My OperaTapahtumia 27.4. - 1.5.2009
Saturday, May 2, 2009 2:02:18 AM
27.4 Airport --> Antigua
Päätin hylätä Guatemala Cityn alku matkasta ja suunnata suoraan Antiguan rennonpaan tunnelmaan, koska paluumatkalla joudun vääjäämättäkin käymään kaaoksenomaisessa pääkaupungissa.
Astuin lentokenttäterminaalin liukuovista ulos lämpimän ilmavirran saattelemana ja ensimmäinen havaintoni oli noin 50-päinen ihmisjoukko teräksisen aidan takana. He kaikki olivat noin 35-vuotiaita miehiä ja jokainen heistä heilutti jonkinlaista kylttiä edessään ja huuteli tervehdyksiään. Havaitsin kylteistä hotellien ja henkilöiden nimiä sekä muutaman kaupungin kuten Antigua. Suuntasin ensimmäisen cowboy-hattupäisen miehen luokse, jolla luki Antigua kyltissään ja kysyin: "kwanto kwesta?". Herrasmies sanoi hinnaksi kymmenen taalaa ja matka-ajaksi yhden tunnin, joten tartuin tarjoukseen.
Yritin saada minibussin jämässä Guatemalasta ensimmäiset fiilikset ja näkemykset, mutta ne jäivät vain värien vilkkeeseen, koska cowboy-kuski runttasi Guatemala Cityn lähiön ruuhkaisia katuja rystyset valkoisina. Matkalla nousimme ja laskeuduimme useamman kukkulan yli ja viimein laskeuduimme värikkäälle betonisista taloista koostuvalle kaupunkialueelle, jonka tiet olivat tehty autoilijoiden kiusaksi mukulakivistä.
Bussi kaartoi sovitusti keskustan laitamilla sijaitsevan ripulin ruskean hostellin eteen. Heitin kuskille fyrkat ja hyppäsin bussista ulos, jonka jälkeen kaivoin espanjan-sanakirjan taskusta esille ja lompsin sisäään hostelliin. Vastassa hostellissa oli perinteiseen Maya-asuun pukeutunut keski-ikäinen nainen, joka sanoi hennolla äänellä buenas tardes, johon minä vastasin hola! Keskustelu jatkui tästä seuraavasti:
JH: Tiene una abee... ja täys lukko iski päälle!
ML: Jotain espanjaa
JH: Do you have a room?
ML: Blaa blablaa blabla blaa
JH: Dormitorio?
ML: Blaa blaa bla blaa
Hetken kuluttua paikalle tuli noin 40-vuotias mies, jonka tummat hiukset olivat jo hieman harmaantuneet. Mies puhui englantia ja espanjaa ja tarjoitui auttamaan minua punkan saamisessa. Hetken kuluttua heitin reppuni viiden hengen dormitorion oikean puoleisen kerrossängyn ylimpään punkkaan ja luulin vajoavan koomaan unettomuuden seurauksena.
Istuskelin hostellin kattoterasilla katsellen pimenevää Antiguan kaupunkia, kun kuulin takaani iloisen tervehdyksen. Käänsin päätäni ja huomasin saman miehen, joka auttoi minua saamaan sängyn hostellista. Esittäydyimme toisillemme ja hän sanoi nimekseen Taylor ( joka on alunperin miehen nimi kaikille kaunarifaneille tiedoksi! ) ja kertoi olevansa kotoisin Amerikan Yhdysvalloista. Jutustelimme hetken ja ilmeni, että Taylor oli asunut 80-90 luvun vaihteessa yli viisi vuotta Guatemalassa ja El Salvadorissa tehden missiota. Tässä vaiheessa ajattelin heti, että tämä on näitä käännyttäjäkavereita ja ei kiinnosta kuunnella. Taylor kuitenkin tuumasi, että hänellä ei ole tarkoitus käännyttää ketään kristinuskoon eikä hän oikeastaan jaksaisi edes jutella siitä. Tästähän minulla heräsi mielenkiinto, joten kysyin lisää ja hän kertoi tekevänsä tällä hetkellä vapaehtoistyötä El Salvadorin vankiloista pääsevien jengiläisten hyväksi. Hän käy kertomassa vangeille muunlaisestakin elämästä, kuin pelkästään pelossa elämisestä. Suurimmalla osalla kun jengiläisistä ei ole koskaan ollut vanhempia tai perhettä ja he ovat eläneet jengielämää koko elämänsä.Taylor myös yrittää auttaa vapautuvia vankeja saamaan töitä, mutta se on välissä kuulemma hieman vaikeata siitäkin syystä, että jengitaustan omaavilla on tatuointeja kasvoista varpaisiin. Keskustelimme loppuillan matkailusta, Suomesta, Obamasta, Guatemalasta, El Salvadorista ja siitä minkälaista Taylorilla oli elämä El Salvadorissa ja Guatemalassa sisällissodan riehuessa ympärillä.
