illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

Kun heinäkuussa kävin Lohjan työkkärissä, pääsin suoraan virkailijan huoneeseen. Nyt, kun polkaisin Tikkurilan työkkäriin, minun vuoronumeroani ennen oli yli 50 asiakasta (seuraavan kerran täytyy ottaa kirja mukaan). Aikani jonotettuani pääsin peräti kolmen eri virkailijan juttusille, eiköhän asia tästä etene, johonkin suuntaan.

Ilmeisesti viimeinen muuttorutistus ja -siivous söi sen verran naista, että loppuviikosta oloni oli viluinen ja kurkku kipeä. Piti siis jättää ipanoitten luona kyläilyt sikseen. Jätin myös isommat siivoukset ja siirtelin vain tavaroita paikasta toiseen, mikä sekin sai hien tursuamaan huokosista. Pakko viedä vielä ainakin yksi autolastillinen tavaraa Pelastusarmeijaan. Itselleen on turha mitään säästää, korkeintaan kerätä vinttiin astialaatikoita, jos vaikka joskus kelpaavat Tiitukselle tai Onnille. Tytöt kun ovat tunnetusti niin kranttuja...

Ilmassa on jo syksyn tuntua. Taitaa olla aika pitää pieni breikki.

Olen entistä vakuuttuneempi, että harvat sappikohtaukseni johtuvat itse flunssasta, eikä esim. minulle sopimattomista lääkkeistä, kuten lääkäri väittää. Tämänkään taudin hoitoon en uskaltanut syödä kuin Ibumaxia, silti sain yhtenä yönä kamalan kohtauksen. Hannukin hermostui, kun en suostunut lähtemään lääkäriin. Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Olisivat vain pistäneet verikokeisiin ja todenneet, että valkosolut ovat laskeneet. Tai mitä ne ikinä tekevätkään kun on flunssa päällä? Syyskuun puolivälissä vein Hannun Ikaalisten Kylpylään kuntoutumaan. Menomatkalla yökyläilimme Riikan ja Sigin luona ja pääsimme samalla Artun synttärikahveille. Pikkupojat eivät juuri ujostelleet, vaan kiipesivät syliin ja riisuivat meidät oitis avaimista ja puhelimista. Ehdin käväistä välillä kotona ennen kuin ajoin Lohjalle lapsenvahdiksi. Pelkäsin tartuttavani flunssani ipanoihin, mutta pelko oli sikäli turha, että Ilona oli jo valmiiksi yskäinen ja Onni nuhainen. Pikkulasten äideillä on pakko olla vähintään neljä kättä ja silmät selässäkin. Onni ei suostunut syömään aamupalaansa (vaikka lupasi olla kanssani kiltisti) ja Ilona kiskaisi pöydältä alas kahvikuppini ja lasilautasen, joka levisi lattialle pieniksi siruiksi. Aamupäivä menikin siivotessa. Se olikin syytä tehdä heti, sillä Ilona kerää sormiensa väliin kaikki lattialta löytyneet roskat, kissankynsiä myöten. Onneksi hän ojentaa ne sormellaan minulle eikä tee kuten äitinsä, joka söi muurahaisetkin. Ehdimme hetkeksi ulos ennen kuin taas piti syödä ja sen jälkeen kellahdimme kaikki sänkyyn.

