Krakova 25.6.-9.7.2009
Sunday, 30. August 2009, 21:00:32
25.6. Kotiutuminen
Marjukka, joka harrastaa asunnonvaihtoa, kyseli keväällä kiinnostustani mukaan lähtemisestä. Jo vain, kaikki käy! Harmi vain, että Välimeren väki lomailee vasta elokuussa, ja meille sopi paremmin kesäkuu. Lopulta meitä onnisti, ja krakovalainen opettajarouva Renata oli valmis tulemaan tyttärensä kanssa Lohjalle. Ensimmäiseksi viikoksi saimme mukaamme Hilkan, toisen viikon vietimme kahdestaan.
Otimme Finnairin koneen haltuumme; Hilkka istui etupenkillä, me viimeisellä rivillä. Laskeuduimme Krakovaan hieman etuajassa, ennen yhtätoista paikallista aikaa. Vastassa oli kostea ja lämmin keli. Renatan lähettämien ohjeiden mukaisesti siirryimme bussilla juna-asemalle, josta jatkoimme päärautatieasemalle (8zl/hlö). Siellä vaihdoimme raitiovaunuun (2,50zl/hlö) ja ajoimme kotipysäkillemme Piaski Noween. Hetken harhailimme kerrostaloalueella, ennen kuin kotitalomme löytyi. Renatan ystävä Anna oli meitä vastassa ja ohjeisti talon tavoista. Kaikesta päätellen asunnossa oli hiljattain tehty remonttia; keittiössä oli uudet kaapistot ja makuuhuoneen seinät olivat ruskeaa tekonahkaa. Tyttären huoneeseen oli pedattu prinsessalakanat. Molemmissa huoneissa nukuttiin paavin kuvan alla. Annan lähdettyä valloitimme makuuhuoneet tavaroillamme ja lähdimme viereiseen markettiin ostamaan aamiaistarpeita. 100 rahaa riitti parin kassillisen maksamiseen. Otimme tervetulomaljat ja lähdimme ratikalla keskustaan. Jäimme pois Wawelin pysäkillä ja kävelimme vanhaan kaupunkiin (Stare Miasto).
Löysimme mukavan Trattoria la Campanan ja istuimme sen viehättävälle takapihalle. Tarjoilijatyttö kehotti meitä kuitenkin siirtymään sisätiloihin, ”kohta kuitenkin sataa”. Teimme työtä käskettyä ja pieni sadekuuro osuikin pian kohdalle. Söimme hyvät alku- ja pääruuat, juomien kanssa yht. 204zl.
http://www.cracow-life.com/eat/restaurants_details/1411-Trattoria_La_Campana
Kiertelimme vanhaa kaupunkia ja kuuntelimme tasatunnin trumpetinsoiton Marian-aukiolla. Istuimme terassille kahville ennen kuin palasimme ratikalla kotiin. Ilta viileni, sisälläkin oli kalseaa. Lämmitys oli jo pois päältä ja kiviset lattialaatat tuntuivat kylmiltä paljaan jalan alla.
26.6. Michelin-tason ruokaa Amican hinnoilla
Olimme kaikki aikaisin ylhäällä, sisäinen kello oli tunnin edellä. Keittiö oli niin pieni, ettei kolme kokkia mahtunut sinne yhtaikaa. Teimme työnjaon; Hilkka lupasi hoitaa aamiaiset ja tiskit, Marjukasta tehtiin avainvastaava ja kartanlukija, minä huolehdin yhteisistä rahoista ja valokuvaamisesta. Varustauduimme sateenvarjoin, mutta keskustaan päästyämme ilma kirkastui ja tuli kuuma. Katsastimme Sw. Semanta ze Sieryn kirkon ja vaihdoimme valuuttaa Nordeassa (kurssi 4,3493). Kävelimme vanhaa kaupunkia ympäröivää puistotietä ja kävimme tarkistamassa bussi- ja junayhteydet Zakopaneen. Turisti-infon tyttö suositteli ehdottomasti bussin käyttöä. Lounaalle jäimme Marian-aukiolle.
Kävimme kotona suihkussa ja vähän huilimassa. Keittiöstä ei löytynyt kahvinkeitintä, minä olin tuonut mukana suodatinkahvia ja – pusseja. Kaupassamme ei myyty muovista suodatinta, korvasimme sen suppilolla, jonka läpi valutimme kahvin. Ennen keskustaan lähtöä korkkasimme kuoharin aperitiiviksi. Ajelimme vanhan kaupungin laidalle ja menimme syömään keskustaan erinomaiseen Restauracia Weseleen, jossa iltaisin soi musiikki. Maistoimme ensimmäisen kerran grillattua savunmakuista vuohenjuustoa karpalohillolla, nam. Lisäksi kananmaksaa vodka-omenilla, leivän sisällä tarjottua sienikeittoa ja lohipastaa. Jälkiruuaksi mansikoita, tiramisua, kahvia ja kirsikkavodkaa (lasku oli juomineen 217). Istuimme yläkerrassa, alhaalla soitti viulisti ja hanuristi mukavaa mustalaismusiikkia. Tarkistimme viimeisen ratikan lähtöajan ja poikkesimme vielä kuuntelemaan jazz-musiikkia pieneen kadunvarren kapakkaan. ”Pakkojuomiksi” tilasimme paikallisten (naisten) suosimaa karpalomehulla makeutettua olutta.
http://www.cracow-life.com/eat/restaurants_details/1326-Wesele
27.6. Maan alla (suolakaivosta ja jazzia)
Aamulla taivas oli täysin pilvessä ja ukkosti. Päätimme viettää sateisen päivän maan alla, Wieliczkan suolakaivoksessa. Ostin tupakkakioskista bussiliput (3zl/kpl) ja nousimme bussiin. Matkalla ihmettelimme outoja paikannimiä; olimme menossa väärään suuntaan! Hyppäsimme kyydistä jossain kylässä ja lähdimme toisella bussilla toiseen suuntaan. Ajelimme koko rahan edestä, tunnin verran ennen kuin olimme Wieliczkassa.
Ostimme liput suolakaivoksen englanninkieliseen opastukseen (24zl/lippu + kympin kuvausmaksu) ja laskeuduimme oppaan perässä 380 rappusta alas kaivokseen. Viiksekäs herra puhui sortaen englantia ja toisti hassusti useat sanaparit. Kävelimme rivakasti pitkin käytäviä ja alaspäin meneviä rappuja, pysähtyen välillä kuuntelemaan tarinaa kaivostoiminnasta ja kaivoksen historiasta. Näimme suolasta tehtyjä patsaita, tauluja, kirkkoja ja kattokruunuja. Parin tunnin kierros oli varsin antoisa. Hissiin jouduimme jonottamaan monessa eri jonossa. Päästyämme takaisin maan pinnalle kävimme lounaalla. Tilasimme yhteisen raastelautasen ja kaikille hyvät perunaletut sienikastikkeella (oluineen 59,-).
Katselimme vielä hetken viehättävää kaupunkia ja kysymällä löysimme oikean bussipysäkin. Kun tie alkoi näyttää tutulta, vaihdoimme ennen Krakovan keskustaa toiseen bussiin, joka meni meidän kaupunginosaamme. Joimme kahvit ja aperitiivit, ennen kuin lähdimme taas keskustaan. Katsastimme ravintola- ja musiikkitarjontaa. Istuimme hetken aukion yhdellä monista terasseista, ennen kuin menimme kuuntelemaan jazz-bändiä Harris Piano Jazz – kellariklubille. Soitto loppui jo ennen puoltayötä. Ostimme vielä iltasapuskat kebab-kioskista ja hurautimme taksilla (40,-) kotiin.
28.6. Zakopaneen!
Taas pilvinen aamu. Aamiaisen jälkeen pakkasimme reput ja kävelimme tihkusateessa ratikkapysäkille. Kaikki kunnon katolilaiset kävelivät kotikirkkoomme. Menimme ratikalla linja-autoasemalle, josta lähti sopivasti 10.40 bussi Zakopaneen (17zl/hlö). Taivas alkoi seljetä. Ajoimme hyvää moottoritietä, vauhtia hidasti vain lyhyt pätkä tietöitä. Seurasimme pitkään joenvartta. Ylhäällä vuorilla oli tosi komeat maisemat. Matkan aikana ohitimme mukavan näköisiä pikkukyliä, viljavia peltoja, kauniita taloja ja hyvin hoidettuja pihoja. Tien varrella myytiin lampaannahkoja ja pihatonttuja. Mitähän Hannu olisi meinannut, kun olisin tullut kotiin punalakkinen tonttu kainalossa?
Zakopanessa emme tienneet, mihin päin piti suunnistaa, olimme ilman karttaa, opasteet puuttuivat ja se ainoa turisti-info, jonka vihdoin löysimme, oli suljettu. Löysimme vilkkaan kävelykadun (toivottavasti väki vähenee kun arki alkaa) ja istahdimme kahvilan terassille. Kaupungin ”alimmaisen” tien varrelta, josta pääsee vuorille menevään raidevaunuun, löytyi yösija. Willa Monte Rosan perushuoneet kolmelle hengelle olivat varattuja, mutta saimme samaan hintaan (90/yö/hlö) tilavan kattohuoneiston. Hintaan sisältyy runsas aamiaisbuffet. Tyhjensimme repuista vähät varusteemme, harmitti kun jätin shortsit Krakovan kotiimme, täällä oli paljon parempi sää vaikka toisin pelkäsimme. Ensimmäinen ulosmenoyritys tyssäsi siihen, kun emme päässeet huoneesta ulos, saimme ainoastaan oven piipittämään. Hetken kuluttua joku siivoojista tuli pelastamaan meidät. Hän neuvoi, että ovi pitää työntää voimalla auki ja kiinni, muuten se jää raolleen ja alkaa hälyttää.
http://www.monterosa.pl/
Päätimme kävellä ylös Mt. Gubalowkalle junaraiteiden vieritse. Sää oli hieno! Polku oli sateiden jäljiltä kurainen ja liukas, nousu varsin jyrkkä. Loppumatkan kävelimme laskettelurinnettä, hikihän siinä tuli, mutta maisemat olivat mahtavat. Ylhäällä otimme rinneravintolassa oluet. Vuoret keräsivät tummia pilviä ja hetken aikaa satoi hieman. Yritimme etsiä muualle lähteviä patikkareittejä, mutta ylhäällä oli ainoastaan alas johtava autotie. Tienvarsi oli täynnä ravintoloita ja turistirihkamaa myyviä kojuja. Tulimme seuraavalla vaunulla alas (9,-/hlö) ja menimme suihkuun.
