illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

Lumen tulon ajoitus osui nappiin ja lumi peitti mustan maan ensimmäisenä adventtina. Paistoin piparit ja vaihdoin keittiöön punaiset verhot. Hannu pääsi ensimmäisen kerran lumitöihin. Illalla menimme Mirjalle ja Masalle glögille ja saunomaan. Sunnuntai-iltapäivä kului taas Lohjalla, kotiin ajoimme keinutuoli peräkärryssä. Maanantaina menin bussilla Lohjalle viettämään Marjukan "lakkiaisia" hänen suoritettuaan yo-kokeen italian kielestä hyvin arvosanoin. Jäin yöksi ja tulin aamulla suoraan töihin.

Itsenäisyyspäivän aamuna lähdimme viettämään pitkää viikonloppua Riikaan.

Paluumatkan joulubufé ei houkutellut, sillä jouluruokaa oli tarjolla seuraavalla viikolla yllin kyllin. Soitin äidille, kerroin matkastamme ja kyselin hänen pikkujoulu- ja itsenäisyyspäivän juhlistaan. Hän oli käynyt aamupäivällä saunomassa ("huonot löylyt") ja hoivakodissa on leivottu ("muut ovat leiponeet") torttuja ja paistettu pipareita. Tiesin Suvin käyneen koko revohkan kanssa ("kukaan ei ole käynyt"). Kun lopetin puhelun ja hän kiikutti kännykän toimistoon, hän ei tiennyt, kuka oli soittanut ("joku nainen"). Joskus tuntuu todella turhauttavalta; itseämmekö varten me soittelemme äidille ja käymme tapaamassa häntä?

Työviikko alkoi maanantaina mainiosti työporukan joululounaalla Helsingin Pörssiklubilla. Tiistaina oli vuorossa firman glögikutsut yhteyshenkilöille. Vieraita saapui parisataa, joista osan minäkin vuorollani vastaanotin. Mikä hauskinta, tapasin kerrosten välisissä rapuissa Hannan, jonka kanssa olemme viimeksi villisti tanssineet jollain miestemme soittokeikalla. Onneksi juhlat alkoivat ja päättyivät aikaisin, olihan aamulla noustava töihin. Keskiviikkona kävimme Baker'sin tarjoamalla joululounaalla. Illalla siivosin yläkerran ja kirjoitin joulukortit, Hannu pääsi taas pärräämään lumet pois pihalta. Torstai-iltana perustin pukinpajan vinttikamariin ja paketoin muutamat joululahjat. Tänä vuonna ei paljon paketoitavaa olekaan, ostan vain tarpeeseen ja järkevien toiveiden mukaan. Meidän joululahjamme (uusi sohva) hankkiminen jää alennusmyynteihin tai kevääseen. Perjantaina kävin vuoden viimeisessä Rekolan Raikkaan jumpassa, sen jälkeen piti vielä suoriutua viikkosiivouksesta. Loppuilta menikin viiniä lipitellen. Lauantaina jätin Hannun puunaamaan kylppäriä ja ajoin motaria liukastellen Lohjalle. Jätin menneen ajan joulumarkkinat väliin, hain äidin asunnosta lisää mummun virkkaamin välipitsein koristeltuja lakanoita ja vietin iltapäivän hoivakodissa äidin kanssa. Hänen tyhjä katseensa, joka katsoo hieman silmistäni sivuun, raastaa sydäntä. Kahvittelimme yhdessä asukkien kanssa jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän pöljiä. Välillä äidin kasvoillakin vilahti hänen vanha, hyvä huumorinsa, kun seurasimme muiden touhuja. Tarkoituksemme oli mennä sunnuntaina kirkolle laulamaan kauneimpia joululauluja, mutta koko päivä meni kotona puuhastellessa. Vaihdoin pöytäliinat punaisiin, samoin verannan verhot ja tein bataattivuoat (vuohenjuustolla) pakastimeen.

