illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

Perjantai oli edellisviikon toisintoa; viimeiseen asti kiirettä töissä, työmatka vielä pyöräillen, kotona kamat kasaan ja vesisateen saattaessa kohti Vantaata. Jumbosta lomaviini ja lomalevy (Joss Stone: Introducing). Ilta kului stressin alasajossa, tekemistä olisi ollut mutta kumpikaan ei edes maininnut asiasta.

Lauantaina oli sen verran hyvä keli, että ajoimme Hondalla Järvenpäähän. Markulta oli kadonnut puhe- ja omatoiminen liikuntakyky. Sairaanhoito käy kotona kolme kertaa päivässä. Iltapäivällä Hannu pesi ja vahasi Hondan, minä laiskottelin sinnikkäästi. Hyvää grilliruokaa, aurinkoinen ilta ja Teemalta erinomaista TV-tarjontaa; hieno leffa Mártires del Compás -flamencoyhtyeestä ("hiljaa hiivit sisääni - niin kuin vitamiini"), Eppuja ja Michael Mooren dokkari amerikkalaisten laillisesti vapaasta, tuhoisasta aseiden käytöstä. Hannu suree Markun vointia pitkin iltaa. Miten minä osaan lohduttaa? C'est la vie?

Sunnuntai oli taas ohjelmoitu; ajoimme peräkkäin kahdella kulkupelillä Lohjalle ja jatkoimme sieltä Billnäsin Etnofestivaaleille. Ehdimme kuuntelemaan Ninni Poijärveä, kävimme syömässä ja seuraavaksi kuuntelimme Emma Salokoski Ensemblea. Jaloittelimme Small Faces -puolella ja jäimme "tanssilattialle" seuraamaan oululaista Bajo Cero -flamencobändiä. Ikinä ennen kuultukaan, mutta olipa hieno kokemus! Jostain syystä Piirpauken konsertti oli pahasti myöhässä ja päätimme luovuttaa ja lähteä kotiin tekemään omaa rastapastaa ja pakkaamaan.
http://www.bajoceroband.com/

Sääennuste lupaa tiistaille todella huonoa keliä. Jos näin käy, on pakko unohtaa Turun saaristoreitti ja kuluttaa päivä vaikka Turun museoissa ja pubeissa. Jos aamulla on hyvä ilma, lähdemme kuitenkin liikkeelle Hondalla.

Ensimmäinen lomapäivä; tukevan aamiaisen jälkeen pakkasimme sivulaukut ja suuntasimme Hondalla kohti uhkaavia sadepilviä ja länsirannikkoa. Salossa satoi rankasti, ajoimme läpi tulvivan keskustan tavaratalon parkkihalliin ravistamaan ylimääräiset vedet varusteista ja odottamaan sateen laantumista. Heti kaupungin ulkopuolella tie oli kuiva ja aurinko alkoi paistaa. Luonto tuoksui kesäiseltä, puut olivat vielä vihreitä, syksystä ei tietoakaan. Ajoimme Turun keskustan läpi Naantaliin ja suoraan kylpylään. Ei tehnyt mieli jäätelöä tai muita viileitä virvokkeita, olo oli turhan kostea. Saimme huoneemme, harmi että kummini olivat lähteneet pois kylpylästä tänään, olisi ollut mukava viettää iltaa yhdessä.

Kävimme lillumassa sisä- ja ulkoaltaissa, puuhaa jota minä yleensä inhoan. Onneksi ei ollut ruuhkaa, kaikki muut taisivat olla Muumimaailmassa. Kävelimme rantatietä pitkin keskustaan, tutkaillen samalla ravintoloiden tarjontaa. Tummaa olutta ei tuntunut olevan tarjolla missään (paitsi allasbaarissamme). Ukkosen yllättäessä jäimme pitämään sadetta Seurahuoneen pihan huvimajaan. Sisällä soi Irwin ja Frederik. Missä on Naantalin kuuluisa aurinko? Pizzerioiden ulkoterassit oli suljettu sateen vuoksi, söimme Merisalin päivällisbuffén.

Yöllä satoi rankasti ja sade jatkui koko seuraavan päivän, joten meidän oli luovuttava Saaristoreitin ajamisesta. Turun turistikierroskin sai jäädä, meillä ei ollut mukana muita sateen pitäviä varusteita kuin ajovaatteet. Laiskottelimme sängyssä pitkään, söimme aamiaista pitkään, saunoimme ja lilluimme altaissa pitkään. Näin saimme kulutettua aikaa iltapäivään. Ihan kuin sade vähän hellittäisi... Sateen lakkaamista saimme odotella iltaan asti, sitä ennen nukuimme päikkärit ja kävimme syömässä pizzat alakerrassa.

Yöllä satoi vettä taas kaatamalla, onneksi aamuksi poutaantui ja matka jatkui Rauman ja Porin kautta Ikaalisiin Riikan ja Sigin vieraiksi. Ja saunaan! Kun pikkumiehet oli saatettu unten maille, siirryimme ulos grillikatokseen loppuillaksi. Kieli ehti vaihtua moneen otteeseen, kun Sigi ja Hannu päästivät höpötysvaihteen vapaalle. Torstaina ajoimme Vammalan seudulle katsomaan Hannun äidin entisiä asuinpaikkoja. Pikkuteitä ja Porintietä pitkin peffat puutuneina kotiin, metsä- ja peltokiintiö on tänä kesänä ainakin minun osaltani täynnä.