28.4. Antigua (pop 45 200, elev 1530m)
(Nukahdin noin klo:22.00) Heräsin klo:02.05 pistävän jomottavaan päänsärkyyn. Nappasin hieman särynpoistajaa ja kuuntelin musiikkia klo:6.00 asti, jonka jälkeen lähdin kirtelemään kaupungille ja etsimään aamupalapaikkaa. Päivä meni päänsärkyä poistaessa ja kierrellessä Antiguan katuja.
29.4 Antigua --> Panajachel --> San Marcons La Laguna
Nukuin päänsäryn vapauttamat neljätuntia ja kuuntelin loppuyön musiikkia. Kello seitsemän aikoihin laitoin otsavalon päähän ja pakkasin pimeän kosteassa huoneessa kamat kasaan ja siirryin hostellin aulaan. Ilmoitin lähteväni seuraavaan paikkaan ja respapoika pyysi odottamaan hetken. Hän otti pöytälaatikosta sisäänkirjautumiskirjan ja avasi sen minun kirjautumiseni kohdalta. Hän ilmoitti, että en ole maksanut vielä sänkypaikkaa kahdelta yöltä, joten se tekisi 80Quetzalia. Vastasin hänelle selvällä suomen kielellä, että olen maksanut enkä aio maksaa toista kertaa, jolloin hän huusi paikalle tätä keski-ikäistä naista, joka oli kirjannut minut sisään. Nainen laskeutui yläkerran portaita puoleen väliin ja sanoi, että en ole maksanut, jolloin minä kohotin oikean käteni etu- ja keskisormen ja ilmoitin maksaneeni kaksi yötä. Tähän nainen vastasi anelevasti ja nosti oikean käden etusormen kohti kattoa, johon vastasin Adios ja lähdin pois.
Aamupalan syötyä lähdin kävelemään kohti Interamericana Hwytä, josta minun oli tarkoitus ottaa kanabussi kohti Panajachelin järvikylää. Hetken kuluttua vierestäni mateli Amerikan yhdysvaltojen uudelleen käyttöönotettu koulubussi. Huusin bussin ovella seisovalle nuorelle pojalle Chimaltenango, johon hän vastasi nyökäyttämällä päätään, jolloin juoksin bussin ovelle ja hyppäsin kyytiin.
Chimaltenangon sekasortokylässä kävelin muutaman korttelin ja astuin seuraavaan kanabussiin, jonka jälkeen vaihdoin vielä kerran bussia. Tämä keltainen School Bus merkein kulkeva pikakiituri rämisteli pitkin vuorenrinteitä usean pienen kylän ohi. Matkaa oli kestänyt noin 1,5h, jolloin bussi pysähtyi suurehkon torin laidalle. Torin takana kohosi lukuisat tulivuoret reunustaen kiiltelevää Lago de Atitlan -järveä. Hymyssäsuin otin repun selkään ja annoin bussin ovella seisoneelle pojalle 5Quetzalia ja lähdin vauhdikkaasti kävelemään läpi torin alamäkeen kohti Atitlan -järveä. Tori jatkui parin sadan metrin matkan, jonka jälkeen matkani taittui talojen keskellä kapeaa tietä pitkin. Käveltyäni noin puolituntia tie muuttui hieman jyrkästi laskevaksi poluksi ja talot vaihtuivat peltoihin. Olin kävellyt yhteensä noin kaksi tuntia talojen keskellä ja peltojen laidoilla, kun aloin ihmettelemään, miten Panajachelin kylästä voi olla näin pitkä matka järvelle. LP:n mukaan laiturin piti olla heti kylän reunamilla. Tutkailin karttaa tarkemmin ja päädyin siihen tulokseen, että olin jäänyt bussista pois liian aikaisin. Puolen tunnin kävelyn jälkeen löysin hieman leveämmän polun, joka nousi asfaltoidulle autotielle. Jatkoin kävelyä autotien vieressä olevassa tulvakanavassa ja kohta viereeni pysähtyi auto, josta viiksekäs olkihattuinen mies kysyi, että tarvitsenko kyytiä? En ollut varma, että tarvitsenko kyytiä, joten kysyin paljonko on matkaa Panajachelin laiturille? Mies vastasi viiksiä sivellen, että kuusi kilometriä. Kiitin kyydin tarjoamisesta ja jatkoin matkaa kävellen, koska olin jo kävellyt useamman tunnin niin ajattelin, että kyllähän kuusi kilometriä menee vielä helposti. Saavuin laiturille juuri sopivasti, kun viimeinen vene oli lähdössä kohti San Marcos La Lagunaa. Puolen tunnin venematkan aikana raikkaan järvi-ilman viilentäessä kehoani aurinko alkoi painumaan tulivuorten taakse samalla värjäten taivaan sinertävän vaaleanpunaiseksi.
