Praha 03/2009
Sunday, 30. August 2009, 20:50:23
http://www.yeego.com/hotel.php?h=26266&aff=642251&gclid=CPfHtpHf0ZkCFQQ9ZgodWSuyvA
Lauantai, 28.3. Lähinurkkiin tutustumista.
Hannun talviloma ajoittui viikolle 14, päätimme luistaa remontista ja viettää muutaman päivän Prahassa. Lähtöaika oli sen verran siedettävä, että käytimme julkista liikennettä. Kentällä olimme vähän turhankin aikaisin, mutta olipahan aikaa ottaa perinteiset portterit. Lennon hoiti Finnair, samoin ilmaisen tarjoilun.
Laskeuduimme Prahaan vähän aikataulusta edellä, ostimme lippukioskista bussi- ja metroliput (26k/hlö) ja hyppäsimme tupaten täyteen lentokenttäbussiin, jolla ajoimme päätepysäkille asti. Siitä laskeuduimme metroon ja yhden vaihdon jälkeen olimmekin kotiasemallamme, I.P. Pavlovalla. Hotelli Halkova sijaitsee aivan nurkan takana, Halkovakadulla. Ystävällinen vastaanottovirkailija kertoi, että huonettamme vielä siivotaan, jätimme laukut respaan ja otimme ensimmäiset Gambrinukset läheisen Ječná-kadun varrella olevassa pikkukuppilassa (isot oluet yht. 54 korunaa).
Saimme huoneemme hotellin kolmannesta kerroksesta. En ole koskaan majoittunut niin suureen hotellihuoneeseen! Katto oli korkealla, nukkumapaikkoja oli kolmelle ja huoneessa tilaa vaikka pistää tanssiksi. Kokolattiamaton alla olevat lattialaudat narisivat kotoisasti. Kylpyhuonekin oli todella iso; hyvä ettei agorafobia iskenyt kun istui pytyllä.Lähdimme kävelemään ja ohitimme monta opaskirjoista tutuksi tullutta nähtävyyttä. Kävelimme Vltava-joen molemmin puolin ja päädyimme lopulta vanhakaupunkiin, muun väen joukkoon Astronomisen kellon alle odottamaan kello neljän tasalyöntejä. Ruuhka alkoi ahdistaa ja menimme pois aukiolta, sivukadun varrelle terassioluelle ennen kuin palasimme hotelliimme. Illalla mietimme eri ruokapaikkojen välillä ja päädyimme kiinalaiseen. Ruoka oli minun makuuni turhan suolaista. Tarjolla ollut punaviini oli sellaista litkua, että päätimme pitäytyä toistaiseksi oluissa. Kotimatkalla poikkesimme vielä kahville kotikatumme The Pubiin, jossa olisi voinut varata itselleen pöydän, johon oli asennettu kolikoilla toimiva oluthana.
Sunnuntai, 29.3. Lisää kävelyä ja nähtävyyksiä.
Kelloa piti siirtää lauantaina tunnin taaksepäin (Prahan aikaan) ja sunnuntaina taas tunnin eteenpäin, kesäaikaan. Laiskuuttani pidin kellon koko ajan samassa ajassa ja vältyin veivaamisen vaivalta. Puhelin hoiti oman päivityksensä kun siitä otti virrat välillä pois.
Hotelli Halkovan hinta-laatusuhde oli todellakin kohdillaan! (Kaikesta päätellen kohdallemme osui joku supertarjous; 98€ neljältä yöltä aamiaisineen.) Hotelli sijaitsee kahden vilkasliikenteisen kadun (Žitná ja Ječna) välissä, hiljaisella Halkovakadulla. Talo on vanha ja jykevää tekoa. Pistorasioiden runsaasta määrästä voisi päätellä, että siellä on aiemmin ollut toimistotiloja ("Stasin" kuuntelukeskus?). Kylpyhuoneet on ilmeisesti rakennettu myöhemmin, väliseinien äänieristys ei ollut kovin hyvä (aamulla kuulimme, kun naapurin tytöt kävivät suihkussa, heidän kylpyhuoneensa sijaitsi pienen, yhteisen käytävämme varrella).
Aamiainen oli ihan riittävä, vaalean leivän lisäksi oli tarjolla myös jogurttia ja muroja. Taivas oli pilvinen, muttei sentään satanut. Tutkimme opaskirjoja ja karttoja, tarkoitus oli taas viettää päivä kävellen ja tutustua matkan varrelle osuviin nähtävyyksiin. Niitä tuntuu Praha olevan pullollaan. Toivottavasti ilmat pysyvät sateettomina, niin ehdimme kolmessa päivässä kiertää koko kaupungin.
