illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna olisi ollut tarjolla kaljakelluntaa Keravanjoella, Ankkarockia ja Etnofestivaaleja. Mutta meillä on aikaa vain remontille. Haimme Baukkarista lisää listoja ja verhotangot makuuhuoneeseen. Samalla reissulla kokeilin uusia silmälaseja ja varasin yhdet odottamaan seuraavan viikon näöntarkastusta. Valitsin pokat, joiden aisoissa on lähes sama kuvio kuin makkarin tapetissa. Käyköhän minulle niin kuin Taneli Mäkelälle, joka jossain näytelmässä esitti talouspäällikköä, jonka Jari Hietanen totesi olevan niin harmaa hiirulainen, että pelkäsi tämän katoavan tapettiin?

Hannu sai makuuhuoneen ja aulan niin valmiiksi, että minä pääsin siivoamaan. Nyt tarvitaan sänky! Ja minä tarvitsen sen Vantaan pyöräilykartan. Löysin itseni risteyksestä, jossa vaihtoehdot olivat Jakomäki tai Malmi.(?) Ei kun takaisin. Kävin optikolla, näkö ei ole 7 vuodessa juurikaan muuttunut. Mutta olen niin kyllästynyt vanhoihin laseihini, että pistin ulkonäön kerralla uusiksi. Tehtävä olikin helppo, kun olin valitsemassa pokia yksin, ilman arvostelijaa. Tilauksessa on nyt siniset, punaiset ja yhdet siltä väliltä (niistä tulee aurinkolasit). Eyenin tarjous kolmet yhden hinnalla.

Vantaan talossa alkaa alakerta olla kunnossa, kaikki asuintilat lähes valmiina. Eteisen ja verannan remontoimisen jätämme suosiolla myöhempään ajankohtaan. Nyt on tärkeintä saada Lohjan asunto tyhjäksi ja tavarat jollain konstilla asettumaan paikoilleen. On aina vain vaikeampi jättää talo ja tekemättömät työt, edes vuorokaudeksi. Joka kerta kun menen Lohjalle, hoidan samalla käynnillä monta asiaa; bodypump, saunavuoro, parturi tai muuta asiointia, käynti äidin luona. Lohjan asunto alkaa pikku hiljaa tyhjentyä. Yllättäen tiedän, että näitä seiniä ei tule ikävä, vaikka olenkin ollut täällä tosi onnellinen ja viihtynyt armaan hyvin. Kunhan saamme tavarat paikoilleen, tiedän pesiytyneeni uuteen, omaan kotiin. Silti minua sitoo Lohjalle vielä moni asia; äiti, siskot ja lapset perheineen.

Vietimme mukavan lauantai-illan pihalla vieraittemme kanssa. Sisällä maltoimme piipahtaa sen verran, että teimme tupatarkastuksen ja näytimme muutamat reissu- ja remppakuvat. Sunnuntaina, samalla kun kävimme Onnin 4v-kakkukahvilla, haimme sängyn. Tarkoitus oli tuoda muutakin makuuhuoneen kalustoa Vantaalle, mutta meidän voimamme eivät riittäneet lipaston kantamiseen kolme kerrosta. Sänky asettui mukavasti uuteen kotiinsa ja tilaakin jäi vielä runsaasti. Vintissä nukumme aina verhot auki, nyt tuntui oudolta olla verhoitta maan tasalla, joten kaivoin kaapin kätköstä vanhat valkoiset pitsiverhoni ja ripustin ne väliaikaisesti verhotankoihin. Tulipas romanttista! Luulin vaarin jääkaapin olevan hiljaisista hiljaisin, mutta nyt kun se on melkein vieressä (aulassa), kuuntelin sen raivostuttavaa nakutusta koko yön.

Näinkö helteet loppuivat 12.8.? Sateisen päivän voi viettää siivoillen ja silittäen, mutta mieluummin olisin lähtenyt taas fillaroimaan. Edellispäivänä onnistuin löytämään Vantaan Pyhän Laurin kirkolle (Lohjalla on se oikea) ja sain yksityisopastuksen paikalla olleelta oppaalta. Toivottavasti sää kirkastuu loppuviikoksi, olemme kutsuneet tupareihin ystäviämme, jotka ovat auttaneet meitä remontissa vuosien varrella (varsin lyhyt vieraslista, ei taida talkootyö olla enää muodissa). Uhkasin järjestää "Etsi viisi virhettä" -kisan. Ei riitä, sanoo Hannu. Lisäksi voisin pitää arpajaiset, joissa vieraat poislähtiessään voittaisivat joko leivänpaahtimen, silitysraudan, mikroaaltouunin, pölynimurin tai jotain muuta mitä meillä on tuplaten (tai triplaten).