Illalla söimme hotellimme ravintolassa soppaa, salaatteja ja paistettua savujuustoa hillolla. Myöhemmin kävelimme vielä keskustan kävelykadun päästä päähän, mutta emme enää jaksaneet jäädä mihinkään istumaan, vaan palasimme ajoissa nukkumaan.
29.6. Vuorille mars!
Yöllä oli satanut, aamulla taivas oli kirkas ja aurinko paistoi. Kävimme alakerrassa runsaalla aamiaisella ja lähdimme etsimään auki olevaa turisti-infoa. Kylän ainoa infopiste on lähellä linja-autoasemaa, joten käveltävää riitti. Saimme ohjeet miten päästä Mt. Kasprowy Wierchille. Siellä pitäisi olla merkittyjä patikkareittejä. Palasimme hotelliin pakkaamaan reput. Alkoi sataa kaatamalla. Lähdimme kuitenkin 11.02 pikkubussilla Kuźniceen. Eipä siihen muita tullutkaan. Perillä satoi edelleen ja juoksimme lähimpään kahvilaan, joka oli tupaten täynnä. Kuului vain sadeviittojen kahinaa. Sateen hieman heivattua porukka palasi ulos kabiinijonoon. Mekin menimme jonon jatkoksi, vaikka ukkosti ja vuorilla näytti olevan sankka sumu. Ylhäällä sade hieman hiipui, pidimme kuitenkin sadeviitat päällä, kyseessähän ei ollut Miss Märkä t-paita – kisa. Kapusimme näköalatasanteelle, josta sumun läpi näkyi sen verran, että voi aavistaa kauniilla säällä löytyvän upeita patikkapolkuja. Jatkoimme kivistä polkua alaspäin kohti pikkujärviä, mutta palasimme ylös kahville ennen lippuihin merkittyä paluuaikaa.
Päästyämme takaisin Kuźniseen otimme hevoskyydin (100 rahaa) keskustaan. Menimme lounaalle joenvarren terassille, jossa kuivattiin sateen kastamia pöytiä ja tuoleja. Ruokatilaus piti käydä tekemässä sisällä. Tilaamisen teki mielenkiintoiseksi se, että listat olivat vain puolankielisiä. Ymmärsin mikä on kala ja tiskin takana seissyt tyttö kertoi, mistä kalasta oli kyse. Tilasimme kolme erilaista lohiannosta, kaikki tosi hyviä. Yhteisen salaatin, perunoiden ja viinin kanssa 147 rahaa.
Päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi. Jos aamulla on kaunis ilma, menemme taas vuorille.
30.6. Vuorille, jonoon mars!
Aamu oli taas aurinkoinen ja lämmin. Aamiaisen jälkeen yritimme sopia respan neidin kanssa, että voisimme pitää huoneemme iltaan asti ja käydä suihkussa ennen poislähtöä. Täällä ei kukaan puhu englantia! Saimme hänet jotenkin ymmärtämään toiveemme ja hän soitti jollekin (omistajalle?) ja nyökkäsi asian olevan ok. Pakkasimme reppuihin sadevarusteet ja eväät. Alkoi sataa.
Ahtauduimme 10.00 pikkubussiin Kuźniceen ja perillä jäimme jonon hännille odottamaan kabiiniin pääsyä. Teimme kuten muutkin; kävimme vuorotellen kahvilassa ja sen vessassa. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko. Ukkonen jyrisi jossain. Jonotimme kolme tuntia! Ostimme menopaluu-liput, jotka oikeuttavat parin tunnin oleskeluun Kasprowy Wierchilla. Ilmeisesti lipuissa oleva aika on ohjeellinen ja sillä pyritään purkamaan alastulon ruuhkia. Toisaalta meillä ei ollutkaan paljon aikaa käytettävänä kun jonottamiseen oli kulunut niin kauan. Ylös (tai alas) olisi voinut myös kävellä, mutta ilman reittikarttaa meillä ei ollut mitään käsitystä matkojen pituudesta tai niihin kuluvasta ajasta.
Kävelimme pätkän matkaa vuoren harjannetta, jolta avautui upea maisema molempiin suuntiin. Aurinko paistoi ja saimme pakata sadevarusteet reppuihin. Polku näytti kaukaa katsoen tasaiselta ja helpolta, mutta olikin tosiasiassa kivikkoinen ja epätasainen. Pidimme evästauon yhden nyppylän päällä ja käännyimme takaisin. Tulimme alas täydellä kabiinilla lippuun merkittynä aikana. Ilma oli kaunis, joten kävelimme alamäkeä takaisin Zakopanen keskustaan. Kävimme hotellilla suihkussa, maksoimme majoituksen ja söimme alakerran ravintolassa. Siitä kävelimme suoraan linja-autoasemalle, josta oli juuri lähdössä 19.15 bussi Krakovaan.
Matka kesti kaksi tuntia ja ajoimme taas hyvää tietä ohi pikkukylien, joissa sievät talot olivat hyvin hoidettujen puutarhojen ja pihojen ympäröimiä. Perillä yritimme etsiä tikettitoimistoa, mutta ne olivat jo kiinni. Automaateista emme ymmärtäneet höykäsen pöläystä ja ne näyttivät temppuilevan paikallisillekin. Hyppäsimme ratikkaan ja saimme ostettua liput sen automaatista (tasarahalla 2,50) paikallisen tytön ohjeilla. Kotona olimme ennen yhtätoista, rättiväsyneinä.
1.7. Viikko mennyt
Heräsin vasta kahdeksan jälkeen. Hilkka oli jo käynyt kaupassa ja valmistanut aamiaisen. Ratikassa Marjukan vieruskaveri aivasteli ja niiskutti, siksi jäimme pois aiemmalla pysäkillä (”tuoliaukio”) ja piipahdimme pieneen galleriaan (Galeria Na Placu). Hilkalla oli menossa viimeinen päivä Krakovassa, hän valitsi galleriasta tuliaisia, jotka lupasimme hakea myöhemmin valmiiksi pakattuina. Löysimme juutalaisen uuden hautausmaan, mutta jotenkin onnistuimme ohittamaan koko muun osan Kazimierzin kaupunginosasta.
Kävimme kahvilla Marian-aukion yhdellä terassilla, sieltä kävelimme Wawelin ohi joenrantaan ja Aquarius-laivaravintolaan lounaalle. Olikin mukava paikka ja varasimme pöydän illaksi. Tulikin pitkä kävelylenkki kun etsimme tien takaisin galleriaan, josta Hilkka haki taulunsa. Kartanlukua parempi keino oli katsoa kamerasta aamulla ottamiani valokuvia.
Ehdimme käydä kotona suihkussa ja syödä mansikoita kuohuviinin kanssa, ennen kuin oli taas palattava keskustaan. Jäimme kyydistä Wawelin kulmilla ja kävelimme Aquariukseen. Hyvät oli ruuat! Iltajuomat otimme vanhassa kaupungissa, joka oli jo huomattavan hiljainen. Samalle terassille oli eksynyt kaksi suomalaismiestä, jotka pyynnöstämme ottivat meistä yhteiskuvan. Taksilla kotiin, Hilkka alkoi pakata.
2.7. Kazimierz
Hilkan lähtöaamun kunniaksi Marjukka näytti aamiaisentekotaitonsa, minä kävin kaupassa. Kaupassakäynti on joka-aamuista extremeä. Ensin on selvitettävä palvelutiskillä, mitä haluaa ja kuinka paljon ja samalla pidettävä puolensa kaikkien etuilevien mummojen joukossa. Sitten ihmetellään jollekin myyjälle, miksi maitohylly on tyhjä (ei selvinnyt). Kun vihdoin olet jonottanut vuorosi kassalle asti, sinulle kerrotaan, ettei tälle kassalle voi maksaa viinipulloa (olut on eri asia, sitä ei lueta alkoholiksi). Olet valmis itse jonottamaan viinipullosi kanssa toiselle kassalle, mutta kassaneiti nappaa setelin kädestäsi ja menee niskojaan nakellen maksamaan viinin. Punastelet nolona kun seisotat selkäsi takana kaikki naapuruston kotirouvat ja eläkeläiset. Kun olet vihdoin oppinut, mille kassalle viini maksetaan, sinun annetaan selvällä puolankielellä ymmärtää, ettei sitä viiniä olisi saanut sieltä hyllystä itse ottaa, vaan pyytää kassaneidiltä. Yhtenä aamuna sain ripityksen siitä, että olin ottanut 4 x jogurtti – setistä kaksi purkkia. Taas mentiin peräkanaa maitohyllylle ja seisotettiin muita jonossa.
