illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

Remontti on vasta alussa ja kompressori sanoo itsensä jo irti. Onneksi minä vastaan kuittien arkistoinnista, eiköhän se mene takuukorjaukseen. (Itse asiassa saimme kokonaan uuden.)

Hannu informoi (jestas, minähän kirjoitan kohta kuin Jonas Hassen Khemiri! ”Yhteinen tulevaisuutemme on sekurisoitu”) iltapuhelussaan, että viinimarjat ovat jo punaiset. Olemme antaneet itsellemme luvan viettää kesän ainoan remonttivapaan viikonlopun perinteisellä mökkivierailulla Bromarvissa, joten perjantai-ilta kulunee hyytelönteossa. Seuraamme sääennustetta päivittäin, torstaina uskallan jo ottaa Magnan liikennevakuutuksen piiriin. Siinä onkin Hannulla hommaa kun tyhjentää autotallista kaikki sahat, porat, listat ja levyt pois pyörän edestä. Jos joudumme kuitenkin menemään autolla, hän uhkasi ottaa läppärin mukaan ja kiduttaa isäntäväkeämme Indonesian kuvilla, joita on toistatuhatta. En ole vielä ehtinyt tehdä best of -kansiota.

Lähetin kadonneen remppareiskan etsintäkuulutuksen tämän edustamalle firmalle. Sieltä vastattiin uteluuni saman tien; ei pidä luulla että se (katoaminen) kuvastaa firman noudattamaa toimintaperiaatetta tai työmoraalia. Sähkömies-Make lupasi käydä päiväsaikaan asentamassa kodinkoneet ja valot. Voi, voi, enkä minä ole paikalla vahtimassa! Niistä työtasojen valoista (joita en ole edes nähnyt) tulikin ensimmäinen kunnon puhelinriita ja mökötimme kumpikin tahoillamme loppuyön. Alkaa remonttiväsymys painaa, joko kohta ollaan ilmiriidassa? Tauon paikka tulee siis sopivaan kohtaan.

En oikein uskonut Hannun informointia, mutta totta se oli, punaiset viinimarjat olivat jo kypsiä. Eihän siitä ole kuin hetki kun poimin puskistamme viinimarjat, taas on vuosi hurahtanut jonnekin. Otin perjantaina Lohjalta mukaani kaikki tyhjät lasipurkit ja ilta kului hyytelöinnissä. Purkit loppuvat auttamattomasti kesken, täytyy kerätä lisää lähipiiriltä. Lauantaiaamuna pakkasimme Hondan sivulaukut ja lähdimme matkaan. Poikkesimme All Rightissa kysymässä kypärääni uutta visiiriä, nykyinen on naarmuilla kaatumisen jäljiltä (ja sielu edelleen ruvella). Ensimmäinen kädenheilautus vastaantulevalta motoristilta liikuttaa minut lähes kyyneliin. Ajamme Veikkolan ja Siuntion kautta 51:lle. Keltaiset rypsipellot huumaavat tuoksullaan, auringonsäteet heijastuvat pienten järvien/lampien pinnasta. Ja rakkaani on jalkojeni välissä, enkä nyt tarkoita Magnaa. Tammisaaressa teemme kunniakierroksen rantatiellä ja hankimme marketista tuliaiseväät. Tällä kerralla jätämme kuoharin ostamatta ja päätämme verottaa isäntämme kotiviinivarastoa, ettei tarvitse jälkikäteen ihmetellä, oliko viineissä jotain vikaa. Käännymme Salontieltä, ajamme Tenholan ohi ja kurvailemme mäkistä maantietä Bromarviin. Taivas vetäytyy hetkeksi pilveen, onneksi ei sada, sillä tie on saanut uuden asfalttipinnan. Perillä meitä odottaa samettinen kantarellikeitto ja kardemummalla maustettua viileää valkoviiniä. Ja mäen päällä "oma" vierasmökki. Tätä varten kannatti ottaa pyörä vakuutukseen, vaikka ajelut jäisivätkin tänä kesänä vähiin. Ilta kului saunoen (pääsimme vihdoin heittämään talviturkit mereen myös Suomessa), syöden ja seurustellen. Olemme ennenkin huomanneet, että Bromarvin kallioissa on pakko olla jotain kummaa maasäteilyä...