Pihajuhla onnistuikin hyvin, ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Vierasjoukko oli harmiteltavan pieni, kun osa kutsutuista joutui perumaan tulonsa muiden menojen takia. Talo todettiin kauniisti kunnostetuksi.

Asumme hiljaisella alueella, mutta itse talo pitää omaa meteliään. Vintin raput ja lattiat narisevat kotoisesti, varsinkin kynnysten kohdalla. Vesikiertopumppu korisee omia aikojaan ja patterit kurluttavat, pitäisiköhän asia korjata jotenkin? Lisäksi talo tuulettuu itsestään, kun ilmanvaihto toimii painovoimalla. Yön hiljaisuudessa hormien humina tuntuu siltä kuin istuisi nuotion vieressä kuuntelemassa liekkien aikaansaamaa ääntä.

Saimme Jukan avulla siirrettyä suurimman osan huonekaluistamme peräkärryyn ja Vantaalle. Nyt on kaikki paikat sekaisin ja täynnä tavaraa. Loput tavarat mahtunevat yhteen kärrylliseen ja muutamaan autolastilliseen. Kun menen kissavahdiksi Lohjalle, minulla on päivisin aikaa tyhjentää kaappeja ja tehdä pintasiivousta. Takapihan kantarellit ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että ne näkyvät olohuoneen ikkunasta. Varjelen niitä tampaustelineellä, ettei kukaan peruuta autoaan sienifarmini päälle. Käymme Tikkurilan Kaihdinkulmassa tilaamassa mittojen mukaan sälekaihtimet makuuhuoneen ja aulan ikkunoihin. En enää halua lisää pölyä kerääviä, lasin päälle asennettavia puukaihtimia. Samalla harkitsimme paljeovea makuuhuoneen oviaukkoon, mutta jätimme senkin mietintään, on sen verran tyyris hankinta. Olen monesti junassa istuessani seurannut, kun pyörätie kulkee radan viertä. Ajattelin, etten edes minä pysty eksymään siltä. Yhtenä päivänä lähdinkin fillaroimaan, tarkoituksena jatkaa edes muutaman aseman verran. Tässä minä olen tosi hyvä! En ajanut pelkästään ympyrää, vaan onnistuin tekemään kauniin kahdeksikon; palasin samalle asemalle peräti kaksi kertaa. Kyllä se kartta on hommattava...

Elokuun viimeisen viikon asuin Lohjalla, kissavahtina kun Onnin porukat olivat lomamatkalla. Samalla tyhjentelin asuntoani ja pakkasin tavaroita. Teki jo mieli pistää silmät kiinni ja laatikoiden sisältöä tutkimatta heittää loput roskiin, tuskin niitä kukaan olisi kaivannut. Mutta minkäs teet omalle pihille minällesi? Tarkoitukseni oli viikon aikana pyöräillä kaikki välimatkat, mutta Hannu oli vienyt fillarini avaimen vahingossa lipaston mukana Vantaalle. Tulihan käveltyä, kun en aina viitsinyt ottaa autoakaan. Ja illalla käveltyäni takaisin Onnin kotiin voin napsauttaa saunan päälle. Kissa kyllä tunsi minut, mutta tällä kerralla siltä meni kaksi vuorokautta ennen kuin se alkoi puhua ja tuli samaan sänkyyn nukkumaan. Sitten se alkoi itkeä ikäväänsä. Taisi olla liian rauhallista kun ipanat eivät olleet kurittamassa sitä.

Loppuviikosta iski muuttoväsymys. Miksi minun taas pitää tehdä tämä yksin? Pakkaamista ja siivoamista tuntui riittävän yli omien voimien. Onneksi viikonloppuna oli tiedossa kyläjuhla ja sunnuntaina kyläkirppis. Tienesti ei ollut suuri, mutta sentään parempi kuin viime vuonna. Tosin iso osa myyntivoitosta kului naapuripöydältä ostamiini Arabian kahvikuppeihin. Loput romut vien Pelastusarmeijaan, kun eivät tunnu kelpaavan kenellekään.