Uuden kameran patterit loppuivat varoittamatta (lähtiessä vielä tarkistin, että merkkivalo oli täysin vihreä) Kunnantalon (Obecni dům) kohdalla. Vara-akut olivat tietenkin hotellilla. Kävelimme rannan kautta takaisin kotia kohti, löysimme U Flekůn, mutta oluet (Plzensky Prazdroj 32k/kpl) otimme Karlův Sklepissä (Odburu 14). Olikin niin mukava paikalliskuppila, että jäimme siihen lounaalle. Kasviksista nämä eivät paljon perusta, jos ei sitten tilaa erikseen salaattiannosta. Antipastolautasella oli juustoa, kinkkuleikkeleitä ja salamisiivuja. Täytetyn perunaletun lisukkeena oli sentään lusikallinen hapankaalia. Naapuripöytiin (kaikissa paikallisia nuoria aikuisia) kannettiin kukkuralautasellisia perunoita ja lihaa. Tupakointikielto ei näihin ravintoloihin ole vielä ennättänyt.
Tulimme siihen tulokseen, että Prahaan on tultava uudelleen, täällä on niin paljon nähtävää. Mieluummin kesäaikaan, kun on lämpimät terassikelit ja mukava kävellä vehreissä puistoissa. Toisaalta silloin on vielä enemmän ruuhkaa turisteista. Kaupunki on kompaktin kokoinen, kaikki on kävelymatkan päässä.
Päivälevon (en minä nukkunut, kuorsasin muuten vain) jälkeen jalkauduimme ulos. Taivas oli edelleen pilvessä, melkein satoi. Kävelimme kasvitieteelliseen puutarhaan, joka pian sulkeutui. Eipä siellä vielä mitään näkemistä ollutkaan, kesällä varmasti kaunis paikka sekin. Ei ollut oikein kuvauskeliä, joten jätimme vanhankaupungin ja rantakadun kuvaamisen huomiseen. Katsastimme mahdollista illallispaikkaa Námĕsti Mirun laidalta. Vanhaa ja uutta rakennustyyliä oli rintarinnan, kontrasti välillä kohtuuttomankin kova. Vinohradyn kaupunginosassa pysähdyimme cafe-bar Popoon (Italienska 18) välioluelle. Mukava, savuinen pikkupaikka, hauska sisustus ja hyvää musiikkia. Ja kuten muissa käymissämme paikoissa (paitsi eilinen kinkki), täälläkin istui paikallisia nuoria aikuisia.Tuliaisiksi taidan ostaa pääsiäiskoristeita, niitä myydään vanhakaupungin markkinakojuissa. Aukioille oli pystytetty isoin pääsiäismunin koristeltuja koivuja. Sireenit ja muut puut ja pensaat olivat melkein lehdessä. Ei tarvita kuin pari aurinkoista ja lämmintä päivää, niin kaupunki muuttuu vihreäksi.
Illallisen söimme Pizzeria Grossetossa (Námĕsti Miru), hyvää salaattia ja pizzaa. Kotiin kävellessä alkoi tehdä kahvia mieli. Kotinurkan molemmat pubit olivat kiinni eikä jalkapallobaari innostanut. Nurkan takana oleva Zulu cafe-bar ei nimestään huolimatta tarjonnut lainkaan kahvia. Rastapäistä päätellen muita virkistysaineita olisi saattanut tiskin alta löytyäkin. Toisen kulman takaa löytyi kellarikuppila, joka asiakaskunnasta ja seinillä olevista tauluista päätellen oli homobaari. Mutta saatiin kahvit ja Becherovkat.
Maanantai, 30.3. Linnaan pääsy kielletty!