San Marcosin kylä on sademetsän, tulivuorten sekä järven eristämä ja siellä asuu ihmisiä noin 3000. Merenpinnasta mitattuna kylälle tulee korkeutta 1640metriä.
Löysin sademetsästä rehevien lehtipuiden suojasta rauhallisen ja halvan (2,5e/yö) hostellin.
30.4. San Marcos La Laguna
En ollut neljään yöhön nukkunut yli neljää tuntia johtuen päänsärystä, aikaerosta, korkeuserosta, jne, mutta nyt nukuin kuin tukki yhdeksästä kuuteen! En ollut päivisinkään uskaltanut ottaa päikkäreitä, jotta saisin rytmistä kiinni, joten kunnon yöunet tulivat jo tarpeeseen.
Päivä meni pitkälle lepposasti chillaillen ja parin muun matkailijan kanssa jutustellessa.
1.5. San Marcos La Laguna --> San Pedro La Laguna (pop 10 000, elev 1610m)
Heräsin hieman ennen kuutta ja makoilin sängyssä miettien päivän ohjelmaa. Päätin yht'äkkiä nousta sängystä pistää kamat kasaan ja kävellä laiturille odottamaan venettä kohti viereiseen San Pedro La Lagunan kylään.
Ps.Tanne ei tule kannykan viestit perille, joten yhteyden otot sahkopostilla. (etunimi.sukunimi@gmail.com)
Päätin hylätä Guatemala Cityn alku matkasta ja suunnata suoraan Antiguan rennonpaan tunnelmaan, koska paluumatkalla joudun vääjäämättäkin käymään kaaoksenomaisessa pääkaupungissa.
Astuin lentokenttäterminaalin liukuovista ulos lämpimän ilmavirran saattelemana ja ensimmäinen havaintoni oli noin 50-päinen ihmisjoukko teräksisen aidan takana. He kaikki olivat noin 35-vuotiaita miehiä ja jokainen heistä heilutti jonkinlaista kylttiä edessään ja huuteli tervehdyksiään. Havaitsin kylteistä hotellien ja henkilöiden nimiä sekä muutaman kaupungin kuten Antigua. Suuntasin ensimmäisen cowboy-hattupäisen miehen luokse, jolla luki Antigua kyltissään ja kysyin: "kwanto kwesta?". Herrasmies sanoi hinnaksi kymmenen taalaa ja matka-ajaksi yhden tunnin, joten tartuin tarjoukseen.
Yritin saada minibussin jämässä Guatemalasta ensimmäiset fiilikset ja näkemykset, mutta ne jäivät vain värien vilkkeeseen, koska cowboy-kuski runttasi Guatemala Cityn lähiön ruuhkaisia katuja rystyset valkoisina. Matkalla nousimme ja laskeuduimme useamman kukkulan yli ja viimein laskeuduimme värikkäälle betonisista taloista koostuvalle kaupunkialueelle, jonka tiet olivat tehty autoilijoiden kiusaksi mukulakivistä.
Bussi kaartoi sovitusti keskustan laitamilla sijaitsevan ripulin ruskean hostellin eteen. Heitin kuskille fyrkat ja hyppäsin bussista ulos, jonka jälkeen kaivoin espanjan-sanakirjan taskusta esille ja lompsin sisäään hostelliin. Vastassa hostellissa oli perinteiseen Maya-asuun pukeutunut keski-ikäinen nainen, joka sanoi hennolla äänellä buenas tardes, johon minä vastasin hola! Keskustelu jatkui tästä seuraavasti:
JH: Tiene una abee... ja täys lukko iski päälle!
