illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna olisi ollut tarjolla kaljakelluntaa Keravanjoella, Ankkarockia ja Etnofestivaaleja. Mutta meillä on aikaa vain remontille. Haimme Baukkarista lisää listoja ja verhotangot makuuhuoneeseen. Samalla reissulla kokeilin uusia silmälaseja ja varasin yhdet odottamaan seuraavan viikon näöntarkastusta. Valitsin pokat, joiden aisoissa on lähes sama kuvio kuin makkarin tapetissa. Käyköhän minulle niin kuin Taneli Mäkelälle, joka jossain näytelmässä esitti talouspäällikköä, jonka Jari Hietanen totesi olevan niin harmaa hiirulainen, että pelkäsi tämän katoavan tapettiin?

Hannu sai makuuhuoneen ja aulan niin valmiiksi, että minä pääsin siivoamaan. Nyt tarvitaan sänky! Ja minä tarvitsen sen Vantaan pyöräilykartan. Löysin itseni risteyksestä, jossa vaihtoehdot olivat Jakomäki tai Malmi.(?) Ei kun takaisin. Kävin optikolla, näkö ei ole 7 vuodessa juurikaan muuttunut. Mutta olen niin kyllästynyt vanhoihin laseihini, että pistin ulkonäön kerralla uusiksi. Tehtävä olikin helppo, kun olin valitsemassa pokia yksin, ilman arvostelijaa. Tilauksessa on nyt siniset, punaiset ja yhdet siltä väliltä (niistä tulee aurinkolasit). Eyenin tarjous kolmet yhden hinnalla.

Vantaan talossa alkaa alakerta olla kunnossa, kaikki asuintilat lähes valmiina. Eteisen ja verannan remontoimisen jätämme suosiolla myöhempään ajankohtaan. Nyt on tärkeintä saada Lohjan asunto tyhjäksi ja tavarat jollain konstilla asettumaan paikoilleen. On aina vain vaikeampi jättää talo ja tekemättömät työt, edes vuorokaudeksi. Joka kerta kun menen Lohjalle, hoidan samalla käynnillä monta asiaa; bodypump, saunavuoro, parturi tai muuta asiointia, käynti äidin luona. Lohjan asunto alkaa pikku hiljaa tyhjentyä. Yllättäen tiedän, että näitä seiniä ei tule ikävä, vaikka olenkin ollut täällä tosi onnellinen ja viihtynyt armaan hyvin. Kunhan saamme tavarat paikoilleen, tiedän pesiytyneeni uuteen, omaan kotiin. Silti minua sitoo Lohjalle vielä moni asia; äiti, siskot ja lapset perheineen.

Vietimme mukavan lauantai-illan pihalla vieraittemme kanssa. Sisällä maltoimme piipahtaa sen verran, että teimme tupatarkastuksen ja näytimme muutamat reissu- ja remppakuvat. Sunnuntaina, samalla kun kävimme Onnin 4v-kakkukahvilla, haimme sängyn. Tarkoitus oli tuoda muutakin makuuhuoneen kalustoa Vantaalle, mutta meidän voimamme eivät riittäneet lipaston kantamiseen kolme kerrosta. Sänky asettui mukavasti uuteen kotiinsa ja tilaakin jäi vielä runsaasti. Vintissä nukumme aina verhot auki, nyt tuntui oudolta olla verhoitta maan tasalla, joten kaivoin kaapin kätköstä vanhat valkoiset pitsiverhoni ja ripustin ne väliaikaisesti verhotankoihin. Tulipas romanttista! Luulin vaarin jääkaapin olevan hiljaisista hiljaisin, mutta nyt kun se on melkein vieressä (aulassa), kuuntelin sen raivostuttavaa nakutusta koko yön.