Jouluvalmistelut jäivät tänä vuonna joulunalusviikolle. Maanantaina oli vuorossa toiset bataattivuoat (Koskenlaskijalla) ja lahjojen paketointia. Työpaikan joulupuuron yhteydessä kuulimme Ilmarisen edustajan luennon ikäjohtamisesta ja pienten Lucia-kuorolaisten laulua. Tiistai-illan päätimme uhrata kaupoissa juoksenteluun. Löysinkin lähes kaiken listaltani, vain yksi nukensänky jäi ostamatta. Keskiviikkona jätin henkilökunnan Bond-bileet väliin, tulin kotiin myöhässä olevalla junalla, kävin toistamiseen kaupassa ostamassa unohtamani porkkanat ja tein porkkanalaatikot ja hedelmäkakun. Hannu linkosi lumet, silitti pyykit ja minua auttaessaan teloi sormensa, mikä tietenkin oli minun vikani. Joulurauhasta ei tietoakaan ja se nukensänkykin on edelleen ostamatta. Torstaina menin ensimmäisen kerran bussilla töihin kun junat olivat niin paljon myöhässä. Illalla oli kirpakka pakkanen, siivosimme alakerran ja vaihdoin sohvatyynytkin jouluisiin.

Perjantaina pidin talon tarjoaman puolikkaan päivän ostosvapaan; kävin syömässä Katsomo-ravintolan muikut pottumuusilla, katsastin Tuomaan-markkinoiden ja Vanhan joulumyyjäisten tarjonnan ja etsin sitä nukensänkyä Stockalta. Tyhjin käsin palasin Forumiin ja löysin puisen nukenkehdon. Pituutta ja painoa oli näin pienelle naiselle sen verran, että vein sen kotiin ennen kuin lähdin ruokaostoksille. Onnin ja Ilonan piti tulla meille yökylään, mutta Onnilla oli vatsatauti. Hän soitti minulle ("oksensin luokan lattialle ja vessanpyttyyn") ja kysyi voiko tulla meille joululomalla. Harmin paikka; minulla ei lomia ole. Tein sen minkä olin suunnitellut tekeväni lasten kanssa; paistoin karpalo-valkosuklaapikkuleivät ja otin joulukoristeet esille. Siinä ohessa maistelimme kirsikkaglögiä.

Kirja 1: Siri Hustvedt "Kesä ilman miehiä". Mies haluaa pitää paussin avioliitosta ja häipyy kauniin ranskattaren seuraan. Vaimo saa hermoromahduksen ja joutuu parantolaan. Sieltä pois päästyään hän päättää viettää kesän entisessä kotikaupungissaan, lähellä äitiään, joka on palvelutalossa muiden mummojen kanssa. Teinityttöjen runokurssi ja palvelutalon porukka tuovat uutta ajateltavaa, eikä mies olekaan enää päällimmäisenä mielessä.

Kirja 2: John Irving "Viimeinen yö Twisted Riverillä". Kirjasta keskustellaan työpaikan seuraavassa lukupiirin tapaamisessa, siksi minäkin siihen tartuin. Yli 600-sivuinen pokkari hirvitti ensin koollaan, mutta vei täysin mennessään. Henkilöitä riittää sukupolvesta toiseen, sekä ihmiset että tapahtumat on kuvattu todella herkullisesti. Tuskin jää viimeiseksi Irvingiksi minun kohdallani.

Talviaikaan siirtyminen pimensi illat kertaheitolla. Päivät olivat lämpimiä ja sateettomia, sain rauhassa laittaa pihan odottamaan talven tuloa. Kävelin lähimetsässämme, eikä siellä todellakaan ole sieniä, ei edes tällaisena sienisyksynä. Hämärää valaisemaan pyysin Hannua jo alkukuusta ripustamaan tähtitaivaan verannan kattoon. Sytyttelin kynttilälyhtyjä omenapuuhun ja terassin kukkaruukkujen viereen. Kävimme taas koeajamassa autoja. Pian minunkin pitää ottaa asiaan kantaa, kun finaalissa on enää kaksi vaihtoehtoa. Pakko myöntää, että taidan sittenkin kuulua siihen naisjoukkoon, jolle väri merkitsee enemmän kuin tekniikka. Kuka näistä nykyautoista oikeasti mitään ymmärtää?