Saatoimme Hilkan taksitolpalle ja pidimme siivous- ja pyykinpesuaamupäivän. Kävelimme jonkun matkan päässä olevaan isompaan markettiin, joka vastaa kotoista Cittaria. Menimme ratikalla keskustaan ja kävelimme Kazimierzin juutalaiskaupunginosaan. Kävimme katsomassa Stara Synagogan. Juutalaisen kulttuurin festivaali kestää vielä muutaman päivän ja ostimme liput illan konserttiin. Istuimme lounaalle mukavan Warsztat-kahvilan terassille. Vieressä on Singer Cafe, jonka ulkopöydät ovat aitoja Singerin ompelukoneita (no nyt tiedän, mitä meidän vanhoille ompelukoneille tehdään). Poikkesimme myös läheiselle antiikkitorille, vinkin saimme muutamalta suomalaisnuorelta, jotka olivat reilimatkalla. Kerään messinkisiä kynttilänjalkoja ja niitä olisi ollut täälläkin myynnissä, mutta jätin ostamatta kun pohjan tarrassa luki ”made in India”. Kävimme myös Alchemia Cafessa, joka oli tupaten täynnä. Torin toiselta puolelta löytyi pari hauskan tuntuista ulkoravintolaa, niihin on palattava myöhemmin.
Päivän kirkkokiintiö täyttyi käymällä Stradamskan varrella olevassa kauniissa kirkossa. Apostolien kirkkoon (St. Peter and Paul’s Church) emme päässeet, kun siellä oli juuri konsertti alkamassa. Kävimme muurin vierustalla lasillisilla ja vaihtamassa lisää valuuttaa. Poikkesimme vielä pieneen luostarikirkkoon, siellä en kehdannut ottaa kuvia.
Oli aika mennä Tempel Synagogaan illan konserttiin. Ja kuten kuuluttaja avauspuheessaan totesi, saimme täyslaidallisen rokkia. Varsin energinen esitys ja kaikki rokkarin eleet! Lounas oli ollut sen verran tuhti, että illan selvisimme jaetulla ”pizzapatongilla” jonka ostimme Plac Nowan torikioskista. Menimme Izaaka Synagogan lähelle, siellä oli juuri alkamassa Hasidic ja Klezmer – musiikin ulkoilmakonsertti. Saimme paikat Warsztatin terassilta, siinä oli mukava kuunnella musiikkia ja ottaa olut. Kotiin palasimme nihkeinä ja suihkun tarpeessa.
3.7. Linnassa ja synagogassa
Heti kun Hilkka lähti, me aloimme lorvia aamuisin. Nukuimme puoli kymmeneen ja lähdimme keskustaan vasta puolenpäivän jälkeen. Kävimme selvittämässä fillarin vuokrausta. Kaupunkipyörän saa käyttöönsä kun ensin maksaa netissä luottokortilla jonkun summan, jota vastaan saa pin-koodin. Sen jälkeen koodi naputetaan pyörätelineen vieressä olevaan koneeseen, joka ottaa sinusta samalla valokuvan. Tuntui turhan monimutkaiselta ja löysimmekin fillarivuokraamon ihan vanhan kaupungin keskeltä. Huomenna sinne!
Tutustuimme Wawelin Linnaan. Ostettuamme liput ja mennessämme katedraaliin, meitä kehotettiin peittämään olkapäät (kas kun kukaan ei huomauttanut siitä lipunmyynnissä). Joten huivi tai pitkähihainen pusero on syytä kantaa mukana vaikka olisi kuinka kuuma ilma. Kierroksen tehtyämme otimme oluet linnan terassilla. Sikäli mukava kaupunki, että otat sen oluen sitten keskustassa, jonkun turistinähtävyyden kahvilassa tai syrjäkylillä, hinta on aina yhtä edullinen. Laskeuduimme keskustaan, Marjukka kävi tutustumassa paavin kotiin ja kertoi, että yhden huoneen nurkkaan nojasivat laskettelusukset. Kävimme vielä St. Peter and Paul’sissa ja sen viereisessä pienessä luostarikirkossa.
Juutalaiskaupunginosassa istuimme Alchemian terassille, Marjukka lähti siitä jonottamaan lippuja illan loppuunmyytyyn konserttiin. Lippuja oli luvassa vielä 30 ja Marjukka onnistui saamaan yhdet meillekin. Jäimme saman tien jonottamaan pääsyä Tempel Synagogaan. Kun ovet avattiin, varasimme paikat synagogan yläsosasta. Konsertti oli ehtaa klezmer-musiikkia, alkuun aavistus espanjalaista mustalaismusiikkia, kovin kaihoisaa. Tuli ihan mieleen mafia-leffojen musiikki. Välillä reipasta rillutusta, välillä jotain niin suomalaista. Konsertti kesti pari tuntia, sen jälkeen olikin taas nälkä.
Suunta oli selvä; kaunis Stajnia-ravintolan piha, jossa kaikki kalusteet olivat vanhoja; lipastoja, peilipöytiä, eriparituoleja jne. Ja kukkia oli joka puolella. Seuraksemme saimme viehättävän vanhemman saksalaispariskunnan, he olivat tulleet junalla Krakovaan muutaman päivän lomalle. Söimme taas erinomaisen hyvin (140zl). Sen jälkeen ei jaksettukaan muuta kuin etsiä lähin ratikkapysäkki ja mennä kotiin nukkumaan. Yöllä satoi vettä.
4.7. Pyöräilypäivä
Menimme vanhassa kaupungissa olevaan Eccentric Bike – fillarivuokraamoon ja saimme hyvät pyörät tuntiveloituksella (pantiksi Marjukan ajokortti). Poljimme Wawelin ohi Veikselin rantaan, josta jatkoimme pyörätietä, kunnes nousimme ylös kaduille. Kartan avulla löysimme joen sivuhaaran, jonka molemmin puolin menee kapea polku. Välillä se kapeni juuri ja juuri renkaan levyiseksi. Lopulta päädyimme Mydlnikin kylään, josta aloimme etsiä kahvilaa. Ohitimme kauniita taloja ja hyvin hoidettuja, kukkia täynnä olevia pihoja. Ajoimme ohi järvialueen, kovin näyttivät pieniltä protikoilta. Alamäessä huikkasin yhdelle pojalle kysyen kahvilaa tai baaria. ”Niet” jotain, siis ei ole tai ei tiedä. Balicen lentokentälle johtavan tien risteyksessä eräs rouva tiesi kertoa, että puiston laidalla on kahvila-ravintola, tosin hän ei ollut varma, onko se auki. Onneksi oli, sillä meillä oli nälkä. Parkkipaikalla oli muutama auto, paikalliset viettivät vapaapäivää luonnonpuistossa. Ruokalistat olivat taas puolankielisiä, mutta saimme Restauracje Kmitan tarjoilijatytön ymmärtämään, että haluamme jonkunlaista lounasta ulkoterassille. Tyttö ymmärsi toiveemme ja saimme kanafileet salaatteineen.
http://www.kmita.pl/
Päätimme palata Krakovaan maantietä pitkin. Paluumatka menikin tunnissa kun oli hyvä tie mitä ajaa. Jäimme vielä polkemaan Veikselin vartta eteenpäin. Pidimme pyöriä 4½ tuntia ja maksoimme niistä 2x30. Ratikalla kotiin, suihkut ja hetken huili.
Kazimierzissa alkoi seitsemän tuntia kestävä ulkoilmakonsertti, jossa esiintyivät lähes kaikki festivaaliin osallistuneet muusikot. Seisoimme hetken kuuntelemassa konserttia muun yleisön joukossa. Puheiden aikana aloimme etsiä istumapaikkaa sivummalta. Torinlaidalla on vieri vieressä ravintoloita, joiden terassit olivat nyt täynnä. Onnistuimme saamaan kaksi istumapaikkaa Magma-ravintolasta. Ja taas söimme aivan ihanat salaatit (oluineen 85zl). Lauantaisin ratikoita kulkee myöhempään, mutta palasimme kotiin jo puolenyön aikaan.
5.7.09 Kazimierz, suosikkikaupunginosamme
Valmistauduimme ilman kiirettä kaupungille lähtöön. Päivästä oli taas tulossa aurinkoinen ja lämmin. Jäimme ratikasta ”tuolipysäkillä” ja suunnistimme Schindlerin emalitehtaalle. Viidellä rahalla pääsi tutustumaan näyttelyyn ja tehdasalueeseen. Ostimme myös kartan (10zl) gettoon, josta tosin löysimme vain portti nro 3:n. Ruohottuneet junakiskot saivat ihon kananlihalle.
http://www.polishculture.co.uk/index.php?option=com_content&task=view&id=148&Itemid=90
Tarpeeksi käveltyämme istuimme oluille Ducarnia Clubin terassille, jonka sisätila ja wc on käymisen arvoinen. Lounaalle jäimme Szerokan laidalle Arieliin. Aukiolla purettiin eilisen konsertin esiintymislavaa. Söimme taas hyvät ruuat. Kävimme Remu Synagogassa, jonka vieressä on vanha juutalainen hautausmaa, tai se mitä siitä enää on jäljellä. Singer Cafessa (Ul. Izaaka) oli ompelukonepöytä vapaana ja istuimme siihen iltapäiväaurinkoon.
Kahvilla kävimme Meiselsa-kadun varrella olevassa viehättävässä kahvilassa, jossa on filmattu Schindlerin Lista – elokuvaa. Seinät on koristeltu vanhoin hää- ja perhekuvin, pöytiä peittävät pitsiliinat. Päädyimme taas Szerokalle ja jäimme kuuntelemaan musiikkia Awiw Restauracjan terassille. Marjukan saksankielen ansiosta teimme tuttavuutta mukavan paikallisen pariskunnan kanssa. He kehuivat Krakovaa ja sen nähtävyyksiä.
http://www.bigaj.pl/awiw/onas.htm
6.7.09 Auschwitz ja Birkenau
Bussilla keskitysleirille, kuulostaako kivalta? Näin kuitenkin tehtiin. Ajoimme ratikalla linja-autoasemalle ja ehdimme 10.35 bussiin Auschwitziin (edestakainen matka 20zl/hlö). Matka kesti 1½ tuntia ja kulki läpi kauniiden kylien, peltomaisemien ja tiheiden metsien. Talojen kukkivia pihoja katsellessa tuli mieleen, että naapureiden kanssa taidetaan kilpailla koreimmasta kukkaloistosta.