Näinkö helteet loppuivat 12.8.? Sateisen päivän voi viettää siivoillen ja silittäen, mutta mieluummin olisin lähtenyt taas fillaroimaan. Edellispäivänä onnistuin löytämään Vantaan Pyhän Laurin kirkolle (Lohjalla on se oikea) ja sain yksityisopastuksen paikalla olleelta oppaalta. Toivottavasti sää kirkastuu loppuviikoksi, olemme kutsuneet tupareihin ystäviämme, jotka ovat auttaneet meitä remontissa vuosien varrella (varsin lyhyt vieraslista, ei taida talkootyö olla enää muodissa). Uhkasin järjestää "Etsi viisi virhettä" -kisan. Ei riitä, sanoo Hannu. Lisäksi voisin pitää arpajaiset, joissa vieraat poislähtiessään voittaisivat joko leivänpaahtimen, silitysraudan, mikroaaltouunin, pölynimurin tai jotain muuta mitä meillä on tuplaten (tai triplaten).

Pihajuhla onnistuikin hyvin, ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Vierasjoukko oli harmiteltavan pieni, kun osa kutsutuista joutui perumaan tulonsa muiden menojen takia. Talo todettiin kauniisti kunnostetuksi.

Asumme hiljaisella alueella, mutta itse talo pitää omaa meteliään. Vintin raput ja lattiat narisevat kotoisesti, varsinkin kynnysten kohdalla. Vesikiertopumppu korisee omia aikojaan ja patterit kurluttavat, pitäisiköhän asia korjata jotenkin? Lisäksi talo tuulettuu itsestään, kun ilmanvaihto toimii painovoimalla. Yön hiljaisuudessa hormien humina tuntuu siltä kuin istuisi nuotion vieressä kuuntelemassa liekkien aikaansaamaa ääntä.

Saimme Jukan avulla siirrettyä suurimman osan huonekaluistamme peräkärryyn ja Vantaalle. Nyt on kaikki paikat sekaisin ja täynnä tavaraa. Loput tavarat mahtunevat yhteen kärrylliseen ja muutamaan autolastilliseen. Kun menen kissavahdiksi Lohjalle, minulla on päivisin aikaa tyhjentää kaappeja ja tehdä pintasiivousta. Takapihan kantarellit ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että ne näkyvät olohuoneen ikkunasta. Varjelen niitä tampaustelineellä, ettei kukaan peruuta autoaan sienifarmini päälle. Käymme Tikkurilan Kaihdinkulmassa tilaamassa mittojen mukaan sälekaihtimet makuuhuoneen ja aulan ikkunoihin. En enää halua lisää pölyä kerääviä, lasin päälle asennettavia puukaihtimia. Samalla harkitsimme paljeovea makuuhuoneen oviaukkoon, mutta jätimme senkin mietintään, on sen verran tyyris hankinta. Olen monesti junassa istuessani seurannut, kun pyörätie kulkee radan viertä. Ajattelin, etten edes minä pysty eksymään siltä. Yhtenä päivänä lähdinkin fillaroimaan, tarkoituksena jatkaa edes muutaman aseman verran. Tässä minä olen tosi hyvä! En ajanut pelkästään ympyrää, vaan onnistuin tekemään kauniin kahdeksikon; palasin samalle asemalle peräti kaksi kertaa. Kyllä se kartta on hommattava...

Elokuun viimeisen viikon asuin Lohjalla, kissavahtina kun Onnin porukat olivat lomamatkalla. Samalla tyhjentelin asuntoani ja pakkasin tavaroita. Teki jo mieli pistää silmät kiinni ja laatikoiden sisältöä tutkimatta heittää loput roskiin, tuskin niitä kukaan olisi kaivannut. Mutta minkäs teet omalle pihille minällesi? Tarkoitukseni oli viikon aikana pyöräillä kaikki välimatkat, mutta Hannu oli vienyt fillarini avaimen vahingossa lipaston mukana Vantaalle. Tulihan käveltyä, kun en aina viitsinyt ottaa autoakaan. Ja illalla käveltyäni takaisin Onnin kotiin voin napsauttaa saunan päälle. Kissa kyllä tunsi minut, mutta tällä kerralla siltä meni kaksi vuorokautta ennen kuin se alkoi puhua ja tuli samaan sänkyyn nukkumaan. Sitten se alkoi itkeä ikäväänsä. Taisi olla liian rauhallista kun ipanat eivät olleet kurittamassa sitä.