Taivas oli aamulla pilvinen, kadut kuivat. Aamiaishuoneessa näimme uusia asiakkaita. Yhdessä pöydässä istui kolme amerikkalaista miestä, joista yksi oli sokea. Mietimme, millä tavoin hän nauttii matkailusta. Eipähän tarvitse ainakaan nähtävyyksiä kierrellä… Ilma oli kolea, taivas sentään vähän kirkastui. Petřinin kukkulalle menevä kiskobussi oli tämän viikon remontissa. Kävelimme ”Pienelle puolelle” (Malá Strana) ja Kampa-saareen, jonka sillankaiteisiin oli lukittu lukkoja pariskuntien rakkauden merkiksi (kuten Vilnassakin). Kuvasimme John Lennon – seinän ja jatkoimme ylös Hradčanyn kaupunginosaan ja Prahan linnalle. Lukuisten muiden kanssa saimme ihailla linnaa suljettujen porttien takaa, sillä se oli turisteilta suljettu. Liputuksesta päätellen syynä oli joku israelilainen valtiovieras. Etsimme indonesialaista Saté-ravintolaa, mutta se oli lopettanut. Palasimme alas keskustaan ja haimme munkkiluostarin ylläpitämää Pivnice U Sv. Tomáše – panimoravintolaa, mutta sekin oli ilmeisesti muuttanut tai muuten vain meiltä piilossa. Jäimme lounaalle U Zlatého Precliku – kellariravintolaan; varsin viehättävä paikka holvikattoineen ja tummine puukalusteineen. Tilaamani broilerisalaatti tosin muuttui matkan varrella kinkku-juustosalaatiksi ja tumma olut oli loppunut. Hannu sai hinkumaansa olutjuustoa, mutta tuhdista maustaan huolimatta se ei ilmeisesti täyttänyt odotuksia.Vanhalle juutalaiselle hautausmaalle oli pitkä jono, kun turistiryhmät ruuhkauttivat lippuluukun. Hautausmaa jäi kuvaamatta, sillä se on joka puolelta ympäröity korkeilla muureilla. Taisi johtua israelilaisvieraasta, että poliisit päivystivät tämän kaupunginosan jokaisessa risteyksessä, ja hetken kuluttua keskustan läpi ajoikin pitkä mustien autojen letka poliisisaattueineen. Kävelimme vanhankaupungin aukiolle, käväisimme Pyhän Nikolauksen kirkossa ja ostin pääsiäiskoristeita aukion markkinakojuista. Esiintymislavalla lauloivat pienet lapset ja italialaisia koululaisryhmiä oli taas tungokseen asti. Alkoi väsyttää koko touhu ja palasimme kylmän kuohuviinin kanssa hotelliimme.
Utelimme respan pojalta talon historiaa ja hän kertoi, että se on rakennettu 1913 ja siinä oli aikoinaan isoja huoneistoja. Sodan aikana rakennus kärsi vaurioita, mutta se korjattiin entiseen kukoistukseen ja joskus 90-luvulla se todellakin oli toimistokäytössä, kunnes viitisen vuotta sitten huoneistot remontoitiin hotellihuoneiksi.
Lyhyt lepohetki ja taas lähdettiin syömään. ”Vanhastaan tuttu” Karlův Sklep kutsui ja ohjasi askeleitamme. Paikallisten joukossa oli tilaa kahdelle turistillekin. Eikä ole pelkkää legendaa, että pöydän laskutus hoidetaan todellakin tukkimiehen kirjanpidolla; viivoja vedetään paperiin sitä mukaa kun tilaat lisää. Olut on tietysti puolen litran mittainen jos et erikseen pyydä pienempää. Tämänkään kuppilan naistenvessassa ei ollut lukkoa, mutta eipä ollut montaa naisasiakastakaan. Otimme Becherovkat Suvin synttärin kunniaksi, ruuaksi perunalettu broileritäytteellä ja broileripasta-salaattia. Pienen kuppilan musiikki jäi taustalle, kun paikalliset intoutuivat keskustelemaan kovaäänisesti, myös käsillään. Ruuat syötyämme tarjoilija ehdotti vielä kahvia tai jälkiruokaa, tai toiset Becherovkat. Jälkimmäisiin suostuimme, maksoimme laskun (tippeineen 450k) ja kävelimme kotiin. Tummien oluiden etsiminen taitaa sekin jäädä viimeiselle päivälle.
Tiistai, 31.3. Näköalatornikin on suljettu!