Tästä tulikin kokopäiväretki. Auschwitzissa kulutimme kolmisen tuntia. Sisäänpääsymaksua ei ole, mutta ostimme molemmille suomenkieliset opaslehtiset (5zl/kpl). Hämmästelin lapsien mukanaoloa, itse en ikinä toisi alaikäisiä tänne, olkoonkin kuinka opettavaista. Miten selität heille valokuvasuurennukset luurangonlaihoiksi nälkiintyneistä tai jo kuolleista lapsista, röykkiöistä pieniä kenkiä tai rikkoutuneita leluja? Tai sen, miksi aikuiset vieraat herkistyvät kyyneliin?
Pidimme hetken hengähdystauon ja kävimme lounaalla läheisessä pizzeriassa. Puoli neljältä lähti ilmainen bussikuljetus Birkenaun keskitysleirille (sinne voi kävelläkin, matkaa kolmisen kilometriä). Alue oli paljon laajempi mitä dokumentit tai elokuvat antavat ymmärtää. Junakiskot kertoivat hiljaisina surullista tarinaansa. Kävimme katsomassa jäljelle jääneitä taloja, joihin naiset oli aikoinaan ahdettu asumaan ennen kuolemaansa.
Palasimme viiden bussilla Krakovaan ja istuimme heti hikisinä terassioluille. Vaihdoin muurin viereisessä toimistossa lisää valuuttaa ja tulin todella huijatuksi. Vaihdoin epämääräisen summan euroja ja vasta ovella ihmettelin saamaani valuuttamäärää. Kun palasin tiskille, tyttö naputti rakennekynnellään lasiseinässä olevaa pientä lappua, jossa luki että kun valuutta on vastaanotettu, sitä ei enää lunasteta takaisin. Kurssi oli todella surkea, onneksi en vaihtanut kuin pienen summan. Siis ei tänne! Interchange Poland sp, Ul. Pijarska, Krakow.
Söimme pasta- ja salaattiaterian vanhan kaupungin aukiolla Dominiumissa. Tilaamani salaatti tarjottiin paistetun, ohuen leivän päällä ja annos oli taas valtava (ruuat ja viini yht. 70zl). Iltakahvit joimme Nowa Prowincjassa, jonka ulkopöydät ovat nykyisin vanhoja pulpetteja. Kuvasin Marjukan kun hän esitti pulpetissaan lojuvaa, täysin tympääntynyttä oppilasta.
http://www.nowaprowincja.krakow.pl/
7.7.09 Visa vinkumaan!
Sain kotipostistamme merkit lähes jonottamatta ja kaupanpäälle ystävälliset puolankieliset neuvot, että kortit voi jättää tiskille. Ajoimme ratikalla keskustaan, oli aika minunkin heittäytyä shoppailemaan. Ensin kävimme alusvaateputiikissa, sen jälkeen kävelimme Ul. Jozefan kautta Galleria Kazimierziin. Jaksoimme koluta 3-4 ensimmäistä putiikkia, mukaan lähti kevyen kesäisiä hetulapaitoja. Toivottavasti hellettä riittää ja niille on käyttöä, muuten menevät tyttärille kiertoon. Vatsa kurni niin että se häiritsi jo omia ajatuksia. Yritimme oikaista juutalaisen hautausmaan kautta, siinä onnistumatta. Jäimme Szeroka-aukiolle lounaalle Vinci-ravintolaan. Restaurant Arka Noego (Nooakin Arkki) mainosti illan klezmer-konserttia, varasimme siihen liput (20zl/kpl). Teimme tuliaisostoksia ”tuoliaukion” pienessä Galeria na Placussa. Kello oli sen verran vähän, että päätimme käväistä kotona suihkussa ja sutimassa. Kotimatkalla jäin ratikasta Lidlin pysäkillä ja kävin ostamassa Noble Cherry – likööriä. Ja taas seisoin väärällä kassalla!
http://www.cracow-life.com/eat/restaurants_details/367-Arka_Noego
Palasimme illalla keskustaan ratikalla nro 7 ja jäimme kyydistä Miodovan risteyksessä. Istuimme Arka Noegon terassille odottamaan konsertin alkua. Kolme varttia odotettuamme bändiä ei vieläkään kuulunut ja peruimme varauksemme. Krakovassa ei todellakaan tarvitse istua kahta kertaa samassa kahvilassa tai ravintolassa, mutta halusimme mennä uudelleen ensimmäisen illan La Campanjaan syömään hyvät salaatit. Onnistuimme saamaan pöydän puutarhasta. Ilma oli tosi ihana, pehmeän hämärä ja lämmin. Pimenevässä illassa taivaanrannassa salamoi. Kaikki pöydät olivat varattuja ja tarjoilijat kantoivat pöytiin paksuja, punaisia kynttilöitä. Salaattien lisukkeeksi tuli vastapaistettua leipää (viinikarahvin ja limoncellojen kanssa yht. 93zl). Taas tuli täysi päivä, nukkumaan ehdimme ennen yhtä.
8.7.09 Viimeistä viedään
Nukkumaan mennessäni jätin ikkunan auki, neljän aikaan heräsin kun ulkona tuuli niin että sängyssäkin otsatukka heilui. Ja aamulla satoi vettä! Aamupäivä kului siivotessa ja petivaatteita vaihtaessa. Korkkasimme pakkausviinin ja aloitimme tavaroittemme kasaamisen. Lähdimme kaupungille puolenpäivän aikaan, pysäkille kävellessä sovimme taksitolpalla aamun kuljetuksesta lentokentälle.
Löysimme jäljelle jääneen pätkän geton muurista. Halusin vielä Kazimierziin ja otimme päiväoluet Alchemian terassilla. Kirjoitin päiväkirjaa (siihen ei koskaan tuntunut olevan iltaisin aikaa), Marjukka haki torilta tuoreita vadelmia. Kävelimme kohti Wawelia ja löysimme itsemme taas alusvaateliikkeestä. Vessassa kävimme jossain vanhan kaupungin uudessa kauppakeskuksessa, jonka kellarikerroksessa on säilytetty vanhat tiiliholvikatot. Kävimme Marian kirkossa, yksi kauneimmista näkemistäni kirkoista.
Koska Marjukka oli hommannut meille majoituksen, halusin tarjota viimeisen illan päivällisen. Ravintolaketjun (la Campana, Wesele) kolmas, eli Miod Malina oli vielä käymättä, siis sinne. Ravintola on vähintään yhtä viehättävä kuin sisaretkin! Tilasin itselleni grillattua savujuustoa karpalohillon kera, yhtä hyvää kuin Weselessä. Söimme kala-annokset sieni-pinaattikastikkeessa, lisukkeeksi höyrytetyt kasvikset ja salaatti. Jälkiruuat korvasimme lasillisilla kirsikkavodkaa. Paikka on tosi kaunis ja alkoi illan tullen täyttyä. Takassa paloi tuli ja kaiuttimissa soi klezmer-musiikki.
http://www.miodmalina.pl/
9.7.09 Kotiinlähtö
Teresa ja Eva tulivat kotiin niin myöhään, että minä olin jo Höyhensaarilla. En edes herännyt heidän tuloonsa vaan luulin Marjukan erehtyneen päivästä. Mutta jossain vaiheessa huomasin, että eteiseen jättämämme valo oli sammutettu. Olimme molemmat viideltä hereillä ja pirteitä kuin peipposet. Aurinko paistoi jo makuuhuoneen ikkunaan ja ulkoa kuului aamun ääniä; lintuja, kauppaan täydennystä tuovia autoja ja varhaisia töihin lähtijöitä. Marjukka alkoi lukea, minä yritin nukkua, siinä suuremmin onnistumatta. Kahdeksalta nousimme ylös, Marjukka aamiaisentekoon ja minä kauppaan. Renata ja Eva heräilivät ja ehdimme vaihtaa kuulumiset ennen kuin taksikuskimme saapui (reilusti etuajassa).
Kentällä olimme hyvissä ajoin, mutta jonottamiseen meni oma aikansa. Minä jouduin riisumaan trekkarini turvatarkastuksessa, Marjukka meni ohi läpivalaisun kirkkain silmin, huomaamatta itsekään reppuun unohtunutta täyttä vesipulloa. Ostin kortilla vähän tuliaisia ja loppukolikoilla kahvit. Finnair lähti aikataulun mukaisesti, joudumme siis odottamaan Hannua kentällä tai käyttämään julkista liikennettä. En ole vuosiin tilannut kasvisateriaa, kun Finskin tarjoilut ovat olleet niin surkeita. Ilmeisesti jossain asiakastiedoissani kuitenkin on merkintä erikoisruokavaliosta, koska yllättäen minulle tuotiin nimelläni varustettu pasta-raastesalaatti. Ihan hyvä sellainen, mutta valkoisen sämpylän olisin riemumielin vaihtanut ruisleipään. Vantaalla satoi, ajoimme bussilla Tikkurilaan, sieltä Hannu keräsi meidät suojiinsa.
Iso kiitos seuralaisilleni, olette ihania!
Kaikki hinnat ovat Puolan zlotyissa, euron kurssi noin 4,3.