Loppuviikosta iski muuttoväsymys. Miksi minun taas pitää tehdä tämä yksin? Pakkaamista ja siivoamista tuntui riittävän yli omien voimien. Onneksi viikonloppuna oli tiedossa kyläjuhla ja sunnuntaina kyläkirppis. Tienesti ei ollut suuri, mutta sentään parempi kuin viime vuonna. Tosin iso osa myyntivoitosta kului naapuripöydältä ostamiini Arabian kahvikuppeihin. Loput romut vien Pelastusarmeijaan, kun eivät tunnu kelpaavan kenellekään.

Kuukauden kirja 1: Anthony Bourdain "Kobraa lautasella". Kirja on lojunut hyllyssä jo vuosia, eikä sen lukemiseen nytkään tahdo löytyä aikaa. Onneksi kirjan voi lukea luku/maa/ruokaelämys kerrallaan.

Kuukauden kirja 2: Michael Cunningham "Samaa sukua". Tämäkin kirja taitaa olla jo edelliskesän alesta hankittu. Cunningham on niin loistava kirjailija, että siirsin kirjan lukemisen pahimpien remonttikiireiden jälkeen.

Reissun jälkeen oli mukava palata kotiin (x2), vaikka Suomen ”kesäsää” olikin kolea, lämpötila jotain +8 astetta. Kielot olivat (tietysti!) jo kukkineet, sireenit olivat sentään vielä kukassa. Kaikki oli niin vihreää! Ensi vuonna pysyn kyllä kotona toukokuun. Tai no, jos on mahdollisuus lähteä Indonesiaan, niin sitten… Vantaan pihamme rehotti pitkää heinää, terassi oli keltaisena siitepölystä. Tuntui ihanalta tehdä pitkästä aikaa ruokaa uudessa keittiössä ja syödä vaihteeksi muutakin kuin pastaa ja pizzaa; lohta, perunoita, ruisleipää, maitoa… Lauantaina Hannu ajoi nurmikon, minä kitkin joka puolelle levinneet voikukat, jotka olin juuri ennen reissua kaivanut juurineen pois pihaltamme. Sunnuntaina ajoimme Lohjalle nimpparikakuille, kotona lähes kolmen viikon posti vyöryi rappukäytävään kun avasimme ovemme. Poissa ollessani olin saanut kutsun omalle (kunnalliselle) hammaslääkärilleni, hyvä syy pysyä lohjalaisena ainakin heinäkuun loppuun. Maanantaina Hannu kävi hammaslääkärissä, minä tein passianomuksen rikkimenneen tilalle (menee takuuseen). Iltapäivällä tulimme takaisin Vantaalle jatkamaan remonttia. Hannu oli ennen reissuun lähtöä saanut aulan vanhat kaapit ja haltex levyt purettua. Haimme Baukkarista kipsilevyjä, joita Hannu alkoi paukuttaa aulan seiniin.

Keskiviikkona olin aamupäivän Jorvissa, Onni oli pikkuoperaatiossa ja minä sain nukuttaa Ilonaa ulkona sillä aikaa kun äitinsä odotteli Onnin heräämistä. Torstaina kävin bodypumpissa noin kuukauden tauon jälkeen ja sain kaikki lihakseni kipeiksi. Perjantaina Hannu aloitti aulan katon paneloinnin, minä otin netissä Hondan vakuutukseen ja lauantaina päräytimme ensimmäiselle pikkulenkille, minä jäykin jaloin ja kankein kankuin takaistuimella. Oli hienoa nauttia kesän tuoksuista ja kauniista maisemista. Ohitimme vasta tapahtuneen hirvikolarin, mikä oli terve muistutus meillekin näin kauden aluksi. Kävimme Sipoossa Storörenin pienvenesatamassa kahvilla, meidän jälkeemme sinne tuli monta harrikkaa samalla asialla (kuka ei kuulunut joukkoon). Kaivoimme kesäkalusteet kellarista pihalle, eiköhän kesä jo tule Suomeenkin. Iltaan asti riitti auringonpaistetta ja hellettä, remontoinnin välissä grillasimme ja istuimme ulkona. Myöhemmin ukkosti ja satoi rankasti, siitepölyt saivat kyytiä ja minä täyden tynnyrillisen kukkien kasteluvettä. Sunnuntai olikin pilvinen ja tuulinen, ei tarvinnut edes harkita moottoripyöräajelua, fillarilenkistä puhumattakaan. Tätä vauhtia rusketus haalistuu eikä bikinirajoista tarvitse huolehtia.