Nuoripari lähti Roomaan pitkäksi viikonlopuksi ja lupauduin lapsenvahdiksi. Pyhäinpäivä meni sisätiloissa; aamupäivä lastenohjelmien parissa ja iltapäivällä Anna ja Sofia tulivat pullakahville. Hannukin liittyi joukkoon ja annoin Ilonalle illalla siedätyshoitoa, kun jätin ipanat Hannun seuraan ja lähdin itse saunalenkille. Saunan jälkeen Ilona jo roikkuikin Hannun kaulassa. Sunnuntaina ehdimme uloskin, Onni pyöräilee jo hienosti hänelle ostamaani "luurankopyörää". Jätin Hannun keinuttamaan Ilonaa kun menin sisälle tekemään ruokaa. Hannu lähti illaksi kotiin, me sytyttelimme tuikkuja sisälle ja ulos. Ipanat kattoivat minulle runsaan "illallisen". Onni on varsinainen romantikko, kynttilöitä on oltava paljon ja tyttöystävälle piti kirjoittaa rakkauskirje vaaleanpunaiselle paperille. Kun yritin katsoa telkkaria, huomiostani kilpailtiin aamutossuja heittelemällä ja lopulta Onnilta putosi jogurttipurkki tuolille. Maanantaina oli sumppuinen keli, mutta emme me olisi ulos ehtineetkään. Aamupäivällä siivosimmme (että minä inhoan näiden imuria). Lehtikauppias soitti juuri, kun Ilona kiljui, minä olin umpihikinen ja sopivassa mielentilassa vastaamaan ei. Iltapäivällä kyläilimme isomummun luona, kävimme kaupassa, hautausmaalla ja kirjastossa. Illalla Marjukka tuli hetkeksi vieraaksemme. "Heinähattu, Vilttitossu ja vaari" taisi olla Ilonalle iltasaduksi liian pelottava; Onnin jo kuorsatessa kuulin pikkusiskon itkeä tihuuttavan ja kun menin katsomaan mikä hätänä, hän pyysi ottamaan sirkusteltan katolta viirin pois. Ehkä se hämärässä näytti vähän kummitukselta? Tiistaina kävimme pyöräilemässä, Ilonakin punkee kolmipyöräisellä ylämäet joko polkien tai pyörää taluttaen, enkä saa lainkaan auttaa. Tyttö on, jos mahdollista, vielä enemmän "minä itte" kuin äitinsä aikoinaan. Veimme Onnin rakkauskirjeen Violalle, toivottavasti se meni oikeaan postilaatikkoon. Illalla saunoimme ja laitoin ipanat petiin, mutta eivät nämä malttaneet nukkua ennen kuin äiti ja isi tulivat kotiin. Keli oli kuiva ja päätin ajaa yöksi kotiin.

Buumi jäi päälle ja tein kotonakin lastenruokaa; jauhelihaa ja makaronia. Kävimme vielä koeajamassa vaihtoehdot ja kuten Magneetin automyyjä (lievästi painostaen) sanoikin, nyt on jo aika tehdä ratkaisu. No, tilattiin sitten se toinen, joten se olikin Hannu, joka sai auton isänpäivälahjaksi. Aamuisin oli vielä yöpakkasta jäljellä ja ah, niin kaunista kun varjopaikoissa oli kuuraa maassa ja jääpisaroita aurausmerkeissä. Olimme vaihteeksi lapsenvahteina omassa kodissa, kun Suvi toi ipanat perjantaina yökylään. Sunnuntaina Kaisa ja pojat piipahtivat, sen jälkeen polkaisimme viemään kynttilän Honkanummelle. Kotiin palasimme mutkan kautta ja kävimme kutsumassa Katin ja Jussin glögille seuraavana lauantaina.

Hilkka kyläili kodissamme pitkästä aikaa. On onni omistaa ystävä, josta säteilee iloista energiaa. Glögivieraita on tulossa marraskuun viimeisinä viikonloppuina, joten ripustin keittiön ikkunaan jouluverhot jo pari viikkoa ennen adventtia. Varasin edulliset lennot Varsovaan huhtikuulle; tapakristitty ja ateisti lähtevät Puolaan viettämään katolilaista pääsiäistä. Kävin kuuntelemassa "Miten minusta tuli minä" -luennon, jonka vierailijana oli Eero Huovinen. Eläkkeellä oleva empaattinen, vaatimattoman oloinen emeriituspiispa kertoi lapsuudestaan, opiskeluajoistaan ja piispanvirastaan. Seuraavana päivänä polkaisin Korson Lumoon, siellä "Olet sitä mitä luet" tapahtuman vieraana oli valloittava, "ohuiden kirjojen mies" Martti Suosalo. Minua ilahdutti, kun hän kertoi tapahtuman innoittamana raivanneensa seuraavan vuoden kalenterista kaikki uudet työt, jotta aikaa jäisi enemmän lukemiseen.