Tapani Kärkkäinen: Sankarimatkailijan Krakova (2007)
Marjukka, joka harrastaa asunnonvaihtoa, kyseli keväällä kiinnostustani mukaan lähtemisestä. Jo vain, kaikki käy! Harmi vain, että Välimeren väki lomailee vasta elokuussa, ja meille sopi paremmin kesäkuu. Lopulta meitä onnisti, ja krakovalainen opettajarouva Renata oli valmis tulemaan tyttärensä kanssa Lohjalle. Ensimmäiseksi viikoksi saimme mukaamme Hilkan, toisen viikon vietimme kahdestaan.Otimme Finnairin koneen haltuumme; Hilkka istui etupenkillä, me viimeisellä rivillä. Laskeuduimme Krakovaan hieman etuajassa, ennen yhtätoista paikallista aikaa. Vastassa oli kostea ja lämmin keli. Renatan lähettämien ohjeiden mukaisesti siirryimme bussilla juna-asemalle, josta jatkoimme päärautatieasemalle (8zl/hlö). Siellä vaihdoimme raitiovaunuun (2,50zl/hlö) ja ajoimme kotipysäkillemme Piaski Noween. Hetken harhailimme kerrostaloalueella, ennen kuin kotitalomme löytyi. Renatan ystävä Anna oli meitä vastassa ja ohjeisti talon tavoista. Kaikesta päätellen asunnossa oli hiljattain tehty remonttia; keittiössä oli uudet kaapistot ja makuuhuoneen seinät olivat ruskeaa tekonahkaa. Tyttären huoneeseen oli pedattu prinsessalakanat. Molemmissa huoneissa nukuttiin paavin kuvan alla. Annan lähdettyä valloitimme makuuhuoneet tavaroillamme ja lähdimme viereiseen markettiin ostamaan aamiaistarpeita. 100 rahaa riitti parin kassillisen maksamiseen. Otimme tervetulomaljat ja lähdimme ratikalla keskustaan. Jäimme pois Wawelin pysäkillä ja kävelimme vanhaan kaupunkiin (Stare Miasto).
Löysimme mukavan Trattoria la Campanan ja istuimme sen viehättävälle takapihalle. Tarjoilijatyttö kehotti meitä kuitenkin siirtymään sisätiloihin, ”kohta kuitenkin sataa”. Teimme työtä käskettyä ja pieni sadekuuro osuikin pian kohdalle. Söimme hyvät alku- ja pääruuat, juomien kanssa yht. 204zl.
http://www.cracow-life.com/eat/restaurants_details/1411-Trattoria_La_Campana
Kiertelimme vanhaa kaupunkia ja kuuntelimme tasatunnin trumpetinsoiton Marian-aukiolla. Istuimme terassille kahville ennen kuin palasimme ratikalla kotiin. Ilta viileni, sisälläkin oli kalseaa. Lämmitys oli jo pois päältä ja kiviset lattialaatat tuntuivat kylmiltä paljaan jalan alla.
26.6. Michelin-tason ruokaa Amican hinnoilla
Olimme kaikki aikaisin ylhäällä, sisäinen kello oli tunnin edellä. Keittiö oli niin pieni, ettei kolme kokkia mahtunut sinne yhtaikaa. Teimme työnjaon; Hilkka lupasi hoitaa aamiaiset ja tiskit, Marjukasta tehtiin avainvastaava ja kartanlukija, minä huolehdin yhteisistä rahoista ja valokuvaamisesta. Varustauduimme sateenvarjoin, mutta keskustaan päästyämme ilma kirkastui ja tuli kuuma. Katsastimme Sw. Semanta ze Sieryn kirkon ja vaihdoimme valuuttaa Nordeassa (kurssi 4,3493). Kävelimme vanhaa kaupunkia ympäröivää puistotietä ja kävimme tarkistamassa bussi- ja junayhteydet Zakopaneen. Turisti-infon tyttö suositteli ehdottomasti bussin käyttöä. Lounaalle jäimme Marian-aukiolle.Kävimme kotona suihkussa ja vähän huilimassa. Keittiöstä ei löytynyt kahvinkeitintä, minä olin tuonut mukana suodatinkahvia ja – pusseja. Kaupassamme ei myyty muovista suodatinta, korvasimme sen suppilolla, jonka läpi valutimme kahvin. Ennen keskustaan lähtöä korkkasimme kuoharin aperitiiviksi. Ajelimme vanhan kaupungin laidalle ja menimme syömään keskustaan erinomaiseen Restauracia Weseleen, jossa iltaisin soi musiikki. Maistoimme ensimmäisen kerran grillattua savunmakuista vuohenjuustoa karpalohillolla, nam. Lisäksi kananmaksaa vodka-omenilla, leivän sisällä tarjottua sienikeittoa ja lohipastaa. Jälkiruuaksi mansikoita, tiramisua, kahvia ja kirsikkavodkaa (lasku oli juomineen 217). Istuimme yläkerrassa, alhaalla soitti viulisti ja hanuristi mukavaa mustalaismusiikkia. Tarkistimme viimeisen ratikan lähtöajan ja poikkesimme vielä kuuntelemaan jazz-musiikkia pieneen kadunvarren kapakkaan. ”Pakkojuomiksi” tilasimme paikallisten (naisten) suosimaa karpalomehulla makeutettua olutta.
http://www.cracow-life.com/eat/restaurants_details/1326-Wesele
27.6. Maan alla (suolakaivosta ja jazzia)
Aamulla taivas oli täysin pilvessä ja ukkosti. Päätimme viettää sateisen päivän maan alla, Wieliczkan suolakaivoksessa. Ostin tupakkakioskista bussiliput (3zl/kpl) ja nousimme bussiin. Matkalla ihmettelimme outoja paikannimiä; olimme menossa väärään suuntaan! Hyppäsimme kyydistä jossain kylässä ja lähdimme toisella bussilla toiseen suuntaan. Ajelimme koko rahan edestä, tunnin verran ennen kuin olimme Wieliczkassa. Ostimme liput suolakaivoksen englanninkieliseen opastukseen (24zl/lippu + kympin kuvausmaksu) ja laskeuduimme oppaan perässä 380 rappusta alas kaivokseen. Viiksekäs herra puhui sortaen englantia ja toisti hassusti useat sanaparit. Kävelimme rivakasti pitkin käytäviä ja alaspäin meneviä rappuja, pysähtyen välillä kuuntelemaan tarinaa kaivostoiminnasta ja kaivoksen historiasta. Näimme suolasta tehtyjä patsaita, tauluja, kirkkoja ja kattokruunuja. Parin tunnin kierros oli varsin antoisa. Hissiin jouduimme jonottamaan monessa eri jonossa. Päästyämme takaisin maan pinnalle kävimme lounaalla. Tilasimme yhteisen raastelautasen ja kaikille hyvät perunaletut sienikastikkeella (oluineen 59,-).
Katselimme vielä hetken viehättävää kaupunkia ja kysymällä löysimme oikean bussipysäkin. Kun tie alkoi näyttää tutulta, vaihdoimme ennen Krakovan keskustaa toiseen bussiin, joka meni meidän kaupunginosaamme. Joimme kahvit ja aperitiivit, ennen kuin lähdimme taas keskustaan. Katsastimme ravintola- ja musiikkitarjontaa. Istuimme hetken aukion yhdellä monista terasseista, ennen kuin menimme kuuntelemaan jazz-bändiä Harris Piano Jazz – kellariklubille. Soitto loppui jo ennen puoltayötä. Ostimme vielä iltasapuskat kebab-kioskista ja hurautimme taksilla (40,-) kotiin.
28.6. Zakopaneen!
Taas pilvinen aamu. Aamiaisen jälkeen pakkasimme reput ja kävelimme tihkusateessa ratikkapysäkille. Kaikki kunnon katolilaiset kävelivät kotikirkkoomme. Menimme ratikalla linja-autoasemalle, josta lähti sopivasti 10.40 bussi Zakopaneen (17zl/hlö). Taivas alkoi seljetä. Ajoimme hyvää moottoritietä, vauhtia hidasti vain lyhyt pätkä tietöitä. Seurasimme pitkään joenvartta. Ylhäällä vuorilla oli tosi komeat maisemat. Matkan aikana ohitimme mukavan näköisiä pikkukyliä, viljavia peltoja, kauniita taloja ja hyvin hoidettuja pihoja. Tien varrella myytiin lampaannahkoja ja pihatonttuja. Mitähän Hannu olisi meinannut, kun olisin tullut kotiin punalakkinen tonttu kainalossa?Zakopanessa emme tienneet, mihin päin piti suunnistaa, olimme ilman karttaa, opasteet puuttuivat ja se ainoa turisti-info, jonka vihdoin löysimme, oli suljettu. Löysimme vilkkaan kävelykadun (toivottavasti väki vähenee kun arki alkaa) ja istahdimme kahvilan terassille. Kaupungin ”alimmaisen” tien varrelta, josta pääsee vuorille menevään raidevaunuun, löytyi yösija. Willa Monte Rosan perushuoneet kolmelle hengelle olivat varattuja, mutta saimme samaan hintaan (90/yö/hlö) tilavan kattohuoneiston. Hintaan sisältyy runsas aamiaisbuffet. Tyhjensimme repuista vähät varusteemme, harmitti kun jätin shortsit Krakovan kotiimme, täällä oli paljon parempi sää vaikka toisin pelkäsimme. Ensimmäinen ulosmenoyritys tyssäsi siihen, kun emme päässeet huoneesta ulos, saimme ainoastaan oven piipittämään. Hetken kuluttua joku siivoojista tuli pelastamaan meidät. Hän neuvoi, että ovi pitää työntää voimalla auki ja kiinni, muuten se jää raolleen ja alkaa hälyttää.
http://www.monterosa.pl/
Päätimme kävellä ylös Mt. Gubalowkalle junaraiteiden vieritse. Sää oli hieno! Polku oli sateiden jäljiltä kurainen ja liukas, nousu varsin jyrkkä. Loppumatkan kävelimme laskettelurinnettä, hikihän siinä tuli, mutta maisemat olivat mahtavat. Ylhäällä otimme rinneravintolassa oluet. Vuoret keräsivät tummia pilviä ja hetken aikaa satoi hieman. Yritimme etsiä muualle lähteviä patikkareittejä, mutta ylhäällä oli ainoastaan alas johtava autotie. Tienvarsi oli täynnä ravintoloita ja turistirihkamaa myyviä kojuja. Tulimme seuraavalla vaunulla alas (9,-/hlö) ja menimme suihkuun.