Lohjalla olin sen verran, että hain uuden passini ja kävin suutarissa, olin lapsenvahtina ja bodypump- ja sambic-tunneilla. Marjukka kutsui saunaan ja suunnittelimme tulevaa Krakovan matkaa. Palasin Vantaalle ja torstai-iltana Kaisa ja Janne kävivät kyläilemässä. Juhannuksen vietimme Vantaalla, naapurin uusi vauvakin kotiutui perjantaina. Aaton aamupäiväsateiden aikana kävimme kaupoissa. Bauhausissa mietimme aulan tapetteja, jätimme ne kuitenkin ostamatta ja lähdimme kotiin mallipala mukana. Mikä olikin hyvä, sillä harkitsemamme sininen tapetti olisi ollut aivan liian sinistä. Aulaan tulee siis Sanduddin helmenharmaata tapettia. Hannu kittasi ja hioi aulan seiniä ja aloitti makuuhuoneen lattialaminaattien asentamisen. Iltapäivällä sää kirkastui ja siirryimme ulos. Illalla sytytimme takapihalle kokon rakennusjätteistä ja tuhottavista papereista. Ilta ja yö pysyivät sateettomina, aamulla nuotiosta nousi vielä vieno savuvana.

Sunnuntaina tarkistimme vielä Ikean suunnittelusivulle päivittämämme makuuhuoneen kaapistosuunnitelman ja lähdimme lista mukana kauppaan. Hävytöntä! Osa nettisivun tarjoamista tuotteista oli jo poistunut tuotannosta ja suunnitelmamme meni uusiksi. Siis lisää kompromisseja. Keräsimme peräkärryn täyteen lastulevylaatikoita ja päätimme noutaa aulan kaapistot toinen kerta. Ajoimme vielä Bauhausiin hakemaan tapettia ja muita tarvikkeita, mutta liike olikin kiinni. Aikaa oli kulunut niin paljon, että jätimme mp- ja fillarilenkit ja istuimme pihalle grillaamaan. Illalla otimme petankkipelin käyttöön, ja minä voitin!

Tuli niin hieno ilma, etten olisi millään raskinut lähteä Vantaalta Lohjalle, pihahommiakin olisi pitänyt tehdä. Ja reissuun lähtö tulee edellisen jälkeen niin nopeasti, ettei sitä ehtinyt edes odottaa.


Kuukauden kirja: Toni Morrison "Rakkaus". Lisää laatukirjailijoita listalleni! Morrison on kyllä nobelinsa ansainnut.

Juhannuksen jälkeen palasin Lohjalle. Pelkästään siitä riemusta, että hanasta tulee lämmintä vettä, kävin heti suihkussa (hiukset pesin jo aamulla työpaikalla), tiskasin, pesin pikkupyykkiä ja keittiön ikkunan. Vihdoin sääkin selkeni ja tuli aurinkoista. Pääsin jatkamaan työmatkapyöräilyä ja kotimatkalla poikkesin Onnia moikkaamaan. Hän olisi taas halunnut lähteä mukaani (Vantaalle leikkipuistoon). Kun sanoin, että olen fillarilla, poika marssi eteiseen, veti tarralenkkarit jalkaan ja sanoi että mennään hakemaan auto. Lupasin että hän pääsee isin mukana meille kun Jukka tulee asentamaan keittiön kalusteita. Se siirtyy päivystysvuoron takia heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle. Toivottavasti tulee kaunis ilma, voidaan mennä Onnin kanssa eväät mukana leikkipuistoon ettei olla tiellä.