Tallinnan matkojen hinnat laskevat vasta koulujen alettua, taidamme viettää toisen (sen helteisen) viikon Vantaalla, siellähän riittää ohjelmaa. Ja niin teimmekin. Pihatöitä, remppahommia ja kevyttä lenkkeilyä. Fillaroimme lauantaina Ankkalammelle, joka oli pitkälti ympäröity verkkoaidoin, joten Ankkarockista ei kuulunut kuin basson jumputus meidänkin pihalle asti. Hondalla kävimme kaffella Tuusulassa Lispun luona. Meillä kävivät ruokavieraina Onnin ja Tiituksen porukat, sekä Mirja ja Masa, joiden kanssa hehkutimme tulevaa Kreikan saarikierrosta. Viikonlopuksi kotiuduimme Lohjalle viettämään Onnin synttäreitä. Sunnuntaina tarkoituksemme oli päättää kahden viikon lomamme mp-ajeluun Hankoon tai Teijoon. Komea ukonilma ja monen tunnin vesisade saartoivat meidät kuitenkin makkariin ja lasitetulle parvekkeelle.

"Kevyttä" kesälukemista: Philip Gourevitch "Huomenna meidät ja perheemme tapetaan". Kertoo Ruandan kansanmurhasta v.1994, siis aivan käsittämättömän vähän aikaa sitten. Ja mitä teki YK, mitä teki Clintonin hallitus, mitä teki koko muu maailma? Kaikki käänsivät selkänsä.

Perjantaina teimme treffit töiden jälkeen Jumboon. Hannua odotellessani ehdin hankkia 98 cm:siä vaatteita ja parit pienet päähineet. Se tämän kesän alennusmyynneistä. Ostimme Tori Amoksen cd:n, loistava levy! Ilta kului pihaa ja kukkia hoidellen, keitin seuraavan päivän piknikkiä varten valmiiksi perunat, porkkanat ja kukkakaalin.

Lauantaina heräsimme 7.20 kun vaarin kodinhoitaja karjui alakerrassa huomeniaan ja täräytti ulko-oven kiinni niin, että ikkunat helisivät vintissäkin. Olimme ajoissa liikkeellä kun suuntasimme junalla Järvenpäähän. Juna oli niin täynnä, ettei kondarikaan ehtinyt kohdallemme. Hyppäsimme asemalla sopivasti odottavaan Vanhankylänniemen bussiin. Loistavat järjestelyt, kiitämme ja kumarramme! Olimme varustautuneet valmiiksi leikatulla jätesäkillä, filtillä ja parilla pienellä sateenvarjolla. Saimme hyvän paikan rinteestä, josta oli suora näkyvyys esiintymislavalle. Sää oli pilvinen, ensimmäisten esiintyjien aikana ripotteli sen verran taivaalta vettä että festariyleisö sai esitellä jättikokoiset sateenvarjonsa ja pukeutua jätesäkkiin, kuka mitenkin. Kotimaiset esiintyjät hoidettiin ensin alta pois; Super Blues Band ja heidän jälkeensä Lännen Jukka. Noh, Karjalaisesta voi olla montaa mieltä, me keskityimme eväisiin, mutta Ninni Poijärvestä pidämme molemmat. Billy Boy Arnold ja Jody Williams olivat myös hatunnoston arvoisia, mutta suosikkimme oli ehdottomasti Keb’ Mo’ yhtyeineen. Tunnelma Vanhankylänniemessä oli todella hyvä, porukalla oli hauskaa ja taivaskin selkeni iltapäivällä. Sen verran oli nurmelle kerääntynyt porukkaa emmekä paljon paikaltamme liikkuneet, että tapasimme vain muutaman tutun. Monen tunnin istuminen filtillä ja pahviviinin asteittainen tyhjentäminen taisi aiheuttaa joillekin yllätyksiä, vessareissulle noustessa jalat olivat monella mallia keitetty spagetti. Järjestysmiehet näyttivätkin taluttavan sulassa sovussa muutamia juhlijoita pois alueelta. Puistoblues on yksi niistä ryppyotsattomimmista festivaaleista Suomessa; omat eväät ovat sallittuja ja ”turvatarkastus” oli ainoastaan kysymys, eihän tulijalla ole grilliä mukanaan. (Oman sohvan mukana tuominen sen sijaan oli sallittua.) Harmi, että yleisö on omalla käytöksellään pilannut niin monet hyvät festarit. Ja monet ovat paisuneet pois alkuperäisestä ideasta ja toimivat lähestulkoon vain yleisön näyttäytymispaikkoina.

Johnny Winter – parka! Vanha albiino joutui esiintymään auringonpaisteessa, tosin hänelle tuotiin lavalle suuri aurinkovarjo ja yleisö kannusti seisaallaan. Bändi oli kyllä loistava...

Poistuimme alueelta ennen loppurynnistystä ja ehdimme sopivasti festaribussiin. Järvenpäässä olisi ollut tarjolla vielä hyvä klubikeikka (mm. Erja Lyytinen ja Don Johnson Big Band), luultavasti se oli kuitenkin loppuunmyyty eikä meistä olisi pitkän päivän päätteeksi ollut enää riekkumaan. Ja onhan DJBB tulossa Lohjan Rantajameihin. Tarkoituksemme oli poiketa vielä jollain terassilla, mutta Helsingin juna oli juuri lähdössä joten juoksimme siihen. Terassioluet otimme ilta-auringossa omalla pihalla.

Sunnuntaina nukuimme pitkään. Sää oli kuten lauantainakin, taivas kirkastui vasta puolenpäivän jälkeen ja tuli taas kuuma päivä. Hannu kaivoi sokkelinvierukset pinnoitusta varten, minä rekisteröin (kateellisena?) kävelylenkillä toisten talojen valkoisia ikkunanpieliä ja roskiskatoksia. Ostin tuoreita mansikoita ja nautimme terassilla Kir Royalit. Grillasimme takapihalla, samalla suunnittelin tontinrajaan tulevia pensaita, haluaisin jotain valkoista; sireeniä, juhannusruusua ja jasmiinia.