Aurinko paistoi ja taivas oli pilvetön. Aamiaishuone oli tyhjentynyt, uudet asukkaat olivat jo lähteneet nähtävyyksiä bongaamaan. Mekin jalkauduimme kymmeneltä, pikku hiljaa aurinko alkoi lämmittää. Petřinin kukkulalle kävellessä tuli jo kuuma. Harmiksemme näköalatorni ("Pikku-Eiffel") oli suljettu. Sekin olisi selvinnyt netistä tai opaskirjoista, auki talvikuukausina vain lauantaina ja sunnuntaina. Jatkoimme kaunista kävelytietä pitkin Strahovin luostarille, istuimme aurinkoiselle terassille ja nautimme erinomaiset, tummat luostarioluet. Kello oli 12, lähikirkkojen kellot alkoivat kalkattaa puolenpäivän lyöntejään. Kävelimme Linnaan, joka oli onneksi auki. Pihat ja katukäytävät olivat taas täynnä turistiryhmiä. Kävimme Pyhän Vituksen katedraalissa ja lelumuseossa. Parin tunnin kävelykierroksen jälkeen laskeuduimme keskustaan ja jäimme lounaalle kuubalaiseen U Bile Kuzelky – ravintolaan (Misenska 12). Soppa-annos paikallisessa kellarikuppilassa olisi riittänyt, mutta viimeisen päivän kunniaksi intouduimme syömään kunnolla. Kaikki espanjankieliset sanat olivat hukassa, täytyypä harjoitella ennen Espanjan reissua. Viehättävä ravintola ja reissun paras kana-annos!
Syötyämme ostin kortteja ja vihdoin kävelimme Kaarlensillan yli joen toiselle puolelle. Sen jälkeen alkoikin postimerkkien metsästys. (Huom! jos aiot lähettää kortteja, hanki ne ja merkit heti ensimmäisenä päivänä, ettei tarvitse kävellä kilometrikaupalla vain niitä etsien. Ja tipauta ne ensimmäiseen kohdalle osuvaan postilaatikkoon.) Merkkejä ei myyty kirjakaupoissa. Kun löysimme postin, siellä oli valtava kello neljän ruuhka. Lopulta meille selvisi, että merkkejä ja bussi-metrolippuja myytiin jokaisessa kadunkulmien pikkukaupoissa. Jätimme U Flekůn oluet iltaan ja palasimme hotellille ottamaan vatsalääkettä ja kirjoittamaan kortteja. Johan kävelymittariin olikin taas kertynyt yli 15km.
Vatsalääke vaikutti heti ja hetken huilin jälkeen lähdimme taas liikkeelle. Tipautin kortit postilaatikkoon (kai se oli postilaatikko?). Vilkaisimme ohimennen Pizzeria di Carlon listan ja päädyimme Flekuun. Hyvä että saatiin persiit penkkiin kun isot oluet jo tärähtivät pöytään. Piti olla varuillaan, ettei toisiakin tuoda tilaamatta. Becherovkatkin olivat jo tulossa, mutta niistä ehdimme kieltäytyä. Kaksi vanhaa setää sotilaspuvuissaan kiersi tupaa soittaen tuubaa ja harmonikkaa (ja keräsivät tietysti samalla asiakkailta rahaa). Alkoi tulla kuuma ja poistuimme paikalta (olut 60k/kpl). Pizzeria di Carlon naapuriravintolakin näytti olevan kovasti suosittu, sinne meni paikallista porukkaa. Nyt loppuvat illat kesken! Carlossa söimme itsemme tuhdisti täyteen hyvillä tuorepastoilla. Viinikin oli erinomaista, samoin musta Herold-olut maistui mainiolta. Edes kahvia en jaksanut, oli niin piukea olo. Kotimatkalla ostimme nurkkakaupasta tuliaisjuomat kotiin. Onneksi, sillä ne olivat lentokentällä kalliimpia.
Keskiviikko, 1.4. Kotiin!
Herätys oli kahdeksalta, suihkut ja aamiainen alakerrassa. Pakkasimme laukut ja luovutimme huoneen. Tänne majoitumme toistekin, jos Prahaan palaamme! Lyhyt kävelymatka metroasemalle ja päättärillä taas vaihto bussiin (119), jonka päätepysäkki olikin terminaali 2. Näin päin ei ollut bussissa sellaista tunkua kuin mennessä.
Pääsimme saman tien laukuistamme eroon, aikaa jäi runsaasti kulutettavaksi. Olut olisi maksanut baarissa 145k/kpl, niin janoisia emme sentään olleet ja lageria oli juotukin jo ihan tarpeeksi. Tulomatkan lennon hoiti vuorostaan Czech Airlines.
1€ = 25,80 CZK
Antti Helin: Praha (Mondo)
Kaupunkikirjat; Praha
Jan Neruda: Prahalaistarinoita
WIDGETIZE