Noitajoukko lentää syyskuussa Vilnaan! Lähdemme viettämään yhteisiä synttäreitä, nyt kun kaikki ovat päässeet naisen ikään (ei puhettakaan aikuistumisesta). Ehdotin majapaikaksi GH Domus Mariaa. Entinen nunnaluostari sopisi mielestäni noitaryhmälle mainiosti!

Perjantaina jännitti Vantaalle tullessa, kuinka keltaiset keittiön seinät oikein ovat. Turha pelko, väri on varsin vaalea, vasta valkoisten kalusteiden rinnalla keltaisuus pääsee oikeuksiinsa. Viikolla oli pakko ottaa sähkölämmitin käyttöön, kun kosteusprosentti oli noussut uhkaavasti. Aulassa tuntui lievää "kellarinhajua" ja jätimme lämmittimen puhaltamaan sinne yöksi. Hannu sai lauantaina keittiön katon valmiiksi. K75:sta ei löytynyt muuta kuin yläkerran "tyttöjenhuoneeseen" tarjoustapettia Sanduddin Isoäidin aikaan -mallistosta. Kävimme hyväksymässä putkimiehemme tarjoamat patterit olohuoneeseen ja minä jatkoin yksin Ikeaan ja Kodin Ykköseen, mukana pala tapetista ja pitkä ostoslista. Shoppailu on silloin mukavaa, kun on kyse sisustamisesta. Tosin en löytänyt mitään tähdellista, ainoastaan pientä rekvisiittaa. Kuten tapetin vihreään raitaan sopivat tapletit, mukit, lautasliinat ja tiskiharjat. Lisäksi valokuvakehyksiä ja pihakukkia. Otin puhelimella pari valokuvaa Ikean makuuhuoneen kalusteista. Kotimatkalla poikkesin Honkanummelle hoitamaan hautakukat. Parkkialue oli mustanaan hautajaisvieraita, harvoin näkee niin komeaa saattojoukkoa! Tiedä sitten, mikä suuri (afrikkalainen) heimopäällikkö oli kuollut, en kehdannut kysyäkään. Upeita naisia tiukoissa mekoissaan ja korkeissa koroissaan, komeita miehiä aurinkolaseineen tummissa puvuissaan. Parkkipaikalle oli bussilla tuotu väkeä, osa tuli hienoissa autoissaan stereot soiden.

Onneksi lauantai oli poutapäivä, saimme tehtyä hommia myös ulkona ja pyykit kuiviksi. Hannu irrotti pikkuikkunan vinttihuoneesta, joka tällä hetkellä toimii makuuhuoneena. Emme teettäneet työtä (lomamme aikana) Jokella, kun halusimme pitää edes yhden huoneen puhtaana. Rapsutin vanhoja maaleja pois, yöksi laitoimme toisen ikkunan takaisin kiinni ettei tule turhan raikasta. Keittiökalusteet oli purettava muoveista ja inventoitava. Hannu asetteli alakaapit niille kuuluville paikoilleen ja nyt voin jo hyvin nähdä, miltä keittiö tulee näyttämään. Illalla grillasimme ja istuimme ulkona. Onneksi huomasin, että Teemalla alkoi uusintana Carlos Saura -ilta. Laitoin Annalle viestiä että nauhoittaa upean "Iberian", se on maailman paras (näkemäni) flamenco-leffa!

