illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

Tallinnan reissun jälkeen menimme Lohjan menneenajan joulumarkkinoille. Tein perinteiset hankintani; maataloustuottajien havukranssi ulko-oveen ja snappertunalaisia joulusilakoita. Hannu löysi yhden joululahjankin, kun sopivassa kohdassa potkaisin nilkkaan. Tapasimme tuttuja ja sukulaisia, myös Annelin, joka oli saapunut Sveitsistä viikon vierailulle Suomeen. Illalla ehdimme vielä oman kylän pikkujoulujuhlaan maistamaan kinkkua.

Viikolla 51 hikoiltiin vuoden viimeiset Rekolan Raikkaan jumpat. Rehkimistä jatketaan heti loppiaisen jälkeen. Ostin lisää hyasintteja kukka-asetelmia varten ja hain Ikeasta punaiset istuintyynyt tuolien pehmusteiksi. Minun oli piilotettava lahjat ja joulupaperit vinttikomeroon, kun Suvi tuli ipanoitten kanssa meille. Onni jäi yökylään. Annelikin vietti illan meillä ja Kaisa piipahti Tiituksen kanssa moikkaamaan Sveitsin-tätiä. Onni nukkui kellon ympäri ja jatkoi aamulla palapelien tekoa ja harvoilla leluillamme leikkimistä. Sain lukea Mauri Kunnaksen ja Pekka Vuoren tonttusatuja illalla ja aamulla. Iltapäivällä ajoimme Lohjalle ja poika nukkui koko matkan. Kävimme äitini luona kahvilla ja veimme kynttilät haudoille. Illalla lauloimme kauneimpia joululauluja Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Onni lauloi vihkosesta omia sanoituksiaan ja mummu välttyi liialta liikutukselta. Hän yritti vielä houkutella minua heille lukemaan iltasatuja, "tule edes Ilonaa katsomaan".

Ostimme itsellemme joululahjaksi valkoisen TV-tason ja Hannu pääsi vuorostaan kasaamaan palapeliä. Viihdekeskuksen hankinnan jätämme suosiolla joulun jälkeisiin alennusmyynteihin. Sää pysyi kirkkaana ja kylmänä. Luntakin satoi sen verran, että on toivoa valkoisesta joulusta. Paketoin loputkin lahjat ja tein sherry-hedelmäkakun (hyvä syy ostaa sherrypullo laivalta), bataattivuokia, lisää kukka-asetelmia ja rommiluumuja. Viikonlopun vietimme Lohjalla, kun ystäväpariskunta kutsui meidät saunomaan ja yökylään. Samalla teimme joulunaluskäynnin kummieni luokse. Alkoi pyryttää reippaasti ja sunnuntaina palasimme lumen peittämään kotiimme.

Iso piha on kyllä ihana, varsinkin kesäaikaan, mutta kun pitää haravoida, leikata nurmikkoa tai tehdä lumitöitä, tulee mieleen että vähempikin riittäisi. No, eipähän tarvitse erikseen lähteä jumppaan tai bodypumppiin, kun ensin tekee lumityöt ja sen jälkeen hakkaa matot ja luuttuaa lattiat. Mutta kyllä on kaunista, kylämme on kuin suoraan vanhasta postikortista. Tein joulusiivouksen jo maanantaina, sillä tiistaina aion lorvailla Lohjalla. Tulikin täysi työpäivä; paistoin porkkanalaatikot ja minttukakun ja paketoin herkkulahjat valmiiksi. Tiistain "lorvailukin" otti voimille; kävin kampaajalla, äidillä, Janilla, Marjukalla ja Suvilla. Ja muistin hakea savukalkkkunan suoramyynnistä. Mennen tullen pyrytti lisää lunta, muuten päivä oli aurinkoinen ja kaunis. Kotona en sitten jaksanutkaan enää tehdä yhtään mitään.

Aatonaattona lämpötila meni plussan puolelle ja sadekin muuttui lähes vedeksi. Yön aikana oli tuiskuttanut lisää lunta parikymmentä senttiä. Sen pois kolaaminen otti voimille, ja jätinkin suosiolla lumityöt Hannulle. Tein meillekin hedelmäkakun ja anjovismössöä, keitin rosolliainekset ja perunat laatikkoa varten. Siistin yläkerran, keittiön ja kylppärin, Hannu esivalmisteli sekahedelmäsopan. Illalla maistelimme savukalkkunaa, joka oli yhtä hyvää kuin muinakin vuosina.