Lauantaina tein vähän joululahjaostoksia. Iltapäivä kului kokatessa ja illaksi saimme Katin ja Jussin vieraiksemme. Tarjolla sosekeittoa, kasvispiirakkaa, chilikatkarapuja, haloumia luumusoseella, viiniä ja Jussin tuomia erilaisia oluita sekä matkakuvasessio. Liikenteessä näkyi vielä marraskuun loppupuolella muutama moottoripyörä, meidän Hondamme on jo talviteloilla akku irrotettuna, mutta sunnuntain lenkkiolut juotiin terassilla. Viikolla tein piparitaikinan ja kävin Tikkkurilassa katsomassa Black Swan -leffan (Hui! nyt varmaan minäkin näen pahoja unia). Hain samalla toiset silmälasini ja jätin ensimmäiset korjattaviksi, sillä hionta oli niin pielessä että katsoin entistä enemmän kieroon. Seuraavana päivänä polkaisin Heurekaan verenluovutukseen pienessä vesisateessa. Illalla leivoin minttukakun ja paistoin piparit, jouluinen tuoksu valtasi kotimme. Hannu viritteli kynttelikköjä ikkunalaudoille ja teeskenteli kärsivää, kun pistin soimaan venäläistä munkkikuorolaulua. Lauantaina Hannu lähti soittokeikalle Forssaan ja minä sain seurakseni noitajoukon vahvistettuna Marjukalla, Merjalla ja Varpulla. Syömisen ja viininmaistelun ohessa ehdimme puhua pitkän pöydän äärellä niin paljon kuin puheenvuoroja suotiin. Sunnuntaina jätimme kinkkukävelyn väliin huonon ilman takia. Tarjosimme pihassamme parkkipaikan Tiinalle ja Ramille, jotka lähtivät Indonesiaan viideksi viikoksi. Täällä kaksi kateellista toivottaa oikein hyvää matkaa!

Kuukauden kirjat: Sinikka ja Tiina Nopola "Heinähattu, Vilttitossu ja vauva", "Heinähattu, Vilttitossu ja vaari", "Heinähattu ja Vilttitossu loman tarpeessa". Ipanoilta meinasivat yöunet karata, kun piti iltasadun aikana kikattaa niin kovasti.

Susan Fletcher "Irlantilainen tyttö". Äidin yllättävän kuoleman jälkeen pieni punatukkainen tyttö viettää lapsuutensa Walesissa isovanhempiensa kasvattamana ja kertaa kasvutarinaansa aikuisena, odottaessaan esikoistaan. Rikasta kieltä, nautittavaa luettavaa.

Johanna Sinisalo "Linnunaivot". Wau! Tarina tuoreen parisuhteen kehittymisestä ja kahden ihmisen tutustumisesta toisiinsa syvemmin. Lisäksi loistava matkakuvaus Tasmanian vaikeista vaellusreiteistä (hyväksikäyttäen omia kokemuksia?), luonnon ekokatastrofeista ja ihmisen valinnoista niitä estämään/edistämään.

Elina Hirvonen "Että hän muistaisi saman". Suomalainen Anna ja Suomeen muuttanut amerikkalainen Ian kertaavat keskenään kummankin traumaattista, surkeaa lapsuutta. Anna käy läpi veljensä psyyken murtumista, jonka väkivaltainen, viinaan menevä pappi-isä sai aikaiseksi. Ian puolestaan kertoo isästään, joka palasi Vietnamin sodasta sielu rikki ja joka lopulta kuoli yksin jossain veteraanisairaalassa.