Sunnuntain vastaisena yönä satoi rankasti. Aamulla nukuimme pitkään, puurtaminen vaatii veronsa. Kahvit oli juotava sisällä kun ulkona oli niin märkää. Onneksi sää selkeni ja lämpeni puolenpäivän jälkeen. Mittasimme isomman vinttikamarin seinäpinnat. Huone onkin yllättävän iso, lähdin hakemaan K75:sta loputkin roosanväriset tarjoustapetit ("poikienhuone" on sinisävyinen). Levitimme rastasverkot viinimarjapuskien päälle. Edellisinä kesinä olen antanut lintujen huolehtia punaisista marjoista, mutta nyt tulee sen verran vähän mustia, että päätin pitää kaikki itselläni. Pääsemme vihdoin eroon pihalla jo kaksi kuukautta pressun alla seisseistä huonekaluista! Putkimiehen avovaimo kelpuutti ruokapöydän ja tuolit restauroitavaksi mökilleen, loput mahtuivat peräkärryyn ja Hannu heittää ne maanantaina Kivikkoon. Itse pidämme keittiön puutuolit (Lappilan Puusepät Oy), jotka on tarkoitus maalata valkoisiksi. Minulle siunaantui vanhojen maalien pois hiominen.

Keitin taas kunnon kattilallisen kesäkeittoa reippaille remppareiskoille. Tällä kerralla maustoin sen niin tuhdisti, ettei Hannun tarvinnut haikailla soijan perään. Lisään ohjeen illusian resepteihin.

Vaikken omista Lohjalla telkkaria ja muutenkin sitä tulee harvoin katsottua, olen jäänyt koukkuun Mark Levengoodin haastatteluohjelmaan. Ihana mies! Toinen mikä koukuttaa, on Paavo Westerbergin blogi nettihesarissa. http://blogit.hs.fi/paavo/

Viikonloppuna oli Puistoblues Järvenpäässä. Se, kuten moottoripyöräilykin, on nyt pakko unohtaa. Ainoat huvitukset, mille annamme tänä kesänä periksi on Ankkarock ja perinteinen mökkivierailu Bromarviin.

Kuukauden kirja: Jonas Hassen Khemiri "Montecore - Uniikki tiikeri". Melko rankka teos Ruotsin maahanmuuttajien elämästä, hurttia huumoria ja viljalti "sivistyssanoja".

Perjantai oli edellisviikon toisintoa; viimeiseen asti kiirettä töissä, työmatka vielä pyöräillen, kotona kamat kasaan ja vesisateen saattaessa kohti Vantaata. Jumbosta lomaviini ja lomalevy (Joss Stone: Introducing). Ilta kului stressin alasajossa, tekemistä olisi ollut mutta kumpikaan ei edes maininnut asiasta.

Lauantaina oli sen verran hyvä keli, että ajoimme Hondalla Järvenpäähän. Markulta oli kadonnut puhe- ja omatoiminen liikuntakyky. Sairaanhoito käy kotona kolme kertaa päivässä. Iltapäivällä Hannu pesi ja vahasi Hondan, minä laiskottelin sinnikkäästi. Hyvää grilliruokaa, aurinkoinen ilta ja Teemalta erinomaista TV-tarjontaa; hieno leffa Mártires del Compás -flamencoyhtyeestä ("hiljaa hiivit sisääni - niin kuin vitamiini"), Eppuja ja Michael Mooren dokkari amerikkalaisten laillisesti vapaasta, tuhoisasta aseiden käytöstä. Hannu suree Markun vointia pitkin iltaa. Miten minä osaan lohduttaa? C'est la vie?

Sunnuntai oli taas ohjelmoitu; ajoimme peräkkäin kahdella kulkupelillä Lohjalle ja jatkoimme sieltä Billnäsin Etnofestivaaleille. Ehdimme kuuntelemaan Ninni Poijärveä, kävimme syömässä ja seuraavaksi kuuntelimme Emma Salokoski Ensemblea. Jaloittelimme Small Faces -puolella ja jäimme "tanssilattialle" seuraamaan oululaista Bajo Cero -flamencobändiä. Ikinä ennen kuultukaan, mutta olipa hieno kokemus! Jostain syystä Piirpauken konsertti oli pahasti myöhässä ja päätimme luovuttaa ja lähteä kotiin tekemään omaa rastapastaa ja pakkaamaan.
http://www.bajoceroband.com/

Sääennuste lupaa tiistaille todella huonoa keliä. Jos näin käy, on pakko unohtaa Turun saaristoreitti ja kuluttaa päivä vaikka Turun museoissa ja pubeissa. Jos aamulla on hyvä ilma, lähdemme kuitenkin liikkeelle Hondalla.