Kuukauden kirja 1: Anthony Bourdain "Kobraa lautasella". Kirja on lojunut hyllyssä jo vuosia, eikä sen lukemiseen nytkään tahdo löytyä aikaa. Onneksi kirjan voi lukea luku/maa/ruokaelämys kerrallaan.

Kuukauden kirja 2: Michael Cunningham "Samaa sukua". Tämäkin kirja taitaa olla jo edelliskesän alesta hankittu. Cunningham on niin loistava kirjailija, että siirsin kirjan lukemisen pahimpien remonttikiireiden jälkeen.

Julmuudesta en tiedä, mutta aika karmean hajuinen se kyllä kieltämättä on, kun lumien sulettua kaikki koirankakat tulevat esille tienpientareilla. Prahassa oli kadunvarsien roskalaatikoihin kiinnitetty paperipusseja, joihin voi kikkareet pistää. Luulisi, että suomalaisilla koiranomistajilla on varaa ostaa omat pussinsa, joihin kerätä lemmikkiensä jätökset. Nykyisin näkee niin harvoin enää kulkukoiria, että eiköhän siellä hihnan toisessa päässä useimmiten joku kaksijalkainen ole.

Kevät ei sään puolesta osaa päättää, että ollako vai eikö olla. Yhtenä päivänä lämpötila kohoaa lähes kymmeneen asteeseen, toisena riipii räntää ja tuulee koleasti. Sitkeästi käymme päivittäin lenkillä, kun Hannukin on muutaman päivän lomalla vielä Prahan retken jälkeen.

Ilonalle oli puhjennut kaksi hammasta! Ilmankos hän vähän väänsi itkua, kun perjantaina kävimme ohimennen halimassa. Tyttö kun on muuten itse aurinko.

Remontti jatkuu hitaasti takellellen. Putkimies lensi Lapin laduille pariksi viikoksi, hänen antamillaan ohjeilla Hannu irrotti makuuhuoneen kaksi vanhaa, kirkuvan värisiksi maalattua isoa patteria. Onneksi vaari oli jättänyt perinnöksi putkimiehen työkalunsa. Sähkömies kävi katkaisemassa huoneesta sähköt ja merkkasi samalla kattolampun, katkaisijan ja pistorasioiden paikat. Hannu sai seinät levytettyä ja aloitti niiden paklaamisen ja hiomisen. Edelleen on päättämättä, tuleeko seiniin tapettia vai maalia. Tapetilla saisi siistimmän lopputuloksen, mutta se myös maksaa. Maalilla löytyisi halutut sävyt helpommin, rahaa ei kuluisi niin paljon, mutta seinien epätasaisuus saattaa näkyä helposti maalin alta. Kattomateriaali on myös valitsematta. Kylpyhuoneessa ja keittiössä on lautaa, olohuoneessa säilytimme vanhan sormipaneelin. Vinttikamareissa on mdf-levyä, joka on helppo ja nopea asentaa, lopputulos on siisti, mutta tylsä. Kattolaudat pitäisi kuitenkin maalata kolmeen kertaan eikä talossa enää oikein löydy maalausverstaalle paikkaa, kun huoneet alkavat olla kunnostettuja eikä ulkonakaan vielä tarkene maalata. Annoin Hannulle luvan päättää, hänhän ne kuitenkin joutuu asentamaan. Taivas antaa meille lisää miettimisaikaa; kun meidän piti ennen Lohjalle lähtöä käydä hakemassa laudat/levyt peräkärryn kanssa, alkoi sataa räntää. Jätämme hakureissun pääsiäislauantaille, kun taas olemme Vantaalla. Hannu myös epäili, että täyspitkät laudat eivät mahdu ovista/ikkunoista, sekin täytyy vielä testata ennen kuin lähdetään ostoksille. Kättä väännetään myös niistä patterin rohjoista. Minä olen uusien, kevyempien ja helpommin puhtaana pidettävien pattereiden kannalla, Hannu haluaa säästää rahaa ja lupaa putsata ja maalata toisen malliksi. Se on niin iso, että taitaa yhteen huoneeseen riittääkin. Talossa on edelleen turhankin lämmin, joten aiomme hankkia kaikkiin pattereihin termostaatit.