Tallinnan reissun jälkeen menimme Lohjan menneenajan joulumarkkinoille. Tein perinteiset hankintani; maataloustuottajien havukranssi ulko-oveen ja snappertunalaisia joulusilakoita. Hannu löysi yhden joululahjankin, kun sopivassa kohdassa potkaisin nilkkaan. Tapasimme tuttuja ja sukulaisia, myös Annelin, joka oli saapunut Sveitsistä viikon vierailulle Suomeen. Illalla ehdimme vielä oman kylän pikkujoulujuhlaan maistamaan kinkkua.

Viikolla 51 hikoiltiin vuoden viimeiset Rekolan Raikkaan jumpat. Rehkimistä jatketaan heti loppiaisen jälkeen. Ostin lisää hyasintteja kukka-asetelmia varten ja hain Ikeasta punaiset istuintyynyt tuolien pehmusteiksi. Minun oli piilotettava lahjat ja joulupaperit vinttikomeroon, kun Suvi tuli ipanoitten kanssa meille. Onni jäi yökylään. Annelikin vietti illan meillä ja Kaisa piipahti Tiituksen kanssa moikkaamaan Sveitsin-tätiä. Onni nukkui kellon ympäri ja jatkoi aamulla palapelien tekoa ja harvoilla leluillamme leikkimistä. Sain lukea Mauri Kunnaksen ja Pekka Vuoren tonttusatuja illalla ja aamulla. Iltapäivällä ajoimme Lohjalle ja poika nukkui koko matkan. Kävimme äitini luona kahvilla ja veimme kynttilät haudoille. Illalla lauloimme kauneimpia joululauluja Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Onni lauloi vihkosesta omia sanoituksiaan ja mummu välttyi liialta liikutukselta. Hän yritti vielä houkutella minua heille lukemaan iltasatuja, "tule edes Ilonaa katsomaan".

Ostimme itsellemme joululahjaksi valkoisen TV-tason ja Hannu pääsi vuorostaan kasaamaan palapeliä. Viihdekeskuksen hankinnan jätämme suosiolla joulun jälkeisiin alennusmyynteihin. Sää pysyi kirkkaana ja kylmänä. Luntakin satoi sen verran, että on toivoa valkoisesta joulusta. Paketoin loputkin lahjat ja tein sherry-hedelmäkakun (hyvä syy ostaa sherrypullo laivalta), bataattivuokia, lisää kukka-asetelmia ja rommiluumuja. Viikonlopun vietimme Lohjalla, kun ystäväpariskunta kutsui meidät saunomaan ja yökylään. Samalla teimme joulunaluskäynnin kummieni luokse. Alkoi pyryttää reippaasti ja sunnuntaina palasimme lumen peittämään kotiimme.

Iso piha on kyllä ihana, varsinkin kesäaikaan, mutta kun pitää haravoida, leikata nurmikkoa tai tehdä lumitöitä, tulee mieleen että vähempikin riittäisi. No, eipähän tarvitse erikseen lähteä jumppaan tai bodypumppiin, kun ensin tekee lumityöt ja sen jälkeen hakkaa matot ja luuttuaa lattiat. Mutta kyllä on kaunista, kylämme on kuin suoraan vanhasta postikortista. Tein joulusiivouksen jo maanantaina, sillä tiistaina aion lorvailla Lohjalla. Tulikin työntäyteinen päivä; paistoin porkkanalaatikot ja minttukakun ja paketoin herkkulahjat valmiiksi. Tiistaina ohjelmaa riitti Lohjalla koko päiväksi; kävin kampaajalla, äidillä, Janilla, Marjukalla ja Suvilla. Ja muistin hakea savukalkkunan suoramyynnistä. Mennen tullen pyrytti lisää lunta, muuten päivä oli aurinkoinen ja kaunis. Kotona en sitten jaksanutkaan enää tehdä yhtään mitään.
http://my.opera.com/illusia.finland/blog/illusian-ruokaresepteja

Aatonaattona lämpötila meni plussan puolelle ja sadekin muuttui lähes vedeksi. Yön aikana oli tuiskuttanut lisää lunta parikymmentä senttiä. Sen pois kolaaminen otti voimille, ja jätinkin suosiolla lumityöt Hannulle. Tein meillekin hedelmäkakun ja anjovismössöä, keitin rosolliainekset ja perunat laatikkoa varten. Siistin yläkerran, keittiön ja kylppärin, Hannu esivalmisteli sekahedelmäsopan. Illalla maistelimme savukalkkunaa, joka oli yhtä hyvää kuin muinakin vuosina.