Kirjauduin Tikkurilan kirjaston asiakkaaksi, nyt minulla on käytössä kaikki Lukki- ja HelMet -kirjastot. Bauhausista löytyi varteenotettava vaihtoehto makuuhuoneen lampuksi. Jätin sen harkintaan ja ostin aulaan verhotangon. Siihen ehkä kelpaa entisen makuuhuoneen verhokappa. Viikolla sain raivattua muuttolaatikoita flunssan väsyttämillä voimillani sen verran, että aulassa on jo lattia näkyvissä. Paljon ei tarvitse heittää roskiin, jaan tavaraa Pelastusarmeijaan, tyttärille, kavereille ja Sofian päiväkotiin. Yksi samanlainen rutistus täytyy vielä jaksaa tehdä, sen jälkeen pääsen siivoamaan kotiamme. Ehkä tämä jouluksi siistiytyy? Jos on aikaa, käyn vielä kerran kaiken läpi ja karsin turhat pois. Mitä teen laatikollisella reseptejä kun kuitenkin käytän aina vain omiani? Ja mihin ripustan taulut ja kaksi suurta peiliä, kun talossa on niin vähän ehjää seinäpintaa? Viikonloppuna heitin kuorman Pelastusarmeijaan ja jäin samalla Lohjalle lapsenvahdiksi. Naisenergia valtasi taas makuuhuoneen; minä, tytär ja tyttärentytär. Yöllä Ilona siirtyi väliimme nukkumaan ja hilasi itsensä kiinni minuun, tuli aivan iholle, pisti pään samalle tyynylle. Annoimme äidin nukkua rauhassa. Tällä kerralla muistin pitää silmät myös selässä ja astiat pysyivät ehjinä. Aamupäivällä jatkoimme Ilonan kanssa kävelyharjoituksia, se on enää niin pienestä kiinni. Tyttö pitää toisella kädellä kevyesti kiinni kädestäni, mikä aiheuttaa sen, että toinen jalka ottaa aina pidemmän askelen. Mutta se toimii loistavasti, kun yläkerrassa voi kävellä ympyrää, keittiöstä olohuoneeseen ja sieltä taas keittiöön.

Mainiot mp-kelit jatkoivat hukkaan menemistään, Hannu Ikaalisissa kuntoutumistaan. Sunnuntaina polkaisin Honkanummelle ja siitä Kuusijärvelle. Kotiin tulin suorinta tietä, krohisevat keuhkot eivät vielä kestäneet pitkiä lenkkejä. Maanantaina jatkoin muuttolaatikoiden purkamista ja kuten arvasinkin, äitiyspakkauksessa oli lasten vaatteita ja lakanoita. Pamautin pääni lipaston kulmaan kun nousin lattiatasolta ylös. Vähän aikaa näkyi tähtiä, sen jälkeen nousi kuhmu otsaan. Onni puolestaan kolhaisi otsansa Kuusijärven kiipeilytelineessä, kun hän jäi viikolla seurakseni yövieraaksi ja kävimme keskiviikkona eväsretkellä. "Sofia on tyhmä", hän tokaisi illalla 4-vuotiaan tuohtuneella äänellä. Koska tämä ei halua mennä Onnin kanssa naimisiin.

Syyskuun viimeisenä sunnuntaina teimme näillä näkymin tämän kauden viimeisen (minun tämän kesän kolmannen) mp-ajelun. Puuskittainen tuuli oli jo varsin kolea, varsinkin Kirkkonummen ja Siuntion peltoaukeilla. Kävimme Grundsjössä, Sofialla ja äidilläni. "Moottoripyörälläkö olette liikkeellä?" kysyy äiti kun tulen sisälle kurahousuissani ja kypärässäni. Vasta loppukuusta pääsin hyödyntämään Rekolan Raikkaan kausimaksua ja aloitin jumpat. Sellaista rääkkiä oli, että onneksi en edes yrittänyt sitä puolikuntoisena. Lasten syntymän jälkeen olen käynyt kaikenlaisissa jumpissa, kuntopiireissä, salilla ja bodypumpissa ja sitä kautta tutustunut isoon joukkoon lohjalaisia naisia. Nyt tunnilla oli ainakin 70 naista, enkä tuntenut heistä ainuttakaan. Tuntui hassulta!

Kuukauden kirja 1: Paulo Coelho "Brida". Joko Coelho on oppinut tämän jälkeen kirjoittamaan tai sitten kirjassa oli liikaa huuhaata. Jopa minulle.

Kuukauden kirja 2: Gita Mehta "Joen sutra". Intiaa vähän syvemmältä.

Noitakerho kokoontui suunnittelemaan tulevaa Vilnan-matkaa. Loppujen lopuksi ainoa päätös oli se, että minä hoidan itseni Vantaalle ja lentokentälle, jotta muut mahtuvat yhteen autoon. Samoin saan tulla kentältä kotiin/töihin miten itse parhaiten pääsen. Puolet porukasta on jo suostunut jatkamaan matkatilin kartuttamista edelleen, ehkäpä teemme toisenkin yhteisen reissun.

Viikolla olin parin päivän työmatkalla Jyväskylässä. Sinne pääsee parhaiten lentäen. Kun muutan Vantaalle, taidankin anoa siirtoa Jyväskylään, jonne pääsee puolessa tunnissa. Ei tarvitse aamuin illoin junnata Kehä III:lla. Mitenköhän verottaja suhtautuisi työmatkakuluihin?