Vietin perjantai-illan työkaverini läksiäisissä Helsinki-risteilyllä. Helsinki oli kuin mikä tahansa Euroopan pääkaupunki parhaimmillaan; helteinen sää, porukkaa terassit, puistot ja nurmikot pullollaan, tapahtumien runsas kirjo tarjolla. Risteilyllä nautimme hyvästä ruuasta ja mukavasta seurasta. Potentiaalina turistina minä olisin toki toivonut kuulevani ohittamiemme saarien ja rantojen nimiä. Ilmeisesti laivan henkilökunta halusi antaa työrauhan mukana olevalle trubaduurille, joka lauloi/laulatti ja tarinoi Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä. Loppulaulut laulettuamme palasimme kauppatorin rantaan. Kappelin terassin kautta perinteitä noudattaen Vanhan Kellariin, josta minä vaivihkaa yön tullen liukenin junalle.

Lauantaina pääsin ajamaan uudella autollamme. Päivänvalossa sain myös todeta, että joku vaarin kodinhoitajista oli ajanut autollaan uuden nurmikkomme päällä. Ehkä ne reunakivet on sittenkin pakko hankkia… Paljon pahempi moka kodinhoitajalta oli se, että käydessämme kaupoilla ja hautausmaalla, vaari oli (tosin omasta pyynnöstään) jätetty yksin istumaan helteiselle terassille suoraan auringonpaisteeseen. Ilman puhelinta ja juotavaa! Mehän olisimme voineet poiketa kavereilla kylässä tai ajaa vaikka kolarin. Siinä olisi 87-vuotias monisairas herra (kuten hänen epikriisinsä aina aloitetaan) saattanut kuukahtaa kuumuuteen. Hannu otti pultit ja kirjoitti vaarin reissuvihkoon kirpakat terveiset, saamatta mitään vastausta. (Edelliset terveiset kirjoitimme viikko sitten, kun heitimme jääkaapista pois vaarin maidon, jonka parasta ennen päivämäärä oli ollut kolme päivää aikaisemmin.) Iltapäivällä polkaisimme Tikkurilaan terassioluelle, ilta kului pihatöitä tehden ja kasviksia grillaillen. Ja nurmikkoa kastellen.

Sunnuntaina ajoimme Magnalla Helsingin pitäjän kirkonkylän, Paloheinän, Haagan, Munkkiniemen, Otaniemen ja Lauttasaaren läpi Kaivopuiston rantaan jäätelölle. Kaivarissa oli alkamassa ilmaiskonsertti jonne valui paljon väkeä piknik-koreineen. Me emme goretexeinemme jaksaneet jäädä odottamaan konsertin alkua, vaan ajoimme Marjaniemen siirtolapuutarhaan Timpan ja Pipen luo kahville. Kotona vaihdoimme goretexit shortseihin ja moottoripyörän fillareihin. Pyöräilimme lähikaupunginosia ja kävimme Vantaan Pyhän Laurin kirkolla. Minä taas ihan turistina. Aurinko peittyi sen verran utuun, että otimme terassioluet vasta omalla pihalla. Jatkoimme pihatöitä ja harrastimme ulkoruokintaa. Hannu sai terassin kaiteet maalattua toiseen kertaan, kyllä tulikin hieno!

Näillä keleillä on helppo suunnitella Suomenlinnan piknikkiä, juhannuksen viettoa omalla pihalla grillaten jne. ikään kuin kesän kaikki viikonloput olisivat yhtä aurinkoisia ja helteisiä. Onneksi kesä alkoi näin aikaisin, niin paljon on vielä tekemättä. Yöllä ukkonen jyrisi jossain kaukana ja muutenkin tuntui olevan sähköä ilmassa.

Viikonlopun päätteeksi otin auton käyttööni. Pääsin sillä arki-iltoina Fiskarsiin Annatuuli Sainen flamencotunneille. Ensimmäisellä viikolla harjoittelimme tangosta. Heti maanantaina jäin myös kokeilemaan Kirsi Austinin ohjaamaa lattiatankobalettia. Ei minusta taida enää ballerinaa tulla; suonta veti jaloista koko puolentoista tunnin ajan. Mutta sainpahan useana iltana ihailla Fiskarsin, Antskogin ja Billnäsin ruukkialueita ja kurvailla pitkin Sammatin mutkaisia maanteitä. Seuraavalla viikolla harjoittelimme flamencotunneilla fandangoa ja contratiempoa. Ne vielä sujuivat jotenkin, mutta lattiatankotunnin baletin perusliikkeiden aikana pohkeeni olivat taas silkkaa sementtiä. Annatuuli kertoi aloittavansa syksyllä flamencotunnit äiti-lapsiryhmille. Itsekseni mietin, että Sofiasta ei siihen olisi, epäilen että häneen viritettiin vieteri jossain syntymän aikaisissa sairaaloissa, tytön liikerata kun on enimmäkseen ylös-alas suuntainen.