Aattoaamuna pilkoin rosollin, vedimme ruokapöydän pitkäksi ja laitoimme perunalaatikon uuniin muhimaan. Kaikki oli valmista kun Suomen Turku julisti joulurauhan. Veimme kukan Airille ja kävimme hautausmaalla. Iltapäivällä lapset ja pikkuipanat valloittivat talomme, vilinää ja vilskettä oli alakerran täydeltä. Ilona alkuun vähän vierasti Hannua, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan, mutta suostui hänen syliinsä kun menimme koko ipanajoukon kanssa ihmettelemään vintistä kuulunutta kopinaa. Tonttuhan siellä oli käynyt jättämässä lahjoja! Kun myöhemmin saatoimme lapset ulos ja autoon, punanuttu vilahti naapurikujalla ja Onni huudahti "Joulupukki!" Tämä huiskautti kättään ja toivotti meille hyvää joulua. Ilta rauhoittui, kun jäimme kahden ja minä voitin monta kierrosta Afrikan tähteä.

Joulupäivät kuluivat kotona laiskotellen. Sen verran oli ryhdistäydyttävä ja lähdettävä lenkille, että lenkkiolut tuli ansaittua. Koska hilekalenterista loppuivat luukut, avasimme punaviinin ja menimme juustolautasen kera vinttiin kuuntelemaan jouluvinyylejä.

Rosolli ja silakat jäivät minun syötävikseni. Kalkkunan pilkoin pakastimeen ja lopusta tein ison kattilallisen keittoa. Pakastimeen jäi vielä bataattivuokaa ja porkkanalaatikkoa, mutta niitähän voi syödä myöhemminkin, jouluruuat eivät enää uppoa. Pitäisiköhän ostaa nakkeja ja perunasalaattia vuodenvaihteeksi? Glögiäkin säästyi monta pulloa, kun harvat vieraamme olivat autolla liikkeellä. Välipäivinä uhrasin yhden aamupäivän alennusmyynneille. Arkipäivänä saa sentään rauhassa käyskennellä kaupoissa, ilman jumalatonta ruuhkaa. Ostin vähän jumppa- ja ulkoiluvaatteita, nyt on sekin tehty eikä minun enää tarvitse poiketa erikoisliikkeisiin. Hannu saa hoitaa lumikolat ja viihdekeskukset. Loppuvuoden liikunta on hoitunut kävelylenkeillä, loppiaisen jälkeen alkavat Rekolan Raikkaan jumpat ja ilmoittauduin myös Zumba-tunneille.

Kuukauden kirja 1: Pekka Vuori "Korvatunturi". Tämän osaamme kohta Onnin kanssa ulkoa. Pienenä, kun hän ei jaksanut joka sivua loppuun asti kuunnella, keksimme omia tarinoita kuvista. Tonttuaakkoset opetellaan tästä kirjasta (Onni puhui unissaankin Ville Vallattomasta = V).

Kuukauden kirja 2 : Jaakko Heinimäki - Katja Tukiainen "Pyhät ystäväni". Joulukiireiden keskellä on välillä hyvä hiljentyä tutkimaan, mitä pyhimyksistä kerrotaan. Minä olen syntynyt kaikkien suojeluspyhimysten päivänä, ilmankos on ollut onnea matkassa mukana. "Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen." Pyhää Melkioria, Pyhää Julianusta ja Pyhää Kristoforosta pidetään matkailijoiden suojeluspyhimyksinä. Varsinainen huumorimies oli Laurentius, joka roviolla poltettaessa huusi "Kypsää on, kääntäkää puolta ja syökää!"

Kuukauden kirja 3: Isabel Allende "Sydämeni Inés". Allende on pitänyt tyylinsä ja kirjoittaa värikkäästi ja huumorilla, myös historiasta.