Marjukan ja minun Espanjan suunnitelma meni puihin, kun vaihdokit peruivat Suomeen tulonsa. Nyt odotellaan, jos joku pariskunta/perhe jostain Etelä-Euroopasta käy pyydykseen. Italia olisi ihana, kun en ole siellä koskaan ollut, mutta kaikki käy! Asiassa on vain se huono puoli, että me haluamme reissuun kesäkuussa, muut eurooppalaiset lomailevat heinä-elokuussa ja vain harvat haluavat Suomeen juhannuksen viettoon.

Pääsiäinen on minulle pyhistä paras. Sen edellä ei tarvitse hössöttää eikä tehdä kaappisiivouksia, sen aikana ei ole pakko poikkoilla sukulaisissa. Vielä tämän viimeisen kerran jaamme pääsiäispyhät Lohjan ja Vantaan välillä, koska jatkettava ruokapöytämme on edelleen Lohjan kodissa. Kiirastorstaina siivoan, käyn kaupassa, laitan esille keltaisia kynttilöitä ja kukkia ja koristelen kodin tyttöjen aikoinaan päiväkodissa tekemillä pääsiäiskoristeilla ja matkoilta tuoduilla noita-akoilla. Pitkäperjantaina olemme perinteisesti kutsuneet juvetsia syömään tyttäret perheineen, tällä kerralla myös äitini.

Lauantaina pakkasimme taas auton täyteen; ruokia, astioita, puhtaita pyykkejä ja molempien fillarit, joista omani on menossa Tuusulaan keväthuoltoon. Heitimme kamat kotiin ja haimme Vantaan K-75:sta kattopaneelit makuuhuoneeseen. Siis lautaa, jostain sentään päästiin yhteisymmärrykseen. Ilma oli mitä ihanin, jätin Hannun pihalle sahaamaan lautoja ja tein itse pitkän lenkin. Eilistä juvetsia oli vielä sen verran, ettei ruuanlaittoon mennyt kuin mikrottamisen aika. Sunnuntaina Hannu sai katon melkein paneloitua. Pikku mittavirhe; laudat loppuivat kesken, mutta niitä on joka tapauksessa haettava lisää kun samaa paneelia tulee aulankin kattoon. Pattereista vielä keskustellaan. Illaksi saimme Stigun vieraaksemme ja Tiituskin kävi paukuttamassa Hannun rumpuja. Pääsiäismaanantaina veimme fillarini Hyrylään huoltoon. Aloittelin pihan haravointia, sillä aikaa Hannu sai makkarin katon kertaalleen maalattua. Hän päätti maalata paneelit (kolmeen kertaan) kun ne ovat jo paikoillaan, vaikka siinä menevätkin niskat nurin.

Sen jälkeen, kun Hannu antoi ymmärtää, että makuuhuoneen seiniin tulee tapettia, olen miettinyt värejä ja kuvioita. Se on selvä, että päätyseinään tulee väriä, mutta sävystä ei ole vielä kuin kalpea aavistus. Toinen päätyseinä jää kokonaan kaapiston taakse, sivuseiniä rikkovat ikkunat ja oviaukko. Vaikka muutamme 62 neliön kaksiosta lähes tuplasti suurempaan asuntoon, ei rintamamiestalosta tahdo löytyä ehjiä seiniä kaikille tauluilleni. Talo on sokkeloinen, huoneet pieniä ja kaikissa on ikkunoita ja oviaukkoja. Olohuoneeseen ja makkariin saimme lisää ehjää seinäpintaa piilottamalla molemmista yhden oviaukon. Makuuhuoneen yksi seinä saa olla kuvioltaan rankkakin, olen jo kyllästynyt edellisten asuntojeni hissutteluun. Kunhan ei ole niin psykedeelinen, ettei siellä saa nukutuksi. Vanhasta makuuhuoneesta muuttaa mukana taulut ja Intiasta tuodut silkkityynyt. Nekö minun pitää ottaa mukaan kun lähden tapetteja metsästämään?

