illusian reissut, remontit ja muut kuulumiset

Palasin torstaina Suomen sateisiin. Reissun aikana Hannu oli saanut makuuhuoneen kaapit kasaan ja aulan seinät tapetoitua. Onneksi tulin takaisin, ennen kuin kaappien ovet menivät väärinpäin ja kahvat vääriin kohtiin (siitäkin huolimatta, että olin jättänyt sekä kirjallisen että kuvallisen ohjeen). Orkidea oli edelleen hengissä, pihalla liljoissa oli suuret nuput, viinimarjat punersivat hennosti ja takapihan mustikat olivat kypsyneet. Ehdin siis vielä nauttia sydämeni kyllyydestä Suomen suvesta. Perjantaina oli viimeinen virallinen työpäiväni, kävin Lohjalla ilmoittautumassa työkkäriin. Mitähän sitä alkaisi isona tehdä?

Lauantaina oli hyvä keli, ajoimme Hondalla Porvooseen. Paluumatkalla ennen Sipoota jonkun kauppakeskittymän kohdalla papparainen tuli autolla kolmion takaa suoraan eteemme. Onneksi Hannulla vielä refleksit pelaavat ja Magnan jarrut olivat kunnossa; takapenkin mummot tuskin edes huomasivat kuinka lähellä olimme auton kylkeä. Kahvit joimme taas venerannassa ja palasimme kotiin pistämään hyllyjä kaappeihin. Vihdoin voin alkaa siirtää vaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita Lohjalta ja vinttikamareista makuuhuoneeseen. Verhot ja ovisysteemi on edelleen päättämättä. Hannu oli hakenut Ikeasta myös aulan kaapit, annoimme niiden olla toistaiseksi paketissa. Pihalla riitti kukkien hoitamista, ojakin pitäisi perata jotta Ukon tulikukat tulevat kunnolla näkyviin. "Joku" oli laittanut pakastimen huolimattomasti kiinni, se pitää sulattaa.

Ilmoja ei voi moittia. Oli ihana herätä aamuisin kun oli jo lämmintä ja aurinko paistoi. "Sisäinen tiedotus" tiimissämme toimii hyvin; Hannu koputtaa olohuoneen kattoon ja minä havahdun vinttikamarissa tullakseni kahviseuraksi, ennen kuin hän polkaisee töihin. Jonkunhan se on tässäkin perheessä tienattava. Ipanat käyvät ruokavieraina, naapurin Jeenikin liittyy meidän villien serkusten leikkeihin.

Viikonloppuna pidimme remontista vapaata. Olin mennyt jo edeltä Lohjalle, Hannu poimi minut sieltä Hondan kyytiin ja ajoimme Inkooseen asuntovaunuvierailulle. Vantaan kaupungilla on Bjursissa virkistysalue. Nautimme isäntäparimme kanssa punaviiniä lyhyen venematkan päässä kallioisella luodolla. Ilta kului niin mukavasti, että huomasimme vetäytyä vaunuun vasta puoli kahdelta. Ulkona nautitun aamiaisen jälkeen ajoimme Tammisaareen ruokaostoksille ja jatkoimme matkaa Bromarviin, perinteiselle mökkikyläilylle. Illalla saunottiin ja pääsimme Hannun kanssa Suomen vesiin uimaan. Sunnuntaina Bromarvin torialueella oli kyläkirppis, sinne mekin suuntasimme. Tapasin tuttujakin (kuten T Tabermann). Ennen kotiinlähtöä söimme taas tukevasti. Uhkaavista pilvistä huolimatta pääsimme kuivina kotiin. Hannu jatkoi Vantaalle, minä jäin Lohjalle käydäkseni aamulla hammaslääkärillä ja pakkasin auton taas täyteen.

Seuraavana lauantaina ajoimme Lohjalle ja pakkasimme peräkärryyn sohvan ja nojatuolit. Sisustussuunnitelmani meni taas uusiksi, kun kalusteet olivat liian massiivisia Vantaan talomme olohuoneeseen. Elämä (ja varsinkin sisustaminen!) olisi paljon yksinkertaisempaa ilman televisiota. Lohjan kodissani on olohuoneen jokaisella neljällä seinustalla istumapaikkoja, kun ei ole telkkaria rajoitteena. Kaikesta päätellen aulasta tuleekin se toivomani "kirjasto" lukutuoleineen. Lohjan koti alkaa näyttää autiolta kun keittiö ja olohuone on tyhjennetty. Mutta totuus paljastuu, kun avaa kaappien ovia; niin paljon tavaraa, aivan liian paljon tavaraa... Kaikki sanovat, että muutto on hyvä syy heittää turhaa tavaraa pois, mutta entä jos yläkaapeissa on laatikoittain matkapäiväkirjoja ja valokuvia? Kaksi ystävääni pöyristyivät jo siitä, kun kerroin hävittäneeni vanhat postikortit.

Sunnuntaina oli tarkoitus käydä Suomenlinnassa tai ajella Hondalla pitkin Helsingin rantateitä, mutta tekemistä oli aivan liikaa. Viinimarjojen hyytelöimistä, aulan remppaa, terassin kunnostamista, autotallin tyhjentämistä jne. Ja ihme tapahtui; yhdeksän vuotta olen valittanut takapihalle ruostuvasta, paikalleen maatuvasta lumilingosta, ja nyt se vihdoin lähtee kaatikselle. Samalla kyydillä poistuu joukostamme vaarin vanha pesukone. Marjojenpoiminnassa tulee sama tunne kuin tavaroita kaapeista tyhjentäessä; vaikka kuinka poimit niitä, ikinä ne eivät lopu. Hannu ahkeroi sisällä ja aulan remontti etenikin vauhdilla, enää puuttuu listoja ja kaapit. Makuuhuone alkaa olla siivousta ja verhoja vailla vamis.

Arkipäivisin yritän ehtiä tutustumaan (eksymättä) fillarilla tulevaan kotikaupunkiini. Hillo- ja hyytelöpurkkeja siunaantuu siihen tahtiin, että pian tarvitsen sen kylmäkellarin ihan oikeasti. Ensi hätään siirrämme vaarin jääkaapin aulaan jotta saan lisää kylmätilaa. Sillä on käyttöä, kun pidämme loppukesän pihakutsuja. Odotettua synttärikutsua ei tullut, joten meillä on yksi viikonloppu lisää saada alakertaa kuntoon. Onni ja Ilona käyvät kylässä ja Onni haluaa jäädä yöksi. "Missä sinä meinaat nukkua?" hän kysyy Hannulta kun tämä tulee töistä. Mummun vieruspaikka on varattu. Käymme illalla leikkipuistossa ja laittamassa haudalle uudet kukat.