Illalla söimme hotellimme ravintolassa soppaa, salaatteja ja paistettua savujuustoa hillolla. Myöhemmin kävelimme vielä keskustan kävelykadun päästä päähän, mutta emme enää jaksaneet jäädä mihinkään istumaan, vaan palasimme ajoissa nukkumaan.
29.6. Vuorille mars!
Yöllä oli satanut, aamulla taivas oli kirkas ja aurinko paistoi. Kävimme alakerrassa runsaalla aamiaisella ja lähdimme etsimään auki olevaa turisti-infoa. Kylän ainoa infopiste on lähellä linja-autoasemaa, joten käveltävää riitti. Saimme ohjeet miten päästä Mt. Kasprowy Wierchille. Siellä pitäisi olla merkittyjä patikkareittejä. Palasimme hotelliin pakkaamaan reput. Alkoi sataa kaatamalla. Lähdimme kuitenkin 11.02 pikkubussilla Kuźniceen. Eipä siihen muita tullutkaan. Perillä satoi edelleen ja juoksimme lähimpään kahvilaan, joka oli tupaten täynnä. Kuului vain sadeviittojen kahinaa. Sateen hieman heivattua porukka palasi ulos kabiinijonoon. Mekin menimme jonon jatkoksi, vaikka ukkosti ja vuorilla näytti olevan sankka sumu. Ylhäällä sade hieman hiipui, pidimme kuitenkin sadeviitat päällä, kyseessähän ei ollut Miss Märkä t-paita – kisa. Kapusimme näköalatasanteelle, josta sumun läpi näkyi sen verran, että voi aavistaa kauniilla säällä löytyvän upeita patikkapolkuja. Jatkoimme kivistä polkua alaspäin kohti pikkujärviä, mutta palasimme ylös kahville ennen lippuihin merkittyä paluuaikaa. Päästyämme takaisin Kuźniseen otimme hevoskyydin (100 rahaa) keskustaan. Menimme lounaalle joenvarren terassille, jossa kuivattiin sateen kastamia pöytiä ja tuoleja. Ruokatilaus piti käydä tekemässä sisällä. Tilaamisen teki mielenkiintoiseksi se, että listat olivat vain puolankielisiä. Ymmärsin mikä on kala ja tiskin takana seissyt tyttö kertoi, mistä kalasta oli kyse. Tilasimme kolme erilaista lohiannosta, kaikki tosi hyviä. Yhteisen salaatin, perunoiden ja viinin kanssa 147 rahaa.
Päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi. Jos aamulla on kaunis ilma, menemme taas vuorille.
30.6. Vuorille, jonoon mars!
Aamu oli taas aurinkoinen ja lämmin. Aamiaisen jälkeen yritimme sopia respan neidin kanssa, että voisimme pitää huoneemme iltaan asti ja käydä suihkussa ennen poislähtöä. Täällä ei kukaan puhu englantia! Saimme hänet jotenkin ymmärtämään toiveemme ja hän soitti jollekin (omistajalle?) ja nyökkäsi asian olevan ok. Pakkasimme reppuihin sadevarusteet ja eväät. Alkoi sataa.Ahtauduimme 10.00 pikkubussiin Kuźniceen ja perillä jäimme jonon hännille odottamaan kabiiniin pääsyä. Teimme kuten muutkin; kävimme vuorotellen kahvilassa ja sen vessassa. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko. Ukkonen jyrisi jossain. Jonotimme kolme tuntia! Ostimme menopaluu-liput, jotka oikeuttavat parin tunnin oleskeluun Kasprowy Wierchilla. Ilmeisesti lipuissa oleva aika on ohjeellinen ja sillä pyritään purkamaan alastulon ruuhkia. Toisaalta meillä ei ollutkaan paljon aikaa käytettävänä kun jonottamiseen oli kulunut niin kauan. Ylös (tai alas) olisi voinut myös kävellä, mutta ilman reittikarttaa meillä ei ollut mitään käsitystä matkojen pituudesta tai niihin kuluvasta ajasta.
Kävelimme pätkän matkaa vuoren harjannetta, jolta avautui upea maisema molempiin suuntiin. Aurinko paistoi ja saimme pakata sadevarusteet reppuihin. Polku näytti kaukaa katsoen tasaiselta ja helpolta, mutta olikin tosiasiassa kivikkoinen ja epätasainen. Pidimme evästauon yhden nyppylän päällä ja käännyimme takaisin. Tulimme alas täydellä kabiinilla lippuun merkittynä aikana. Ilma oli kaunis, joten kävelimme alamäkeä takaisin Zakopanen keskustaan. Kävimme hotellilla suihkussa, maksoimme majoituksen ja söimme alakerran ravintolassa. Siitä kävelimme suoraan linja-autoasemalle, josta oli juuri lähdössä 19.15 bussi Krakovaan.
Matka kesti kaksi tuntia ja ajoimme taas hyvää tietä ohi pikkukylien, joissa sievät talot olivat hyvin hoidettujen puutarhojen ja pihojen ympäröimiä. Perillä yritimme etsiä tikettitoimistoa, mutta ne olivat jo kiinni. Automaateista emme ymmärtäneet höykäsen pöläystä ja ne näyttivät temppuilevan paikallisillekin. Hyppäsimme ratikkaan ja saimme ostettua liput sen automaatista (tasarahalla 2,50) paikallisen tytön ohjeilla. Kotona olimme ennen yhtätoista, rättiväsyneinä.
1.7. Viikko mennyt
Heräsin vasta kahdeksan jälkeen. Hilkka oli jo käynyt kaupassa ja valmistanut aamiaisen. Ratikassa Marjukan vieruskaveri aivasteli ja niiskutti, siksi jäimme pois aiemmalla pysäkillä (”tuoliaukio”) ja piipahdimme pieneen galleriaan (Galeria Na Placu). Hilkalla oli menossa viimeinen päivä Krakovassa, hän valitsi galleriasta tuliaisia, jotka lupasimme hakea myöhemmin valmiiksi pakattuina. Löysimme juutalaisen uuden hautausmaan, mutta jotenkin onnistuimme ohittamaan koko muun osan Kazimierzin kaupunginosasta.Kävimme kahvilla Marian-aukion yhdellä terassilla, sieltä kävelimme Wawelin ohi joenrantaan ja Aquarius-laivaravintolaan lounaalle. Olikin mukava paikka ja varasimme pöydän illaksi. Tulikin pitkä kävelylenkki kun etsimme tien takaisin galleriaan, josta Hilkka haki taulunsa. Kartanlukua parempi keino oli katsoa kamerasta aamulla ottamiani valokuvia.
Ehdimme käydä kotona suihkussa ja syödä mansikoita kuohuviinin kanssa, ennen kuin oli taas palattava keskustaan. Jäimme kyydistä Wawelin kulmilla ja kävelimme Aquariukseen. Hyvät oli ruuat! Iltajuomat otimme vanhassa kaupungissa, joka oli jo huomattavan hiljainen. Samalle terassille oli eksynyt kaksi suomalaismiestä, jotka pyynnöstämme ottivat meistä yhteiskuvan. Taksilla kotiin, Hilkka alkoi pakata.
2.7. Kazimierz
Hilkan lähtöaamun kunniaksi Marjukka näytti aamiaisentekotaitonsa, minä kävin kaupassa. Kaupassakäynti on joka-aamuista extremeä. Ensin on selvitettävä palvelutiskillä, mitä haluaa ja kuinka paljon ja samalla pidettävä puolensa kaikkien etuilevien mummojen joukossa. Sitten ihmetellään jollekin myyjälle, miksi maitohylly on tyhjä (ei selvinnyt). Kun vihdoin olet jonottanut vuorosi kassalle asti, sinulle kerrotaan, ettei tälle kassalle voi maksaa viinipulloa (olut on eri asia, sitä ei lueta alkoholiksi). Olet valmis itse jonottamaan viinipullosi kanssa toiselle kassalle, mutta kassaneiti nappaa setelin kädestäsi ja menee niskojaan nakellen maksamaan viinin. Punastelet nolona kun seisotat selkäsi takana kaikki naapuruston kotirouvat ja eläkeläiset. Kun olet vihdoin oppinut, mille kassalle viini maksetaan, sinun annetaan selvällä puolankielellä ymmärtää, ettei sitä viiniä olisi saanut sieltä hyllystä itse ottaa, vaan pyytää kassaneidiltä. Yhtenä aamuna sain ripityksen siitä, että olin ottanut 4 x jogurtti – setistä kaksi purkkia. Taas mentiin peräkanaa maitohyllylle ja seisotettiin muita jonossa.