Aattoaamuna pilkoin rosollin, vedimme ruokapöydän pitkäksi ja laitoimme perunalaatikon uuniin muhimaan. Kaikki oli valmista kun Suomen Turku julisti joulurauhan. Veimme kukan Airille ja kävimme hautausmaalla. Iltapäivällä lapset ja pikkuipanat valloittivat talomme, vilinää ja vilskettä oli alakerran täydeltä. Ilona alkuun vähän vierasti Hannua, jota ei ollut vähään aikaan nähnyt, mutta suostui hänen syliinsä kun menimme koko ipanajoukon kanssa ihmettelemään vintistä kuulunutta kopinaa. Tonttuhan siellä oli käynyt jättämässä lahjoja! Ilta rauhoittui, kun jäimme kahden ja minä voitin monta kierrosta Afrikan tähteä.

Kuukauden kirja 1: Pekka Vuori "Korvatunturi". Tämän osaamme kohta Onnin kanssa ulkoa. Pienenä, kun hän ei jaksanut joka sivua loppuun asti kuunnella, keksimme omia tarinoita kuvista. Tonttuaakkoset opetellaan tästä kirjasta (Onni puhui unissaankin Ville Vallattomasta = V).

Kuukauden kirja 2 : Jaakko Heinimäki - Katja Tukiainen "Pyhät ystäväni". Joulukiireiden keskellä on välillä hyvä hiljentyä tutkimaan, mitä pyhimyksistä kerrotaan. Minä olen syntynyt kaikkien suojeluspyhimysten päivänä, ilmankos on ollut onnea matkassa mukana.

Kuukauden kirja 3: Isabel Allende "Sydämeni Inés". Allende on pitänyt tyylinsä ja kirjoittaa värikkäästi ja huumorilla, myös historiasta.

Aatonaattona tein vielä täyden työpäivän. Hannun matkalla Lohjan kotiin sovimme lounastreffit Nummelan San Pietroon, edessä oli kuitenkin vielä kohtuullisen pitkä ilta. Työpäiväni päätyttyä teimme perinteisen herkkulahjakierroksen Lohjalla, kävin halimassa ipanat ja samalla haimme tilaamani savukalkkunan suoramyynnistä. Kotona valmistin anjovismössön ja keitin rosolliaineet valmiiksi. Hannun oli tarkoitus tehdä (hänelle välttämätöntä) sekahedelmäsoppaa, mutta perunajauho oli tietenkin Vantaan kodissa, jossa olin aiemmin paistanut piparit. Joulupuuro sai siis jäädä joulupäivän aamuun.

Aattona Hannu lähti kävelylenkille hakemaan jauhojaan Suvilta, minä pilkoin rosollin ja siistin kodin. Samalla kuuntelin joulumusiikkia radiosta, josta edelleenkään ei tule Noita Nokinenää. Harmin paikka! Esitinkin jo toiveen nauhoitetuista lähetyksistä vaikka ensi syksyn synttärilahjaksi (vihje, vihje).

Puoleenpäivään mennessä kaikki oli valmista. Uudistimme jouluperinteitämme ja kohotimme kuoharimaljat joulurauhalle. Lähetin Marjukalle tekstarin Punaisellemerelle. Tämä taisikin olla historiamme ensimmäinen kerta, kun kuuntelimme joulurauhan julistuksen yhdessä. Tähän asti Hannu on ollut Vantaalla vanhempiaan tervehtimässä tai matkalla sieltä kotiin. Näin ollen tämä on myös ensimmäinen joulu hänelle ilman elossaolevaa äitiä tai isää. HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE! Iltapäivällä kävimme haudoilla ja menimme kirkkoon Suvin ja pikkuisen Ilonan kanssa. Pian tyttö nukahtikin äitinsä syliin. Aattoillan vietimme kahdestaan kotona. Syötiin hyvin ja hartaasti, avattiin lahjat ja kuunneltiin CMX:n uutta kokoomalevyä. Oli niin rauhallista, että nukkumaankin mentiin aikaisin.