ML: Jotain espanjaa
JH: Do you have a room?
ML: Blaa blablaa blabla blaa
JH: Dormitorio?
ML: Blaa blaa bla blaa
Hetken kuluttua paikalle tuli noin 40-vuotias mies, jonka tummat hiukset olivat jo hieman harmaantuneet. Mies puhui englantia ja espanjaa ja tarjoitui auttamaan minua punkan saamisessa. Hetken kuluttua heitin reppuni viiden hengen dormitorion oikean puoleisen kerrossängyn ylimpään punkkaan ja luulin vajoavan koomaan unettomuuden seurauksena.
Istuskelin hostellin kattoterasilla katsellen pimenevää Antiguan kaupunkia, kun kuulin takaani iloisen tervehdyksen. Käänsin päätäni ja huomasin saman miehen, joka auttoi minua saamaan sängyn hostellista. Esittäydyimme toisillemme ja hän sanoi nimekseen Taylor ( joka on alunperin miehen nimi kaikille kaunarifaneille tiedoksi! ) ja kertoi olevansa kotoisin Amerikan Yhdysvalloista. Jutustelimme hetken ja ilmeni, että Taylor oli asunut 80-90 luvun vaihteessa yli viisi vuotta Guatemalassa ja El Salvadorissa tehden missiota. Tässä vaiheessa ajattelin heti, että tämä on näitä käännyttäjäkavereita ja ei kiinnosta kuunnella. Taylor kuitenkin tuumasi, että hänellä ei ole tarkoitus käännyttää ketään kristinuskoon eikä hän oikeastaan jaksaisi edes jutella siitä. Tästähän minulla heräsi mielenkiinto, joten kysyin lisää ja hän kertoi tekevänsä tällä hetkellä vapaehtoistyötä El Salvadorin vankiloista pääsevien jengiläisten hyväksi. Hän käy kertomassa vangeille muunlaisestakin elämästä, kuin pelkästään pelossa elämisestä. Suurimmalla osalla kun jengiläisistä ei ole koskaan ollut vanhempia tai perhettä ja he ovat eläneet jengielämää koko elämänsä.Taylor myös yrittää auttaa vapautuvia vankeja saamaan töitä, mutta se on välissä kuulemma hieman vaikeata siitäkin syystä, että jengitaustan omaavilla on tatuointeja kasvoista varpaisiin. Keskustelimme loppuillan matkailusta, Suomesta, Obamasta, Guatemalasta, El Salvadorista ja siitä minkälaista Taylorilla oli elämä El Salvadorissa ja Guatemalassa sisällissodan riehuessa ympärillä.
28.4. Antigua (pop 45 200, elev 1530m)
(Nukahdin noin klo:22.00) Heräsin klo:02.05 pistävän jomottavaan päänsärkyyn. Nappasin hieman särynpoistajaa ja kuuntelin musiikkia klo:6.00 asti, jonka jälkeen lähdin kirtelemään kaupungille ja etsimään aamupalapaikkaa. Päivä meni päänsärkyä poistaessa ja kierrellessä Antiguan katuja.
29.4 Antigua --> Panajachel --> San Marcons La Laguna
Nukuin päänsäryn vapauttamat neljätuntia ja kuuntelin loppuyön musiikkia. Kello seitsemän aikoihin laitoin otsavalon päähän ja pakkasin pimeän kosteassa huoneessa kamat kasaan ja siirryin hostellin aulaan. Ilmoitin lähteväni seuraavaan paikkaan ja respapoika pyysi odottamaan hetken. Hän otti pöytälaatikosta sisäänkirjautumiskirjan ja avasi sen minun kirjautumiseni kohdalta. Hän ilmoitti, että en ole maksanut vielä sänkypaikkaa kahdelta yöltä, joten se tekisi 80Quetzalia. Vastasin hänelle selvällä suomen kielellä, että olen maksanut enkä aio maksaa toista kertaa, jolloin hän huusi paikalle tätä keski-ikäistä naista, joka oli kirjannut minut sisään. Nainen laskeutui yläkerran portaita puoleen väliin ja sanoi, että en ole maksanut, jolloin minä kohotin oikean käteni etu- ja keskisormen ja ilmoitin maksaneeni kaksi yötä. Tähän nainen vastasi anelevasti ja nosti oikean käden etusormen kohti kattoa, johon vastasin Adios ja lähdin pois.
