomaan tarjolla olevia ruokia. Tiesimme, että annokset ovat täyttäviä, mutta nälkäisinä tilasimme ja söimme taas aivan liikaa. Kreikkalainen salaatti, viinilehtikääryleet, paistettua fetaa, täytetyt kasvikset ja lihapullat tomaattikastikkeessa. Kaikki itse tehtyjä, dolmadeksetkin olivat pienen pieniä suupaloja, parempia kuin missään muualla. Pikkukissat saivat syödä sen, mitä me emme jaksaneet. Taverna oli pian täynnä ja pöytiä kannettiin lisää pihalle, kadun varteen. Kun pyysimme laskun, saimme vielä vadillisen hyviä hedelmiä. Ennen kuin poistuimme, kävimme kiittämässä ja hyvästelemässä tavernan vanhemman väen. Saimme hyvän matkan ja jälleennäkemisen toivotukset. Harmitti, kun busseja kulki niin harvoin kaupunkiin, olisi ollut mukava istua pidempäänkin. Emme kuitenkaan uskaltaneet ottaa riskiä taksin saannin hankaluudesta, joten lähdimme 21.20 bussilla, joka hämmästykseksemme oli jopa etuajassa.
21.9. lauantai, Rhodos
Yö meni lähestulkoon harakoille. Hotellin kulmalla oli baarikatu, jossa musiikki raikui ja meteli jatkui neljään saakka. Suljimme parvekkeen ja kylpyhuoneen ovet ja nukuimme tulpat korvissa, silti uni oli pätkittäistä. Kuuden aikaan alkoi taksiralli yökerhoista hotelleihin, naapurihuoneiden ovet paukkuivat, käytävillä kolisteltiin, ulkona haukkuivat koirat ja mopojen pärinä alkoi taas uudelleen, jatkuakseen päivästä toiseen.
Koska huoneessa ei ollut jääkaappia, yritimme pitää aamujogurttejamme viileinä liottamalla purkkeja muovipussissa, johon valutimme kylmää vettä. Aika lämpimät ne kuitenkin olivat. Lähdimme linja-autoasemalta 10.00 bussilla lentokentälle. Jäimme ulos aurinkoon istumaan ja otimme lähtöouzot. Kävimme vuorotellen tarkistamassa tilanteen vastaanottoaulassa. Lento oli arviolta tunnin verran myöhässä ja jonoa oli ulko-ovelle saakka. Check in’in jälkeen kulutimme aikaa kirjoittelemalla ja viestittämällä tytöille aikataulun muutoksesta. Helsinki-Vantaalle laskeuduimme viiden aikaan. Sää oli onneksi aurinkoinen, mutta kylmä, vain +8.
Summasummarum; viisi saarta kahdessa viikossa, ainakin meille sopiva tahti. Näimme kauniita paikkoja ja tutustuimme mukaviin ihmisiin.
Yhteen aikaan keräsin lehdestä leikattuja, kavereilta kuultuja ja itse keksittyjä sloganeita. Niitähän voisi taas laittaa muistiin. Ja niitä voi tänne myös lähettää. Mutta ei Nykäsiä, kiitos!
WIDGETIZE