Vähitellen olen siirtänyt tavaroita kodista toiseen. Joulukoristeet ja -kyntteliköt menivät jo Vantaalle, nyt ovat vuorossa talvitakit, tyhjät lasipurkit ja pääsiäiskoristeet. Mihin ihmeeseen saan mahtumaan kaikki astiat? Viikon päätteeksi pakkaan taas auton täyteen, käyn verenluovutuksessa ja haen mukaani tapettien mallikirjoja. Mitä enemmän valinnanvaraa, sen vaikeampaa tuntuu olevan. Miten olisi vaaleanpunainen makuuhuone, Hannu?

Ja niinhan siinä taitaa käydä, että meille tulee VAALEANPUNAINEN makuuhuone. Päätyseinän tapetti on tummemman (marjapuuron) väristä kuviollista tapettia, sivuseinien tapetin väri on jotain vaaleanpunaisen ja lilan väliltä. Voi, siitä tulee aivan ihana! Kun näytin Anna-Kaisalle puhelimestani kuvaa päätyseinän tapetista, tämä yritti pitää pokkansa; "Oho! Onpa kasaria". Seuraavaksi lähden etsimään verhokangasta tapetinpala mukanani. Viikonlopun aikana Hannu sai makkarin katon valmiiksi ja sivuseinät tapetoitua. Kuviotapetti on tilaustavaraa, sitä joudumme odottamaan pari päivää. Minä jatkoin haravahommia ja Sofiakin kävi kyläilemässä. Kyselin häneltä synttärilahjatoivomuksia ja tyttö toivoi hauvoja. Monta hauvaa; isihauva, äitihauva ja hauvalapsia. Vaaleanpunaisia ja ruskeita. Hmmm...

Sain fillarini huollosta ja terveiset, että moottoripyörään sopiva suihkutettava öljy ei ehkä ole paras vaihtoehto fillarin ketjuihin... Hain tilaustapetin ja Hannu pääsi perjantai-iltana laittamaan sitä makuuhuoneen seinään. Tuli hieno! (Luvalla sanoen vähän pornahtava...) Sillä aikaa minä etsin itselleni edullista majoitusta Dubrovnikista ja teinkin varauksen kolmelle yölle, helpottaen samalla omaa reissun odotustuskaani. Ja jo samana iltana emäntäni Zeljka toivotti minut tervetulleeksi Dubrovnikiin ja kyseli saapumissaikaani tarjoten kyytiä kotiinsa. Viimeisestä Kreikan saarihyppelystä on kulunut jo 1½ vuotta. Nyt, kun tutkin netissä bussiaikatauluja, laivareittejä ja majoituksia, tuli taas kunnon reissumeininki. Loput majoitukset löytyvät varmasti paikan päältä ja taatusti yhtä edullisesti. Viikonlopuksi tuli ihanat kelit, ensimmäisen kerran saattoi tuntea kesäntulon. Harmi vain, että sisähommia oli niin paljon. Minä sain sentään pihan haravoitua ja harjasin terassin puhtaaksi. Sunnuntaiksi saimme Merjan vieraaksemme, oli aika aloittaa grillauskausi. Mirja ja Masa poikkesivat katsomassa remontin edistymistä, samoin Kaisa ja Tiitus, joten vietimme todellista avointen ovien päivää. Maanantaina kävelin Kuusijärvelle, jossa oli vielä ihanan autiota ja rauhallista. Kesällä siellä on aina ahdistava tungos, onhan se Vantaan paras (ja ainoa?) uimaranta. Ehdotin Marjukalle eväsretkeä Kuusijärvelle, jos hänellä sattuu olemaan arkivapaita.

Ostin joululahjaksi liput Simply Redin Helsingin konserttiin (Hannun ex-bändin ohjelmistossakin oli pari SR:n biisiä). Areenalle mennessä teimme treffit Helsinkiin ja korkkasimme terassikauden myös Suomessa. Ja kyllä, saimme kuulla koko repertuaarin vuosien takaisia hittejä. Hieno konsertti!

Palasin Lohjalle ja kangaskauppias pisti koko verhosuunnitelmani uusiksi. Ei mitään roosaa tyykiä, sitä väriä on jo ihan riittävästi. Onneksi tässä on aikaa miettiä, eihän lattiakaan ole vielä valmis. Vappuaaton vietimme saunoen ja lämpimällä parvekkeella istuen. Pistimme soimaan vanhoja vinyylejä, mm. Simply Redin loistava "Stars".