Saatoimme Hilkan taksitolpalle ja pidimme siivous- ja pyykinpesuaamupäivän. Kävelimme jonkun matkan päässä olevaan isompaan markettiin, joka vastaa kotoista Cittaria. Menimme ratikalla keskustaan ja kävelimme Kazimierzin juutalaiskaupunginosaan. Kävimme katsomassa Stara Synagogan. Juutalaisen kulttuurin festivaali kestää vielä muutaman päivän ja ostimme liput illan konserttiin. Istuimme lounaalle mukavan Warsztat-kahvilan terassille. Vieressä on Singer Cafe, jonka ulkopöydät ovat aitoja Singerin ompelukoneita (no nyt tiedän, mitä meidän vanhoille ompelukoneille tehdään). Poikkesimme myös läheiselle antiikkitorille, vinkin saimme muutamalta suomalaisnuorelta, jotka olivat reilimatkalla. Kerään messinkisiä kynttilänjalkoja ja niitä olisi ollut täälläkin myynnissä, mutta jätin ostamatta kun pohjan tarrassa luki ”made in India”. Kävimme myös Alchemia Cafessa, joka oli tupaten täynnä. Torin toiselta puolelta löytyi pari hauskan tuntuista ulkoravintolaa, niihin on palattava myöhemmin.Päivän kirkkokiintiö täyttyi käymällä Stradamskan varrella olevassa kauniissa kirkossa. Apostolien kirkkoon (St. Peter and Paul’s Church) emme päässeet, kun siellä oli juuri konsertti alkamassa. Kävimme muurin vierustalla lasillisilla ja vaihtamassa lisää valuuttaa. Poikkesimme vielä pieneen luostarikirkkoon, siellä en kehdannut ottaa kuvia.
Oli aika mennä Tempel Synagogaan illan konserttiin. Ja kuten kuuluttaja avauspuheessaan totesi, saimme täyslaidallisen rokkia. Varsin energinen esitys ja kaikki rokkarin eleet! Lounas oli ollut sen verran tuhti, että illan selvisimme jaetulla ”pizzapatongilla” jonka ostimme Plac Nowan torikioskista. Menimme Izaaka Synagogan lähelle, siellä oli juuri alkamassa Hasidic ja Klezmer – musiikin ulkoilmakonsertti. Saimme paikat Warsztatin terassilta, siinä oli mukava kuunnella musiikkia ja ottaa olut. Kotiin palasimme nihkeinä ja suihkun tarpeessa.
3.7. Linnassa ja synagogassa
Heti kun Hilkka lähti, me aloimme lorvia aamuisin. Nukuimme puoli kymmeneen ja lähdimme keskustaan vasta puolenpäivän jälkeen. Kävimme selvittämässä fillarin vuokrausta. Kaupunkipyörän saa käyttöönsä kun ensin maksaa netissä luottokortilla jonkun summan, jota vastaan saa pin-koodin. Sen jälkeen koodi naputetaan pyörätelineen vieressä olevaan koneeseen, joka ottaa sinusta samalla valokuvan. Tuntui turhan monimutkaiselta ja löysimmekin fillarivuokraamon ihan vanhan kaupungin keskeltä. Huomenna sinne!
Tutustuimme Wawelin Linnaan. Ostettuamme liput ja mennessämme katedraaliin, meitä kehotettiin peittämään olkapäät (kas kun kukaan ei huomauttanut siitä lipunmyynnissä). Joten huivi tai pitkähihainen pusero on syytä kantaa mukana vaikka olisi kuinka kuuma ilma. Kierroksen tehtyämme otimme oluet linnan terassilla. Sikäli mukava kaupunki, että otat sen oluen sitten keskustassa, jonkun turistinähtävyyden kahvilassa tai syrjäkylillä, hinta on aina yhtä edullinen. Laskeuduimme keskustaan, Marjukka kävi tutustumassa paavin kotiin ja kertoi, että yhden huoneen nurkkaan nojasivat laskettelusukset. Kävimme vielä St. Peter and Paul’sissa ja sen viereisessä pienessä luostarikirkossa.
Juutalaiskaupunginosassa istuimme Alchemian terassille, Marjukka lähti siitä jonottamaan lippuja illan loppuunmyytyyn konserttiin. Lippuja oli luvassa vielä 30 ja Marjukka onnistui saamaan yhdet meillekin. Jäimme saman tien jonottamaan pääsyä Tempel Synagogaan. Kun ovet avattiin, varasimme paikat synagogan yläsosasta. Konsertti oli ehtaa klezmer-musiikkia, alkuun aavistus espanjalaista mustalaismusiikkia, kovin kaihoisaa. Tuli ihan mieleen mafia-leffojen musiikki. Välillä reipasta rillutusta, välillä jotain niin suomalaista. Konsertti kesti pari tuntia, sen jälkeen olikin taas nälkä. Suunta oli selvä; kaunis Stajnia-ravintolan piha, jossa kaikki kalusteet olivat vanhoja; lipastoja, peilipöytiä, eriparituoleja jne. Ja kukkia oli joka puolella. Seuraksemme saimme viehättävän vanhemman saksalaispariskunnan, he olivat tulleet junalla Krakovaan muutaman päivän lomalle. Söimme taas erinomaisen hyvin (140zl). Sen jälkeen ei jaksettukaan muuta kuin etsiä lähin ratikkapysäkki ja mennä kotiin nukkumaan. Yöllä satoi vettä.
4.7. Pyöräilypäivä
Menimme vanhassa kaupungissa olevaan Eccentric Bike – fillarivuokraamoon ja saimme hyvät pyörät tuntiveloituksella (pantiksi Marjukan ajokortti). Poljimme Wawelin ohi Veikselin rantaan, josta jatkoimme pyörätietä, kunnes nousimme ylös kaduille. Kartan avulla löysimme joen sivuhaaran, jonka molemmin puolin menee kapea polku. Välillä se kapeni juuri ja juuri renkaan levyiseksi. Lopulta päädyimme Mydlnikin kylään, josta aloimme etsiä kahvilaa. Ohitimme kauniita taloja ja hyvin hoidettuja, kukkia täynnä olevia pihoja. Ajoimme ohi järvialueen, kovin näyttivät pieniltä protikoilta. Alamäessä huikkasin yhdelle pojalle kysyen kahvilaa tai baaria. ”Niet” jotain, siis ei ole tai ei tiedä. Balicen lentokentälle johtavan tien risteyksessä eräs rouva tiesi kertoa, että puiston laidalla on kahvila-ravintola, tosin hän ei ollut varma, onko se auki. Onneksi oli, sillä meillä oli nälkä. Parkkipaikalla oli muutama auto, paikalliset viettivät vapaapäivää luonnonpuistossa. Ruokalistat olivat taas puolankielisiä, mutta saimme Restauracje Kmitan tarjoilijatytön ymmärtämään, että haluamme jonkunlaista lounasta ulkoterassille. Tyttö ymmärsi toiveemme ja saimme kanafileet salaatteineen.
http://www.kmita.pl/
Päätimme palata Krakovaan maantietä pitkin. Paluumatka menikin tunnissa kun oli hyvä tie mitä ajaa. Jäimme vielä polkemaan Veikselin vartta eteenpäin. Pidimme pyöriä 4½ tuntia ja maksoimme niistä 2x30. Ratikalla kotiin, suihkut ja hetken huili.Kazimierzissa alkoi seitsemän tuntia kestävä ulkoilmakonsertti, jossa esiintyivät lähes kaikki festivaaliin osallistuneet muusikot. Seisoimme hetken kuuntelemassa konserttia muun yleisön joukossa. Puheiden aikana aloimme etsiä istumapaikkaa sivummalta. Torinlaidalla on vieri vieressä ravintoloita, joiden terassit olivat nyt täynnä. Onnistuimme saamaan kaksi istumapaikkaa Magma-ravintolasta. Ja taas söimme aivan ihanat salaatit (oluineen 85zl). Lauantaisin ratikoita kulkee myöhempään, mutta palasimme kotiin jo puolenyön aikaan.
5.7.09 Kazimierz, suosikkikaupunginosamme
Valmistauduimme ilman kiirettä kaupungille lähtöön. Päivästä oli taas tulossa aurinkoinen ja lämmin. Jäimme ratikasta ”tuolipysäkillä” ja suunnistimme Schindlerin emalitehtaalle. Viidellä rahalla pääsi tutustumaan näyttelyyn ja tehdasalueeseen. Ostimme myös kartan (10zl) gettoon, josta tosin löysimme vain portti nro 3:n. Ruohottuneet junakiskot saivat ihon kananlihalle.
http://www.polishculture.co.uk/index.php?option=com_content&task=view&id=148&Itemid=90
Tarpeeksi käveltyämme istuimme oluille Ducarnia Clubin terassille, jonka sisätila ja wc on käymisen arvoinen. Lounaalle jäimme Szerokan laidalle Arieliin. Aukiolla purettiin eilisen konsertin esiintymislavaa. Söimme taas hyvät ruuat. Kävimme Remu Synagogassa, jonka vieressä on vanha juutalainen hautausmaa, tai se mitä siitä enää on jäljellä. Singer Cafessa (Ul. Izaaka) oli ompelukonepöytä vapaana ja istuimme siihen iltapäiväaurinkoon. Kahvilla kävimme Meiselsa-kadun varrella olevassa viehättävässä kahvilassa, jossa on filmattu Schindlerin Lista – elokuvaa. Seinät on koristeltu vanhoin hää- ja perhekuvin, pöytiä peittävät pitsiliinat. Päädyimme taas Szerokalle ja jäimme kuuntelemaan musiikkia Awiw Restauracjan terassille. Marjukan saksankielen ansiosta teimme tuttavuutta mukavan paikallisen pariskunnan kanssa. He kehuivat Krakovaa ja sen nähtävyyksiä.
http://www.bigaj.pl/awiw/onas.htm
6.7.09 Auschwitz ja Birkenau
Bussilla keskitysleirille, kuulostaako kivalta? Näin kuitenkin tehtiin. Ajoimme ratikalla linja-autoasemalle ja ehdimme 10.35 bussiin Auschwitziin (edestakainen matka 20zl/hlö). Matka kesti 1½ tuntia ja kulki läpi kauniiden kylien, peltomaisemien ja tiheiden metsien. Talojen kukkivia pihoja katsellessa tuli mieleen, että naapureiden kanssa taidetaan kilpailla koreimmasta kukkaloistosta.Tästä tulikin kokopäiväretki. Auschwitzissa kulutimme kolmisen tuntia. Sisäänpääsymaksua ei ole, mutta ostimme molemmille suomenkieliset opaslehtiset (5zl/kpl). Hämmästelin lapsien mukanaoloa, itse en ikinä toisi alaikäisiä tänne, olkoonkin kuinka opettavaista. Miten selität heille valokuvasuurennukset luurangonlaihoiksi nälkiintyneistä tai jo kuolleista lapsista, röykkiöistä pieniä kenkiä tai rikkoutuneita leluja? Tai sen, miksi aikuiset vieraat herkistyvät kyyneliin?