Tiistai-iltana olin vähän myöhässä, kun ajoin Mustion kautta Fiskarsiin. Ihmettelin Salontien jatkuvaa vastaantulijoiden virtaa, ei sellaista ollut muina iltoina. Nyt ei ollut niitä vähäisiäkään ohituspaikkoja käytettävissä, kun kiltisti köröttelin jonkun hitaamman perässä. Syy ruuhkaan selvisi kun Sari flamencotunnin alussa kertoi lukeneensa netistä Kiikalan kuolonkolarista. Iltaisin, kun ajelen Sammatin mutkaisia teitä kotiin päin, pelkään että joku tulee seuraavan mäennyppylän takaa kovaa vauhtia kohtisuoraan. Mielessä käy Elimäen onnettomuus, jossa nuoria ihmisiä menehtyi täysin turhaan. Ajetaan liian kovaa, ei pysytä omalla kaistalla, ei käytetä turvavöitä ja otetaan mielettömiä riskejä. Itsellänikin kaasujalka joskus painaa, mutta niin kiire ei saisi olla, ettei olosuhteita ehdi ottaa huomioon. Samoin minua ihmetyttävät kuskit, jotka välinpitämättömyyttään(kö) ajavat ilman ajovaloja. Monta kertaa olen miettinyt, pitäisikö onnettomuudet tilastoida autokouluittain. Toki ajotaito ja – tyyli lähtee jokaisen kokemuksesta ja korvien välistä, mutta jos tilastot osoittaisivat poikkeavia lukuja jonkun autokoulun kohdalla, olisi ehkä syytä tarkistaa ajo-opetuksen tasoa. Omalla kohdallani ollut 80:n lätkä auton takalasissa hillitsi kaasujalkaa tehokkaasti ainakin sen ensimmäisen ajovuoden aikana. Miksihän siitä luovuttiin?

Viimeisen flamencotunnin jälkeen poikkesin Mustion Linnan pihalle (kuvat Suomi-kansiossa).

Mp-kauden avaus oli äitienpäivän aattona, kun teimme perinteisen ruukkikierroksen. HeSet olivat myyneet Bemarin pois, joten heistä ei saatu seuraa. Ajoimme Karjalohjan kautta Fiskarsiin, jossa kävin ihailemassa Kristiina Lehtosen töitä (GalleriaF), eiköhän sieltä joku teos taas joskus tartu mukaan. Snappertunan läpi Fagervikiin, jossa kakkukahvit. Hienoa myötäillä mutkaisia teitä, kallistella kaarteissa ja nauttia alkukesän vehreydestä.

Viikolla posti toi Vantaan kaupungilta kirjeen, jossa kerrottiin villinkauniin metsämme kaavoituksesta. Ikään kuin lähiseudulla ei olisi jo tarpeeksi kaadettu puita, räjäytetty kallioita ja rakennettu peltoja tiiviisti täyteen. Hävitetty luonnollisia leikki- ja virkistysalueita.

Susanna ilmoitti muuttavansa perheineen samalle alueelle missä meidän "mökkimme" sijaitsee. Hienoa, että edes jotkut pienestä suvusta pitävät jonkun verran yhteyttä.

Helatorstai kului kyläillen. Päivällä Hondalla Järvenpäähän Nikuille, saimme sauna- ja kuvasessiokutsun kesäkuun alkuun. Samalla reissulla katsastimme Abetonin pihakivinäyttelyn, josta emme juurikaan viisastuneet. Edelleen on keksittävä ratkaisut reunakiviin (tai -lautoihin), pihakivetykseen, aitaan ym. Illaksi saimme ruokavieraiksi Mirjan & Masan, suunnittelimme syksyn reissua. Terassilla istuessamme kuuntelimme käen kukuntaa. Perjantain vapaapäivänä oli tarkoitus saada tehtyä vaikka mitä, mutta aikaa tuhraantui kauppareissuun. Ilmeisesti kaikki muutkin olivat vapaalla ja ruuhkauttivat Cittarin, Ikean ja Bauhausin. Saatte kiittää meitä aurinkoisista päivistä; sateet loppuivat heti kun pihalle oli kylvetty 10kg Suvi-nurmikkoa, joka ei ilmeisesti aio itää. Yritin avittaa itämistä ja kastelin illalla koko etupihan, Hannu kyllästi terassin Pinotexilla.

Viikonlopuksi siirryimme "kaupunkikotiin", olihan Sofialla synttärit. Sunnuntaina pärräytimme Tammisaareen, Skåldön lossilla Skärlandetiin. Kiersimme saaren pikkutiet ja näimme joutsenia, hevosia ja peuroja. Kävimme tutustumassa liiton (TU) virkistysalueeseen, ehkä palaamme sinne syksymmällä viikonlopun viettoon. Kakkukahvit joimme vanhan tavan mukaan Tammisaaren Cafe Gamla Stanissa.