Joulupäivänä teimme kävelylenkin, sen jälkeen saimme ipanat ruokavieraiksi. Joulupukin osoitekirja taitaa olla päivittämättä; jostain syystä myös lasten lahjoja oli eksynyt meidän osoitteeseemme. Koska oli torstai, meillä oli illalla normaali saunavuoro. Yöllä valvoimme ja kuuntelimme naapurin nuorison metelöintiä. Emme viitsineet mennä kilkuttamaan ovikelloa, kun ovat yleensä niin hiljaa. Jos en olisi itse nähnyt, en edes tietäisi että heillä on koirakin.

Tapaninpäivänä pakkasimme autoon ruuat, vaatteet, puhtaat pyykit, kukat, kirjat ja muuta rekvisiittaa, kävimme tervehtimässä vanhempiani ja ajoimme Vantaalle. Kävelylenkin jälkeen Tiituksen porukat tulivat kahville. Ja taas löytyi tontun jättämiä paketteja. Kun jäimme kahden, pistimme olohuoneen uudella lattialla tapanintanssiksi ("häävalssimme" U2: Stuck in a Moment).

Kuukauden kirja: Ian McEwan "Sovitus". Loistavan kirjailijan ehkä upein (lukemani) teos!

Pikkujouluviikonlopun vietimme kotona Lohjalla piparkakkuja paistaen (ja neiti tuoksui taas piparilta). Amppelikukka kukoistaa edelleen parvekkeella. Onni tuli lauantaina meille päivähoitoon; hauska ja vaivaton hoidettava. Pekka Vuoren tonttukirja tuli katseltua moneen kertaan. Päiväunille Onni nukahti hetkessä, vaikka vieraassa paikassa olikin. Heräsi tunnin kuluttua, viihtyi senkin jälkeen sängyssä pitkään unirättiään räpläten, katseli ikkunassa olevaa joulutähteä ja välillä tuijotti minua suoraan silmiin. Vasta kun kysyin, noustaanko ylös, poika keräsi kainaloonsa unirätin ja nallensa ja käveli keittiöön, haki Hannun leikkimään pikkuautoilla. Illalla äitinsä soitteli perään; Onni oli kertonut saaneena "namua ja kakkua", vaikka olin laittanut piiloon ne vähätkin karkit mitä kotoamme löytyi.

Koska vietämme seuraavan viikonlopun muualla, kävimme etukäteen onnittelemassa Lohjan vaaria ja Annaa tulevien merkkipäivien johdosta. Eikä mikään vitsi; Sveitsistä tuli pyyntö tuoda ruisleipää tullessamme.

Jee, 50.000 vierailijaa blogissani! Miten voisin palkita tuon onnekkaan kävijän?

Sveitsin reissun jälkeen jatkoimme kotona jouluvalmisteluja. Jouluostoksia, siivoilua, vähän koristelua, ruokien tekoa. Jo punaiset liinat ja kukat saavat ihmeitä aikaan. Sää voisi myös tehdä jotain asian eteen, kostean lämmin ilma ei juuri saa joulutunnelmaa aikaan. Perjantaina kävimme katsomassa Lohjan Teatterin esityksen ja sunnuntaina lauloimme Onnin kanssa kirkossa kauneimpia joululauluja. Kuoro sai Onnilta aplodit aina laulun loputtua.

Hyvä, että ennen joulua on viikonloppu käytettäväksi kauppa- ja kyläilykierroksiin. Lauantaina haimme suoramyynnistä savukalkkunan ja teimme muut joulun ruokahankinnat. Lenkin jälkeen teimme joulusiivouksen loppuun ja korkkasimme kalkkunan. Savukalkkunapastaan lisäsin itse poimittuja suppilovahveroita, parsakaalia, mausteita ja ruokakermaa. Lisukkeeksi Grana Padano -juustoa, herukkahyytelöä, tuoretta basilikaa ja espanjalaista Hecula-viiniä. Nam!

Aatonaattona pakkasimme koriin kuvakalentereita, rommiluumuja ja herukkahyytelöä, "joulukukiksi" ystävillemme. Vastalahjoiksi saimme savulohta ja joululeipää. Veimme kynttilät haudoille ja palasimme kaupan kautta kotiin. Valmistin bataattivuuan ja paketoin viimeiset lahjat.

