Jyrki matkalla

Buenos dias,

Matkani jatkui Helsingista Lontooseen finskin puoleksi tayteen ahdatulla koneella. Lueskelin hesarista informaatiota koskien sikaruttoa, jolloin kohotin lehtea hieman nahdakseni paremmin kirjoituksen, kun samalla lehden reuna osui vesilasiini ja kaatoi sen nurin. Eihan siina mitaan, mutta tietenkin vedet kaatuivat syliini ja naytti sille kuin olisin rutosta kauhistuneena kusaissut housuuni. Paniikissa yritin pyyhkia lehdella housujen etumusta, mutta lopulta sain vain huomata, etta lehden muste tarttui housuihin. Yritin keksia hyvaa konstia peitella markia housuja, koska koneen laskeutumiseen oli enaan vain tunti. Paatin, etta kannan reppuani etupuolellani ja loysaan kantohihnat niin loysalle, etta reppu roikkuu reisieni korkeudella. Hetken paasta lentokoneen kapteeni kuuluutti, etta kone aloittaa laskeutumisen, joten paatin viela vilkaista housujani ja hammastyksekseni huomasin, etta Jarilta lainaamani trekkihousut olivat taysin kuivat! Taman taytyi olla merkki siita, etta yhden repun taktiikka ja vahainen maara vaatteita, mutta sitakin kaytannollisempia tulee toimimaan hienosti.

Matkustusta takana reilut 30h ja sijaintina Miamin lentokentta --> Odottelin mustallakeinonahalla paalystetylla penkilla puoliksi makuuasentoon ajautuneena ja vasymyksesta aiheutuneessa horroksessa, etta porttiaukeaa ja lentokonetta aletaan tayttamaan. Vilkaisin kelloani, etta boarding on viiden minuutin kuluttua, joten paatin ottaa MP3-soittimen kuulokkeet korviltani pois ja hylata the doorssin rytmit siksi aikaa, etta saavun Guatemalaan. Samalla kuulin espanjan kielisesta kuuluutuksesta, jotain Guatemalaan liittyvaa. Vilkaisin porttininayttoa tarkemmin ja huomasin, etta siihen oli vaihtunut Guatemalan tilalle Belize City!
Silmani avautuivat lautasen kokoisiksi, heitin repun selkaan ja lahdin juoksemaan kohti lahtevien lentojen ilmoitustaulua. Guatemala Cityn portiksi oli vaihtunut E7, joka sijaitsee toisella puolen lentokenttaa ja kokonaan eri terminaalirakennuksessa. Nyt oli oikeasti kastua housuni, koska portit olivat avautumassa ja lento lahdossa 20minuutin kuluttua. Kuvittelin olevani James Bolt ja lahdin rajahtavan nopeasti juoksemaan ihmistungokseen kohti terminaalien vaihtojunaa. Huonoksi onnekseni junan ovet sulkeutuivat juuri nenani edesta ja vaikka kuinka yritin tunkea suormiani oven valiin niin juna lahti liikkeelle. Viisi minuuttia kului ja seuraava juna aukaisi ovensa. Astuin junaan ja jain seisomaan oven viereen, kun muut espanjaa puhuvat ihmiset kavivat istumaan penkeille. Terminaali vaihtui ja yritin tahyilla, mihin E7-portin kyltit osoittavat. Jostain syysta kyseiselle portille ohjaavaa kylttia ei loytynyt, joten kysyin lahimmalta siivoojalta portin sijaintia. Tama hieman ruskeaverinen musta hiuksinen kaveri ei osannut sanaakaan englantia, joten jatkoin matkaani parhaan arvioni mukaan. Juoksin terminaalissa hataantyneena samalla havainnoiden, etta lahes jokaisella ihmisella oli hengitysmaski paassa. Lopulta loysin Guatemala Cityyn lahtevan portin ja sain olla viimeinen joka astui lentokoneeseen. Hiesta markana istuin kolmen istuimen penkkirivilla keskimmaiselle paikalle ja tervehdin kahta herrasmiesta, joilla oli harmahtavan mustat puvut yllaan.

Guatemala osio jatkuu hetken paasta, nyt aamupalalle...