Perjantaina tein pikasiivouksen Lohjalla ja ajoin illaksi Vantaalle leipomaan omenapiirakkaa. Lauantaina rautakauppakierros, iltapäiväksi saimme Marjukan vihdoin kylään ja talkoisiin. Ensin hän poimi ja pilkkoi omenia Hannun kanssa. He olivat niin innoissaan, että lohkoivat niitä ihan liikaa. Minä sain (pakosta?) tehdä niistä illalla elämäni ensimmäiset omenasoseet. Äitini on tähän asti täyttänyt pakastimet Lohjan omenista tehdyillä soseilla. Hannu jatkoi vinttihuoneen paklaamista, Marjukka ja minä pinosimme takapihalla halkoja. Keli salli grillauksen ja ulkona syömisen. Omenaviinin ja -soseen tekemisen jälkeen lilluin myöhemmin illalla vaahtokylvyssä kuohuviinilasi ammeen reunalla.

Sunnuntaiaamuna "poika" pulputti alakerrassa iloisesti; ilmeisesti viini oli lähtenyt hyvin käyntiin. Omenia jäi vielä ihan riittävästi piirakoihin ja syötäväksi. Jatkoin halkojen pinoamista, loput saavat jäädä syysiltojen nuotioihin. Teimme taas rautakaupoissa vertailevaa tutkimusta. Emme tulleet yhtään viisaammiksi, mutta saimme joitakin kaluste-vaihtoehtoja karsittua pois. Haluaisin jotain tavanomaisesta poikkeavaa, mutta kiire ja kalliit hinnat saavat meidät luultavasti tyytymään tarjouskalusteisiin. Iltapäivällä alkoi kylppärin tyhjennys. Pesukoneen ja lavuaarin kannoimme kevyesti ulos, valurauta-ammeen jaksoimme siirtää juuri ja juuri aulaan asti. Pytty ja suihku jäävät toistaiseksi paikoilleen, mutta pian meidän on pakko siirtyä kokonaan Lohjalle, kunnes kylpyhuone on (ties koska?) käyttökunnossa. Nyt olisi sopiva ajoitus lähteä Bromarviin viikonlopuksi sienimetsään, mutta suppilovahverot eivät taida vielä olla poimittavissa. Todella harmillista, ettei Hannu saanut vuorotteluvapaata tähän saumaan. Teimme vielä tarkistusmittauksia, jotka aikaansaivat ovien paukuttelua ja valitsemamme vessanpytyn vaihtamisen toiseen malliin. Pieni tila ja valurautaviemäri asettavat omat rajoitteensa kalustamiseen. Laattamies ja putkimies alkavat työnsä viikonlopun jälkeen, sähkömies kun muilta kiireiltään ehtii.

Elokuun lämpimät illat? Asteita ei ollut kuin kymmenkunta kun sinnikkäästi vielä illalla grillasimme ja istuimme pihalla. Luvassa on kylmiä öitä, pakko siirtää basilikakin terassille. Maanantaiaamuna piti skrapata auton tuulilasia. Syyskuun alussa pyörähti kylpyhuoneremontti käyntiin. Maanantai-iltana Vantaan kotimme oli jo ilman vessaa ja suihkua.

Loman jälkeinen aika oli kiireinen, töissä odottivat tekemättömät työt ja avaamattomat postit. Arki-illat täyttyivät harrastuksilla; ilmoitin Hannun espanjan alkeisiin ja menin itse englannin keskustelutunnille (ou jee! ei kotiläksyjä). Ehkä kuitenkin on viisainta, ettemme istu samalla kielikurssilla... Myös kurinpalautus oli vuorossa, viikottaiset jumppa- ja bodypumptunnit varasivat arki-iltojani. Syyskuun viimeinen viikko oli niin lämmin ja aurinkoinen, että kävin vielä fillarilla töissä. Sen jälkeen alkoivat sateet. Silmälääkäriltä sain puhtaat paperit, silmät harittavat sinne tänne, mutta eivät vaadi uusia, kalliita laseja.