Jostain syystä näin "kotirouvan" näkökulmasta katsoen marraskuu ei enää tunnukaan turhalta kuukaudelta. Tekemistä riittää talossa ja pihalla, viikot kuluvat vähintään yhtä vinhasti kuin työelämässäkin. Marraskuun ensimmäisellä viikolla haravoin pihan puhtaaksi, tiistaina Hannu vaihtoi talvirenkaat autoon ja keskiviikkona satoikin jo lunta. Valkoinen lumipeite tekee minut levottomaksi; pitäisi jo päästä aloittamaan jouluvalmisteluja. Entisen kodin verhot eivät sovi ikkunoihin ja kävin Tikkurilassa ostamassa joulunpunaista kangasta keittiönverhoja varten. Ostin myös lisää piparkakkumuotteja; heppapipareita heppatytöilleni. Ihana ajatella, että kerrankin voin tehdä jouluvalmistelut ilman stressiä. Ja ihanaa, kun joulun voi viettää yhdessä paikassa, loppui tuo vuosia jatkunut kahden kodin välillä sinkoilu ja siivoaminen. Minä päätän pysyä visusti joulunpyhät kotona, jos joku haluaa tulla meille niin tervetuloa.

Talomme kuistilla (vai veranta? käytän kuulemma aina väärää termiä) ei ole ikinä ollut minkäänlaista lamppua, joten on ollut pakko kävellä eteiseen asti, ennen kuin saa valoa. Lamppu on siis hakusessa, sellainen joka sopii vanhaan taloon, ei mitään plafondia. Väliaikaisratkaisuksi ja tunnelman tekijäksi ostin 80 lampun valoverkon, jonka Hannu saa ripustaa kuistin kattoon. Oi, siitä tuli hieno tähtitaivas! Samalla reissulla eksyin kirjakauppaan, yritin kävellä ohi uutuuskirjojen (olenhan kirjastojen suurkuluttaja), otin vain muutaman vinkin lukemattomien kirjojen listalleni (mm. A W Yrjänän päiväkirja). Lastenkirjojen ohi en enää päässyt; ipanoille joululahjoja, ehkä vähän mummullekin. Tämän viikon kulttuuripläjäys hoitui Kallen kutsulla Kiilaklubin ohjelmalliseen illanviettoon Helinä Rautavaaran museossa. Illan ohjelma oli niin mukaansavievä, että museon näyttelytkin jäivät katsomatta. Lisää tällaista, kiitos!

Seuraavan viikonlopun vietimme mökkivieraina Rejbölessä. Sienet saivat jäädä metsään, aika kului hyvin syöden, uuden saunan lempeissä löylyissä istuen ja aamuyöhön saakka trivial pursuittia pelaten. Minä melkein voitin. Alkuviikon uusi lumipeite sai minut kaivamaan esiin joulureseptit. Pitäähän maustekaappi päivittää... Samalla inventoin sähkökyntteliköt ja ikkunoihin ripustettavat joulutähdet, joita kaikkia taitaa olla riittävästi. Pääsin myös lumitöihin; harjasin terassin ja pihavaraston pressukaton puhtaiksi. Täytyy vain toivoa, ettei Riiassa tarvitse rännässä tarpoa. Ilona kuumeilee, onneksi se taitaa olla vauvarokkoa, eikä paljon haittaa tytön iloista menoa. Hain Onnin mukaani ja kävimme isomummulla, joka oli ommellut verhoni. Annoin itselleni luvan joulufiilistelyyn (ettei tule kiire, selitin).

Kuukauden kirja 1: Ian McEwan "Rannalla". Tarina siitä, miten parisuhde heitetään hukkaan kun sitä yritetään elää vaikeimman kautta.

Kuukauden kirja 2: Uzodinma Iweala "Ei kenenkään lapset". Kirja kertoo Nigerian lapsisotilaista. Ei todellakaan kenenkään lapset; ei äitiä eikä isää huolehtimassa.

Lontoon matkan jälkeen vietin perjantai-illan firman vuosijuhlassa. Tulevasta matalasuhdanteesta ja odotettavissa olevista lomautuksista huolimatta oli ihan mukava ilta. Silti ei auttanut pitkään riekkua, aamulla oli oltava ajokunnossa. Ajoin Vantaalle mutkan kautta ja vein Harrodsin tuliaiset Sofialle ja Onnille. Ensimmäisen kerran näin Ilonan kiukuttelevan, väsynyt kun oli. Keli oli sen verran surkea, että vaihdoimme lenkin sisähommiin. Kylpyhuoneesta puuttuu enää patteri, varsivalaisimet ja naulakot. Spotit katossa antavat mukavan yleisvalon ja lattialämmitys tuntuu ihanalta jalan alla. Vinttikamari odottaa vielä sähkömiehen käyntiä, muuten sekin alkaa olla sisustusta vailla valmis.