Pidimme hetken hengähdystauon ja kävimme lounaalla läheisessä pizzeriassa. Puoli neljältä lähti ilmainen bussikuljetus Birkenaun keskitysleirille (sinne voi kävelläkin, matkaa kolmisen kilometriä). Alue oli paljon laajempi mitä dokumentit tai elokuvat antavat ymmärtää. Junakiskot kertoivat hiljaisina surullista tarinaansa. Kävimme katsomassa jäljelle jääneitä taloja, joihin naiset oli aikoinaan ahdettu asumaan ennen kuolemaansa.
Palasimme viiden bussilla Krakovaan ja istuimme heti hikisinä terassioluille. Vaihdoin muurin viereisessä toimistossa lisää valuuttaa ja tulin todella huijatuksi. Vaihdoin epämääräisen summan euroja ja vasta ovella ihmettelin saamaani valuuttamäärää. Kun palasin tiskille, tyttö naputti rakennekynnellään lasiseinässä olevaa pientä lappua, jossa luki että kun valuutta on vastaanotettu, sitä ei enää lunasteta takaisin. Kurssi oli todella surkea, onneksi en vaihtanut kuin pienen summan. Siis ei tänne! Interchange Poland sp, Ul. Pijarska, Krakow.
Söimme pasta- ja salaattiaterian vanhan kaupungin aukiolla Dominiumissa. Tilaamani salaatti tarjottiin paistetun, ohuen leivän päällä ja annos oli taas valtava (ruuat ja viini yht. 70zl). Iltakahvit joimme Nowa Prowincjassa, jonka ulkopöydät ovat nykyisin vanhoja pulpetteja. Kuvasin Marjukan kun hän esitti pulpetissaan lojuvaa, täysin tympääntynyttä oppilasta.
http://www.nowaprowincja.krakow.pl/
7.7.09 Visa vinkumaan!
Sain kotipostistamme merkit lähes jonottamatta ja kaupanpäälle ystävälliset puolankieliset neuvot, että kortit voi jättää tiskille. Ajoimme ratikalla keskustaan, oli aika minunkin heittäytyä shoppailemaan. Ensin kävimme alusvaateputiikissa, sen jälkeen kävelimme Ul. Jozefan kautta Galleria Kazimierziin. Jaksoimme koluta 3-4 ensimmäistä putiikkia, mukaan lähti kevyen kesäisiä hetulapaitoja. Toivottavasti hellettä riittää ja niille on käyttöä, muuten menevät tyttärille kiertoon. Vatsa kurni niin että se häiritsi jo omia ajatuksia. Yritimme oikaista juutalaisen hautausmaan kautta, siinä onnistumatta. Jäimme Szeroka-aukiolle lounaalle Vinci-ravintolaan. Restaurant Arka Noego (Nooakin Arkki) mainosti illan klezmer-konserttia, varasimme siihen liput (20zl/kpl). Teimme tuliaisostoksia ”tuoliaukion” pienessä Galeria na Placussa. Kello oli sen verran vähän, että päätimme käväistä kotona suihkussa ja sutimassa. Kotimatkalla jäin ratikasta Lidlin pysäkillä ja kävin ostamassa Noble Cherry – likööriä. Ja taas seisoin väärällä kassalla!
http://www.cracow-life.com/eat/restaurants_details/367-Arka_Noego
Palasimme illalla keskustaan ratikalla nro 7 ja jäimme kyydistä Miodovan risteyksessä. Istuimme Arka Noegon terassille odottamaan konsertin alkua. Kolme varttia odotettuamme bändiä ei vieläkään kuulunut ja peruimme varauksemme. Krakovassa ei todellakaan tarvitse istua kahta kertaa samassa kahvilassa tai ravintolassa, mutta halusimme mennä uudelleen ensimmäisen illan La Campanjaan syömään hyvät salaatit. Onnistuimme saamaan pöydän puutarhasta. Ilma oli tosi ihana, pehmeän hämärä ja lämmin. Pimenevässä illassa taivaanrannassa salamoi. Kaikki pöydät olivat varattuja ja tarjoilijat kantoivat pöytiin paksuja, punaisia kynttilöitä. Salaattien lisukkeeksi tuli vastapaistettua leipää (viinikarahvin ja limoncellojen kanssa yht. 93zl). Taas tuli täysi päivä, nukkumaan ehdimme ennen yhtä. 8.7.09 Viimeistä viedään
Nukkumaan mennessäni jätin ikkunan auki, neljän aikaan heräsin kun ulkona tuuli niin että sängyssäkin otsatukka heilui. Ja aamulla satoi vettä! Aamupäivä kului siivotessa ja petivaatteita vaihtaessa. Korkkasimme pakkausviinin ja aloitimme tavaroittemme kasaamisen. Lähdimme kaupungille puolenpäivän aikaan, pysäkille kävellessä sovimme taksitolpalla aamun kuljetuksesta lentokentälle.
Löysimme jäljelle jääneen pätkän geton muurista. Halusin vielä Kazimierziin ja otimme päiväoluet Alchemian terassilla. Kirjoitin päiväkirjaa (siihen ei koskaan tuntunut olevan iltaisin aikaa), Marjukka haki torilta tuoreita vadelmia. Kävelimme kohti Wawelia ja löysimme itsemme taas alusvaateliikkeestä. Vessassa kävimme jossain vanhan kaupungin uudessa kauppakeskuksessa, jonka kellarikerroksessa on säilytetty vanhat tiiliholvikatot. Kävimme Marian kirkossa, yksi kauneimmista näkemistäni kirkoista.
Koska Marjukka oli hommannut meille majoituksen, halusin tarjota viimeisen illan päivällisen. Ravintolaketjun (la Campana, Wesele) kolmas, eli Miod Malina oli vielä käymättä, siis sinne. Ravintola on vähintään yhtä viehättävä kuin sisaretkin! Tilasin itselleni grillattua savujuustoa karpalohillon kera, yhtä hyvää kuin Weselessä. Söimme kala-annokset sieni-pinaattikastikkeessa, lisukkeeksi höyrytetyt kasvikset ja salaatti. Jälkiruuat korvasimme lasillisilla kirsikkavodkaa. Paikka on tosi kaunis ja alkoi illan tullen täyttyä. Takassa paloi tuli ja kaiuttimissa soi klezmer-musiikki.http://www.miodmalina.pl/
9.7.09 Kotiinlähtö
Teresa ja Eva tulivat kotiin niin myöhään, että minä olin jo Höyhensaarilla. En edes herännyt heidän tuloonsa vaan luulin Marjukan erehtyneen päivästä. Mutta jossain vaiheessa huomasin, että eteiseen jättämämme valo oli sammutettu. Olimme molemmat viideltä hereillä ja pirteitä kuin peipposet. Aurinko paistoi jo makuuhuoneen ikkunaan ja ulkoa kuului aamun ääniä; lintuja, kauppaan täydennystä tuovia autoja ja varhaisia töihin lähtijöitä. Marjukka alkoi lukea, minä yritin nukkua, siinä suuremmin onnistumatta. Kahdeksalta nousimme ylös, Marjukka aamiaisentekoon ja minä kauppaan. Renata ja Eva heräilivät ja ehdimme vaihtaa kuulumiset ennen kuin taksikuskimme saapui (reilusti etuajassa). Kentällä olimme hyvissä ajoin, mutta jonottamiseen meni oma aikansa. Minä jouduin riisumaan trekkarini turvatarkastuksessa, Marjukka meni ohi läpivalaisun kirkkain silmin, huomaamatta itsekään reppuun unohtunutta täyttä vesipulloa. Ostin kortilla vähän tuliaisia ja loppukolikoilla kahvit. Finnair lähti aikataulun mukaisesti, joudumme siis odottamaan Hannua kentällä tai käyttämään julkista liikennettä. En ole vuosiin tilannut kasvisateriaa, kun Finskin tarjoilut ovat olleet niin surkeita. Ilmeisesti jossain asiakastiedoissani kuitenkin on merkintä erikoisruokavaliosta, koska yllättäen minulle tuotiin nimelläni varustettu pasta-raastesalaatti. Ihan hyvä sellainen, mutta valkoisen sämpylän olisin riemumielin vaihtanut ruisleipään. Vantaalla satoi, ajoimme bussilla Tikkurilaan, sieltä Hannu keräsi meidät suojiinsa.
Iso kiitos seuralaisilleni, olette ihania!
Kaikki hinnat ovat Puolan zlotyissa, euron kurssi noin 4,3.
Tapani Kärkkäinen: Sankarimatkailijan Krakova (2007)
WIDGETIZE