Wili & Pinja

Tunski kävi lauantaina aamusta hakuileen. Hakihan se... ennen kuin maalimiehet ehtivät edes piiloon. Äippä ei saanut pikkupentua oikein hallintaan. Hakuilun jälkeen käytiin tutulla mettälenkillä Relletissä.

Sunnuntai meinasi mennä ihan häneksi, äippä kun ei meinannut nousta ylös ollenkaan... noh, puolenpäivän jälkeen me saatiin se ylös ja buranan voimilla vietiin se ensin huoltsikalle kahville ja sitten suolle katselemaan sitä hiljaisuutta. Sinne se äipän pääkipukin taisi jäädä. Ajeltiin sieltä sitten maneesille ja minä pääsin agiliitoon. Liitoa kesti ensimmäiset pätkät, sitten liito loppui, mutta tehtiin me kuitenkin loputkin pätkät ihan kelvollisesti vaikkei vauhtia ollutkaan. Jankkaamaan ei jääty ja äipän piti laittaa omakin kroppa likoon - juokse äippä, juokse. Jaksoin mää aika hyvin keskittyä, mitä nyt pari kertaa ajattelin käydä moikkaamassa muita. Kivat treenit.

-wili-

Nyt meillä on fiksupentu. Eilen oli tunskin viimeinen pentukurssipäivä. Ensin oli kylki- ja niskataivutuksia sekä venyttelyä. Paikallaoloa ja seuraamistakin oli ollut. Loppukokeena ne meni penturallytokoradan. Läpi meni. Fiksu pentu.

Avasin pennulle kurssin läpi menon kunniaksi oman harkkablogin (yleisön pyynnöstä ), katotaan nyt kirjoitteleeko se mitään vai pitääkö mun vielä kirjoitella sen puolesta ja viittiikö sitä ylläpitää... Mutta jos kiinnostaa tässäpä tunskin blogi, jos ei vaihdu vielä toisaalle...

-wili-

ps. vaihdoin itellekin kokeiluksi yläkuvan, viittiiköhän tuota katella...

Torstain Tupostelussa etsittiin vauhtia aluksia suorilla rengas-aita-aita-mutkaputki. Jäin aluksi nakkiin kiinni, mutta kun tehtiin toisinpäin sama, niin johan irtosin, kun ruokarasia oli odottamassa.

Muut pätkät ovat kyllä jo menneet sekaisin ja saattaa olla, että alku ja loppu on eripätkistä... mutta jotenki näin...

Puomilta mutkaputkeen ja siitä suoraa aita, pussi ja aita takaakierrolla ja avokulmasta kepeille. Äippä vaihtoi persjätöllä puolta ennen pussia ja muisti juosta lujaa. Kerralla pakettiin.

Toinen kerralla pakettiin homma aloitettiin puomilta mutkaputkeen ja siitä aita ja täyskääntö suoralle rengas-aita ja takaaleikkauksella vinottain aidalle, muurin ohi mutkaputkeen, pakkovalsilla muuri, siitä mutkaputkeen ja loppusuoralle aita-aita-rengas.

Ykspätkä aloitettiin muistaakseni pussi-aita... Vegan vesikupille... ja täyskäännös rengas-aita-aita kääntö muurille ja käännös aidalle... ei kun ohi. Äippän olis pitänyt alkaa kääntämään ennen muuria. Noh, korjattiin muutamaan kertaan oikein urakalla ja vihdoin päästiin samalle aaltopituudelle siis muuri aita ja täyskäännös mutkaputkeen, muuri, mutkaputkeen ja loppu suoralle aita-aita-aita.

Loppuun vielä suoraa vinoaidoilla, ei hämännyt.

Reipastunti... ai mitä toi otsikko tarkoitti... söin siinä välillä sen nakkipaketin tyhjäksi, kun äippä tutustui rataan.

-wili-

Pääsin vielä tostaina Tupostelleen agia ja olinkin reipasta poikaa koko tunnin.

Tunnin aluksi hypittiin neljää aitaa mielivaltaisesti, siinä piti löytää draivia ja pieniä kurveja. Äippä sai välillä kehotuksen että mun pitäis ottaa tarkemmin just ne kurvit.

Vuorollaan mentiin sitten tekeen pujoa. Hypyltä avokulmaan ja loppu palkalla. Sitten putkelta ja avokulmaan, putken jälkeen persjättöllä äippä vaihtoi oikealle puolen/ toisessa poispäin käännöllä kepeille. Mun piti varulta ottaa toiseen kertaa... ei se onnistuminen mikään vahinko ollut. . Kolmannella kerralla samaiseen putkeen olis pitänyt mennä... mutta en mää oikein... kun äippä jäi sinne keppien "väärälle" puolen ja siirtyi odotteleen keppien alkuun. Noh, pienellä houkutuksella menin kuitenkin siis putki, kepit ja samaan putkeen uudestaan. Putkelle irtoaminen ei ollut yhtään kivaa. Pujottelun alku löytyi ihan nätisti.

Sitten katottiin oliko omatoimisena saatu mitään aikaseksi... rähinäpelillä mentiin rengas ja kahdella aidalla kasi ja siitä kolmannelle aidalle. Noh, vähän taisi kurvit venyä. Toisessa pätkässä aloitettiin putkelta parit aidat ja kääntö viereiselle aidalle ja ulko kautta renkaalle. Ekakerralla tuolla viimeisellä aidalla tuli tehtyä solmu, mutta tokalla meni jo pienestäkin merkistä.

Puomiakin mentiin. Äippä jäi taakse ja häipyi sivulle... loikkasin just ennen kontaktia alas... siis en vielä osaa itsenäisesti. Tokakerralla huomasin sen makupalakipon eikä tehnyt heikkoakaan mennä puomia loppuun saakka, vaikka äippä meni ootteleen keppien alkuun.

Pitkästä aikaan tuntui, että mekin saatiin jotakin aikaiseksi.

-wili-

Käytiin Oulussa viikonloppuna agilitykisoissa. Taidettiin äipän kanssa olla unessa kokoviikonloppu ja vauhti ja tekeminen oli täysin hukassa.

Lauantain hyppiksellä en mennyt kolmantena olleeseen putkeen vasta kun pitkän suostuttelun jälkeen ja loppusuoralle käännyttäessä äippä kamppasi mut päin aitaa. Tulos: 10 + 10,...

Agiradalla ei sitten huvittanut tehdä oikein mitään, kun äippä töpeksi alkuosuudella hylyn arvoisesti. Meni sitten läpi lönköttelyksi este sieltä ja toinen täältä. Tulos: HYL

Sunnuntai meinattiin ensin jättää väliin, mutta kun kerta paikalle mentiin, niin käytiin radallakin.

Eka agirata... olihan siinä kuulemma hyviä pätkiä. Raskasta menoa edelleen. Tulos: HYL

Viikonlopun viimenen rata oli parasta, vaikka en yhtä hyppyä (neljäs este) suostunut hyppäämään, kun äippä ohjasi siinä niin surkeasti. Kadoksissa ollut vauhti löytyi viimein loppusuoralle, kepitkin meni siinä hyvällä temmolla. Tulos: Hyl

Kotimatkalla käytiin irrottelemassa metsässä. Muutaman kankean päivän jälkeen vauhtia ja ketteryyttä löytyi, tunskikaan ei saanut kiinni.

-wili-