Ensimmäinen lomapäivä; tukevan aamiaisen jälkeen pakkasimme sivulaukut ja suuntasimme Hondalla kohti uhkaavia sadepilviä ja länsirannikkoa. Salossa satoi rankasti, ajoimme läpi tulvivan keskustan tavaratalon parkkihalliin ravistamaan ylimääräiset vedet varusteista ja odottamaan sateen laantumista. Heti kaupungin ulkopuolella tie oli kuiva ja aurinko alkoi paistaa. Luonto tuoksui kesäiseltä, puut olivat vielä vihreitä, syksystä ei tietoakaan. Ajoimme Turun keskustan läpi Naantaliin ja suoraan kylpylään. Ei tehnyt mieli jäätelöä tai muita viileitä virvokkeita, olo oli turhan kostea. Saimme huoneemme, harmi että kummini olivat lähteneet pois kylpylästä tänään, olisi ollut mukava viettää iltaa yhdessä.

Kävimme lillumassa sisä- ja ulkoaltaissa, puuhaa jota minä yleensä inhoan. Onneksi ei ollut ruuhkaa, kaikki muut taisivat olla Muumimaailmassa. Kävelimme rantatietä pitkin keskustaan, tutkaillen samalla ravintoloiden tarjontaa. Tummaa olutta ei tuntunut olevan tarjolla missään (paitsi allasbaarissamme). Ukkosen yllättäessä jäimme pitämään sadetta Seurahuoneen pihan huvimajaan. Sisällä soi Irwin ja Frederik. Missä on Naantalin kuuluisa aurinko? Pizzerioiden ulkoterassit oli suljettu sateen vuoksi, söimme Merisalin päivällisbuffén.

Yöllä satoi rankasti ja sade jatkui koko seuraavan päivän, joten meidän oli luovuttava Saaristoreitin ajamisesta. Turun turistikierroskin sai jäädä, meillä ei ollut mukana muita sateen pitäviä varusteita kuin ajovaatteet. Laiskottelimme sängyssä pitkään, söimme aamiaista pitkään, saunoimme ja lilluimme altaissa pitkään. Näin saimme kulutettua aikaa iltapäivään. Ihan kuin sade vähän hellittäisi... Sateen lakkaamista saimme odotella iltaan asti, sitä ennen nukuimme päikkärit ja kävimme syömässä pizzat alakerrassa.

Yöllä satoi vettä taas kaatamalla, onneksi aamuksi poutaantui ja matka jatkui Rauman ja Porin kautta Ikaalisiin Riikan ja Sigin vieraiksi. Ja saunaan! Kun pikkumiehet oli saatettu unten maille, siirryimme ulos grillikatokseen loppuillaksi. Kieli ehti vaihtua moneen otteeseen, kun Sigi ja Hannu päästivät höpötysvaihteen vapaalle. Torstaina ajoimme Vammalan seudulle katsomaan Hannun äidin entisiä asuinpaikkoja. Pikkuteitä ja Porintietä pitkin peffat puutuneina kotiin, metsä- ja peltokiintiö on tänä kesänä ainakin minun osaltani täynnä.

Tallinnan matkojen hinnat laskevat vasta koulujen alettua, taidamme viettää toisen (sen helteisen) viikon Vantaalla, siellähän riittää ohjelmaa. Ja niin teimmekin. Pihatöitä, remppahommia ja kevyttä lenkkeilyä. Fillaroimme lauantaina Ankkalammelle, joka oli pitkälti ympäröity verkkoaidoin, joten Ankkarockista ei kuulunut kuin basson jumputus meidänkin pihalle asti. Hondalla kävimme kaffella Tuusulassa Lispun luona. Meillä kävivät ruokavieraina Onnin ja Tiituksen porukat, sekä Mirja ja Masa, joiden kanssa hehkutimme tulevaa Kreikan saarikierrosta. Viikonlopuksi kotiuduimme Lohjalle viettämään Onnin synttäreitä. Sunnuntaina tarkoituksemme oli päättää kahden viikon lomamme mp-ajeluun Hankoon tai Teijoon. Komea ukonilma ja monen tunnin vesisade saartoivat meidät kuitenkin makkariin ja lasitetulle parvekkeelle.