Kuukauden kirja 1: Pekka Haavisto "Kesä Balkanilla". Ennen tulevaa Kroatian reissua halusin tutustua alueen historiaan ja edes yrittää ymmärtää sotaan johtaneita syitä. Sodan aiheuttama ekokatastrofi tuli hyvinkin selväksi, sodan syyt sen sijaan eivät.

Kuukauden kirja 2: Joel Haahtela "Lumipäiväkirja". Kroatia-oppaiden vastapainoksi luin Haahtelan uusimman kirjan. Rikasta, moniulotteista kerrontaa. Ja nippelitietoa niin paljon että Hannukin ihastuisi.

(Mitä ihmettä? Opera on muuttunut suomenkieliseksi. Näyttää tosi oudolta, mutta kai tähän nopeasti tottuu.)

Olen ollut lähes kaksi kuukautta pois töistä ja arkipäivät alkavat jo urautua. En yhtään ihmettele, että eläkeläiset valittavat ainaista kiirettä. Minun päivistäni vie ison osan pitkä lenkki, ruuanlaitto ja muut kotihommat, lukeminen ja päivätorkut sekä läheisten kanssa seurustelu. Lisäksi on harrastukset ja viikonloppuisin jatketaan remonttihommia ja hoidetaan parisuhdetta Vantaalla. Hannu hemmottelee minua iltaisin kasvohieronnalla.

Kuunvaihteessa remontti siirtyi uuteen vaiheeseen. Hannu purki alakerran pienten makuuhuoneitten väliseinää ja sai sähkömiehen tulemaan hätiin. Taas tuntuu siltä, että edessä on uusi mission impossible, mutta eiköhän tästäkin selvitä. Vaihtelua elämään sain kun lähdin Hannun mukana bänditreeneihin. Pakko myöntää; kyllä ne soittaa osaavat! Lisäksi hän yllätti minut ilmoittamalla meidät viikonlopun tanssikurssille. Minähän rakastan tanssimista ja jonkin verran sitä osaankin, mutta... saa nähdä meneekö tappeluksi. Ennen sitä flunssa yritti iskeä meihin molempiin, toivottavasti menee ohi ja olemme kovassa vedossa tanssitunneilla. Torstain kuluessa flunssa vähän hellitti ja taivaskin selkeni. Tuli hyvä siivousilma, se oli nimittäin pakko tehdä, nuhasta huolimatta. Edellisiltana yksi olohuoneen lukulampuista räjähti tuhansiksi siruiksi pitkin huonetta, onneksi se ei tapahtunut päivällä, kun istuimme Onnin kanssa lampun alla lukemassa tonttukirjaa. Aurinkoista iltapäivää kirkasti vielä puhelinsoitto lääkäriltäni, joka ilmoitti poistetun luomen olleen muuten terve, mutta patologin mukaan pinnalta tulehtunut. Hyvä että siitäkin päästiin.

Perjantaina haen valmiiksi ommellut verhot Lohjalta ja ajan Vantaalle. Kunhan flunssa hellittää ja ilmat lämpenevät, on ryhdyttävä ikkunanpesuun. Illalla varaamme lennot (www.supersaver.fi) ja majoituksen (www.yeego.com) Prahaan loppukuuksi. Viikonloppu kuluu hotelli Petäyksessä tanssikurssin merkeissä. Ei meitä helpolla päästetä; yli seitsemän tuntia tanssia ja viiden tanssin askelkuviot pitäisi olla hallussa. Kunto ja hermot kestävät joten kuten, mutta aamulla pää on täysin tyhjä edellispäivän opeista. Minä nyt veivaan miten tahdon, mutta Hannu ottaa kaiken niin tosissaan. Sunnuntai-iltana Marco Bjurström toteaa telkkarissa, että helppo se on sieltä sohvalta neuvoa, menkää itse tanssikurssille niin huomaatte, ettei se olekaan kovin helppoa. Maanantaina flunssani siirtyy vaiheeseen kolme (1 kurkkukipu, 2 nuha ja 3 yskä), joten perun Susan kanssa sovitun kävelylenkin ja pysyttelen sisätiloissa. Sitä paitsi olin tohkeissani pakannut Lohjalla mukaan vain viikonlopun varusteita ja unohdin puolet lenkkivaatteista kotiin.