Loman jälkeisen viikonlopun vietin naisseurassa Laulasmaan kylpylässä, Hannu jatkoi halonhakkuuta Vantaalla. Hienoa viettää prinsessapäivää, ikäänkuin syntymäpäivälahjaksi; hoitoja, lepoa, kuohuviiniä, Kumun taidemuseon opastettu kierros ja tuliaisostoksia. Luxusmatka siinäkin mielessä, että bussi kuskeineen oli koko ajan käytettävissämme eikä tarvinnut kuin käsilaukkua kantaa. Sää suosi ja Raatihuoneentorin terassilla oli mukava katsella muita turisteja ja nauttia (kallista) tummaa olutta.

Vantaa-viikonloppu lokakuun alussa jäi lyhyeksi. Lauantai kului Järvenpäässä Markun siunaus- ja muistotilaisuudessa. Illaksi palasimme kotiin Lohjalle valmistelemaan sunnuntain synttärikahvitteluja.

Sovimme molemmat töissä itsenäisyyspäivän jälkeisen perjantain vapaaksi. Saimme glögikutsun Zürichiin ja varasimme Blue1:n lennot torstaista sunnuntaihin. Mukavaa kun on matka taas tiedossa. Ensi kevään reissua pitäisi jo suunnitella ja varailla lomia. Tai oikeastaan kahta reissua; noitakerho päätti 20-vuotiskokouksessaan käyttää matkakassan Transilvanian matkaan. Onhan sitä Draculaa käytävä morjenstamassa, kun ollaan lähes kolleegoja. Sunnuntai-iltana isojen ja pienten synttärivieraiden poistuttua (Sofia suukotti kaikki läsnäolijat, saa nähdä kuinka moneen vatsatauti tarttui...) levitimme Indonesian kartan keittiön pöydälle. Ei nyt ihan tikkaa heitetty, olinhan jo tehnyt jonkunlaisen hahmotelman reitistä. Yllättäen Hannu oli valmis luopumaan Jaavasta, jos Bali ja Lombok osoittautuvat mukaviksi ja kuukausi kuluu niitä koluten. Teimme hintavertailuja lennoille. Lennot Balille ovat järkyttävän kalliita, säästämme huiman summan jos lennämme Jakartaan ja ostamme sieltä sisämaan lennot Denpasariin. Kaiken lisäksi aikataulutkin näyttäisivät natsaavan.

Yritin löytää näiltä sivuilta jonkunlaista asennusohjetta laskurille. Olisi mukava tietää, kuinka monta kävijää sivuillani on, lukeeko näitä edes kukaan. Kommentteja tipahtelee niin harvakseltaan. Vilkaisin "my account" -sivua ja se väittää, että kävijöitä olisi yli 46.000! Hämmentävää... mahtaako edes pitää paikkaansa? Toisaalta, onhan tämä kansainvälinen yhteisö ja olenkin jo saanut kosiokirjeitä nuorilta (aasialais)naisilta. Pitäisiköhän minun selvyyden vuoksi esitellä itseni blogissa englannin kielellä? Tai ehkä nämä neidot ovat suomenkielentaitoisia, kun joka kerta väittävät tutustuneensa blogiini. Alla esimerkki:

HELLO
How are you? i hope all is well with you, i hope you may not know me, and i don't know who you are, My Name is Miss gldis, i am just broswing now in (my.opera.com) and saw your profile and it seams like some thing touches me all over my body, i started having some feelings in me which i have never experience in me before, so i became interested in you, l will also like to know you the more,and l want you to send an email to my email address so l can give you my picture and for you to know whom l am.Here is my email address (xxx) I believe we can move from here! I am waiting for your mail to my email address above.
(Remeber the distance or colour does not matter but love matters alot in life)

Pidin vapaapäivän ja vietin sen Onnin seurassa. Hoitamisesta ei oikein voi puhua, poika on niin reipas ja omatoiminen. Luimme yhdessä aamun lehden ja Onni osoitti kultasepänliikkeen mainoksesta rannekelloa; "mummu" (äitinsä ei käytä lainkaan kelloa). Keittiön seinäkello on kuulemma myös "mummu". Poika hyppyyttää minua sen kun kerkiää, varsinkin ulkona, mutta jotenkinhan se (iso)äidiltä peritty itsepäisyys on osoitettava. Onni oli alkuviikolla pudonnut syöttötuolistaan ja taputteli päätään, kuhmulla oli selvitty tällä kerralla. Niinhän äitinsäkin tuli pienenä pää edellä asfalttiin, kun ei malttanut istua kunnolla rattaissaan.