"Kevyttä" kesälukemista: Philip Gourevitch "Huomenna meidät ja perheemme tapetaan". Kertoo Ruandan kansanmurhasta v.1994, siis aivan käsittämättömän vähän aikaa sitten. Ja mitä teki YK, mitä teki Clintonin hallitus, mitä teki koko muu maailma? Kaikki käänsivät selkänsä.

(Lasissa on reunat, joskus myös kärpänen.)

Perjantaina polkaisin auringonpaisteessa töistä kotiin. Ehdimme käydä Opuksessa ottamassa yhdet oluet ennen Rantajamien alkua. Don Johnson Big Band heitti hienon keikan. Saisipa itselleen edes pienen osan Tommy Lindgrenin energiasta! Tapasimme tuttuja, vähän sukulaisiakin ja pitkästä aikaa myös kummityttöni. Lauri "komia on aina komia" Tähkä sai yleisön laulamaan kuorossa, vieressämme seissyt eloveenatyttö osasi taatusti kaikkien laulujen sanat ulkoa. Kotiin päädyimme suht ajoissa, nukkumaan vasta puoli kahdelta.

Lauantaina sää oli pilvinen, mutta ennuste sen verran hyvä että lähdimme Hondalla kohti Bromarvia, kuravaatteet päällä varmuuden vuoksi. Liikennettä oli varsin vähän, mutta 25:n tietyö hidasti menoa ja aiheutti jonoa. Tammisaaressa taivaskin selkeni, teimme sight seeingin rantatiellä ja haimme kaupasta tuliaiseväät. Tenholasta Bromarviin saimme nauttia yhdestä parhaasta mp-tiestä; mutkia, mäkiä ja upeaa rannikkomaisemaa. Hannu valitti, että hänen peikonkorvansa eivät mahdu aurinkolasien sankojen kanssa yhtaikaa kypärän sisään, vaan korvalehdet menevät rullalle. Suosittelin jeesusteippiä.

Kallion päällä meitä odotti tuttu vierasmökki, ulkokeittiössä kahvit ja marjakakku. On se hienoa olla vieraana pariskunnalla, jossa isäntä tekee mainiot kotiviinit ja emäntä on kondiittorimestari. Tätä viikonloppua odotamme joka kesä yhtä innolla. Hannukin sai talviturkin vihdoin heitettyä kun silpaisimme saunasta mereen. Vesi oli korkealla eikä joutsenia tällä kerralla näkynyt. Istuimme koko illan ulkona, grillasimme ja maistelimme marjaisia viinejä. (Aamun saldo; seitsemän tyhjää pulloa + saunaoluet. Isäntä ihmettelikin, oliko viineissä jotain vikaa kun aiemmin on mennyt useampi pullo.)

Joskus aamuyöstä alkoi sataa. Kävin kahdeksalta ulkona; ei ketään näkyvissä. Mökin kattoon ropiseva sade nukutti meidät vielä tunneiksi unten maille. Perinteinen kävelylenkki jäi tekemättä, oli tuulista ja pilvistä, onneksi ei sentään satanut. Iltapäivällä tuuli hajotti taivaalta pilvet, kuivatti pyörän ja liukkaat kalliot. Ennen kotiin lähtöä herkuttelimme vielä ulkona, vähäiseen liikuntaan nähden tuli syötyä taas aivan liikaa. No, ensi viikolla on edessä kurinpalautusta. Lähtöhalit ihanalle isäntäparillemme ja pyörä kohti Lohjaa. Tiet olivat kuivuneet, kurvailimme Fiskarsin ja Sammatin kautta kotiin.

Kuukauden kirja: Michael Cunningham "Tunnit"