Hannu joustaa taas työpaikalla ja suostuu aloittamaan lomansa jo toukokuussa. Fiksaan meille halvimmat lennot Splitiin ja varaan erilliset lennot; minä menen edeltä ja Hannu tulee perässä. Treffit Trogirissa? Tartutan flunssan Hannuun. Oma oloni paranee heti, Hannu jää sairauslomalle.

Seuraavan viikonlopun aikana on tarkoitus jatkaa matkuuhuoneen rakentamista. Ajamme peräkärry mukana Bauhausiin, mutta tarvitsemamme gyproc-levyt ovat sillä hetkellä loppu. Hannu aloittaa makuuhuoneen ikkunapuitteiden hiomisen ja maalaamisen (minä olisin halunnut uudet, ekologisemmat ikkunat, mutta remonttirahasto hupenee uhkaavasti), kunnes maali loppuu kesken. Pesen olohuoneen kolme ikkunaa (jokaisessa kuusi pestävää pintaa!), ja saamme vihdoin laitettua paikolleen valkoisiksi maalatut puiset verhotangot ja uudet, ilmavat verhot. Niistä tuli juuri niin ihanat, kuin odotinkin.

Maanantaiaamuna olin valveilla viiden, kuuden aikaan ja kuuntelin, kuinka linnut jo lauloivat ulkona. Ihan kuin kesäaamuna! Oksastin hedelmäpuitamme, kyllähän minä lohjalaisena tiedän, miten homma hoidetaan. Vai tiedänkö? Hannu haki kotimatkalla Baukkarista lisää maalia ja puutavaraa makuuhuoneen katon ruoteisiin. Tällä kerralla emme tarvitse lisäeristeitä, sillä nyt remontoitava tila on talon "uudessa" osassa ja entiset villat saavat luvan kelvata. Pitkän viikonlopun jälkeen kotiudun muutamaksi päiväksi Lohjalle, matkalla käyn halimassa Onnin ja Ilonan. Onni on nyrjäyttänyt nilkkansa turvoksiin ja mustelmille, kun piti "Tanssii tähtien kanssa" tahdissa näyttää pikkusiskolle kuinka jivea veivataan. Poika valittaa, että on tylsää. Hetken kuluttua hän kysyy "Äiti, mitä se tylsä on?"

7. kihlajaispäivämme kunniaksi käymme syömässä nepalilaisessa ravintolassa. Hannu lupaa, että 10-vuotisjuhlan vietämme Triundissa. Pahoin pelkään, että noilla polvilla ei enää Himalajan rinteillä kiivetä. Remontti ei edisty, odottelemme edelleen seinälevyjä. Onneksi on hieno ulkoilusää.

Haimme gyprocit K-Raudasta, jotta Hannu pääsee jatkamaan makuuhuoneremonttia. Minä karkasin taas Lohjalle, viedäkseni auton huoltoon, käydäkseni hierojalla, treffatakseni Soilin ja miettiäkseni, mitä pakata mukaan Prahan kevätkeleihin. Yritin saada myös ajan silmälääkärille, mutta myöhästyin hieman; Kalle on lähdössä kolmeksi vuodeksi maailmanympäripurjehdukselle. Perjantain ohjelmassa oli pakkaaminen, parturi, hieronta, kahvit äidin luona ja matkalla Vantaalle piti vielä käydä halimassa Onni ja Ilona. Reissua pukkaa; Marjukka ehdotti kahden viikon Espanjan matkaa kesäkuulle. No mikä ettei?

Kuukauden kirja 1: Philip Roth "Haamu poistuu". Lisää laatukirjailijoita! Ah, miten ihmeessä ehdin lukea kaikki nämä Cunninghamit, McEwanit, Rothit ja muut?

Kuukauden kirja 2: Ian McEwan "Amsterdam". Sitä minä ihmettelen, miten joku pystyy kirjoittamaan näin paljon juonenkäänteitä ja onnistuu vielä pitämään kaikki langat käsissään. Pitääkö siinä piirtää jonkunlainen kartta?