Sunnuntaina kulutimme kolmisen tuntia kauppoja kierrellen. Oli halpa reissu; Baukkarista lisää listoja ja Ikeasta tuikkuja. Saimme sentään valittua yläkerran kaapit ja mahdollisesti ruokailuryhmänkin. Satoi edelleen, päätimme että olimme kävelleet huonekaluliikkeissä yhden lenkkioluen verran. Hannu jatkoi ”tyttöjenhuoneen” listojen laittoa, minä en vieläkään päässyt tekemään loppusiivousta joten tyydyin keittiöhommiin. Maanantaina Hannu haki Ikeasta valitsemani 3-osaisen Pax Birkelandin ja alkoi koota lastulevyistä kaapistoa.

Seuraavana perjantaina teimme treffit Petikkoon ja kävimme taas katsomassa ruokailuryhmiä. Sopivaa ei löytynyt, ja päätimmekin siirtää asian tuonnemmaksi. Olohuone menee joka tapauksessa pian remonttiin, joten ei ole järkeä täyttää sitä tällä hetkellä tarpeettomilla tavaroilla. Hannu oli saanut isomman vinttikamarin melkein valmiiksi ja kaapiston kasaan. Sähkömies oli asentanut valaisimen kattoon ja lukuisia pistorasioita lattianrajaan. Laitoin kynttelikön keittiön ikkunan eteen ja Hannu ripusti ulos vähän jouluvaloja, vähäinen lumi teki maiseman jo niin jouluiseksi. Minun piti tehdä piparitaikina, mutta tärkein eli siirappi oli unohtunut ja kaupat olivat jo kiinni.

Lauantaista huolimatta oli aikainen herätys. Hannulla oli työpaikan koulutus/virkistyspäivä ja lupasin viedä hänet. Oli lähes nautinto käydä kaupassa, kun ei vielä ollut ruuhkia. Samalla reissulla kävin Korson käsityöläisten joulumyyjäisissä ja vein kynttilän Honkanummelle. Sää oli kaunis ja lenkille lähdin jo puoliltapäivin. Iltapäivä kului vinttikamaria siivotessa, pyyhin kaikki pinnat kostealla. Aivan oikein; Sanduddin tapetti kestää senkin. Joka jouluksi on kokeiltava edes yksi uusi resepti, ja halusin testata, ovatko itse tehdyt karpalo-valkosuklaapikkuleivät yhtä hyviä kuin ne, joita Ljubljanassa ostimme Sparista. Tein itselleni punajuuripastaa ja piparitaikinan huomiseksi.
http://my.opera.com/illusia.finland/blog/illusian-ruokaresepteja

Sunnuntaille oli luvassa lumimyrskyä, joten kävin kaupassa heti kun ne aukesivat. Ostin itselleni joululahjaksi Mauri Kunnaksen ja Pekka Vuoren joulukirjat. Hyvä tekosyy; voin lukea niitä ipanoille. Ehdin kotiin ennen lumimyräkkää. Hannu kiinnitti vinttikamariin verhotangon ja kaappeihin vetimet, minä paistoin alakerrassa pipareita. Kynttilät paloivat, tontut kurkkivat lumihiutaleiden pikku hiljaa peittämistä ikkunoista. Hyväksi koettu taikina toimi kuten ennenkin, hommaa helpottivat Lohjalta tuodut lisäpellit ja Hannun hankkima leivonta-alusta. Oli nautinto leipoa ikkunan edessä ja samalla katsella lumipyryä. Uusi uuni on niin tehokas, että minun oli pienennettävä ohjeessa olevaa paistoaikaa ja -lämpöä. Lämmitimme glögiä ja tein broileri-pastavuokaa. Kuukausi jouluun, eikä vielä havaittavissa minkäänlaista paniikkia? Aamuyöstä heräsimme, kun lumi tuli katolta alas rymisten. Muuten olikin hiljaista, ullakon hiiristä ei kuulunut rapinaakaan ja kellarin pikkupeikot taisivat olla jo talviunilla.