Aattoaamuna Hannu lähti omalle kierrokselleen Vantaalle. Vaari joutuu viettämään joulun Peijaksessa. Omiin perinteisiini kuuluu rosollin valmistaminen radion jouluohjelmia kuunnellen. Pahus kun lopettivat Noita Nokinenän, joulukaan ei tunnu enää entiseltä. Sain kaiken valmiiksi ja kodin siistiksi puoleenpäivään mennessä. Joulurauhaa kaikille!

Vietimme ihanan jouluaaton Annan ja Janin kauniissa kodissa. Ruuan jälkeen saimme yllätysvieraan; joulupukki kolkutti ovelle. Sofia pakeni keittiöön ja sieltä äitinsä syliin, Onni kätteli pukkia reippaasti ja alkoi jakaa lahjoja. Sofia oli taas ollut kaikista kiltein, mikäli lahjojen määrästä ja koosta voi jotain päätellä. Loppuillan vietimme kahdestaan kotona pukin tuomaa Claptonia kuunnellen ja olohuoneen lattialla loikoillen.

Joulupäivänä kävelimme katsomaan Onnin kuusta. Iltapäivällä saimme vanhempani ruokavieraiksi (viimeisen kerran, kuten isäni totesi kavuttuaan hissittömän talon raput vaivaisilla jaloillaan). Joskus tämäkin suku osaa olla riitelemättä...

"Tapaninpäiväajelun" teimme Vantaalle (rekiretki jäi tekemättä kun oli lämpöasteita ja taivaalta tihkutti vettä). Katsastimme talomme, jossa lämmitys oli taas pudonnut pois päältä, kävimme Peijaksessa ja Honkanummella. Illaksi kotiin viettämään viimeistä vapaapäivää kahden kesken. Ja taas syötiin!

Pidin joulun jälkeisenä perjantaina vapaapäivän ja jäin Lohjalle nauttimaan joulukodistamme. Savukalkkunaa oli vielä jäljellä pari kiloa, tein siitä keittoa ja pakastin loput pastoja varten. Muuten loppuvuosi kuluikin Lohjan ja Vantaan väliä suhatessa; lauantaina pakkasimme ruuat autoon ja ajoimme Peijaksen kautta taloomme, joka oli kylmennyt peruslämmölle. Kukaan ei korvaansa lotkauttanut kun minä ennen juhannusta ehdotin koko systeemin uusimista. Putsataan noet pois, kyllä se siitä! Lähdin lenkille ja jätin Hannun rassaamaan suuttimia. Yön värjöttelimme peittojen alla, minunkin oli (ensimmäisen kerran) nukuttava pyjama päällä. Ja nyt olemme molemmat flunssan kourissa. Sunnuntaina palasimme Peijaksen kautta takaisin lämpimään kotiin Lohjalle. Annoin Kirkon Ulkomaanavun kautta joululahjoiksi puhdasta vettä, nyt osaan enemmän arvostaa lämmintä suihkuakin. Päätin että ensi joulun vietän yhdessä paikassa, olkoon sitten kotona tai jossain Huitsin Nevadassa.

Pukki toi jälkitoimituksena minulle uuden kännykän. Tarjoushinta nousee yllättäen, kun pakettiin ei kuulu muistikorttia eikä kaapeleita. No, nyt on ainakin kunnon soittoäänet. Harmi vain, että kaikki tekstiviestit jäivät vanhan puhelimen muistiin. Miten minä nyt tarkistan, koska Sofia oppi konttaamaan tai milloin Onnin neljäs hammas puhkesi? Amerikan pukki on oletettavasti eksynyt, kun lahja-cd on edelleenkin matkalla.

Vuodenvaihteen vietimme kavereiden luona Vantaalla Kreikan kuvia katsellen. Puolenyön aikaan seurasimme parvekkeella, kun kansa pamautti euronsa taivaan tuuliin. Heräsimme vinttikamarissamme, kun naapuri kuudelta possautti vielä jäljellä olevat pommit ja raketit menemään. Joku oli muistanut meitäkin; uuteen, lukittavaan postilaatikkoomme oli pudotettu paukku, joka oli pilannut laatikon sisäpuolelta. Onneksi Hannu oli tyhjentänyt siitä vaarin postit.

Kuukauden kirja: Frank McCourt "Liitupölyä". Lukiessani voin samalla kuunnella irlantilaisia joululauluja ja McCourtin joulutarinaa Limerickistä. Hieno kirja!