Aamupalan syötyä lähdin kävelemään kohti Interamericana Hwytä, josta minun oli tarkoitus ottaa kanabussi kohti Panajachelin järvikylää. Hetken kuluttua vierestäni mateli Amerikan yhdysvaltojen uudelleen käyttöönotettu koulubussi. Huusin bussin ovella seisovalle nuorelle pojalle Chimaltenango, johon hän vastasi nyökäyttämällä päätään, jolloin juoksin bussin ovelle ja hyppäsin kyytiin.
Chimaltenangon sekasortokylässä kävelin muutaman korttelin ja astuin seuraavaan kanabussiin, jonka jälkeen vaihdoin vielä kerran bussia. Tämä keltainen School Bus merkein kulkeva pikakiituri rämisteli pitkin vuorenrinteitä usean pienen kylän ohi. Matkaa oli kestänyt noin 1,5h, jolloin bussi pysähtyi suurehkon torin laidalle. Torin takana kohosi lukuisat tulivuoret reunustaen kiiltelevää Lago de Atitlan -järveä. Hymyssäsuin otin repun selkään ja annoin bussin ovella seisoneelle pojalle 5Quetzalia ja lähdin vauhdikkaasti kävelemään läpi torin alamäkeen kohti Atitlan -järveä. Tori jatkui parin sadan metrin matkan, jonka jälkeen matkani taittui talojen keskellä kapeaa tietä pitkin. Käveltyäni noin puolituntia tie muuttui hieman jyrkästi laskevaksi poluksi ja talot vaihtuivat peltoihin. Olin kävellyt yhteensä noin kaksi tuntia talojen keskellä ja peltojen laidoilla, kun aloin ihmettelemään, miten Panajachelin kylästä voi olla näin pitkä matka järvelle. LP:n mukaan laiturin piti olla heti kylän reunamilla. Tutkailin karttaa tarkemmin ja päädyin siihen tulokseen, että olin jäänyt bussista pois liian aikaisin. Puolen tunnin kävelyn jälkeen löysin hieman leveämmän polun, joka nousi asfaltoidulle autotielle. Jatkoin kävelyä autotien vieressä olevassa tulvakanavassa ja kohta viereeni pysähtyi auto, josta viiksekäs olkihattuinen mies kysyi, että tarvitsenko kyytiä? En ollut varma, että tarvitsenko kyytiä, joten kysyin paljonko on matkaa Panajachelin laiturille? Mies vastasi viiksiä sivellen, että kuusi kilometriä. Kiitin kyydin tarjoamisesta ja jatkoin matkaa kävellen, koska olin jo kävellyt useamman tunnin niin ajattelin, että kyllähän kuusi kilometriä menee vielä helposti. Saavuin laiturille juuri sopivasti, kun viimeinen vene oli lähdössä kohti San Marcos La Lagunaa. Puolen tunnin venematkan aikana raikkaan järvi-ilman viilentäessä kehoani aurinko alkoi painumaan tulivuorten taakse samalla värjäten taivaan sinertävän vaaleanpunaiseksi.
San Marcosin kylä on sademetsän, tulivuorten sekä järven eristämä ja siellä asuu ihmisiä noin 3000. Merenpinnasta mitattuna kylälle tulee korkeutta 1640metriä.
Löysin sademetsästä rehevien lehtipuiden suojasta rauhallisen ja halvan (2,5e/yö) hostellin.
30.4. San Marcos La Laguna
En ollut neljään yöhön nukkunut yli neljää tuntia johtuen päänsärystä, aikaerosta, korkeuserosta, jne, mutta nyt nukuin kuin tukki yhdeksästä kuuteen! En ollut päivisinkään uskaltanut ottaa päikkäreitä, jotta saisin rytmistä kiinni, joten kunnon yöunet tulivat jo tarpeeseen.
Päivä meni pitkälle lepposasti chillaillen ja parin muun matkailijan kanssa jutustellessa.
1.5. San Marcos La Laguna --> San Pedro La Laguna (pop 10 000, elev 1610m)
Heräsin hieman ennen kuutta ja makoilin sängyssä miettien päivän ohjelmaa. Päätin yht'äkkiä nousta sängystä pistää kamat kasaan ja kävellä laiturille odottamaan venettä kohti viereiseen San Pedro La Lagunan kylään.
Ps.Tanne ei tule kannykan viestit perille, joten yhteyden otot sahkopostilla. (etunimi.sukunimi@gmail.com)