Viikonlopun suunnitelmat menivät taas uusiksi. Aikomuksemme oli olla Vantaalla pihatöitä tehden ja olin jo ehtinyt houkutella Merjan ruokapalkalla haravatalkoisiin. Saimme (jo kesällä alustavasti sovitun) kutsun Bromarviin mökkikylään ja sienimetsään. Samalla saamme palautettua lainassa olleen klapikoneen. Toivottavasti Hannun olo paranee, hän jäi taas saikulle paineiden ja kipujen takia.

12.10.07 Onnittelut Al Gorelle!
http://elokuvat.yle.fi/epamiellyttava_totuus

Viikonlopusta tulikin loistava! Ihanan sienikeiton syötyämme lähdimme porukalla sienimetsään. Lisbeth tuntee Bromarvin metsät kuin omat taskunsa ja hän opasti meidät suppilovahveroiden luokse. Vaati hieman harjoitusta, ennen kuin silmät oppivat löytämään sienirykelmät pudonneiden lehtien joukosta. Aurinkoisessa, tyynessä säässä oli nautinto kulkea sammaleisilla mättäillä. Jopa minä, maailman kärsimättömin ihminen, rauhoitun luonnossa. Ja mikä parasta, Hannukin innostui hommasta, oltuaan nyt sienestämässä ensimmäisen kerran sitten lapsuuden. Tuntien keräämisen jälkeen palasimme runsaan saaliin kera mökille, saunomaan ja syömään. Kerta kerralta huonompi lopputulos; nyt vain neljä tyhjäksi juotua viinipulloa + saunaoluet. Pimeässä illassa huussireissulla ihailin upeaa tähtitaivasta. Jos vielä joskus saamme kutsun sieniretkelle, raahaan kyllä kaukoputkeni mukaan. Olimme varustautuneet makuupusseilla, mutta ne olivat turhia lämpimässä vierasmökissä. Sunnuntaina oli pilvistä, mutta ei satanut, joten lähdimme taas sienimetsään, miehet jäivät nostamaan laiturin ylös ja laittamaan mökkiä talvikuntoon. Vierailumme aikana saimme käytettyä lähes kaikki omat sienemme kuivurissa, loput laitoimme illalla pakastimeen. Luvassa ihania sienirisottoja, -pastoja ja -keittoja.

Kaunista säätä riitti vielä seuraavallekin viikonlopulle, kun vihdoin aloitimme Vantaalla pihan laittamisen talvikuntoon. Onneksi Merja, reipas kaupunkilaistyttö, on aina valmiina auttamaan kun on ulkotöitä tiedossa. Saimmekin pihan haravoitua ja ojan perattua. Onneton orapihlaja-aita sai taas kyytiä, juuret saivat vielä jäädä kunnes saamme lauta-aidan aikaiseksi. Kaatiskeikkaa varten pitäisi tyhjentää romuja kellarista ja autotallista ja klapit ovat edelleen pinoamatta. Hommia siis riittää lumentuloon saakka.

Lokakuun lopussa sää muuttui lämpimäksi ja suttuiseksi. Otin Hondan pois vakuutuksesta odottamaan ensi kesää, toivottavasti silloin on enemmän aikaa ajella. Puissa oli edelleen lehtiä, haravoin viikonloppuna Vantaan pihan puhtaaksi, loput lehdet saavat jäädä maatumaan. Lähetin Marjukalle kutsun halkotalkoisiin parin viikon päähän, hän kehuu tekevänsä sieviä halkopinoja. Saimme vihdoin rukattua kalenterit niin, että kyläilimme Susannalla. Oli mukava vertailla rintamamiestalojamme ja vaihtaa remonttivinkkejä. Meillä on julkisivu kunnossa, heillä taas talon sisäpuoli. Ehdimme myös tapaamaan minun vanhempiani ja Sofiaa, joka lähtiäisiksi antoi meille molemmille "ison halin".

Kuukauden kirja 1: Paulo Coelho "Portobellon noita".
Viisas kirja, viisas mies.

Kuukauden kirja 2: Dave Eggers "Nopeutemme tulette tuntemaan"
Kokoan lukemattomien kirjojen listaani kirjamainoksista, -arvosteluista ja -kerhoista. Miksei kukaan ole aikaisemmin kertonut minulle Eggersistä?