Lisäksi kannoin kirjastosta kotiin kasan Praha- ja Kroatia-oppaita.

Lauantaina palasimme arkeen; menimme Bauhausiin katsomaan sälekaihtimia ja kukkalautoja, mitään kuitenkaan ostamatta. Aina löytyy uusia vaihtoehtoja ja lisää mietittävää; tehdäänkö olohuoneen verhot paksummasta puuvillasta, ne voi tarvittaessa vetää eteen näkösuojaksi, vai ilmavasta valkoisesta kankaasta (jota alun perin ajattelin), joka vaatii sälekaihtimet? Hannu keksi lisää vaihtoehtoja; jos emme ostakaan uutta ruokailuryhmää vaan siirrämme Lohjalta minun tukeva, täyskoivuinen ruokapöytäni ja ostamme vain uudet tuolit? Tosin pöydän voi siirtää Vantaalle vasta sitten, kun talo (ja minä) on muuttovalmis.

Teimme yhden alennusmyyntiostoksen, kun haimme Clas Ohlsonilta ikkunaan valkoisen paperitähden ensi jouluksi. Lenkin jälkeen siivosin yläkerran ja Hannu sai olohuoneen lattian kokonaan päällystettyä. Kävi tuuri; laminaatti riitti tarkkaan, siitä jäi jäljelle vain muutama parinkymmenen sentin pala.

Sunnuntaina roudasimme vaarin sängyn ulos pakkaseen tuulettumaan. Tarkoitus oli siirtää olohuoneesta ylimääräiseksi jäänyt ovi ullakolle, muttemme uskaltaneet ottaa riskiä rappukäytävän kolhiintumisella painavalla ovella. Sen sijaan saimme sängyn siirrettyä "poikienhuoneeseen". Pikku mittavirhe; lisäeristeet ja kipsilevyt olivat kaventaneet alkovia sen verran, ettei sänky mahtunutkaan sille tarkoitetulle paikalle, vaan asetimme sen pitkittäin ikkunaseinälle. Siinä on jonkun satunnaisen vieraan (tai Hannun yksinäisinä öinään) mukava katsella tähtitaivasta ja lentokoneiden valoja unta odotellessaan. Kalkkunasta riitti monta pakasterasiallista tulevia pastoja varten, lopusta tein ison kattilallisen keittoa.

Maanantaina saimme aikaiseksi yhden kaatopaikkakuorman. Lenkin ja ruuan päälle nukuimme pitkästä aikaa päikkärit, sen jälkeen olikin jo niin pimeää, ettei olohuoneen remonttia kannattanut jatkaa. Seisova hetki, mitäs sitten tehtäisiin? Kun ei enää osata olla mitään tekemättäkään... Illalla istuimme keittiössä lukemassa ja etsimme netistä kaikkea pöllöä musiikkia.

Tiistaina isäni joutui Lohjan sairaalaan tutkimuksiin. Jätin Hannun viimeistelemään olohuoneen pattereita ja lähdin Bauhausiin ostamaan sälekaihtimia. Varmuuden vuoksi pakkasin pyykkikassin mukaan, jos tulee tarve lähteä ajamaan Lohjalle. Kauppakierroksen tehtyäni palasin kuitenkin kotiin ja saimme olohuoneen sähkömiehen käyntiä vailla valmiiksi. Isäni ei ollut suostunut jäämään sairaalaan, itsepäisyys on mitä ilmeisimmin geeneissä.

Vuodenvaihteen vietimme Vantaalla ja saimme Mirjan ja Masan meille puolivalmiin olohuoneen "tupareihin". Puolenyön aikaan kävimme ulkona onnittelemassa Markkua ja katsomassa, kun kylänväki ampui rakettejaan taivaalle. Nukkumaan taidettiin päästä aamuviideltä. Vähemmästäkin meinaa mennä päivistä sekaisin; töihin, vapaalla, töihin, vapaalla, Vantaalla, Lohjalla...

Kuukauden kirja: Magnus Mills "Ei mitään uutta idän pikajunasta". Hervotonta brittihuumoria.

Laatat, kattopaneelit: Bauhaus
Kalusteet, hanat: K-rauta Vantaanportti
Sälekaihdin: KodinYkkönen